Elmerin agit

Yllä Elmerin tämän päivän treenirata, tosin mittasuhteet saattavat heitellä vähän sinne tänne. Tehtiin rata ensin kokonaan, sitten kokeiltiin erikseen paria lyhyempää pätkää, lopuksi tehtiin vielä kokonaan muutamalla muutoksella. Ensimmäisellä kerralla alku hyvä, 2-3 välille ehdin hyvin valssata ja pimeään putkeen (oranssi) meni hyvin. Vitosen jälkeen ensimmäisen kerran säädin jotain omaa, olin kai valssaamassa syystä X, ilmeisesti unohdin radan. Ensimmäisellä kerralla juoksin myös toivottoman myöhässä 6-7 -välillä, toisella kerralla meni jo tosi hyvin ja E haki seiskan taakse ihan pienestä avusta. 8-putken (sininen) pää oli pimeässä kulmassa ja Elmerin oli hieman hankala hahmottaa sitä ekalla radalla (kasi ja 15), mutta seuraavalla kerralla hyvä. Sylkkäri 9-10 välille, jossa sai hyvin hyödynnettyä Elmerin "postimerkin kokoisella alueella kääntymistä", oli supernopea! Ensimmäinen puomin ylösmeno hidas (pelottavan keinun vaikutusta), toisella kerralla hyvä ja nopea, tosin sillä kerralla unohti 2on-2off:n, korjasi itse. Kepit hyvät ja nopeat molemmilla kerroilla. Takaakiertoja himmasi jostain syystä eikä "tajunnut", jouduin niitä vähän kertaamaan pitkästä aikaa (14).  Loppu hyvä. Vauhti oli super etenkin toisella suorituskerralla, hurja into pojalla! (: Toisella kerralla irtoili myös paremmin, esimerkiksi pimeään putkeen lähti hakemaan tosi itsenäisesti ja vaikka vähän mokasinkin 7-8 persjätön sitä kohtaa erikseen treenatessa niin, että vein tosi huonosti putkeen, haki se silti sinne hyvin ja vauhdilla. 

Kuva ei liity postaukseen

Ennen rataa tehtiin vielä viiden hypyn jumppasarjaa, Elmerillä taisi olla ekat välit neljä jalkaa ja vikat välit viisi. Olisi viimeisissä mahtunut ottamaan askelen välissä, mutta hienosti venytti! Kouluttaja sanoi E:n hyppäävän hyvin, katse edessä ja kroppa matalana. En muista, milloin viimeksi oltaisi tehty jumppasarjaa/hyppytekniikkaa Elmerin kanssa (Ora teki Asikkalassa joku viikko sitten), joten tosi kiva juttu, että saatiin nyt tehtyä! Elmeri irtosi hyvin eteen, tosin toimi myös kutsumalla. Poika innostui kovin, kun oli niin jännän helppoa tehdä oikein ja hyvin, ja olikin nameina vaihteen vuoksi juustoa!

Nyt E on mun luona yökylässä, huomenna aamulla vien sen taas vanhempien luokse. Ora ei saanut tänään tehdä juuri mitään, muutamat kaukovaihdot ja superhienot seuruupätkät hallilla ja parkkipaikalla, mutta muuten se oli vapaalla.

Lenkkitokoista ja fiiliksistä

Miten voikaan ihminen tulla iloiseksi vain siitä, että "idiootin koiranomistajan" sijaan tapaa kerrankin fiksun sellaisen? Täällä on ihan liian paljon ihmisiä, jotka meidän ohittaessa heidän koiraansa namittamalla, päästävät koiransa Oran iholle. Kerrankin jotain muuta! "Saanko tuoda tän haistamaan, vai onko se sulla siinä koulutuksessa?" "Joo, tää on koulutuksessa." "Okei!" KIITOS, ihanaa!

Täsmälleen näissä asennoissa fiksu koirani nukkuu. Vasemmanpuoleisessa avasi
vain silmänsä kuullessaan kameran äänen...

Lenkkitokoiluja. Ora on alkanut himmata luoksetuloissa (johtuneekohan luoksetulon pysähdyksistä, joita treenasin jääviä varten?), joten tein muutaman ohijuoksuluoksarin. Pitääkin tehdä noita lelun kanssa mahdollisimman usein, Oralta kun kuitenkin löytyy se "räjähtävä voima", jonka haluaisin myös luoksariin. Seuruupätkiä tehtiin muutama, on alkanut jätättää (!!) aiemman pienen edistämisen sijaan, luultavasti ennakoi tässäkin jääviä, joita ollaan nyt tehotreenattu. Jäävät ovatkin nyt todella hyvällä mallilla, kunnollista seuruuta vaille koekunnossa, tosin liikkeestä seisomista saattaa vielä sekoittaa istumiseen ja maahanmenoon. Muutamat kaukot istu-maahan lyhyellä ja pitkällä välimatkalla, ei mitään ongelmaa. Hitsi, kun kaukot tulee vasta avoimessa luokassa, ärsyttävää! :D Tehtiin myös ihan perus sivulletuloja muiden lenkkeilevien koirien ja meluavan poikakolmikon vieressä/lähellä häiriötreeninä, ja keskittyi muhun todella hyvin eikä paineistunut.

Näitä päiviä, kun voi olla ylpeä koirastaan! Ei mitään pelleilyä, kokeilua, hermojenkoettelua. Tosin saa nähdä iltalenkillä...

Videot matkan varrelta

Unohtui vielä aiemmista postauksista pari videota! Ensin Oran kontaktitreeniä (ensimmäisiä kertoja oikealla esteellä, ei oikein osannut yhdistää katukivetyksellä tehtyyn...), sitten hyvänmielen joululoma-video Lahdesta. :)

Haaste

Kesällä sain Karitalta haasteen, jota en silloin koskaan tehnyt, mutta voisin rustata siitä nyt jotain tähän! Itse en ketään tällä haavaa haasta, sori. : )

1. Mikä on tarina koirasi nimen / koiriesi nimien takana? 

Ora niin kuin orapihlaja. Olen kovin mieltynyt suomenkielisiin luontonimiin, ja Ora on aina kuulostanut hyvältä. Lisäksi mun edesmennyt paras ystävä oli Nora, joten Ora on nimetty myös osittain Noraa muistaen. Ora on myös hyvä lyhyt (!), ytimekäs ja vielä O:lla alkava nimi, joten mikä ettei. Myöhemmin sain kuulla, että Ora on muinaissuomalainen nimi ja latinaksi tarkoittaa rukousta. Ei paha.
Kovasti palloilin vielä viimeisellä viikolla ennen pennun hakupäivää Oran nimeä, mutta ei se mihinkään muuttunut. :)
Jasun nimellä ei ole tarinaa, paitsi sen verran, että siitä meinasi tulla Rolle (onneksi ei tullut!) ja kaikki nimiehdotukset olivat paperilla. Itse olisin halunnut Jasun nimeksi aikoinaan Tilli, mutta vanhempani olivat toista mieltä.
Elmeri oli Elmeri jo kasvattajalla (Tiny Toonsien mukaan, joiden mukaan koko pentue on nimetty), eikä sitä lähdetty muuttamaan.
Loput kohdat kerron vain Orasta, sehän se ainoa pelkästään mun koira on.

2. Kerro kolme asiaa, miksi juuri sinun koirasi on maailman paras koira juuri sinulle. 

Ensimmäisenä tulee mieleen näin harrastusten kanssa Oran ohjaajakovuus. Olen jo treenannut tarpeeksi superpehmeän koiran kanssa, eikä se sovi minulle lainkaan. Okei, vähän pehmeämpikin O voisi olla kanssani, mutta mieluummin näin päin.
Ora on hirmu sopeutuvainen näin aktivoinnin suhteen, joka sopii minulle paremmin kuin hyvin. Olen ihminen, jolla on sekä laiskoja että meneviä päiviä, ja se sopii hyvin Oralle. Kun tehdään, niin tehdään juuri niin kauan kuin haluan ja täysillä, ja kun laiskottaa, niin nukutaan sisällä ilman sen suurempia seinillehyppimisiä. Ihana!
Ora on persoonallinen pieni möyrivä laulaja, joka rakastaa silityksiä ja rapsutuksia ja painimista sängyllä. Vaikkei se nukukaan vieressä (tosin vanhempana varmasti alkaa harrastaa sitä, sillä nyt jo siirtynyt jalkoihin nukkumaan), se pitää läheisyydestä ja siitä näkee, että se nauttii hurjasti huomiosta. Voi, mitä tekisinkään, jos mun oma koirani ei pitäisi silityksistä!
... Miksi vain kolme, nuo olivat vasta ensimmäiset, jotka tulivat mieleen!

3. Mikä motivoi harrastamaan koiran kanssa? 

Olen itse asiassa miettinyt tätä ilman sen suurempaa vastausta. Kai minulle tärkeintä on oikeasti tyytyväinen koira ja koira, joka voi olla onnellinen, kun on saanut minut kaitsijakseen. Ja koira on onnellinen, kun sen kanssa harrastetaan. Minulle koiraharrastuksessa suurimman ilon tuovat ne onnistumisen tunteet, kun olet pakertanut jonkun yhden liikkeen kanssa monia kuukausia ja lopulta tajuat, että koira osaa sen. Se on ihan mahtavaa.

4. Millainen koirasi on kotioloissa?

Oi, Ora on sisällä mitä loistavin! Suurimman osan ajasta se vain nukkuu, tosin jos minä liikun, Orakin yleensä seurailee perässä, ellei ole todella väsynyt. Jos sille tulee tylsää, alkaa se syödä ja/tai heitellä luuta tai leikkiä itsekseen leluilla yleensä matolla selälleen pyörien. Joskus se saattaa häiriköidä muakin yrittämällä tunkea lelua naamalle, mutta lopettaa sen pian, jos huomaa, etten nyt tee sen eteen mitään. Kovin on siis helppo ja itseään viihdyttävä tapaus.

5. Millainen reissuelän koirasi on?

Hyviä kysymyksiä tässä, kun voin vastata kaikkiin, että Ora on loistava! ;D Ora reissaa minne minäkin ja julkisissa se tulee mun jalkoihin, käy siihen maate ja nukkuu. Vain, jos lähellä on toinen koira, saattaa se olla hieman levoton, mutta silloinkin rauhoittuu jonkin ajan kuluttua. Ei tuota matkustaessa edes huomaa, nimimerkillä junassa ihmiset tulivat istumaan sekä mun eteen että viereen kun eivät tajunneet, että mulla on koira mukana... Autossa tuo matkustaa sekä mun jaloissa että takakontissa koiraveräjässä moitteetta, pentuna kulki myös takapenkillä häkissä jokusen matkan toimivasti.

6. Jos sinun on valittava serkkusi häät tai harrastamasi lajin SM-kisat, kumpiin menet?

Nämä ovat taas kysymyksiä, jotka riippuvat niin monesta muuttujasta. Kenen serkun häät? Missä? Osallistunko itse SM-kisoihin? Onko siellä hyviä ystäviä kisaamassa? Kummasta olen saanut tietää aiemmin? Olenko luvannut meneväni jompaan kumpaan? Mikäli kyseessä olisi läheisen serkkuni häät, menisin niihin, mutta mikäli kaukana asuvan, ei-niin-läheisen serkun häät ja jo ilmoittauduttu SM-kisoihin, niin kisat voittaa.

7. Miksi juuri se rotu, jota koirasi edustaa?

Paimenkoira, koska kaipaan paimenmaisia ominaisuuksia ja haluan harrastaa paimennusta. Agilityyn soveltuva kevyt rakenne, nopea, ketterä. Monipuolinen harrastuskoira, pk-oikeudet. Aktiivinen, mutta kuitenkin tarvittaessa pärjää vähemmälläkin. Niin mahdollisimman terve niin sisäisesti kuin ulkoisestikin (ts. ei perinnöllisiä sairauksia, terve, koiramainen rakenne). Sen kokoinen, että sen saa hätätapauksessa kannettua esim. metsästä kotiin ilman mahdottomia saavutuksia (ensin halusin pientä mudia, mutta onneksi Orasta kasvoi iso, koska nyt se on juuri passelin kokoinen!). Vieraille välinpitämätön, laumaviettinen, joskin Ora on mun makuun turhan itsenäinen. Plussana turkki, joka ei päästä jatkuvasti karvaa eikä vaadi minkäänlaista hoitoa. Siinäpä ne tärkeimmät.

8. Oletko harkinnut jonkun muun rotuista koiraa?

Olen kyllä, mutta tiesin ottavani mudin pari vuotta ennen Oraa ja seuraavan koiran paikka tulee olemaan vasta vuosien kuluttua, joten aika pitkään olen ollut vain mudissa. Kelpie oli vakavassa harkinnassa ennen mudiin päätymistä ja jos jonkinmoista muutakin tuli harkittua. Saa nähdä, mikä sitten seuraavaksi koiraksi (esim. viekö työaussiet mennessään. ;D).

9. Mikä on suhtautumisesti koiranäyttelyihin?

Ihan fiksu tapa pitää koirat rodunomaisen näköisinä, mutta näyttelyt ovat riistäytyneet jo niin käsistä, etten voi sanoa niitä kannattavani. Monissa roduissa mennään ihan järjettömiin ääripäihin (esim. nämä paljonpuhutut bulldogit sun muut, sekä työkoirista esim. näyttöaussie=berninpaimenkoira), tuomarit eivät kiinnitä tarpeeksi huomiota luonteisiin ja etenkin mudissa näkyy se, että näyttelyarvostelu on pelkästään sen yhden tietyn tuomarin mieltymys, ei se, "kuinka kaunis ja rodunomainen koirasi on". Muutenhan yhden koiran pitäisi saada jokaisessa näyttelyssä sama tulos, oli sitten millä tuomarilla tahansa (jos ei oteta lukuun karvanlähtöjä ja koiran yleistä kuntoa). Se siitä.

10. Haluaisitko ruveta joskus kasvattamaan koiria? Mitä rotua, millaisella nimellä?

Koirien jalostus on jo niin metsässä, että en tiedä, mitä voisin tehdä parantaakseni sitä. Näillä näkymin minulla ei ole intressejä kasvattaa mitään rotua. 

11. Mitä haluat saavuttaa koiriesi kanssa?

Haluan saavuttaa hyvän fiiliksen tekemiseen, koiran toimivuuden kaikissa tilanteissa ja etenkin arjessa ja ylpeyden koirastani. Plussana sitten kisamenestys, agilityssä pyritään niin pitkälle kuin mahdollista, tokossa vähintään TK1 olisi tavoitteena, pk-kisat olisi kiva päästä korkkaamaan (JK1?) ja paimennuksesta olisi tavoitteena saada joskus joku koulutustunnus.

Herätys, bloggaaja!

Aika herättää blogi syys- ja talvilomalta henkiin!

Paljon on aikaa kulunut ja paljon on ehtinyt tapahtua. Syksyn lopulla muutimme Oran kanssa vähän lähemmäs Helsinkiä Vantaan peränurkilta Kehä III liepeille omakotitalosta kerrostaloon, tosin Vantaalla me vaikutetaan edelleen. Elmeri ja Jasu jäivät isän vaivaksi ja riemuksi. Kämppiksinä meillä on mitä ihastuttavin mudinarttu Yrtti, joka on Oraa neljä kuukautta nuorempi, sekä sekarotuinen Sysi, joka on jo aikuinen herra. Näiden kolmen, sekä minun ja Tuiskun yhteiselo on toiminut melkolailla moitteetta. Kida ja Tara ovat olleet myös laumassa aktiivisesti, ja laumaa tuleekin maaliskuussa vahvistamaan Kidan "pikkusisko" Ruotsista, aussienarttu Nauru.

Oralla on ikää nyt 11 kuukautta ja meidän treenailu on keskittynyt eniten tokoiluun ja agiin. Paimentamassakin ollaan kerran käyty kasvattajalla pentueporukan kanssa syyskuun lopussa, ja Ora oli mitä mainioin, kiltti ja rauhallinen, oikea-asenteinen lammaspaimen. Paimentamaan ajattelin vielä Oran viedä ennen kasvattajan paimennuskauden alkua uuteen paimennuspaikkaan tähän suhteellisen lähelle (!!), mikäli saan rahajutut kuntoon. Pk-puolen jutut ovat olleet aika lailla jäissä: Oralle iski syksyllä epävarmuus vieraisiin ihmisiin, joten haun kanssa pitäisi treenata maalimiesmotivaatiota (mistä löydän jatkuvasti uuden vieraan porukan, siinä vasta pulma) ja jälkiä nyt luonnollisesti lumien tulon jälkeen ei ole saatu tehtyä.

Agilityä ollaan tehty kerran Elmerin treeneissä ja pari kertaa niiden treenien loputtua (muuten kakara on ollut aina kuitenkin mukana hengaamassa hallilla), sen lisäksi useampia kertoja Kanavan koirakillan maneesilla Asikkalassa. Oran kanssa on nyt tehty 2-on-2-off:ia keinulla, keppien sisäänmenoa ja lisäksi samoja vanhoja ohjausjuttuja. Ora on alkanut agilityradalla keskittyä jo niin paljon, ettei se huuda! Mikäli en nyt mokaa mitään, niin Orasta on kehkeytymässä ihan mahtava agilitykoira.
Asikkalassa olen myös ottanut tolleri Taran kaitsettavakseni agilityn suhteen, ja juoksin sen kanssa Ojangossa kaksi kisarataakin, joista molemmista täpärät hylyt (toisella radalla toinen este väärään päähän putkeen, muuten puhdas rata; toisella radalla toisiksi viimeisen esteen ohjaus huolimaton (JES ME SELVITTIIN) ja tuli hypyn uudelleen toiselta puolelta). Tämän kuun lopussa olisi tarkoitus käydä kisaamassa Janakkalassa. Elmeri on käynyt treeneissään ja on ollut lähes poikkeuksetta oikein hyvässä vedossa, myös Elmerille luonnottomia irtoamisia on havaittu.
Tokoa tehdään jonkin verran joka päivä, tosin kaikkein eniten Ora kaipaisi nyt häiriötreeniä, joka on sille kovin haastavaa. Asikkalassa käytiin yksissä yhteistreeneissä ja Janakkalassa pidettiin pentuetreffit, jossa saatiin tehtyä henkilöryhmää, paikkamakuuta ja muuta kivaa. Ns. "normaalin" ympäristön häiriö ei Oralle ole paha, oli sitten mitä kolinaa, ihmisiä, autoja tahansa, mutta koirat saavat sen paineistumaan hurjasti. Tämän takia mun on hankala haalia sitä häiriötä itse mistään ilman sovittuja yhteistreenejä, kun edes koirapuisto täynnä koiria ei vaikuta Oraan mitenkään... Tokon kanssa ollaan nyt siinä pisteessä, että alokkaan kaikki liikkeet kaipaavat vielä pientä treeniä, mutta kaikki ovat kuitenkin aika hyvällä mallilla. Plus avon kaukot, jotka ovat kisakunnossa...

Juoksuja Ora ei ole vieläkään aloittanut. Sen emällä, Diólla, oli ensimmäiset juoksut tosin vasta yli vuoden ikäisenä, joten ei tässä mikään hätä ole. Siskoillakaan ei ole vielä juoksuja.
Ruokaa ora syö nykyään pelkkää lihaa ja luita. Vitamiineja se saa purkista ja marjoista. Kyllä se edelleen nappulaakin lenkeillä saa, ja jos sulatettu liha jää vähän vajaaksi, saa se loput nappulaa (haluan, että koiran ollessa hoidossa sille voi halutessaan syöttää pelkkääkin nappulaa, mikäli lihan kanssa on ongelmia), mutta pääsääntöisesti barffilla siis mennään.
Ja ainiin, eilen käytiin mudimiitissä ja treffattiin 8 muuta mudia. Alun nörisemisten jälkeen Ora oli ihan kivasti, juoksutti laumaa keppi suussa (jota se kovin harrastaa) ja loppulenkistä rakastui Pyry-mudiin ja löysi leikkisuonen yhdessä veljensä Vauhtin kanssa.

Tällä kertaa yritän saada päivitettyä tätä blogia myös yksittäisistä treeneistä ja vähän yksityiskohtaisemmin, joten nähtäväksi jää, kuinka hyvin siitä tulen suoriutumaan!