Hae tästä blogista

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Omat tokot

Olen pitänyt pientä tietoista tai vähemmän tietoista taukoa tokoiluista tässä lähiaikoina. Syynä on ollut sureksi osaksi se, kuinka olen masentunut tokon noidankehästä: kun yksi liike toimii, alat treenata toista kuntoon. Kun sen toisen saa vihdoin hyväksi, prakaa se ensimmäinen. "Se ensimmäinen" meillä Oran kanssa on nyt ollut seuruu, ja kun seuruu on ollut ärsyttävän kamalaa, se vaikuttaa moniin muihinkin liikkeisiin.

Tänään kuitenkin otin ja heitin treeniliivin niskaan, noutokapulan takataskuun ja lähdin marssimaan yhtä läheistä hiekkakenttää kohti mudin kanssa. Tarkoituksena oli tehdä kaikki alon liikkeet tokohyppyä lukuunottamatta (jota ollaan tehty välillä agin ohessa Ojangossa tokokentillä, ja ihan kympin arvoinen liike on), sekä vahvistella sitä, että kapula otetaan maasta ensimmäisellä haukkaisulla. Tarkoitus oli myös videoida koko roska, mutta pokkarista loppui akku heti alkumetreillä.

Virittelin koiraa jo vähän matkalla, tein pari iiiihan lyhyttä seuruupätkää ja vapautin juoksemaan. Kentälle päästyä jätin koiran paikkamakuuseen heti alkuunsa, ja oli tosi hyvin. Katse vähän kääntyili ja kerran vähän nuuski maata, josta sai kuulla, mutta asento pysyi eikä ajatellutkaan lähtevänsä. Sen jälkeen aloitettiin sillä kapulan nostamisella. Tehtiin aika kauan, heti jos tassullaan koski kapulaan, käskin pois ja lähetin takaisin. Aika vähän mudi suulla pelasi kapulan kanssa ja naksuttelulla sain sen tosi nopeasti nostamaan kapulan maasta saman tien. Otin myös pari juoksupätkää kapula suussa ja pari palautusta sivulle. Kyllä se siitä! Tein myös lyhyen paikkiksen kapulatreenin välissä, kun kentän ohi käveli kolme koiraa. Ei ongelmaa.


Noutojuttujen jälkeen aloitin seuruuta. Ja sehän oli hyvä! Oikein hyvä! Aavistuksen poikitti eteen, mutta korjasi senkin. Tein käännöksiä, täyskäännöksiä, temponvaihtelut (jotka on superit). Täyskäännöksessä meinaa välillä valua kauemmas, mutta ei paha. Oikealle käännöstä myös autan vähän edelleen, ettei leviä. Kontakti pysyi superisti ja pysähdyksissä pylly meni penkkiin aika nopeaan, joka sekin oli meidän ongelma jossain välissä.
Seuruusta aasinsiltana jäävät: ensin makuu vähän yllätyksenä pidemmästä seuruusta, joka Oramaiseen tapaan ihan kymppi. Mun kuitenkin kiertäessä koiran taakse ja sieltä koiran sivulle mudi veti jopa kaksi kertaa lonkalle (!!), josta murahdin ja otettiin kokonaan alusta. Parani. Perään liikkeestä istuminen, joka oli ihan älyttömän hieno, mun mielestä aika nopeakin (vähän huonosti näkee yksinään...) eikä häiriintynyt taaksemenosta. Liikkeestä seisomisen sekoitti perään istumiseen kerran, mutta sen jälkeen yksi onnistunut ja toinen onnistunut myös onnistuneella taaksemenolla. Vapautus toisella kerralla seisaaltaan, toisella kerralla perusasennosta.

Sitten luoksareita. Innostin ensin lelulla, ja tuli kyllä nopeaan, mutta juoksulinja ei ollut suora eikä perusasentoonkaan istunut heti. Lyhensin matkaa, jolla linjan sain suoraksi, mutta vieläkään ei istuttu perusasentoon. Häh? Ora on aiemminkin tehnyt tuota ehkä ekalla kerralla treeneissä, mutta se on aina loppunut jossain välissä. Nyt ei meinannut edes tosi lyhyellä matkalla istua ja parilla kerralla ei edes kääntynyt sivulle. Voisikohan johtua eteentulotreeneistä? Lyhensin matkaa entisestään ja naksuttelin aina hyvästä peruasennosta, ja lopetin siihen, kun sain mudi tuli juosten n. puolikkaalta matkalta suoraan istumaan sivulle. Pitänee treenata näitä sisälläkin.

Loppuun vielä vähän eteen-sivulle -erotteluja. Eteentulo on nykyään tosi kiva, peppu saattaa vähän heilahtaa vasempaan, mutta yleensä ei sitäkään. Siinäkin voisi pikkuhiljaa pidentää matkaa.

Jäi hyvä fiilis tästä tokoilupätkästä ja nyt on hyvä jatkaa eteenpäin vähän enemmän motivoituneina. Ajattelin, että voisin jopa aloittaa meidän tokokisauran rallytokoilujen parissa, jotta saisin oman liiallisen kisajännityksen pois, etten mene sitten pilaamaan mitään ihan tokojuttuja sillä. Saa nähdä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti