Tokoa ja agia

Ohjatut torstain agitreenit oli peruttu kouluttajan vietellessä juhannusta, ja meidän oli tarkoitus mennä tekemään siihen aikaan omat treenit, mutta tulikin illalle muuta menoa. Lampsin siis itsekseni tekemään lyhyet tokopätkät kentälle.
Kapulaa. Taas. On se vaan ällö. Naksuttelin suorista otoista ja kun välissä vaadin tuomaan mulle asti tällä kertaa eteen, mudi tiputti kapulan vähän ennen mua kuten naksuttelussa. Ei siis enää naksuttelua vaan kehuja hyvästä tarttumisesta ja lupa tiputtaa kapula suusta vasta "kiitos"-sanan kuultua. Lisäksi tein pitoharjoituksia, koska Oran ote tuppasi löystymään hurjasti siksi, että koira halusi läähättää... Onneksi nouto tulee vasta avoimessa, koska muuten me varmaan päästäisiin ensimmäisen kerran kisakentille 2023. 
Muutamat tosi hyvät seuruut ja naksuttelin hyvistä käännöksistä. Ensimmäisen kerran Oran tokotreeneissä mudi sekoitti liikkeestä maahanmenon istumiseen, mutta muisti sitten taas. Noita pitää vain tehdä ja tehdä, että mudi oppii kuuntelemaan loppuun asti ja tunnistamaan käskyt toisistaan. Jännä vain, kun riehuttaessa yllätysjääväkäsky menee aina, lähes poikkeuksetta, oikein eikä niitä sekoiteta.

 

Perjantaina lähdettiin Maijan ja aussieiden kanssa kävelemään Ojankoa kohti, jossa tavattiin Rebecca trikkicollieidensa Cecilin ja Sagurin kanssa agitreenien merkeissä. Tehtiin ylläolevaa rataa pätkissä, joka on - jälleen kerran - sovellettu versio Maijan tiistain treeniradasta. Nelosputki oli ehkä aavistuksen enemmän vasemmalla kuvasta katsoen, jolloin kolmosen ja nelosen linja ei ollut niin keskellä hyppyä 17 ja puomillemeno oli jyrkempi.

Ensin alkua. Koiralle merkattiin hyppy 2 ja radalle lähdettiin meidän tapauksessa aika lailla kolmoshypyn lähtöpuolelta, koiraa lähemmän siivekkeen kohdalta. Työntö kakkoshypyn ponnahduspaikalle, äkkiä kolmoshypyn alta pois ja oikein päin ja putkeen. Tehtiin aika monta kertaa, koska mä olin tekemässä alkua vähän eri tavalla enkä sitten oikein tajunnut toista tapaa, mutta saatiin onnistunut suoritus ja jatkoin eteenpäin. En treenannut putkelta puomille ollenkaan, koska oli mun mielestä liian jyrkkä kulma vielä näin puomiraa'alle koiralle.
Puomilta sitten seuraavaan pätkään. Otin ensin ns. helpolla mutta hitaalla tavalla, jossa menin itse putken puolelle hyppyjä, seiskalle päällejuoksulla ja kasilta valssilla putkeen. Seuraavat kerrat jankattiinkin sitten amerikkalaista: koiralle jarru ennen kutoshyppyä, tiukka 90 asteen käännös ohjaajalta seiskahypylle, koira yli ja kädenvaihdolla (saksalainen) kasille. Tein pari kertaa niin, että koira ei hypännyt seiskaa ollenkaan, jonka jälkeen Maija kokeili kerran: eipä hypännyt Maijankaan ohjauksessa. Otettiin sitten yksittäisenä: seiskahyppy, ohjaajan kädenvaihto ja vasemalla kädellä lensi pallo. Siihen lopetettiin ensimmäinen pätkä ja mentiin tauolle. Kuuma ilma verotti jokaista koiraa, eikä kukaan mennyt ihan sata lasissa keskittyen.

Toinen pätkä aloitettiin amerikkalaisella ja tein kai kaksi kertaa, josta toinen onnistui aika nappiin. Jatkettiin eteenpäin, pakkovalssilla kymppihyppy, 11 jälkeen persjättö, putki, hyppy, putki. Kerralla hyvä, joten ei tehty enempää. Seuraava radanpätkä olikin paljon vaikeampi ohjaajalle kuin koiralle: tein twistillä (peruutus 16-hypyn siivekkeeltä hyppyä 17 päin, josta käännös takaisin ohjaamaan oikealla kädellä). Mä olen aina ollut erittäin huono kaikissa peruutusjutuissa, mutta saatiin lopulta sekin ihan hyväksi, eikä loppurataa tehty ollenkaan.

Loppuun vielä parit ei-vaikeutetut kujakepit niin, että Rebecca oli pallon kanssa palkkaamassa keppien edessä. Kuten oletinkin, ensimmäisellä kerralla O kääntyi keppien lopussa mun puoleen odottamaan palkkaa (okei, olisi voitu näyttää paremmin koiralle, että pallo ei ole mulla), mutta tajusi jutun juonen nopeasti. Varastaa taisi kerran. Tehtiin vain muutamia toistoja kuumuuden takia ja annettiin sitten olla.

Jäähdyttelylenkin takaisin kotiin nuoriso (Nauru, Cecil ja Ora) painattivat juosten menemään.

Lauantai oltiin melkolailla koko päivä maalla, koirat saivat kaikki riekkua vapaana pihalla ja metsämansikka-apajalle käveltyämme oli kova työ pitää koirat poissa syömästä niitä parhaita mansikoita. Huomenna (sunnuntaina) onkin sitten lähtö mökille viettämään hellepäiviä. :)

Postauksen kuvista kiitän hurjasti Rebeccaa ja viimeisestä Maijaa!