Paimennuspäivä ja agilityä

Kesäisiä terveisiä blondilta blondimudilta ja sen palvelijalta!

Nyt on tämän asunnon muutot taas ohi ja heipat sanottu Yrtille ja Sysille, tosin varmasti tullaan vielä törmäämään jatkossa vähintäänkin mudiporukoissa. Taloudessa asustavat nykyään siis aussiet Kida ja Nauru sekä tolleri Tara, joka on kylläkin tällä hetkellä maalla toipumassa sterkkauksesta. 

Kuunvaihde oli melkoista juoksemista, sillä viimeisenä päivänä oli tavaroiden roudaamista - vieläpä ongelmilla höystettynä - ensimmäisenä päivänä oli mun lakkiaiset (jatko-opiskeluja jännätään...) ja heti kuun toisena päivänä, sunnuntaina, suunnattiin paimentamaan.

SUMU:n paimennuspäivä 2.6. järjestettiin meille jo entuudestaan tutussa paikassa Seutulassa Primal Sense Farmilla, jossa oltiin kaikki kymmenen koirakkoa Aino Pikkusaaren opissa. Paikalla oli kahdeksan mudia (Ora, sisko Praha, veli Vauhti, Subré, Eddy, Fisu, Taika, Misty), lapinkoira Delia ja bordercollie Runo. Päivä aloitettiin teoriaosuudella, ja vaikka paimennus onkin meille jo entuudestaan tuttu laji, tuli esille monia hyviä, uusiakin, pointteja paimennuksesta. Päivän aikana jokainen koira pääsi kolme kertaa lampaille.

Jännäsin vähän, miten Ora suhtautuu lampaisiin tällä kertaa. Ensimmäisellä kerralla Ora oli todella kiltti ja rauhallinen, ja keskittyi hyvin, toisella kerralla mudi oli erittäin kiihkeä ja sinkoilevainen. Tällä kertaa Ora oli jotain noiden välimaastosta: mudi keksi kovasti sijaistoimintoja, tosin kakansyönnin sijaan tällä kerralla nuuskittiin kovasti maata, tosin hyviäkin paimennuspätkiä oli.
Ensimmäisellä kierroksella oltiin isossa aitauksessa neljän lampaan kanssa, ja saatiin tehtyä ihan kivaa pätkää. Ajettiin lampaat "ylös" pois pyöröaitauksen luota parkkipaikoille päin ihan onnistuneesti, joskin mudi taisi kerran tai pari syöksähtää eikä sillä koko ajan kiinnostus lampaissa ollutkaan. Toisella kierroksella oltiin myös isolla puolella, tällä kertaa kolmen lampaan kanssa. Oralla oli ihan älyttömän kuuma, se oli sen takia poikkeuksellisen väsynyt eikä se selvästi jaksanut keskittyä ollenkaan, eikä mikään ihme, koska päivä oli tosi kuuma, eikä siinä auringossa itsekään kestänyt olla ollenkaan... Hyvän pätkän jälkeen lopetettiin se pätkä kesken ja mentiin vilvoittelemaan ja lepäämään. Kolmannella kierroksella oltiin pienellä "suikaleella", siis toisessa aitauksessa neljän lampaan kanssa. Nyt mudi oli taas virkeämpi ja jaksoi miettiä lampaitakin, joskin aitauksen toisen reunan oja ja kapea tila ei ollut meitä yhtään helpottava asetelma... Lampaiden siirtyessä ojan puolelle ja vaihtaen suuntaa koira kiihtyi hurjasti lampaiden vauhdinkin kiihtyessä enkä halua kuvitella, kuinka monessa osassa lauma olisi siinä vaiheessa ollut ilman liinaa. Toiseen suuntaan sai kuitenkin ihan kivaa kuljetuspätkää ja saatiin lopettaa hyvillä mielin.

Seuraava viikko oli melko kaoottinen mun juostessa maanantaina pääsykokeessa ja loppuviikon päivittäin töissä. Lenkkejä kummempaa ei oikeastaan tehty ollenkaan, joskin Naurun kanssa Ora tietty painii nykyään päivittäin sisälläkin. Torstaipäivänä seuraksemme saatiin lauman jatkoksi lapinkoira Delia, joka ilahduttaa meitä emäntänsä loman ajan tämän viikon perjantaihin saakka. Ora on puolustanut melko paljon lelujaan ja omaa asuntoaan Delialta tähän mennessä, ja se haluaisi leikkiä lähinnä Naurun kanssa (Oran ollessa Delian luona hoidossa, ne olivat kuulemma leikkineet koko viikon sisällä taukoamatta...), mutta ulkona teinit painattavat kyllä hyvin menemään. Lauantain olin teinien kanssa vanhempien luona äidin apuna puutarhahommissa ja tytöt saivat hengata meidän kanssa pihalla. Yllä olevassa kuvassa tytöt odottelevat myöhässä olevaa bussia.

Torstai-iltana oli Oran ohjatut agit. En tajua, mikä black out mulla on tuon päivän treeniradasta, enkä muista siitä kuin alun, mutta sen ratapiirros yllä. Radalla koira piti jättää alussa melko kauas ja saatiin kouluttajalta kehuja siitä, kuinka hyvin Ora pysyy lähdöissä etenkin noin nuoreksi koiraksi. Oli pakko todeta siihen, että niin no, pysyi jo 12-viikkoisena: minulle agilityssä yksi tärkeimmistä asioista on malttaminen, enkä siedä sitä, että oma koirani sikailisi varaslähdöillä. Meillä on aina ollut erittäin tiukka linja sille, että kun ollaan käsketty pysymään, sieltä lähdetään radalle vasta luvan saatua eikä yhtään ennen. Myös väliajoilla, mun joko miettiessä ohjausta tai kuunnellessa kouluttajaa, Oran pitää pysyä ja malttaa paikoillaan eikä se saa seikkailla minnekään. En ymmärrä ihmisiä, joille on ihan ok, että koirat lähtevät lähdöistä miten sattuu ja väliajoilla saavat juoksennella ympäriinsä, suorittaa esteitä omia aikojaan tai pahimmassa tapauksessa karata pois radalta - vaikka sitten tutun ihmisen rapsutettavaksi, ihan sama. Jos minun koirani jotain näistä tekevät, ne saavat kyllä kuulla, ettei se ole sallittua.

Takaisin torstain treeneihin: kakkosputkella treenattiin putkijarrua. Oran kanssa olen tehnyt sitä ihan luvattoman vähän ja mitä muuta voikaan olettaa kuin putkesta ihan liian kovaa suoraan painattavan mudin, joka tajuaa ihan liian myöhään, että pitikin kääntyä 90 astetta oikeaan eikä mennä suoraan. Treenattiin siis ensin ihan pelkkää putkea, ensin heittopalkalla niin, etten mä liiku paljon mitään, sitten putken lähelle jätetyn pallon avulla mun liikkuessa oikeaan suuntaan. Lopulta saatiin tosi hyvin toimiva ja hyvin suoralta putkelta kääntyvä mudi putkijarrun avulla. Neloselle sylkkäri, mä ohjasin aluksi vähän ontuen, mutta saatiin myös erittäin passeli suoritus. Sylkkäriä erikseen tehtäessä jätin koiran putken suulle, ja Almakin totesi mulle Oran tarjonneen siihen 2on-2off -asentoa... Hassu tyyppi. Myös alkuun kävellessä löysässä "kulje tässä lähellä" -käskyn alaisena puomin ohi kävellessä Ora jäi toljottamaan puomin kontaktipinnalla, että hei, eiks me tehtykään tätä!
Vitoselta kutoselle meni tosi hyvin (varsinkin sitten, kun mä tajusin juosta suoraan seiskahyppyä kohti. ;D) ja takaakierrot on Oralla erittäin varmat, joten seiskassa ei mitään ongelmaa. Puomi otettiin nyt ekaa kertaa ohjatuissa radan mukana, ja meni oikein loistavasti ensimmäistä keskeltähyppyä lukuunottamatta, joka oli ihan mun moka - en ollut tajunnut (!?!), että alta menevän putken takia mun pitää olla puomista kauempana kuin mitä me ollaan Oran kanssa treenattu. Eihän raukka sitä tajunnut ja tuli mun perässä alas.... Toisella kerralla oikein hyvä, kannustin vähän enemmän menemään vaan eteen. Kontakti myös oikein hyvä, palkkasin etupalkkana putkeen, jonka jälkeen pallo lensi. 

Rata jatkuikin tuosta vielä johonkin suuntaan, mutta mä en tosiaan jostain syystä yhtään muista, miten... Hyppyjä, rengas ja A siinä oli, mutta me ei sitä Oran kanssa kokonaan edes tehty, vaan tehtiin rengas pari kertaa (erittäin onnistuneesti!) erikseen ja lopuksi tultiin vielä radan loppupätkä A:lta alkaen. Loppupätkääkään en muista, joku putken takaaleikkaus ja siitä pituudelle irtoaminen siinä oli, eikä sen kanssa ollut yhtään mitään ongelmia ja saatiin siitä paljon kehuja.
Itsekseen tehtiin vielä kujakeppejä vauvapuolella, ja pikkuhiljaa niitä voi jo vaikeuttaa pujotteluasteelle. Alussa ja puolivälissä voi keppejä pitää paljon suorempana kuin lopussa, koska loppu mennään sitten herkästi ohi, jos vaikeuttaa yhtään liikaa. Pikkuhiljaa!

Eilen käytiin Maijan ja Naurun kanssa Ojangossa tekemässä itsenäiset agit. Ensimmäistä kertaa (!!) sain Orasta kunnolla agilitykuvia, joten kiitos hurjasti Maijalle kuvaamisesta! Ei tehty mitään suurta, senkin takia, että oli päivä ja tuhottoman kuuma. Muutamat välistävedot, irtoamiset sekä yhdelle hypylle kokeilin kolmea erilaista vaihtoehtoa takaakierrolle. Lisäksi vielä puomia, kujakeppejä ja leveää "vauvakeinua", melkein jo ilman apuja. Sillä nimenomaisella keinulle en aiemmin ole tehnyt, joten tein alkuun ison tynnyrin/ämpärin päälle (ei keinahda niin paljon), jonka jälkeen pehmensin laskua itse ja lopuksi vain jarrutin koiraa namittamalla. Taitava pieni!

Jälkiä pitäisi jaksaa tällä tai ensi viikolla mennä tekemään sekä Naurulle että Oralle (Ora saisi vieraan vetämän jäljen) ja niitä keppien ilmaisuja pitäisi... Miksei niihin ole motivaatiota? :D

Alla vielä pari lyhyttä videota Oran yksittäisesteiden treeneistä maanantaina. :) Videoistakin kiitos Maijalle! Hirveät varusteet mulla muuten videoissa: ei tarvinnut enää juosta rataa...

Kujakepeistä tuo on n. puoli välistä, aloitettiin vähän helpommista ja lopetettiin vaikeampiin. Videossa Ora jää keppien jälkeen ikävästi kyttäämään mun suuntaan palkkaa, pitänee ainakin olla kehumatta koiraa ennen kuin pallo on lentänyt sen eteen.

Keinulla pitää vielä auttaa Oraa muistamaan, että 2on-2off -asentoon on jäätävä, puomilla paremmin.