Tilastoja ja treenailua

Bloggerin blogin tilastoihin aina eksyttyäni musta on kivaa katsoa, millä hakusanoilla blogiani on löydetty hakupalvelimilla. Monet ovat oikein järkeenkäypiä, mutta jotkut saavat hymyn huulille, kohottamaan kulmia tai purskahtamaan nauruun. Luvut heittelevät vähän minne sattuu, mutta antavat ilmeisesti kuitenkin jonkinlaista osviittaa. Harvoin käytetyt hakusanat vaihtuvat vähintään viikottain, ja alla olevat tilastot ovat puolentoista viikon takaisia (pidän aina tekstejä blogin luonnoksissa). Tällä hetkellä alla olevien lisäksi siellä vilahtaa kaikennäköistä kääpiösnautserin korvien teippauksesta käppänä-villakoira -sekoituksiin.

Koko ajalta:

Kohde	Sivun katselut
susiasukit	73
ora mudi	5
mudi ora blogi	3
ora mudi blogi	3
espanjanvesikoira mix	2
mudi ora elmeri ja jasu	2
mudin pentu	2
ora pentu	2
takkutukan vihuri	2
tanskan doggi mix	2

Kuukauden ajalta yksittäisiä eri hakusanoja:

eppu ora	1
kiinanharjakoira puuterihuisku	1
kääpiösnautseri villakoira sekoitus	1
kääpiövillakoiran ja kääpiösnautserin sekoitus	1

Ja josko taas jatkaisin epäaktiivisen blogini kirjoittamista! Tässä postauksessa kuvia vähän sieltä täältä, ei ole nyt tullut niin paljoa kuvailtua, kuin yleensä.

Ora Jennyllä yökylässä, © Jenny Yliollitervo

Viime viikon maanantai oli hakutreenipäivä. Käytiin Linnean & Osmon, Claudian & Flamman sekä Tuulin & Kaapon kanssa Itä-Helsingin jossain mulle tuntemattomassa metsässä. Flamma treenasi pidempää matkaa ja rullailmaisua, juniorit Ora nuorimpana tekivät kaikki hajuhakuja. Ora etsi kolme ukkoa ensimmäistä kertaa ihan pelkällä hajulla ilman näkö- tai ääniapuja, ja johan siitä riemu syntyi, kun metsästä yhtäkkiä löytyi kyyristelevä ihminen. Oran kohdalla riemu tarkoittaa hillitöntä haukkumista, "ÄITI HUOMAATKO MITÄ TÄÄLLÄ ON EHKÄ NE SÄIKÄHTÄÄ JA PAKENEE KUN HUUDAN". Jos kyseessä olisi ollut valmiiksi kunnolla tuttu ihminen, olisi varmasti ollut helpompi, mutta koska Tuuli (eli kolmesta haettavasta vierain) oli ensimmäisenä, oli se Oran mielestä ihan kamalaa. Pikaisen rauhoittelun jälkeen häntä kuitenkin alkoi heilua hurjasti, kun tajuttiin, että ihmisellä olikin namia. Jee, ruokaa.
Seuraavana haettiin Claudia pressun alta toiselta puolelta keskilinjaa, ja se löytyikin ihan äärettömän hyvin. Varmasti se helpotti, että piilo oli ainoa, jonka sijainnin tiesin itse ihan tarkkaan. Viimeisenä etsittiin ryteiköstä Linnea, joka löytyi pienen sählingin jälkeen tosi hyvin. Olin luullut itse piilon olevan alempana rinnettä, joten hämmennyin itse ja koiran lukeminen oli hankalampaa.

Tiistai ja keskiviikko taidettiin olla ilman mitään sen kummempaa härdelliä. Torstaina Elmerin agitreeneissä tehtiin aika laajalle levittäytynyttä rataa pitkillä juoksupätkillä, ja huh, kuinka hirrmu vauhdilla E kulki! Radassa oli myös irtoamistreeniä sinne tänne, ja putkiin E irtoaa kyllä tosi hienosti. Oikealla moodilla. Ora treenasi takaaleikkauksia putkiin, joka sujuikin ihan älyttömän hyvin. Supertorstai siis agilityn saralta meidän porukalla! Mun piti kirjoittaa näistä treeneistä pidempi selostus melkein heti niiden jälkeen, mutta arvatkaapa vaan, kuka unohti eikä jaksanut, ja nyt en enää muista sen kummempia...
Viikonloppu oltiin Lahdessa, jossa koirille ei juuri lenkkejä ja sisänaksuttelua kummempaa puuhaa jaksettu keksiä. Tällä kertaa Maija oli kuvaajana frisbeetä ja palloa heitellessä pellolla, joten niitä kuvia odotellessa.. :)

Maanantaina käytiin taas ageilemassa Ojangossa, näytettiin vähän paikkoja Kiiran Jennylle ja Neiran Ericalle, joilla olisi aikeena HSKH:n jäseniksi liittyä. Elmeri teki muutamia pätkiä putkeen irtoamisia ja puomin kontaktia jouduin muistuttelemaan sille useampaan kertaan. A:lla sillä on jostain syystä paljon paremmat kontaktit, jotka eivät lähde silloin tällöin lipsumaan, kuten puomilla. Otettiin muistinvirkistykseksi myös muutamat sylkkärit yhdellä putkella ja toimi edelleen äärettömän hyvin. Myös jotain hyppypyörityksiä otin mukaan. Tosi hyvällä fiiliksellä E oli taas liikenteessä, mahtavaa! Ora sai jatkaa opiskeluaan ymmärtää putkelle takaaleikkaus, jota jouduttiinkin muistelemaan ihan urakalla. Sininen putki oli myös Oran mielestä ihan ällöttävä, tiedä sitten mikä siinä oli, kun ei haluttu mennä ennen kunnon suoristamista. Loppua kohti parani, ja lopetin tietenkin hyvään ja onnistuneeseen pätkään. "Hypyt" siivekkeillä Ora on vihdoin hiffannut oikeasti kunnolla, koska hakee niitä jo itse palkan toivossa.

Monina päivinä, joina ei mitään ohjelmaa ole millään porukalla, käyn kentällä Oran kanssa tokoilemassa. Teen aika usein jotain pienempiä pätkiä lenkin yhteydessä kun kentän ohi kävellään joka tapauksessa, joten treenaillaan usein silloin tällöin. Se onkin se asia, miksi olen nyt tokostakin enemmän innostunut - sitä on niin helppo treenata, ihan missä vain, milloin vain, toisin kuin agility, haku- ja jälkijutut ja paimennus. Ora hakee nykyään erittäin hyvän perusasennon, joskus vähän liiankin innokkaasti, joten mun edessä suorassa istumista (kaukojen tyyppisesti) on jouduttu treenaamaan ihan uusiksi. Tarjoaa usein seisomista istumisen sijaan, josta on seurannut se, että istumaan mennään seisomisen kautta. Seuraamispätkiä ollaan myös otettu ihan muutamilla askelilla, lähdetään tästä sitten varovasti etenemään ihan vähä vähältä. Kontakti tuppaa kyllä rakoilemaan heti mun liikkuessa, jota pitää saada kyllä saman tien kuntoon. Sivuaskelet toimii, ainakin yleensä. Pätevä tokokoiranalku tekee usein täydellisen tokoluoksetulon sivulle (vaikka haluankin opettaa sen myös pk-luoksetulona eteen) ja pysyy paikkamakuussa mahdottoman hyvin, myös mun ollessa piilossa. Mitään kokeenomaisen pitkää aikaa en ole vielä uskaltanut pitää, etten vahingossakaan etene liian nopeasti, mutten ihmettelisi sitä, vaikka pidempikin aika toimisi moitteettomasti.
Tiistaina tehtiin juurikin pari luoksetuloa ja "seuraamis"pätkää, samalla kentällä toisella puolella jalkapalloa pelaavat pikkupojat olivat äärettömän hyvä (joskus vähän liiankin paha) häiriö. Alla siitä video: Häiriön huomaa Oran toimimisesta aika hyvin, ei yleensä vilkuile noin paljon ympärilleen.

Keskiviikkona käytiin tuossa lähellä pentumiitissä, jossa oli Oran lisäksi samanikäinen Laika-keskikokoinen villakoira tuosta ihan läheltä, melkein 13-viikkoinen sheltti Hertta, 6-kuinen perunkarvaton Yaku ja puoli matkaa mukana oli myös 11-viikkoinen spanieli(?)pentu Manda. Ora on vihdoin alkanut vähän käyttäytyä myös pienempien ja arempien kanssa, joten kovin montaa kertaa ei sitä tarvinnut muistuttaa kiroilusta ja kovakouraisuudesta. Yakulle Ora jopa alistui ihan kivasti heti alkuunsa, ja loppumatkasta niillä oli kivat juoksupainit.

Eilen taas Elmerin agit, nyt sen vauhti on vähän jo hiipunut. Kauan se onkin kestänyt! Vieressä olevasta ratapiirroksesta voitte päätellä, miksen koskaan piirrä niitä itse....... Varsinkaan tietokoneella, varsinkaan hiirellä, varsinkaan mistään kopioimatta. Joka tapauksessa, kokeiltiin varioida kouluttajan kanssa Elmerille radan alkuun toimivin ratkaisu. Yritin ensin toista hyppyä pakkovalssilla, jossa E:n vauhti ei ollut yhtään paras. Lopulta tehtiin postimerkin kokoisella alueella kääntyvälle Elmerille takaakierrot niistomaisesti yhden siivekkeen ympäri, kakkoshyppy vasemman ja kolmoshyppy oikean. Se hyppää todella herkästi niiston jälkeen hypyn takaisin toiseen suuntaan, koska tosiaan kääntyy ihan älyttömän pienellä alueella ja nopeasti, joten Elmeri pitää ottaa kunnolla haltuun yhdellä kädellä hypyltä ja vasta, kun se on siivekkeen toisella puolella, lähteä etenemään seuraavalle hypylle. Putken takaakierto 6-7 välissä oli surkea, pitää vähän treenata noita. Puomilla myös epäröi jostain syystä, vaikkei nyt olla pelottavaa keinuakaan tehty aikoihin. Pussi tehtiin pitkästä aikaa ja varmistelin sitä liikaa, kun en ollut varma, meneekö edes enää... Jotain omaa ohjaussähläystä jossain kohti rataa, mutta muuten ihan kiva.
Ora teki hyppyjen takaakiertoja ekaa kertaa kunnolla, vaikka takaakiertoja ollaankin treenattu myös aiemmin jonkin verran mm. puiden avulla. Tajusi älyttömän nopeasti mitä siltä haettiin ja Ora pystyi jopa tekemään samalla kentällä, millä Nea teki Koda-mittelin kanssa. Putken takaakierrot meni tällä kertaa myös tosi hyvin, ainakin U-putkeen. Oli älyttömän pätevä pentu!

Tänään mä olen käynyt läpäisemässä inssin, joten ajokortti vihdoin viimein löytyy myös multa. Oran kanssa en ole tehnyt juuri mitään, käydään varmaan kentällä tekemässä vähän tokoa tai heittämässä frisbeetä (kuten meidän aamuina nykyään lähes aina), että malttaa jäädä illaksi ja alkuyöksi yksin kotiin.

Parin viikon kuulumisia

Yh, pitäisi varmaan oikeasti ryhdistäytyä bloggaamisen kanssa, mutta minkäs teet.

 © Nora Ikonen

27. päivän illan jäkitreenit vaihtuivatkin hakutreeneiksi ja Kurre oli oikein pätevä pieni hakumudi. Sai hakea kivien ja puiden takaa niin Linneaa, Neaa kuin Noraakin. 29. päivä käytiin Firan montuilla Maijan, Kidan ja Taran kanssa, jossa koirat uivat kunnolla. Oran isoimpia huonoja puolia on, ettei se siedä yleisillä paikoilla ventovieraita koiria lähelle "hänen omaa paikkaansa", ja niille pitäisi mennä haukkumaan. Se on alkanut vasta lähiaikoina ja siihen aion kyllä puuttua kunnolla.

Firalta lähdettiinkin sitten saman tien ajamaan Lahtea kohti, jossa vietettiinkin koko seuraava viikko. Koirat pääsivät lähinnä pitkille lenkeille, monen monituista kertaa uimaan ja muutaman kerran kentälle treenaamaan tokoa - Ora koki myös kumisen frisbeen, joka oli sen mielestä hurjan hankala saada ylös maasta, ja siihen meni hermo...

Kaksi  ylempää frisbeekuvaa © Maija Piippo

Lahdessa me Oran kanssa luovutettiin perusasennon treenaus purkin avulla, ei se taida Oralle sopia. Se ei millään käänny selkä muhun päin, puoli ympyrää kyllä pyörii. Ollaan nyt niin kauan jo junnattu asiassa paikallamme, ettei sitä ole edes oikein jaksanut enää. Maija aloitti treenaamaan vähän Kurren perusasentoa seinän avulla, jota mä olen sitten itse asiassa aika ahkerasti jatkanut siitä eteenpäin. Tällä hetkellä Ora hakee perusasennon itse ja pienellä miettimisellä lähes mistä kulmasta vain! Suoraan edestä on peruasentoon vaikein tulla, mutta treenin määrään nähden Ora tajusi ihan älyttömän nopeasti, mitä siltä haetaan. Kunnollista seuraamistakin ollaan perusasennon toimimisen myötä nyt otettu ihan pari askelta, tuo seuraamiskuva on oikeasti vain katsekontaktitreeniä, joka on seuraamiseksi liian väljää.

© Sara Mastokangas ja Maija Piippo

Lahdesta tultiin 3. päivä perjantaina heti aamusta, kyseisenä päivänä Jasu-herra täytti 8 vuotta! Siinä on nyt alkanut n. vuosi sitten näkymään vanhenemisen piirteitä lähinnä enemmässä "viisaudessa", rauhallisuudessa (vaikkakin pikkuvanha ja rauhallinen se on ollut koko ikänsä) ja siinä, ettei ihan välttämättä jaksa vähän kuumemmalla ilmalla lenkkeillä niin hurjasti. Juoksemaan sitä pitää myös maanitella paljon enemmän kuin ennen. En tosin yhtään yllättyisi, vaikka Jaska eläisi vielä toiset kahdeksan vuotta.

4. päivä käytiin heti aamuisella Porvoossa katselemassa PORSK:in agilitykilpailuja, jonne Kida ja Tara oli ilmoitettu. Alun haukkuilun jälkeen Ora rentoutui tosi hyvin kentän läheisyyteen, vaikka koiria pörräsi ympärillä. Samana päivänä mentiin iltapäivällä Linnean ja Osmon sekä Linnealla hoidossa olevan Vinnan kanssa Rajasaareen, jossa hyvän ilman ja lauantai-iltapäivän kunniaksi oikein pörräsi koiraa koiran perään. Aluksi Orasta oli ihan kamalaa, kuinka kaikkialla oli koiria, mutta loppua kohden se rentoutui huomattavasti. Oran hyviä puolia eivät ole koskaan olleet vieraat koirat, ja tuo Rajasaarikokemus auttoi O:n koirasosiaalisuuden kanssa varmasti valaisevasti. Hyvä Ora!

Heti seuraavana päivänä sunnuntaina käytiin miittaamassa yhtätoista muuta koiraa Tuusulassa. Porukkaan kuuluivat Kiira-belgi (eli Oran paras leikkikaveri Vinnan ja Osmon ohella), Neira-collie, Nada-auspai ja Emma-collie, Sabina-sekarotu, Kida ja Tara, Turo ja Liisa -sekarotuiset, Kida-japsi ja Roni-sekarotu. Tusinan koiran lauma tuli yllättävän hyvin toimeen ja lenkki oli muutenkin mielestäni oikein hyvin onnistunut. Ora oli laumassa älyttömän rento eikä eilisestä alkujännityksestäkään ollut tietoakaan. Asiaan saattoi tosin vaikuttaa se, että metsään piti ensin kulkea porukalla remmissä, jossa O pääsi jo toteamaan kaikki koirat vaarattomiksi. Sen lisäksi neljä koirista oli Oralle jo valmiiksi tuttuja.

Ma-ti (6.-7.8.) oltiin taas Lahdessa, mitään kummempia ei ehditty puuhaamaan. Tiistaina oltiin kyllä mukana Kidan ja Taran agitreeneissä, mutta Oran treenailut jäivät "kuinka ohitat vasikan huutamatta" -tasolle.
Keskiviikkona ensin ajatus oli mennä Tuomarinkartanoon mätsäriin testaamaan pennun käyttäytymistä, mutta valitsinkin mieluummin hakutreenailua Vinnan ja Noran kanssa Hakunilassa. Bussilla kuljettiin ja treenailut menivät oikein hyvin. Ora on äärettömän motivoitunut hakukoirana, se juoksee kuin tykin suusta maalimiehen luokse eikä mieti mitään muuta matkan varrella. Jos maalimiestä ei saman tien löydy, saattaa Ora kääntyä vilkaisemaan mua "mitä nyt?" -meiningillä, mutta jatkaa sitten ja tähän mennessä on aina löytänyt viimeistään toisella yrittämällä ilman sen suurempia epäonnistumisia. Kun Hakunilasta päästiin, lähdettiin saman tien vielä Martan ja Noran sekä Dustyn ja Nean (ja Emman) kanssa Pirunkorpeen (isot metsät Korso-Tuusula -rajalla) lenkille. Otin molemmat harjakoiratkin mukaan ja käyttäytyivät odotukset ylittävästi. Otettiin vähän myös hakua, mutta Oralle halusin vain yhden piston muodon vuoksi, koska oli jo samana päivänä tehnyt enemmän.

Torstaina oli suuntana Ojanko ja agitreenit omalla, mutta vähän erilaisella porukalla tällä kertaa. Illan ohjatut oli peruttu, joten mulla oli sekä Elmeri että Ora narujen päässä. Mukana oli Dusty ja Nea, Nora ja neljän lauma, Sara ja Pessi sekä Claudia ja Flamma & Tuikku. Elmeri teki helpon mölliradan, jossa taas todettiin, että se lukee mun ohjausta ihan älyttömän tarkasti ja hyvin. Vauhtia ei ollut ihan riittämiin, joten mun takaaleikkausyritykset menivätkin valsseiksi ja olisin varmaan ehtinyt vetää välissä muutaman piruetin, mutta muuten E suoriutui oikein mallikelpoisesti. Oran kanssa tein pari irtoamistreeniä targetin kanssa (nyt kun namikupinvartijoita oli paikalla, heh), ihan vain kaksi hyppyä (tai siis siivekkeet...) ja suora putki yhdellä suoralla. Ei tuo oikein targettia hiffannut ja oli hakemassa palkkaa aina multa, mutta kyllä se ensimmäiseksi kerraksi irtosi ihan hyvin. Vasenta kättä ei vieläkään lukenut niin hyvin kuin oikeaa. Lisäksi vielä muutamat hyppy-putki systeemit, myös mustaa mutkaputkea kokeilin eikä ollut ongelmaa. Treenaamisen jälkeen käveltiin Ojangon metsissä lämppälenkki (ja Flammalle pari haun ilmaisutreeniä tekemässä), ja kymmenpäinen lauma tuli ihan älyttömän hyvin toimeen keskenään. Myös Elmeri, vaikka paikalla oli kaksi muuta urosta, ja kaikki vapaana. Jee!

Perjantaina käytiin taas kerran hakuilemassa Dustyn ja Vinnan kanssa Pirunkorvessa, ensimmäistä kertaa kokeilin Oralla sitä, ettei se saa tuijottaa koko matkaa, kun maalimies kävelee piiloon. Vähän oli ensimmäisellä kerralla hämillään, kun ei ollutkaan nähnyt suoraa reittiä oikeaan paikkaan, mutta pätevä pentu löysi hienosti eikä herpaantunut tehtävästä.

Lauantaina, eli eilen, lähdettiin heti aamusesta Pukinmäkeen, josta Oran veljen omistaja Mari otti meidät kyytiin ja lähdettiin V-pentueen pentutreffejä kohti Janakkalaan JANKK:n treenikentille. Pennut ovat nyt 5 kuukautta ja yhden viikon, ja tulevat edelleen kaikki hyvin toimeen keskenään muutamia pieniä kärhämiä lukuunottamatta. Kaikki seitsemän pentua omistajansa kanssa olivat paikalla, joiden lisäksi vierailevina tähtinä Buda ja Taika -mudit. Kahvittelujen aikana pennut saivat juosta ja painia sydämensä kyllyydestä ja omistajat vaihtaa kuulumisiaan. Myöhemmin kaikki pennut otettiin yksitellen pöydälle tutkittaviksi, hampaita, turkkia ja rakennetta vertailtiin ja tarkastettiin kaikkien sirut. Mittaukset suoritettiin myös "kunnollisella" mitalla, joka näytti Oran korkeudeksi 43,5 cm. Eli mä olen mitannut sen kotona hieman yli, jos tuohonkaan nyt on luottaminen ("Onkohan se nyt siiiinä.... Kai se nyt on....."). Rakennekuvat nappasin myös kaikista, kun jokainen veti itsekseen pienen näyttelytreenin tapaisen kentällä muiden pällistellessä. Koirat päästettiin taas joksikin aikaa juoksemaan, jonka jälkeen tehtiin jokainen vielä oman tasonsa mukaan agilityä (putki, pari siivekettä ja pussi). Pussia Ora ei ollut koskaan mennyt, mutta parin totuttelun jälkeen pussin suuta avatessa meni jo ihan umpipussista ilman mitään helpotuksia. Ei taida tulla pussista ongelmaa. Ora sai vielä Praha-siskon vanhan lampaantaljalelun, jota Ora rrrrakastaa!
Kotiin päästiin vasta puoli kymmenen aikaan illalla, koska junien ja aikataulujen säädön takia mulla meni matkaan kotiin melkein 3,5 tuntia. Noh, onneksi ollaan Oran kanssa molemmat totuttu matkustamaan...

Tänään oli tarkoitus mennä katsomaan vielä pk:n SM-kisoja, mutta kulkemisten kanssa tuli vähän ongelmia niin ei lähdettykään. Ora on tänään ollut vain mun kanssa lenkillä ja pesemässä mattoja melkein naapurissa olevalla mattojenpesupaikalla. Taitaa olla edelleen vähän puhki eilisestä päivästä, kun on niin tyytyväisenä nukkunut... Nyt lähdetäänkin vähän tokoilemaan kentälle, jonka jälkeen O pääsee yökylään Kiiran luokse. Mä vietän yöni telttailemassa koulun pihalla, kuten meidän lukion abeilla on tapana: huomenna mulla alkaakin sitten jo koulut taas.

© Sara Mastokangas