Hae tästä blogista

torstai 20. syyskuuta 2012

Syksyn eloa

Päivitystahtini on ilmeisesti vakiintunut tähän + - kahteen viikkoon...


Olemme Oran kanssa viettäneet aikaamme sekä Lahdessa että Vantaalla. 4. päivä pentu täytti puoli vuotta, jolloin taas tuntui, että aika on mennyt ihan tuhottoman nopeasti.

Ora 6 kk 1,5 vko


Näiden reilu parin viikon aikana olen Oran kanssa treenaillut lähinnä tokojuttuja ja nähnyt koirakavereita silloin tällöin. Torstain Elmerin agitreeneissä se on myös päässyt tekemään kivasti ja kyllä se nopeasti edistyy. Elmerillä on myös ollut ihan mahdottoman hieno vauhti päällä edelleen, ja haastavammatkin jutut ollaan saatu tehtyä hyvin. Oikealla oleva rata tehtiin viikko sitten, paljon takaakiertoja ja välistävetoja. 23-24 rengas-a varmistin ensin blokkaamalla itse aan, mutta kouluttaja kehotti kokeilemaan flippiä toiselle puolelle ja sehän toimi ihan älyttömän hienosti! Myös noiden serpenttiinien kanssa mulla on aina vähän ongelmia, en koskaan luota niissä koiraan tarpeeksi, jotta saisin juostua lujaa eteen. 16-17 hypyt persjätöllä, 20-21 leikkasin takaa. Alun kieputtelutkin jopa toimivat Elmerillä, vaikka yleensä se matelee ensimmäiset esteet, jos alussa ei ole suoraa. Alla saman päivän Oran välistävetotreenit videolla. Viime vai sitä edellisenä torstaina kokeiltiin E:n kanssa taas keinutteluja, ja ekat pari kertaa meni itsenäisesti ilman apuja (vähän hidastin, ettei kolahdus niin kova), kunnes alkoi taas pelottaa. Ei me taideta Elmerin kanssa voida kisata, mutta minkäs teet.


Tänään ei treeneihin saatu kyytiä eikä autoa ollut käytettävissä, joten jätettiin väliin ja korvattiin treenit omilla tokotreeneillä, joihin vierähtikin mukavasti aikaa. Ns. tyhjinä päivinä ollaan myös tokoiltu jonkin verran.


Kiira-belgiä ja Neira-nahkacollieta treffattiin 6. päivä ja Ilolassa käytiin pentutreffeillä 7. päivä ihan kiitettävän ison porukan kanssa. Mukana oli Neira- ja Selja -nahkacolliet, samanikäiset Laika-villakoira ja Yaku-perunkarvaton sekä pikkupennut Hertta-sheltti, Samba-villakoiramix ja Eikari-issikka. Oran osalta nuo treffit menivät vähän pelleilyksi, ei löytänyt oikein kunnon leikkikaveria ja piti sitten keksiä kaikkea omaa jäynää.





Ora on alkanut syödä nyt vähän enemmän lihaa joka päivä, nappulan lisäksi vajaa sadan gramman satsin se saa tällä hetkellä lohta, kalkkunaa, poroa tai sikanautaa. Ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa. Kokobarffiin siirtymistä olen alkanut nyt vähän epäillä, sillä matkustaminen barffikoiran kanssa ei kuulosta kovin kivalta. Saa nyt nähdä, mitä teen. Oran uutta herkkua ovat loppusyksyn tullen ruusun- pihlajan ja mustamarja-aronian marjat. Kahta viimeistä laitoinkin soseena pakastimeen talven varalle.


15. päivä ajeltiin Oran kanssa Lohjalle UPK:n erikoisnäyttelyyn. Oraa ei oltu ilmoitettu, mutta 16 muuta mudia pyörähti kehässä. Oli kyllä kauhein halli vähään aikaan, jossa olen ollut: Pumien haukunta soi korvissa vielä uloskin päästessä. Kuitenkin oli oikein kivaa tavata mudisteja! Oran veli Mainio oli pentunäyttelyssä hienosti ROP-pentu, toinen veli Velmu PU2 KP ja sisko Vinka PN2 KP. Tuomari tykkäsi selkeästi isoista mudeista, joten jos kyseinsen saksalainen tuomari tulee joskus Suomeen uudestaan, niin häneltä haetaan sitten Oran kanssa se H.
Näyttelyn jälkeen ajelimme pentueporukan kanssa (kaikki pentuesisarukset paitsi Musti) letkassa Velmun talouden tiluksille alle kymmenen kilometrin päähän näyttelyhallista, jossa kakarat saivat painia ja juosta isolla pihalla sydämensä kyllyydestä. Älyttömän hyvin nuo tulevat toimeen edelleen etenkin rodun huomioon ottaen, pari pientä kärhämää jossain välissä, mutta ei mitään tappoyrityksiä. Lohjalta ajeltiinkin sitten taas kotiin päin, ja loppu viikonloppu vietettiin Lahdessa.



Tiistaina käytiin koirapuistossa Keravalla. Siis koirapuistossa. Me. Syyksi pistän sen, että mun ehkä-tulevan-kämppiksen Oran ikäistä tanskandoggia ei vielä voi pitää kuulemma irti muualla. Ora oli kovin ahdistunut tunkeilevasta koiralaumasta, mutta etenkin yhden pienemmän pystykorvan kanssa sillä näytti olevan välillä tosi kivaa. Ei me kuitenkaan olla yhtään koirapuistokoirakko...
Eilen matkustettiin julkisilla Jakomäkeen koiramiittiin, lähdettiin kulkemaan metsään koirapuistolta. Mukana oli Oran lisäksi kuusi koiraa, joista mudin lemppari oli ehdottomasti Delia-lapinkoira. Molemmat huusivat toisilleen yhtä paljon ja niillä oli tosi kivoja juoksuleikkejä. Myöhemmin paikalle tuli vielä uusi mudisti 10-viikkoisen mudityttö Yrtin kanssa. Orasta tokaistiin tällöin varmaan ensimmäisen kerran elämässään, että onpas se pieni... Kommentin tosin selittää varmaankin se, että sanoja ei tiennyt Oran olevan näin nuori, O on erittäin kalju ja tuolloin oli vielä ihan märkä. Lenkillä Ora oli tosi rento, ja vaikka satoikin koko matkan ja kumisaappaat todellakin tulivat tarpeeseen, jäi lenkistä tosi hyvä fiilis.


Tänään päästiin lenkille Helsinkiin kaverin serkun hevosen kanssa, eli toisin sanoen tallimaastoille. Kyseisellä isolla hevosella on jalat vähän rikki, joten käytiin pitkä maastolenkki maastakäsin. Ora oli fiiliksissä kaikista hajuista eikä pelännyt isojakaan hevosia yhtään odotellessaan kiinni karsinan ulkopuolella - sen sijaan kottikärryt ja vähän pienempi korvat hörössä tarhasta tuijottava nuori hevonen olivat vähän jännempiä. Helsingissä pentu kulkee ihan täydellisesti, ja tänään pääsi matkustamaan ensimmäistä kertaa myös ratikalla.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Laiskottelua

Kuten otsikkokin kertoo, tällä viikolla ei olla tehty juuri mitään. Viikon kohokohtana piti olla lauantain - eli tämän päivän - pentupaimennuspäivä kasvattajalla, mutta sairastumisen vuoksi onkin koko juttu peruttu. Toivottavasti päästäisi kuitenkin pian lampaille! Viime viikonloppukin oli aikalailla koiraton Lahdessa, Ora oli ihmeissään, kun Kida ja Tara olivatkin lomalla maalla, ja kämpässä olikin sen lisäksi kääpiösnautseri Xena. Muutamat nurraukset O Xenalle päästi, olisi pitänyt käydä ennen vieraan koiran sisäänmarssia vaikka lenkillä tai jotain, että paimen olisi todennut snautserin vaarattomaksi, mutta lopulta ne jo leikkivätkin muutaman kerran. :)
Mä en ole edes kuvaillut tällä viikolla _yhtään, yhtäkään koirakuvaa ei ole kameraan tallentunut! Johtuen ehkä siitä, että lenkit ovat nykyään jo sen verta pimeällä ajalla, ettei kuvia saa otettua. Ja siitä, ettei me olla päästy kotinurkkia pidemmälle. Pitää ehkä ryhdistäytyä. Postauksen kuvat parin viikon takaa Lahdesta, © Maija.


Viikolla ollaan lähinnä lenkkeilty omalla koiraporukalla, samoiltu metsässä ja Ora on hakenut frisbeetä ja keppejä sydämensä kyllyydestä. Esimerkiksi eilen illalla Ora haki keppiä piiimeästä metsästä varpujen ja pienien puiden seasta, jossa apuna koiralla siis lähinnä pelkkä haju; kerran Ora oli vakaasti sitä mieltä, että hänen keppinsä oli puussa, ja siinä se puun runkoa vasten hyppi, kiipesi ja huusi. Näky oli aika huvittava ja koira oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kun se löysi kepin lopulta puun juurelta aluskasvillisuuden seasta. Pari kertaa ollaan käyty myös tokoilemassa kentällä. Ollaan kohdattu muutamat ajattelemattomat lapset, joiden takia pelkään, että O:sta tulee lapsipelkääjä. Pari kivaa tyttöä heitti koiralle kyllä kentällä frisbeetä pienen treenin päätteeksi, mutta kun negatiivisia kokemuksia (lapset pyytävät lupaa silittää, annan luvan "jos se uskaltaa tulla itse", Ora haukahtaa pari kertaa epävarmuuttaan -> lapset hysteerisenä kiljuen tarraa toisiinsa) tulee niin paljon, niin muutama positiivinen siellä välissä ei välttämättä auta asiaa. Ärsyttää.
Joka tapauksessa, kentällä ollaan saatu tehtyä nyt puolentoista minuutin ALO-paikkamakuu (pidempää en uskaltanut), pari n. puolen minuutin AVO-paikkamakuuta omalla pihalla (eli piilossa), perusasentoja eri kulmista (tulee jo älyttömän hyvin) ja ALO-luoksareita. Jotain muutakin pientä silloin tällöin. Elmeri tekee aina "treenatessa" kaikkea sille hirmu kivaa, kuten peruuttamista häntä hurjasti heiluen tosi kauas musta, pyörimisiä molempiin suuntiin, istumista ja luoksetuloa, huonoja perusasentoja, jalkojen väliin tuloa, mun kiertämisiä, seuraamista musta 1-2 metrin päässä ja muuta yhtä turhanpäiväistä. Koira on kuitenkin iloinen kun senkin kanssa tehdään kentällä jotain, joten...
Alla pari Ora-kännykkävideota, laatu ei päätä huimaa, mutta onpahan kuitenkin.



Torstaina oli kyllä Elmerin ohjatut agit. Taas saa olla harjakoirapojasta kyllä niiiin ylpeä, ja kaduttaa, kun en ilmoittanut sitä viime viikkoisiin HSKH:n kisoihin. Siellä olisi ollut agiratakin ilman keinua, joka on siis meidän pieni kompastuskivi (E kyllä tekee keinun, tosin vähän niin ja näin ja erittäin vastahakoisesti, pelkää sitä ja keinun jälkeen puomi on usein erittäin hidas, koska näyttää keinulta). Tehtiin tällä kertaa erittäin suoraviivaista rataa näin vaihteen vuoksi, ja koiralla oli äärettömän hyvä moodi päällä. Jos se on nyt tuon asenteen jättänyt, niin olen kyllä hurjan iloinen. Tehtiin pari älyttömän hyvää takaaleikkausta vaikeassakin paikassa ja saatiin paljon kehuja kouluttajalta, tehtiin kuulemma erittäin hyvät nollaradat ja kovatasoiset takaaleikkaukset, jee! En rataa jaksa tällä kertaa piirrellä, mutta siinä oli kepit vaikealla hämyputkella, paljon hyppyjä muutamilla kierroilla, hypyille irtoamisia, A ja lisää hyppyjä. A:lla älyttömän hyvät kontaktit, joita tosin vähän varmistelin.
Ora teki muutamat hyppyjenhakutreenit, ja hyvin tuo hakee jo itsenäisesti siivekkeiden väliin. Myös putkiin mennään takaaleikkauksella nykyään täysin ilman ongelmaa. Innostuksissaan Ora juoksi yhdessä välissä suoraan siivekettä päin, jonka jälkeen hetken aikaa Kurre oikeaa etujalkaansa linkkasi. Vähän aikaa oltiin jäähyllä ja tarkkailin jalkaa, jossa ei kuitenkaan näyttänyt olevan enää ongelmaa. Tehtiin ihan pari "hyppyä" ja putkea, ettei jää huonoa kokemusta (eikä tainnut Ora enää edes muistaa koko tapahtumaa). Tässä taas muistin, mitä kaikkea agilityssä ja normaalissa elämässäkin koiran kanssa voi käydä. Ei sitä kuitenkaan auta muuta kuin tehdä ja surra sitten, jos jotain käy. Tietenkin kaikkea pitää ennaltaehkäistä parhaansa mukaan, mutta ei sitä tiedä, vaikka maailmanloppukin koittaisi vaikka heti huomenna.


Vaikka taas viikon postaus, niin ei enempää asiaa tällä kertaa. Kerrankin vain treenaamaton ja koiratreffitön viikko. :)

perjantai 24. elokuuta 2012

Tilastoja ja treenailua

Bloggerin blogin tilastoihin aina eksyttyäni musta on kivaa katsoa, millä hakusanoilla blogiani on löydetty hakupalvelimilla. Monet ovat oikein järkeenkäypiä, mutta jotkut saavat hymyn huulille, kohottamaan kulmia tai purskahtamaan nauruun. Luvut heittelevät vähän minne sattuu, mutta antavat ilmeisesti kuitenkin jonkinlaista osviittaa. Harvoin käytetyt hakusanat vaihtuvat vähintään viikottain, ja alla olevat tilastot ovat puolentoista viikon takaisia (pidän aina tekstejä blogin luonnoksissa). Tällä hetkellä alla olevien lisäksi siellä vilahtaa kaikennäköistä kääpiösnautserin korvien teippauksesta käppänä-villakoira -sekoituksiin.

Koko ajalta:

KohdeSivun katselut
susiasukit
73
ora mudi
5
mudi ora blogi
3
ora mudi blogi
3
espanjanvesikoira mix
2
mudi ora elmeri ja jasu
2
mudin pentu
2
ora pentu
2
takkutukan vihuri
2
tanskan doggi mix
2



Kuukauden ajalta yksittäisiä eri hakusanoja:


eppu ora
1
kiinanharjakoira puuterihuisku
1
kääpiösnautseri villakoira sekoitus
1
kääpiövillakoiran ja kääpiösnautserin sekoitus
1


Ja josko taas jatkaisin epäaktiivisen blogini kirjoittamista! Tässä postauksessa kuvia vähän sieltä täältä, ei ole nyt tullut niin paljoa kuvailtua, kuin yleensä.

Ora Jennyllä yökylässä, © Jenny Yliollitervo

Viime viikon maanantai oli hakutreenipäivä. Käytiin Linnean & Osmon, Claudian & Flamman sekä Tuulin & Kaapon kanssa Itä-Helsingin jossain mulle tuntemattomassa metsässä. Flamma treenasi pidempää matkaa ja rullailmaisua, juniorit Ora nuorimpana tekivät kaikki hajuhakuja. Ora etsi kolme ukkoa ensimmäistä kertaa ihan pelkällä hajulla ilman näkö- tai ääniapuja, ja johan siitä riemu syntyi, kun metsästä yhtäkkiä löytyi kyyristelevä ihminen. Oran kohdalla riemu tarkoittaa hillitöntä haukkumista, "ÄITI HUOMAATKO MITÄ TÄÄLLÄ ON EHKÄ NE SÄIKÄHTÄÄ JA PAKENEE KUN HUUDAN". Jos kyseessä olisi ollut valmiiksi kunnolla tuttu ihminen, olisi varmasti ollut helpompi, mutta koska Tuuli (eli kolmesta haettavasta vierain) oli ensimmäisenä, oli se Oran mielestä ihan kamalaa. Pikaisen rauhoittelun jälkeen häntä kuitenkin alkoi heilua hurjasti, kun tajuttiin, että ihmisellä olikin namia. Jee, ruokaa.
Seuraavana haettiin Claudia pressun alta toiselta puolelta keskilinjaa, ja se löytyikin ihan äärettömän hyvin. Varmasti se helpotti, että piilo oli ainoa, jonka sijainnin tiesin itse ihan tarkkaan. Viimeisenä etsittiin ryteiköstä Linnea, joka löytyi pienen sählingin jälkeen tosi hyvin. Olin luullut itse piilon olevan alempana rinnettä, joten hämmennyin itse ja koiran lukeminen oli hankalampaa.


Tiistai ja keskiviikko taidettiin olla ilman mitään sen kummempaa härdelliä. Torstaina Elmerin agitreeneissä tehtiin aika laajalle levittäytynyttä rataa pitkillä juoksupätkillä, ja huh, kuinka hirrmu vauhdilla E kulki! Radassa oli myös irtoamistreeniä sinne tänne, ja putkiin E irtoaa kyllä tosi hienosti. Oikealla moodilla. Ora treenasi takaaleikkauksia putkiin, joka sujuikin ihan älyttömän hyvin. Supertorstai siis agilityn saralta meidän porukalla! Mun piti kirjoittaa näistä treeneistä pidempi selostus melkein heti niiden jälkeen, mutta arvatkaapa vaan, kuka unohti eikä jaksanut, ja nyt en enää muista sen kummempia...
Viikonloppu oltiin Lahdessa, jossa koirille ei juuri lenkkejä ja sisänaksuttelua kummempaa puuhaa jaksettu keksiä. Tällä kertaa Maija oli kuvaajana frisbeetä ja palloa heitellessä pellolla, joten niitä kuvia odotellessa.. :)

Maanantaina käytiin taas ageilemassa Ojangossa, näytettiin vähän paikkoja Kiiran Jennylle ja Neiran Ericalle, joilla olisi aikeena HSKH:n jäseniksi liittyä. Elmeri teki muutamia pätkiä putkeen irtoamisia ja puomin kontaktia jouduin muistuttelemaan sille useampaan kertaan. A:lla sillä on jostain syystä paljon paremmat kontaktit, jotka eivät lähde silloin tällöin lipsumaan, kuten puomilla. Otettiin muistinvirkistykseksi myös muutamat sylkkärit yhdellä putkella ja toimi edelleen äärettömän hyvin. Myös jotain hyppypyörityksiä otin mukaan. Tosi hyvällä fiiliksellä E oli taas liikenteessä, mahtavaa! Ora sai jatkaa opiskeluaan ymmärtää putkelle takaaleikkaus, jota jouduttiinkin muistelemaan ihan urakalla. Sininen putki oli myös Oran mielestä ihan ällöttävä, tiedä sitten mikä siinä oli, kun ei haluttu mennä ennen kunnon suoristamista. Loppua kohti parani, ja lopetin tietenkin hyvään ja onnistuneeseen pätkään. "Hypyt" siivekkeillä Ora on vihdoin hiffannut oikeasti kunnolla, koska hakee niitä jo itse palkan toivossa.


Monina päivinä, joina ei mitään ohjelmaa ole millään porukalla, käyn kentällä Oran kanssa tokoilemassa. Teen aika usein jotain pienempiä pätkiä lenkin yhteydessä kun kentän ohi kävellään joka tapauksessa, joten treenaillaan usein silloin tällöin. Se onkin se asia, miksi olen nyt tokostakin enemmän innostunut - sitä on niin helppo treenata, ihan missä vain, milloin vain, toisin kuin agility, haku- ja jälkijutut ja paimennus. Ora hakee nykyään erittäin hyvän perusasennon, joskus vähän liiankin innokkaasti, joten mun edessä suorassa istumista (kaukojen tyyppisesti) on jouduttu treenaamaan ihan uusiksi. Tarjoaa usein seisomista istumisen sijaan, josta on seurannut se, että istumaan mennään seisomisen kautta. Seuraamispätkiä ollaan myös otettu ihan muutamilla askelilla, lähdetään tästä sitten varovasti etenemään ihan vähä vähältä. Kontakti tuppaa kyllä rakoilemaan heti mun liikkuessa, jota pitää saada kyllä saman tien kuntoon. Sivuaskelet toimii, ainakin yleensä. Pätevä tokokoiranalku tekee usein täydellisen tokoluoksetulon sivulle (vaikka haluankin opettaa sen myös pk-luoksetulona eteen) ja pysyy paikkamakuussa mahdottoman hyvin, myös mun ollessa piilossa. Mitään kokeenomaisen pitkää aikaa en ole vielä uskaltanut pitää, etten vahingossakaan etene liian nopeasti, mutten ihmettelisi sitä, vaikka pidempikin aika toimisi moitteettomasti.
Tiistaina tehtiin juurikin pari luoksetuloa ja "seuraamis"pätkää, samalla kentällä toisella puolella jalkapalloa pelaavat pikkupojat olivat äärettömän hyvä (joskus vähän liiankin paha) häiriö. Alla siitä video: Häiriön huomaa Oran toimimisesta aika hyvin, ei yleensä vilkuile noin paljon ympärilleen.



Keskiviikkona käytiin tuossa lähellä pentumiitissä, jossa oli Oran lisäksi samanikäinen Laika-keskikokoinen villakoira tuosta ihan läheltä, melkein 13-viikkoinen sheltti Hertta, 6-kuinen perunkarvaton Yaku ja puoli matkaa mukana oli myös 11-viikkoinen spanieli(?)pentu Manda. Ora on vihdoin alkanut vähän käyttäytyä myös pienempien ja arempien kanssa, joten kovin montaa kertaa ei sitä tarvinnut muistuttaa kiroilusta ja kovakouraisuudesta. Yakulle Ora jopa alistui ihan kivasti heti alkuunsa, ja loppumatkasta niillä oli kivat juoksupainit.

Eilen taas Elmerin agit, nyt sen vauhti on vähän jo hiipunut. Kauan se onkin kestänyt! Vieressä olevasta ratapiirroksesta voitte päätellä, miksen koskaan piirrä niitä itse....... Varsinkaan tietokoneella, varsinkaan hiirellä, varsinkaan mistään kopioimatta. Joka tapauksessa, kokeiltiin varioida kouluttajan kanssa Elmerille radan alkuun toimivin ratkaisu. Yritin ensin toista hyppyä pakkovalssilla, jossa E:n vauhti ei ollut yhtään paras. Lopulta tehtiin postimerkin kokoisella alueella kääntyvälle Elmerille takaakierrot niistomaisesti yhden siivekkeen ympäri, kakkoshyppy vasemman ja kolmoshyppy oikean. Se hyppää todella herkästi niiston jälkeen hypyn takaisin toiseen suuntaan, koska tosiaan kääntyy ihan älyttömän pienellä alueella ja nopeasti, joten Elmeri pitää ottaa kunnolla haltuun yhdellä kädellä hypyltä ja vasta, kun se on siivekkeen toisella puolella, lähteä etenemään seuraavalle hypylle. Putken takaakierto 6-7 välissä oli surkea, pitää vähän treenata noita. Puomilla myös epäröi jostain syystä, vaikkei nyt olla pelottavaa keinuakaan tehty aikoihin. Pussi tehtiin pitkästä aikaa ja varmistelin sitä liikaa, kun en ollut varma, meneekö edes enää... Jotain omaa ohjaussähläystä jossain kohti rataa, mutta muuten ihan kiva.
Ora teki hyppyjen takaakiertoja ekaa kertaa kunnolla, vaikka takaakiertoja ollaankin treenattu myös aiemmin jonkin verran mm. puiden avulla. Tajusi älyttömän nopeasti mitä siltä haettiin ja Ora pystyi jopa tekemään samalla kentällä, millä Nea teki Koda-mittelin kanssa. Putken takaakierrot meni tällä kertaa myös tosi hyvin, ainakin U-putkeen. Oli älyttömän pätevä pentu!


Tänään mä olen käynyt läpäisemässä inssin, joten ajokortti vihdoin viimein löytyy myös multa. Oran kanssa en ole tehnyt juuri mitään, käydään varmaan kentällä tekemässä vähän tokoa tai heittämässä frisbeetä (kuten meidän aamuina nykyään lähes aina), että malttaa jäädä illaksi ja alkuyöksi yksin kotiin.