Nolla on ystävämme

Käytiin vähän agiliitelemässä Oran kanssa oman seuran kisoissa lauantaina - aiemmasta viikosta treeneineen kirjoittelen postausta vielä myöhemmin. Kevyesti matkaan lähdettiin lauantaina taas puoli yhdeltätoista ja kotona oltiin vasta puoli kahdeksan aikaan illalla, eli yhdeksäntuntinen vierähti kisapäivään. Jonkun kolme ja puolituntisen olin ilmossa töissä ja koira häkissä odottelemassa, jonka jälkeen koira lämppälenkille ja ei muuta kuin jännittämään. Starttivuorossa oltiin seitsemänsinä, viimeisellä radalla kuudensina - onneksi ei yhtään aiemmin!

Kisat oli myöhässä, ehkä parikymmentä minuuttia ja venähtivät siitä vielä ylimääräistäkin. Aloitettiin hyppärillä, jota olin katsellut jo medien suorittamana ilmopenkiltä hyvän aikaa. Ei ollut mitään erityisen selviä säveliä, ja kun vihdoin pääsin radalle, vaihtuivat ohjaukset extempore kahdessa kohdassa - videolta katsottuna vasemmalla perällä olevalle hypylle en ollut suunnitellut vastakäännöstä, ja oikealla perällä oleva hyppy piti takaaleikata, jolloin linja putkeen olisi ollut hyvä. Pelastuksilla kuitenkin mentiin, eikä niistä sen suurempaa hämminkin loppujen lopuksi, mutta kepeillä oletin koiralta liikaa: käsky tuli liian myöhään ja ohjasin vähän epäselvästi, koira luki takaaleikkauksen turhan rajusti ja mentiin siis ensin kepeistä ohi. Siitä ensimmäinen vitonen ja toinen tuli vielä toiseksi viimeisestä rimasta, jonka olisin voinut vekata paremmin. Kymppi siis hyppäriltä. Ora tuntui tosi rauhalliselta, ja esimerkiksi kepeillä kovin hitaalta - seurakaveri veikkasi, että oli jäänyt se kiellon epävarmuus, ja se olisi hidastanut koiraa. Hyvin mahdollista.

Toisena ratana agirata, jota olin niinikään nähnyt ilmopenkiltä, tosin vähän huonommin kuin hyppäriä. Rataantutustumisessa vaihdoin pari ohjausta, mutta en mitään suurta. Keppien jälkeen pelkäsin, ettei koira irtoa muurille (näytti vähän siltä ja viime kisoissa kielsi muurin), jolloin jäin vähän jälkeen ja tuli kiire päällejuoksussa. Onneksi olin suunnitellutkin takaaleikkaavani keinulle, ettei siellä sitten ollut enää hätää. Keinulla piti pitää koiraa hetkinen, koska en muistanut, mihin piti jatkaa... Ihan loppusuoralla myös extempore ohjausvaihdos, piti valssata kolmanneksi viimeisellä hypyllä, mutta unohdin, joten piti takaaleikata toiseksi viimeinen. Toimi onneksi, joten tehtiin virheetön rata! 0 vp, tosin radan hitain nolla ajalla -4,45 s, sija 7. Tuloksia ei ole vielä tullut nettiin, joten en osaa sanoa, olisiko sijoitus ollut parempi ilman keinun paria lisäsekuntia. Joka tapauksessa kyseessä meidän ensimmäinen nolla kolmosista, ja näinollen en ilmeisesti voikaan aloittaa agilityn kisataukoa, kuten olin ajatellut ja uhannut - pää on yhtä myrskyä, kun en tiedä, yrittääkö hakea SM-nollia jo ensi vuodelle vai ei.

Kolmatta rataa saatiin odottaa vähän kauemmin, koska se piti rakentaa erikseen edellisen agiradan jälkeen - se rata oli vain makseille ja toinen rata tyhjennettiin epävirallisia flyball-kisoja varten. Rataantutustumisaika oli ihan liian lyhyt enkä sieltä lähtiessäni vieläkään tiennyt, miten ohjata. Loppujen lopuksi rata sujui kuitenkin yllättävän kivuttomasti kuten olin suunnitellutkin, joskin ennen puomia unohdin kummalta puolelta olin suunnitellut juoksevani ja Ora taipui puomille niin myöhässä enää ihan juuri ja juuri. Kiltti muudi! Puhdas rata kaatui kuitenkin kolmanneksi viimeiselle esteelle, joka oli okseri - Ora hyppäsi huonosti, rima lensi eikä se sitten saanut itseään siitä kasaan tarpeeksi ajoissa, joten kielsi seuraavan takaaleikkaushypyn. Kymppi siis siltäkin radalta. Kieltämättä kyllä vähän harmitti, mutta olisihan se ollut jo ihan liian hyvin, jos olisi tullut saman tien tuplanolla. ;D

Alla vielä video - suurkiitokset hyppärin kuvanneelle Idalle ja agiradat kuvanneelle Merille!

Tavarapostaus

Luulin, etten ikinä tule tekemään tavarapostausta, koska mä en ole minkäänlainen materialisti koiraharrastuksen kanssa. Koirallani(/koirilllani) ei ole esimerkiksi ikinä ollut mitään teemaväriä, vaikka tietyn värisiä tietysti olen suosinut tavaroita hankkiessani, eikä mulla juurikaan ole mitään koiratavaraa hirveästi ylimäärin. Nyt kuitenkin muuton myötä tuli tsekattua ja järjestettyä kaikki tavarat, niin koiran kuin omatkin, järjestykseen, joten mikäs sen parempi hetki tavarapostaukselle - mikä jottei!

Ps. säilytän tällä hetkellä koiran tavaroita parvekkeella (koska se on valtava), joten myös kuvat on siellä otettuja. Kyseessä yhden koiran tavarat.

Aloitetaan tärkeimmällä: evästys. Arkkupakastin on pyhitetty mudin lihoille, ja aika täydeltä se näyttää jatkuvasti, vähän vaihtelevalta tosin. Päällimmäisenä verkkokori, jossa on annostellut kasvissose, maksa ja marjasoseet, maksanameja sekä joku kananluu hiirille kaluttavaksi, alla paketteja lihaa ja rustoja. Oikeanpuolen kuvassa vielä lähinnä koiran ruokintaa ajatellen hankittu keittiövaaka ja jokapäiväisessä käytössä oleva bamburuokakuppi (voitettu muuten kisoista). Pari metallikuppia löytyy myös, mutta ne eivät eksyneet kuvaan - myöskään vitamiini- ja muista lisistä en tajunnut ottaa kuvaa, mutta niitä kuitenkin on olemassa.

Lisää eväitä, tällä kertaa nameja ja vastaavia. Vasemmalla laatikollinen kaluttuja putkiluita, joita täytän silloin tällöin lihalla ja pakastan, tai vaihtoehtoisesti käytän kuten kongeja esim. sulattamalla sisään juustoa. Taitaa tuossa purkissa joku puoliksi syöty aito kuivaluukin olla.
Iso osa nameistakin on kisoista voitettuja, mä en oikein harrasta moisten ostelua vaan paremman(ko?) puutteessa käytän se tehtyjä nameja tai kylmästi nakkeja.
Lisäksi on laatikollinen sekalaista perusnappulaa palkaksi esimerkiksi lenkeille, niistä ei ole kuvaa.

Sitten vaatetus. Käytännössä Oralla ei tarvitsisi ikinä olla mitään takkia tai muutakaan, mutta jos pahin karvanlähtö osuu pahimmille pakkasille tai jos tiedossa on esimerkiksi kylmässä hallissa tai autossa odottelua, on joku takki ihan paikallaan. Kuvassa ylhäältä alas: kaverin virkkaama villalankamantteli (kiitos!), kirpparipöydältä ostettu ruutukuosimantteli teddyvuorella, Hurtan viilennysloimi, Hurtta Lifeguard Storm -sadetakki jota käytetty ehkä kaksi kertaa, Back on Track -verkkoloimi koossa 59 (vähän suuri koko, mutta 55 olisi taas saanut olla aavistuksen suurempi). Vasemmalla vielä pienessä mytyssä perus heijastinliivi, itsetekemäni mahan viilennys"loimi" ja paita lähinnä haavereita varten, ettei pääse nuolemaan. Takana vielä jostain kisoista voitettu koiran "rättipyyhe".

Hoitotarvikkeita ja muuta krääsää. Vasemmanpuoleisessa kuvassa loiskumaton kuppi vasemmalla, ylhäällä vasemmalla itse väkerretty keraaminen sydänkuppi Oran nimellä varustettuna - se oli käytössä Oralla ehkä ensimmäisen vuotensa. Sen sisällä namipussukka ja muutama naksutin, kakkapusseja Peten Koiratarvikkeelta, kampa ja koirien kumisuka/hierontaharja. Keskellä lasten sähköhammasharja, jolla olen nyt tykännyt pestä koiran hampaita - kuosikin on sattumalta aiheeseen sopiva. Keskellä lisäksi perus kynsileikkurit ja pari vilkkuvaloa, joita ostin viime syksynä yhteensä kymmenen, eikä niitä ole itse asiassa tällä hetkellä enää yhtäkään ehjänä tallella - kuvan ottohetkestä tähän päivään nuokin kaksi ovat jo entisiä. Tosi laadukasta tavaraa, siis... Oikealla juoksusuojia, jotka ovat itse asiassa kotoisin treenikaverilta, ja kahdet juoksuhousut.
Oikeanpuolimmaisessa kuvassa meidän onneton leluvalikoima! Iso osa näistäkin on voitettu kisoissa eikä kaikkia ole käytetty ikinä. Kuvasta tosin puuttuu vielä pari treenikäytössä olevaa narupalloa ja jokunen muu peruslelu. Käytännössä en käytä Oralla treeneissä kuin niitä narupalloja ja välillä naruleluja, kun ovat toimineet niin hyvin. Jonkunlainen iso purutyyny pitäisi kyllä hommata tuolle suuruudenhullulle, olisi varmasti aika suosittu. Mudilla ei myöskään viitsi pitää leluja sisällä esillä, koska se alkaa omia niitä ja jos se saa ne rikki, menee lelu suoraa kyytiä vatsaan saakka. Tyhmä eläin. Kuvan lisäksi löytyy muutama kuminen aktivointilelu.

Kevytmetallihäkki (muistaakseni jonkun 60 cm pitkä) ja teddypehmuste. Oikealla kankaiset kevythäkit, vihreä on ehjä ja vasta nyt syksyllä hommattu n. 70-senttinen, punaisessa paketissa on vähän oviaukosta rikkinäinen, jonka kokoa en edes muista. Aikoinaan Oralla oli kevari pesänä sisällä, mutten ole enää jaksanut pitää tilanpuutteen vuoksi. Nykyään häkit on vain reissuun ja kisoihin.

Hihnoja ja pantoja on kertynyt eniten, vaikka käytössä onkin vain pari. Vasemmanpuoleisessa kuvassa vasemmalla lenkkipussukka joko ihmiselle tai koiran valjaisiin ja nahkaiset valjaat. Sitten on vihreä Hurtan pyöröhihna, jonka toinen pää tosin meni ihan vastikään rikki, kuitenkin vielä käytettävissä - pitäisi hommata uusi vastaava, tykkäsin siitä kovasti. Vieressä on alun perin varatarvikkeeksi ja tuunaukseen käytettynä hommattu fleecehihna, joka tosin on nyt palvellut hyvin tuollaisenaan agilitykisoissa - hyvä loppupalkka ja jo valmiiksi rispaantunut. Ohut, musta nahkainen monitoimihihna, jokapäiväisessä käytössä. Sininen kevyt kangashihna, ollut käytössä lähinnä kisoissa hihnaseuruussa. Sitten onkin kolme nahkahihnaa, ruskea pyörö, ja tavalliset musta ja ruskea, lähinnä varahihnoina, tosin pyörö ollut kovassakin käytössä. Viimeisenä näyttelyhihna, joka on itse asiassa oikeasti Jasun ja siis ostettu ehkä vajaa 10 vuotta sitten. Ylhäällä vielä liina, jonka Ora on syönyt katki nuorena, mutta uskon keksiväni sille vielä käyttöä.
Oikeanpuolimmaisessa kuvassa lähinnä pantoja 8 m fleksin ja nahkaisen kuonokopan lisäksi. Koppa hommattiin alun perin Oralle varmuuden vuoksi yhteisiin uittoreissuihin, koska Ora kiihtyy vedestä niin paljon, että meno näytti välillä vähän hurjalta, vaikkei koskaan mitään olekaan sattunut. Loppujen lopuksi olen käyttänyt koppaa tasan kerran, ja sekin oli sisällä siksi, että koira tottuisi siihen (tarkoitus olisi joskus totuttaa koira kaniin). Se on myös hyvä olla varmuuden vuoksi esimerkiksi myrkytystapauksia varten. Noita erivärisiä nahkahihnoja tuli ostettua aikoinaan Musti & Mirri Outletistä, kun sellainen vielä oli Porttipuistossa, ja nyt niitä löytyykin noiden Oralle sopivien lisäksi (jotka kuvassa) pari liian pientä ja pari liian isoa... Oikealla ylhäällä pari valopantaa, joista tosin patterit loppu tällä hetkellä, ja oikealla karvapantoja, joista keskimmäinen käytössä (Oran siskon om. tekemä). Oikeanpuolimmainen agilitypanta (Sadulta) olikin kommunikointivirheen takia vähän liian pieni, ja on menossa suurennettavaksi kunhan ehtii, jonka takia ei ole ollut vielä käytössä.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa taas aika onneton varustus treenitavaroita... Etualalla vasemmalla huskymalliset vetovaljaat, joiden takana SPKL:n liivit. Ylhäällä vasemmalla pussissa läjä jälkiesineitä ja pari purkkia, sen oikealla puolella pussissa tunnarikapuloita. Niille oli siisti purkkikin, mutta eräs neiti australianpaimenkoira kokeili vähän hampaitaan siihen eräs päivä, eikä purkkia luonnollisesti enä ole. Keskellä läjä noutokapuloita ja huonokuntoinen, pieni metallikapula, oikealla vielä karvapehmusteiset valjaat (kiittäkäämme niistäkin Satua!) joita käytetty jäljellä, hevosen juoksutusliina jälkiliinatarkoitukseen ja viimeisenä peltojäljelle Oran siskon omistajan askartelemat hihnavaljaat. Hankintalistalla kartiot (seuralla on niin hyvin tötsiä, etten ole tarvinnut omia!), ruutunauha ja omat ohjatun noudon kapulat (aiemmin jollain treenikaverilla tai sitten seuralla on ollut, mitä lainata). 
Ylhäällä oikealla olevassa kuvassa vähän kehonhuoltoa - ihan ihmisille tarkoitetut jumppapallo ja tasapainotyyny on hommattu koiraa varten, näille on pumput tietysti myös. Eihän tuolla jumppapallolla saa tehtyä ollenkaan niin monipuolisesti kuin dobo-pallolla, mutta ajaa pääasiansa kuitenkin. Tasapainotyynyn kanssa ollan tehty jumppailuja ja temppuja. Oikealla vielä aurauskeppi paimennustreenejä varten. Samaan tarkoitukseen on myös lyhyempi, valkoinen metallisauva, mutten löytänyt sitä tähän hätään.

Sitten vielä vasemmalla vähän sekalaista seurakuntaa, jotka unohtuivat aiemmista kuvista. Vasemmalla kuvassa tekokarvainen lelu, jonka voin paljastaa olevan takin huppukarva - on muuten ollut ihan törkeän suosittu koirien keskuudessa! Sen vieressä tällä hetkellä aktiivisimmin käytössä oleva narupallo, aika painava kokokuminen, tuntuu olevan hirmu kestävä. Ylhäällä kauko-ohjattava haukkupanta, joka ei tosin ole ollut käytössä kuin pari hassua kertaa joskus aikoinaan. Keskellä Oran uusin panta, ruskealla keinokarvalla, kuosina kettu&peura, sekä se samainen agilitypanta nähtävästi eksyi myös tähän kuvaan, joka oli jo tuolla aiemmin. Niiden vieressä kisoista voitettu pieni vinkuva räsykettulelu, jonka tosin Ora pistelisi poskeensa, jos sitä sillä käyttäisi... Se odottelee siis toista käyttäjäänsä. Oikealla säkillinen puristeluita ja vähän kuivattuja herkkuja, ja matkajuomapullo, sekä alhaalla Trixien hammastahna.
Oikeassa kuvassa vielä mun vain-koiraharrastukseen-hankitut tavarat: Inovin hirmu hyvät juoksukengät agilityyn ja kaksi Berran treeniliiviä, harmaa odottaa vetoketjunvaihtoa. Treenitaskukin löytyy, joka sekin Berran, mutta koska on ollut käytössä viimeksi kesällä, en löytänyt sitä tähän hätään mistään.

 Olin yllättynyt, että multa löytyi näinkin paljon tavaraa.Paljon on kisoista voitettua tai muuten vain "kerääntynyttä", harvoin käyn mitään shoppailemassa - olen hirveän pihi, joten tavaraa tulee ostettua lähinnä alekoreista. Näillä pärjätään kuitenkin erinomaisesti!

Temppuhaaste

Saimme jo jonkin aikaa sitten ihanan hyvänmielen temppuhaasteen Pawsomness-blogin Sadulta, kiitän kovasti! Yritin videoida temppuja jo aiemminkin, mutta huonoin tuloksin. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja tein videoimisrupeaman eilen Ojangossa, sekä tänään lenkin varrella ja sisällä - oli pakko kuvata pokkarilla, josta saamme syyttää videon surkeaa laatua, koska järkkäri ei suostunut kanssani yhteistyöhön.

 En ottanut erikseen mitään tokon juttuja, mutta pari "erikoisinta" ja temppumaisinta rally-tokon liikettä on mukana. Unohdin varmasti aimo kasan (mieleen tulee heti ainakin kuonon lipaiseminen, kasin pujottelu ja 2on2off esineille) ja jätin pois temput, joille ei ole käskysanaa (kuten mm. kuonon huitaiseminen tassulla ja etutassut alustalla pyöriminen), sekä arjessa käytettävät peruskäskyt paria lukuunottamatta.
Tappelin myös melkoisen pitkän tovin Movie Makerin kanssa (joo, en jaksa käyttää mitään ihmeellisempää ohjelmaa kämäisiin videoihin), mutta sain lopulta kaikki videot jopa näkymään. Koska sellaisenkin yksinkertaisen asian kanssa sai tapella niin kauan, en jaksanut alkaa säätää enää minkään erikoisjuttujen kanssa.
Tässä kuitenkin ahkeroinnin tulos, olkaapa hyvät!

Agirallytokorally - TK1 Ora!

Tämän talon painit sen kun syventyivät ja rentoutuivat, ja kun lunta tuli, Ora ja Mauno painivat jopa ulkona juoksemisen sijaan ja sen lomassa. Mudit pyörivät kirjaimellisesti välillä toistensa päällä painiessaan ja silloin tällöin niistä oli hauskaa pyöriä yhtä aikaa vierekkäin selällään lattialla niin, että toista voi haukata ohimennen silloin tällöin. Ora myös opetti Maunon leikkiörisemään - tai ilmeisesti Mauno vihdoin uskalsi myös leikkiöristä siskonsa kanssa - ja ne kuulostivat niin samoilta, ettei aina meinannut erottaa, kumpi ääntä piti milloinkin. Lauantaina Mauno kuitenkin palasi iltapäivällä takaisin kotiinsa ja Ora jäi taas ainoaksi koiraksi, jos kämppiksen koiraa ei oteta lukuun.

 Perjantaina treenattiin ohjatuissa agilitytreeneissä ylläolevaa rataa. Alun tein ensin vain työntämällä koiran kaukaa putkeen putken puolelta, toisella vai kolmannella yrittämällä tein takaaleikkauksen neloselle - molemmat toimi, mutta takaaleikkaus tuntui paljon varmemmalta. Ora tykkäsi ohittaa neloshyppyä ja pujahtaa välistä vitosputkeen, jos sitä ei ohjannut kunnolla eteen, jonka senkin takia takaaleikkaus tuntui paremmalta. 6-8 piti kokeilla myös tuplasylkkäriä hifistelynä, mutta tehtiinkin joka kerta valsseilla - kouluttaja piiskasi mua hitaista kääntävistä avuista, jodien takia mudin kaarrokset vähän valuivat... Sekoitin myös kerran kasihypyn jälkeisen elämän kepeillemenoon, oli niin samanlainen kuvio! Puomi oli perjantaina nopea varsinkin ekalla kerralla, mutta leijeröinti ei aluksi tuntunut yhtään onnistuvan puomin jälkeen. Unohdin kokonaan ohjata koiraa hypylle 16 ja oletin siltä liikaa täysin oma-aloitteista radanlukua. Sen sijaan hypylle 17 olisin voinut luottaa mudia heti alkuunsa paljon enemmän ja jatkossa se ei vaatinutkaan kuin ihan pienen tyrkkäisyn, jolloin pystyin olemaan hypyn 18 takana ottamassa koiraa ajoissa päällejuoksuun, takaakiertoon yhdeksälletoista ja tiukka kurvi kepeille, joka luonnistui Oralta kuin vettä vaan. Lopussa ei ongelmaa, ohjaajalle vaan taas muistutsta, että muista ohjata sitä koiraa, se ei mene automaattisesti sinne, minne ajattelet sen menevän. Pitkästä aikaa agitreenien jälkeen oli sellainen fiilis, että on käynyt ehdottomasti tekemässä urheilusuorituksen, sen verta hikikin nousi pintaan...

Rally-tokotreeneissä oli omatoimipuolella sarjahyppyjä, joiden kanssa ei ongelmaa, kunhan vain otan mudin seuraamaan jokaisen hypyn välissä. Ratatreeninä ei edes mikään helpoin MES-rata, joka sisälsi ainakin edestä puolenvaihdon, tunnelin ja todella paljon oikealla puolella tehtäviä tehtäviä. Itse tehtävien kanssa meillä ei sinänsä ollut ongelmaa, mutta radan kanssa vähän säädettiin paikoittain. Käytösruudun sijaan tehtiin Oran kanssa perjantaina kontaktiharjoitusta, koska kentällä remmissä raahattu (siis liikkeessä oleva) pehmopantteri oli mudin mielestä ihan törkeän mielenkiintoinen, joka vaikutti myös ratasuoritukseen. Se välillä katsoi pehmon jälkeen muhun kuin kysyen, että milloin vapautan sen palkalle pantteria retuuttamaan. Hölmö eläin.

Lauantaina käytiin mudien kanssa pikaisella aamulenkillä ja vähän ennen puoltapäivää lähdettiin talsimaan lumisessa maisemassa Ojankoa ja tokokoetta kohti. Jonkin verran oli odottelua paikan päällä, mutta se on Oralle vain hyvä juttu. Lämmitellessä mudi oli tosi kiva, mitä nyt otti häiriötä keskellä hallia olevasta kauppakojusta, mutta en ollut siitä huolissani, koska eihän sellaista kentällä ole. Tuomarina Riikka Pulliainen, koirakoita yhteensä 19, me kuudentena, eli ensimmäisenä toisessa paikkamakuuryhmässä.

Luoksepäästävyys 10 - suoritettiin kentän ulkopuolella niin, että jokainen koirakko tuli numerojärjestyksessä moikkaamaan tuomaria, koska tuomari käveli kepin avustuksella. Kovin oli vapaita luoksepäästävyyksiä koirakoilla, mutta Oran vein luokse seuruussa perinteisen luoksepäästävyyden tapaan. Pulliainen oli Oran mielestä kiva ja se heilutti sille häntääkin - erittäin rento ja kiva tilanne, tosi hyvä treeni myös Oralle. Tuomari siinä juttelikin vähän samalla ja tykkäsi mudista, tosin kysyi ensin, että onko se sellainen pumi.
Paikalla makaaminen 10 - Oran huonoin koepaikkis ikinä. Vierestä mudia tuijotteli lapinkoira ja Oranhan tietty piti sitten tuijotella takaisin. Jätössä ei kuunnellut kunnolla eikä mennyt pää maahan, vaan meni aika nihkeän oloisesti edelleen sivulle vilkuillen ihan vain maahan, ihan suhteellisen ripeästi kuitenkin. Jätin myös ligg-käskyllä odottamaan, mutta ei reagoinut vieläkään vaan pää pysyi ylhäällä. Voi vitsit. Toisessa reunassa oleva dallu oli tosi levoton, vinkui ja nousi istuman, käveli pienen matkan ja jäi taas istumaan, lopulta lähti kokonaan, jolloin omistaja luonnolliseti haki pois. Koko paikkis vähän pelotti, mutta kyllä se siellä koko ajan pysyi, pari kertaa haisteli ja taisi valahtaa lonkalleen. En olisi itse antanut kymppiä, mutta vissiin alokkaassa tuollainen vielä menee.

Viiden koirakon suoritukset ennen meitä tuntuivat törkeän pitkiltä. Odottelua, odottelua, vaikka oltiin kuitenkin suhteellisen alkupäässä. Lämpätessä mudi oli ihan kiva.

Seuraaminen kytkettynä 7 - Voi hu-oh. Jos mudi nyt päättää kehittää jonkun "paineistun kehässä" -ongelman, niin ei kyllä yhtään kiva. Kehän ulkopuolella vielä ihan ok, mutta Kun oltiin kävelemässä kehään, sen vire laski saman tien. Oli koko seuruun vähän haahun oloinen. Ensimmäinen pysähdys tuli Oralle kuin puun takaa, lähti vähän hitaasti liikkeelle, jätätti käännöksissä ja juuri ennen täykkäriä Ora löysi mielestään varmaan jonkun kimalaisen kankustaan...
Seuraaminen taluttimetta 8 - Vähän parempi kuin remmissä, mutta ei kyllä ollenkaan parasta Oraa tämäkään. Varsinkin viimeisessä täykkärissä oli ihan omissa maailmoissaan. Kiukuttaa, kun mudi ei näytä sitä täydellistä seuruutaan melkein ikinä kokeessa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Ja siis mitä ihmettä. Koira ei ollut kunnolla kuulolla juuri käskyn aikaan ja tarjosi sitten istumista. Korjasin, mutta korjasin vahingossa liian suurieleisesti (luettiin kolmanneksi käskyksi), joten nolla. Istumista mudi on nyt tarjonnut välillä seisomisesta, mutta ei kyllä aikoihin maahanmenosta.
Luoksetulo 10 - Oraksi hidas ja pitkälaukkaisen lönköttelevä, mutta ihan kiva.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 - Ei nyt ihan mikään täysin jalat lukkoon -pysähdys, mitä mudi joskus esittelee, mutta ihan ok tämäkin. Annoin käskyn niin neutraalisti ja hiljaisella äänellä kuin osasin, ettei sekoita istumiseen. Loppuperusasento vähän hidas.
Estehyppy 9 - Mudi bongasi jotain kehän ulkopuolelta jo ennen liikkeen alkua, ja oli menossa sinne. Ensimmäisessä kokeessa teki saman, mutta silloin se oli lähdössä kaukopalkalle - nyt palkka ja kassi oli ihan eri suunnassa, joten en todellakaan tiedä, minne se oli menossa. Tuomarikin nauroi tapausta. Teknisesti muuten kuitenkin ihan hyvä.
Kokonaisvaikutus 9 - Kuulemma osaava, mutta hitaasti mukaanlähtevä (tänään).

Yhteispisteet 163 p, ALO1 ja TK1!!


Ei siis ollenkaan parasta mudia lauantaina, enkä voi sanoa olevani erityisen tyytyväinen. Perusasennot oli hitaat ihan kaikkialla ja muutenkin Orasta puuttui kokonaan se säpäkkyys, mistä olen nimenomaan siinä tykännyt ja yrittänyt vaalia. Teki se kuitenkin töitä ja kuunteli, vaikka vaikuttikin keskittymättömältä ja väsyneeltä. Treenailtiin kokeen jälkeen vähän seuruita ja jääviä ja se teki ihan hirveän kivasti, lähti mukaan liikkeeseen heti eikä kohta ja oli muutenkin huomattavasti parempi kuin kehässä. Nyt on hyvä hetki taukoilla ja opettaa vaikka vihdoin ja viimein se kaukopalkka ihan kunnolla kuntoon, jospa sillä saisi ylläpidettyä sitten koevirettä  paremmin.
Joka tapauksessa koulari siis saatiin, joka tuntuu kyllä kieltämättä aika hyvältä! Enää ei tarvitse miettiä alokkaan juttuja ja voin keskittyä ylempiin luokkiin, koska avoinkin on käytännössä aika valmis piilopaikkiksen luottoa lukuunottamatta.
Koska Mauno lähti kun pääsimme kokeesta kotiin, oli mudilla aikaa nukkua koko loppuilta - se vain nukkua tuhisi tuntitolkulla maailman onnellisimman koiran näköisenä. Taisi olla rankka pariviikkoinen, vielä koe siihen päälle!

Sunnuntai ei suinkaan ollut lepopäivä, vaan aamupäivällä pikaisen lenkin jälkeen matkamme suuntasi kohti Janakkalaa ja rally-tokokoetta, jonne Nea ja Päivi nappasivat meidät mitteleineen kyytiin. Matka sujui rattoisasti ja paikan päällä oli oikein kivasti aikaa - ei liikaa eikä liian vähän. Juuri missattiin Oran siskon hieno suoritus avoimessa luokassa, höh! Muutamaan otteeseen virittelin Oraa ennen radalle menoa ja että se tuntui ihan törkeän kivalta. Vain oikealta istumasta eteentulot tuntuivat tuottavan vaikeuksia, muuten se oli ihan hriveän hyvin mukana koko ajan. En edes jännittänyt koetta juuri lainkaan odotellessa pieniä jännityshetkiä lukuunottamatta.

Sen sijaan radalle päästyä jännitys purkautui. Onneksi, onneksi olin opetellut radan, jonka kuvan seurakaveri oli lähettänyt Facebookissa jo ennen lähtöämme sen verran hyvin, ettei haitannut, etten saanut kesken radan luettua juuri kyltin kylttiä käännöksiä lukuunottamatta. Aluksi Ora oli lähtemässä mukaan tosi huonosti, ja ajattelin jo koko touhun kaatuvan siihen, mutta sitten mudi tsemppasi kovasti ja saatiin aikaan ihan kivaa pätkää. Pyörähdys vähän levähti ja houkutukset (lihapullarasia ja lahjapussi) vähän houkutteli, mutta siinäkin pieni tsemppieläimeni pisti parastaan eikä lamaantunut lopulta ollenkaan, kuten pelkäsin. Oikealta eteen tuli radalla todella nihkeästi kuten oli lämpätessäkin tullut, vaikka aiemmin treenatessa on ollut oikein pätevä. Hitaassa käynnissä Ora kävi myös nuuhkaisemassa käännös oikealle -kylttiä, mikähän lie aivokatkos tullut.

Rata hujahti hetkessä ohi ja oli pakko kysyä radalta päästyämme seuralaiselta, että skippasinko radalta jonkun osan, kun tuntui niin lyhyeltä... Käytösruudussa mudi pysyi oikein nätisti makaamassa sivulla, kontakti taisi katketa kaksi kertaa ja valahti se lonkalleen ajan loppuvaiheilla. Myöhemmin sain kuulla, että lopussa kyltillä istu-käännös oikeaan-istu mudin loppuistuminen oli jäänyt vajaaksi ja siitä oli näinollen tullut -10. Ei edes harmittanut, koska fiilis oli radalta hyvä, vaikka nyt näin jälkikäteen kyllä harmittaa, että miksen tyhmänä varmistanut istumista - rallyssa kun hitaat perusasennot eivät haittaa.
Joka tapauksessa radalta lopulta tulokseksi VOIHYV, 89 p ja tuomarinpalkinto kommentilla "tällaista rally-tokon kuuluisikin olla"! Miinukset olivat menneet siiitä yhdestä haistelusta ja vajaasta perusasennosta. Saamamme ruusuke aiheutti melkoista hilpeyttä ja se onkin kieltämättä ihan mahtavan ihana ja söötti.
Alla vielä video suorituksesta. Kiitos Päiville kuvaamisesta!


Nyt on kiva jäädä ihan hyvällä fiiliksellä tauolle tokomaisista kisoista, koska avoimeen tokoon en ole vielä valmis ilmoittamaan (koira varmaan olisikin) ja seuraavat suhteellisen lähellä olevat rally-tokot on vasta helmikuussa. Yhdet agilitykisat juoksemme vielä ensi lauantaina, mutta katsotaan, jäävätkö nekin viimeisiksi ennen kesää omia kisoja lukuunottamatta.

Tokon KV-säännöt ja me

Mikäli jollekulle tokoharrastajalle on vielä epäselvää, niin Suomen tokosäännöt tulevat uudistumaan kansainvälisiksi säännöiksi näillä näkymin ensi vuoden elokuussa. Kansainväliset säännöt ovat käytössä useissa Euroopan maissa, jolloin kisaaminen maan rajojen ulkopuolella tulee huomattavasti helpommaksi.
Alokasluokka pysyy Suomessa kansallisena alokasluokkana (ilmeisesti kuitenkin muutosten kera), mutta AVO korvataan kansainvälisellä class 1 -luokalla, VOI class 2:lla ja EVL class 3:lla. Liikkeet tulevat olemaan suurin piirtein samoja kuin tokokokeissa aiemminkin, mutta joidenkin suoritustapa muuttuu ja jotkut liikkeet vaihtuvat luokasta riippuen. Se, muuttuuko luokat helpompaan vai vaikeampaan suuntaan, riippunee täysin koirakosta, mutta selvää on ainakin se, että harppaukset luokkien välillä pienenevät ja luokista tulee keskenään yhtenäisempiä.

Kuva: Jenny Söderlund

Titteleiden ja tuloksien kanssa pelaaminen on helppoa - vielä helpompaa kuin rally-tokon tuloksien kanssa, kun laji virallistui Suomessa tänä keväänä. Koularit pysyvät entisellään ja koira tulee jatkamaan kilpailemista samassa luokassa, mihin on jäänyt ennen sääntömuutostakin. Mikäli koiralla on esimerkiksi tulos VOI1, voi se vielä käydä kisaamassa kansainvälisessä, voittajaa vastaavassa class 2 -luokassa maksimissaan kahden 1-tuloksen verran, jolloin saa vastaavan koulutustunnuksen ja siirtyy kilpailemaan 3-luokassa. Sama koira voi myös jatkaa 3-luokkaan (EVL) ilman koulutustunnuksen hakemista, kuten nykyisilläkin säännöillä.

Uusien sääntöjen liikkeitä ei ole vielä varmaksi julkistettu, mutta mikäli varhainen tieto pitää paikkansa, uudessa 1-luokassa on kahden minuutin piilopaikkamakuu, mutta 2-luokassa vain minuutin kestävä paikkaistuminen, jossa ohjaajat ovat näkyvissä. Lisäksi varhaisen tiedon mukaan jo uudessa 1-luokassa eli ns. AVO:ssa tulee olemaan ruutu, josta tosin koiraa ei kutsuta seuraamaan, vaan sen luokse mennään ruudun sisälle, jossa koira pyydetään perusasentoon.
Muita merkittävimpiä muutoksia uusissa säännöissä on näin alustavasti ainakin se, ettei liikkeestä maahanmenoa ole missään kansainvälisessä luokassa, joskaan sen jäämisestä alokasluokkaan en tiedä. Sen sijaan liikkeestä istuminen tulisi viimeistään 1-luokassa. 1-luokka olisi AVO-luokasta huomattavasti helpompi siten, ettei luoksetulossa olisi pysäytystä lainkaan ja hyppy tehtäisi ns. kutsuhyppynä. Seuruukaavioista olisi ilmeisesti tulossa ainakin alemmissa luokissa hieman monimutkaisempia, mutta ainakaan yhden tietolähteen mukaan noudossa ei saisi käyttää kuin järjestäjän kapulaa, joka olisi melko suuri käytännön muutos vanhaan.

2-luokassa (VOI) itselleni silmiinpistävimmät muutokset tulisivat luultavasti olemaan ohjatun noudon tuleminen ennen erikoisvoittajaa ja se, että metallinouto olisi yhdistetty vapaavalintaiseksi hyppynoutoon. Hyppynoudon siis saisi tehdä joko metallisella tai puisella kapulalla ohjaajan valinnan mukaan. Ohjattu nouto tulisi olemaan muutettu EVL:n versio niin, että merkille kävellään koiran kanssa ja jätetään se sinne seuruusta seisomaan (liikkeestä seisominen), ohjaaja kävelee vähän matkan päähän ja lähettää koiran oikealle tai vasemmalle hakemaan kapulaa. Muuten siis vastaava kuin erikoisvoittajassa, mutta merkille "lähetys" olisi erilainen.

Myös kansainvälinen EVL tulee todennäköisesti muuttumaan, mutta se, onko ajankohta sama kuin muilla muutoksilla, on ainakin itselläni vielä hieman hämärän peitossa. Sääntöjä parhaillaan varmennetaan ja odotellaan niiden hyväksyntää, joten mitään varmoja muutoksia ei voi vielä sanoa. Tässä postauksessa mainitsemanikaan eivät ole ollenkaan kiveen kirjoitettuja ja ne voivat muuttua paljonkin - tai sitten eivät. Uusien sääntöjen julkistaminen tapahtuu todennäköisesti vielä tämän vuoden puolella.

Ora saa toivon mukaan tittelin TK1 tämän vuoden puolella. Näin ollen ensi vuoden puuhaa olisi avoin luokka, josta en vielä tiedä, yrittääkö hakeako koularia vai ei ja milloin mä ylipäänsä uskallan kisaamaan (=jättämään koirani piilopaikkikseen, koska muutenhan se on jo valmis). Mikäli tieto piilossa paikkamakuun vaihtumisesta näkyvillä paikkaistumiseen avoimesta voittajaan pitää paikkansa, Ora tuskin tulee edes yrittämään koularia avoimesta luokasta, ellei me jotenkin muka ehditä sitä saada ennen sääntömuutosta. Myös se, että noudossa olisi käytettävä järjestäjän kapulaa class 1:ssä puoltaisi sitä, ettemme jatkaisi Oran kanssa avoimessa luokassa enää sääntömuutoksen jälkeen. Avoimessa luokassa uusin säännöin pitäisi myös hallita se ruutuun lähetys, joka tällä hetkellä olisi meille se isoin harppaus voittajaluokkaan. Tällä perusteella AVO1 olisi kyllä ehdottomasti tavoitteena ennen sääntömuutosta, jonka jälkeen voisimme hyvillä mielin siirtyä class 2 -luokkaan.

P.S. Mikäli jollain on korjattavaa tämän postauksen faktasisältöön, ottaisin oikeat tai kritisoivat tiedot mieluusti vastaan.

Sisko ja sen veli

Viime päivinä meillä ollaan painittu. Ja painittu. Ja painittu vielä vähän lisää. Orasta ja Maunosta on uskomattoman lyhyessä ajassa tullut Kaksikko, jotka ulkona juoksevat kilpaa minkä ehtivät ja sisällä tylsän hetken koittaessa menevät läpsimään toisiaan naamaan ja vähän puremaan kaulasta. Tyypit ovat tehneet muutamaan otteeseen tietokoneella surffailemiseni sängyllä hankalaksi, kun ne ovat tulleet kimpassa yhdessä läjässä kierimään jalkojeni päälle. Ora ei varmaan ikinä haluaisi antaa Maunoa pois, mutta harmi kyllä, Ora saa viettää tätä ihanaa arkea enää tämän viikon ajan. Toivon myös, että Maunon myötä Oran olemus sisällä olisi lopullisestikin vähän rentoutunut, kireässä narttulaumassa se kun sai aiemmin olla jatkuvasti vähän varpaillaan. Josko kämppiksenkin kanssa mudi löytäisi painileikkisuonen, vaikkakaan koko aikaa ne eivät samassa tilassa voisi mitenkään olla jo ihan senkin takia, ettei Oraa uskalla pitää samassa tilassa kanin kanssa.
Alla on vielä pikainen video mudien painiriemuista. Pahoittelen videolla näkyvää muuttosotkua! En ole voinut järjestellä tavaroita, koska multa uupuu kokonaan vaatekaappi (josta johtuu myös luova vaateläjä sohvalla), enkä näinollen viitsi laitella edes kaikkia tavaroita hyllyille ja kaappeihin ennen lopullista järjestystä. Vähän kiukuttaa jo itseänikin. Kaikki tuo meteli lähtee muuten Orasta.

Kahden koiran kanssa lyhyitä treenejä tulee tehtyä vähemmän varsinkin, kun säät eivät ole juuri suosineet. On niin helppoa vain antaa koirien purkaa energiansa keskenään juoksemalla, eikä sitä niiden iloa halua keskeyttää treenituokion takia. Muutamat seuruupätkät ja jotain pientä tekniikkaa olen kuitenkin hinkannut silloin tällöin. Ojangossa käytiin itseksemme perjantaina ennen agiryhmän vetoa ja tein molempien kanssa vähän agilityjuttuja. Oralle kontakteja A-esteellä etupalkalla ja johan, se ei edes jäänyt vaanimaan palkkaa, kunhan sen heitti tarpeeksi myöhään eteen. Saatiin tehtyä useampikin onnistunut toisto. Lisäksi jotain perussettiä keppien ja hyppyjen kanssa, muttei (taaskaan) mitään kummempia. Mauno teki lähinnä keppejä - sen kanssa olen nyt muutaman kerran treenatessani yrittänyt panostaa hyvän fiiliksen säilymiseen myös treenin lopussa, jotta sen jaksamus, mielenkiinto ja vauhti säilyisi.

Lauantaina koitti taas agilityn kisapäivä. Oran kanssa kolme starttia Vuokkosilla BAT:in kisoissa, joihin mun ei oikeasti pitänyt edes mudia ilmoittaa, koska meidän piti olla leirillä. Jotain korvaavaa piti kuitenkin keksiä, ja mikäs siinä kun kisat on nurkan takana.
Ensimmäisen rataantutustumisen piti olla ennen yhtä, mutta aikataulu venyi ja lähtemään kisoista päästiin lopulta noin tunnin myöhässä. Startattiin Oran kanssa maksien loppupäässä, mitä siinä 40-50 koiraa meni ennen meitä, joten meinasin unohtaa radat jo siinä odotellessani... Rimat oli kuudessakympissä. Ensimmäisestä radasta ei ole videota (kaveri ei osannutkaan käyttää mun kameraa), ja toistenkin ratojen videot on vähän sumeita (koska toinen kaveri ei ollut tajunnut käyttää kamerani manuaalitarkennusta...), mutta kyllä niistä jotain näkee.

Veikka oli kannustamassa siskolikkaa kisoissa!

Ensimmäinen rata oli tosiaan mielestäni ihan sopivan tasoisen oloinen hyppäri, vaikka lopulta 53 koirakosta vain neljä sai nollan. Yritin rataa piirtää videon puutteen takia, mutta en jotenkin saa yhtään sitä luonnistumaan... Joka tapauksessa, alussa ensimmäisen esteen hyppy törkeän vinossa ja olin varma, että koira tiputtaa, mutta ei tiputtanut! Pari hyppyä joista toinen valssilla takaakiertona, eteen pituudelle josta tiukka käännös vasemmalle suoraan putkeen. Poispäinkäännöllä/takaaleikkauksella yritin kaukana edessä olevaa muuria, mudi kielsi ja korjasin. Tiukkana oikealle muurilta hyppy backflappina ja mutkaputkeen, josta sen taakse hypylle ja toiseen aavistuksen mutkalla olevaan putkeen. Hyppy, pimeään putkeen muistaakseni valssilla, pakkovalssihyppy, josta taas yhden hypyn kautta alun suoraan putkeen. Suorasta putkesta mentiin takaisin päin syöttäville kepeille, jonne yritin lähettää mudia pitkältä suoran putken alkupäästä umpikulmaan, mutta syystä X se ei niitä hakenut... Korjasin lähettäen myös kaukaa, kepitti hyvin. Sitten olikin enää loppuradan hyppyjä ja rengas, joista heti ensimmäisen koira tiputti sivusilmästä katsottuna sen verta pahan näköisesti, että keskeytin radan. Ora ei yhtään kyllä ollut edes huomaavinaan tippunutta rimaa eikä se oireillut mitenkään, mutta mieluummin varman päälle kuin kipeä koira hyppäämään. Hyppäristä jäi huono fiilis varmaankin tuon lopun takia, vaikka rata olikin ollut ihan siedettävä muuten. Ohjasin tosin omasta mielestäni vähän hassun nykivästi, olisikohan jännittänyt, jonka takia olisi varsinkin ollut kiva saada videolle.


Agirataa jouduttiin odottamaan aika pitkään. Sujui jopa ihan kivanoloisesti, kunnes unohdin vastakäännöksen ennen A-estettä, eikä mudi siksi kääntynyt kunnolla ja sujahti kauempaan putkeen -> hylky. Hupsis! Kielsi myös taas muurin, tosin se ei edes näyttänyt olevan menossa sinne, kuten kaverikin totesi radan jälkeen. Toisella agiradalla meidän vuoro tuli vähän yllättäen ja jouduin jättämään pallon kaukopalkaksi ihan radan läheisyyteen (yleensä jätän kauemmas sivuun), ja vielä juuri ennen radallemenoa tajusin kännykän olevan treeniliivin taskussa, jonka nakkasin pallon viereen. Ora oli tästä kovin närkästynyt, ja se meinasi radalla _kaksi_kertaa_ karata palkalle, toisella kerralla jouduin karjaisemaan sitä takaisin.......  Aika alussa tippui rima, jonka takia uskalsin ennen toista putkea kokeilla niistoa toisen puolen valssin sijaan, ja koska ohjaus oli aika extempore, se myös näytti siltä. Mutta toimi, ei sujahtanut mudi putkeen! Radalla muutenkin aika huonot linjat eikä muutenkaan kovin sujuvan oloista menoa, vähän sellaista varmistelua ja A:llakin jäin ihan koiran eteen ja meinasin törmätä esteeseen. Tulokseksi kuitenkin lopulta vain 5 vp siitä alun rimasta, vaikka olin jotenkin ihan varma, että hylly se sieltäkin oli tullut. Oraksi molemmilla agiradoilla oli muuten suhteellisen nopeat kontaktit (paitsi keinu jopa vähän normaalia hitaampi, pitää taas tehdä vauhtitreeniä)!
Katsotaan vielä parin viikon päästä omissa kisoissa, jos nollaa (tai toiveajattelulla nollia....) ei tule, niin ei kisata enää tällä kaudella omia kisoja lukuunottamatta. Pari tehisläistä tosin vähän varoittelivat, että meillekin sattaisi jopa irrota paikka tehoryhmästä vielä tälle hallikaudelle, katsotaan sitten tilannetta uudelleen jos näin sattuu käymään. Mehän ollaan siis oltu nyt varasijalla.


Sunnuntai oli mudeille tylsä päivä, mutta maanantaina käytiin taas Ojangossa tällä kertaa rally-tokon merkeissä. Tarkoitus oli treenata Messarin rallynäytöstä varten ja niin tehtiin, tosin varsinaiseen näytöstreeniin ei vierähtänyt mitenkään eritisen kauan, joten ehdittiin tehdä muutakin tunnin vuorolla. Häiriönä oli samalla kentällä tekemässä neljä koiraa Oran lisäksi. Ora teki VOI/MES-tasoista radanpätkää varsin pätevästi, tosin ensimmäisellä kierroksella puolenvaihto jalkojen välistä sai sen taas kiihtymään parin yksittäisen haukun verran. Oikealla puolella pyörähtäminenkin on tiivistynyt huomattavasti sitten viimekertaisen analysoinnin, treenimäärään nähden huiman nopeasti. Pienen ylimääräisen pomppauksen mudi kuitenkin tekee vielä ennen seuraamisen jatkamista takajaloillaan. Lisäksi istu - käännös oikeaan (jätä koira) - kutsu oikealle -kyltillä O on alkanut vähän ennakoimaan kääntämällä etukroppaa niin paljon, että etujalatkin meinaa askeltaa. Pitää käydä siis palkkailemassa jättöpaikalle. Rally-tokon lisäksi Ora sai tehdä vähän tokoja (tajusin, että meillä on koe lauantaina, eikä olla varsinaisesti treenattu tokoa koemielessä sitten viime kokeen) - vähän seuruuta, jäävät (tosin AVO), lyhyt paikkis, luoksari + AVO-luoksari, AVO-kaukot ja ALO-hyppy. Kivaa seuruuta, tosin jäävä maahanmeno oli melkoisen hidas ja maahanmenot muutenkin maanantaina vähän tahmeat. Luoksarit ja paikkis ihan kivat, hyppy tosi hyvä. Kaukoissa ollaan selvästi viime aikoina hinkattu liikaa seisomisen tekniikkaa, kun tarjosi maahanmenoissa useamman kerran hienoa seisomista. Tai sitten se oli vaan sitä huonoa maahanmenopäivää. Lisäksi tehtiin vähän temppusia mudin kanssa kentällä - otettiin kaikki ilo irti vähän normaalia isommasta häiriöstä!
Mauno pääsi tekemään ennen Oran treenejä agilityä - hinkattiin vähän serpentiiniä, välistävetoja, takaakiertoja sekä kepeille kauempaa irtoamisia ja itsenäistä kepittelyä. Maunon kanssa on hirveän kiva tehdä, koska se on Oran kanssa tavallaan samanlainen, mutta tavallaan ihan täysin erilainen. Hauska poika!

Elämän tasoittumista

Kämppikset valittiin selvästi värin perusteella

 Tämä postaus on pyörinyt tässä jo erittäin hyvän aikaa pelkällä otsikolla varustettuna, joka tosin sekin meni vaihtumaan, kun aikaa kului. En ole tiennyt mistä aloittaa tai miten lähteä purkamaan edes kahden viikon takaista viikonloppua saatika jatkoa ja näitä fiiliksiä: tätä kiirettä ja voimattomuutta ja samalla loputonta aikaa, motivaation puutetta mutta samalla sen hurjaa olemassaoloa. Kun vain itse saisi omat ajatukset jotenkin kasaan, niin oltaisi jo voiton puolella.  Hirveästi on pohtimisen aihetta niin omassa elämässä kuin koiraharrastuksenkin saralla, enkä oikein pääse ratkaisuihin minkään suhteen. Pikkuhiljaa asiat näyttävät kuitenkin setviytyvän, joten eiköhän tämä tästä!

Muutto on saatu vihdoin ja viimein pulkkaan, joskin laiskuus iski, enkä ole jaksanut vielä purkaa kaikkia laatikoita. Pitää myös tehdä vielä erinäisiä tilaratkaisuja asunnossa, mutta pääasia on nyt se, että kaikki tavarat ovat oikeassa osoitteessa, eikä me Oran kanssa seilata enää asunnosta toiseen. Kämppiksien, Pielan ja Lego-nahkan, kanssa ollaan käyty muutaman kerran lenkkeilemässä ja tyypeillä on ulkona ihan törkeän hauskaa. Viime perjantaina laumaa tuli myös vahvistamaan Oran veli Mauno, joka on nyt hoidossa kahden viikon verran, ellei Oralla ala juoksu ennen sitä. Sisaruksilla on mennyt hirveän hyvin ja Ora sietää Maunoa sisätiloissakin erittäin hyvin, ja tyypit ovat leikkipainineetkin jopa sisällä jo useaan otteeseen. Orallahan on sisällä erittäin suuri oma tila, johon se ei ole yleensä muita koiria päästänyt, ja kyllä velipoikakin saa välillä kuulla vienolla murinalla tilan rajan ylittämisestä, jota Mau kyllä erittäin kuulaisesti kuuntelee ja tottelee. Mulla ei ole kuitenkaan ollut esimerkiksi mitään ongelmaa jättää niitä yksin samaan tilaan. Mauno on ihana kultapoika, joka on jo nyt sulautunut porukkaan kuin se olisi aina siinä ollutkin.

Kaksi viikkoa sitten perjantaina tehtiin ylläolevista radoista vasemmanpuoleista ohjatuissa agilitytreeneissä, viime viikon perjantaina oikealla olevaa (tosin kuvissa mittasuhteet heittää ihan mihin sattuu, mutta ideat saa selville). Aloitetaan pikaisesti ensimmäisestä: ihan testin vuoksi rimat oli 65 sentissä, ei olla aikoihin treenattu niin korkeilla. Ongelmaksi eivät kuitenkaan rimakorkeudet osoittautuneet, vaan ainakin kouluttajan mukaan Ora hyppäsi oikein ongelmitta. Hurraa! Yksi rima taisi koko treenin aikana tippua. Radan vaikeudeksi osoittautui mulle itselleni "alun" ja lopun samankaltaisuus noilla kolmella hypyllä - olin alussa tekemässä loppua ja lopussa alkua... Keinulle en saanut mennä säätämään itse, vaan sitä edeltävä hyppy oli Oralla ja parilla muullakin ryhmäläisellä huomattavasti puhtaampi, kun leijeröi putken keinun väliin. O oli vähän sika, komensi mua poikkeuksellista enemmän, mutta saatiin tehtyä kuitenkin oikein kivat treenit.
Viime viikon perjantainen aika samalla kaavalla, ihan perushyvää työskentelyä, rimat 55 cm. Sikapossu Ora lähti lähdöstä ensimmäisellä kerralla kyllä ihan luvalla, mutta tuli suorinta tietä ihan ihme linjaa väärään putkeen, vaikka kutsuin putkien välistä. Korjasin omaa ohjausta niin, että pelkän kutsun sijaan oikeasti myös ohjasin ensimmäiset hypyt ja putken - ai pitäisikö agilityssä ohjatakin koiraa? Ora kömmähti hypyllä 9, jota sitten jäimmekin hinkkaamaan pitkäksi aikaa: vaikka kuinka sitä yritti kääntää poispäinkäännöllä (tai millälie...), haki Ora kepeille eikä kääntynyt putkeen. Vahvat kepit on ainakin, hyvin se haki sinne kepeille ja kepitteli loppuun asti hirveällä vaudilla, vaikka mä olin kädet levällään lähtenyt jo täysin vastakkaiseen suuntaan. Hirrveän hurjan käännön O lopulta vaati sille hypylle, jotta kääntyi tarpeeksi tiukasti eikä lukinnut niitä keppejä heti alkuunsa. 16-20 väliin olin oikein tyytyväinen - hyppy 17 vastakäännöksellä, 18 ja 19 perus takaatyönnöt ja A-esteelle backflapilla. Lopussa sinkaisi kerran väärään putken päähän, mutta oli ihan oma moka.

Pari viikkoa sitten käytiin lauantaina pentueporukalla treenaamassa I-HAH:n hallilla Tattarinsuolla iltasella. Mukana oli meidän lisäksi Mari ja Vauhti, Mira ja Mauno, lainaohjaaja Petronella ja Praha ja kasvattaja-Sanna Oran siskopuolen, Hipsun, kanssa. Oikealla oleva rata oli hallissa valmiiksi, joten sitä alkuperäisen suunnitelman mukaan tehtiinkin - vähän "helpompaa" siis. Toiselle kierrokselle vaikeutettiin hieman soveltamalla siitä oma rata, piirros vasemmalla. Ei ole mitään sen suurempaa raportoitavaa Oran tekemisestä, ihan perustekemistä. Pieniä kämmähdyksiä, mutta myös hyviä pätkiä.



Agitehiksen järkkäämässä kontaktiklinikassa käväistiin myös keskiviikkona 29.10, treenit veti Meri Alku Ojangon ulkokentillä. Vähän erilainen ajatustapa kontakteille kuin itselläni, antoi taas uutta ajateltavaa moisista. Oran kontakteja katsottiin erikseen ja tottakai se ensin sikaili koko pysähdyksen (liikaa nopeita vapautuksia) ja toisella kerralla pysähtyi hyvin, mutta siitä himmaamisesta alasmenolla ei ollut tietoakaan, vaikka vähän hidasti kuitenkin. Ikinä ongelmat eivät näy silloin, kun niiden pitäisi! Katseltiin kuitenkin tilannetta pöydän päällä olevan alasmenon avulla ja lopulta Merikin oli aika kysymysmerkkinä, että mitä tehdä. Patisti meitä treenaamaan etupalkan erikseen (Ora hiipii jos kontaktiesteellä on etupalkka) askel askeleelta, josko sillä saisi koiran focuksen eteen myös esteellä ja näin vetoa eteenpäin. Katsotaan nyt taas mitä tehdään. Ei ollut ensimmäinen kouluttaja, joka meinaa repiä hiuksiaan kun ei keksi mitään. :D

Pokkariräpsy, mutta huomatkaa samiskorvat! :D

 Muuten agilityn treenaamisen suhteen ollaan oltu aika vähällä. Lyhyitä omia treenejä, lähinnä keppejä ja kontakteja ja hypyille irtoamisia, eli perussettiä itsenäisissä. Aika vähän kuitenkaan yhtään mitään. Eilen käytiin hallilla tekemässä pikainen agitreeni molempien mudien kanssa, ei mitään suurta ja ihmeellistä. Ohjasin ihan kyyryssä, jonka huomasin videolta, jotka otin jotta saisin vertailtua videoltakin sisarusten työskentelyä. Alla videopätkät.





Treenaamisen sijaan kisaamassa käytiin kaksi viikkoa sitten sunnuntaina, omat kisat Vuokkosilla, kolme starttia. Ensin kisatöissä ykkösten radoilla ja sitten itse kisaamaan, tuli pitkä päivä niin mulle kuin koirallekin, joka odotteli häkissä koko päivän. Rankka viikonloppu myös Oralle, koska perjantaina oli ohjatut, lauantaina pentuetreenit ja sunnuntaina kolme kisastarttia... Hyvin se kuitenkin näytti jaksavan!
Kisoista en nyt kirjoittele mitään valtavaa raporttia, jotta saisin tämän postauksen joskus ulos luonnoksista. Ensimmäisellä radalla unohdin radan ja ohjasin luontevasti väärään putkeen, jonka jälkeen pasmat sekaisin eikä mistään tullut enää mitään. Korjasin myös A:n kontaktin, jolta mudi lähti ennen vapautusta. Toisella radalla (hyppäri) niinikään ohjaajan mokaa, unohdin vaihtaa puolta ennen suoraa putkea, jonka takia todella kömpelö leikkaus sinne ja liian suuri putkijarru -> koira kääntyi putkessa ympäri takaisin, hups. Sama kuin ensimmäisellä radalla, sen jälkeen pasmat sekaisin. Olin kuitenkin ylpeä siitä, että koira hyppäsi puhtaasti okserin, vaikka sen jälkeen oli 180 asteen tiukka käännös takaisin päin! Samanlaiseen kohtaan tosin sitten kosahti kolmas rata heti alkuunsa, koira hyppäsi okserin päälle ja varoi sitten koko loppuradan hyppyjä eikä irronnut niille. Ei sille mitään siitä tullut, onneksi, niin puhdas kuin nyt moinen rimantiputus voi olla. Triplahylly siis, eikä kovin hyvä fiilis. Olisipa koirallani parempi ohjaaja! Mutta suunta taas ylöspäin, noviisejahan me molemmat tässä ollaan ja kisataan niin kovatasoisessa porukassa, ettei mikään ihme, ettei meillä ole juuri siellä tekoa.
Analysoin myös vähän kisojen hyppyjä, rimat olivat 60 sentissä. Mun silmään hypyt ovat huomattavasti paljon paremmat kuin esimerkiksi viime talvena. Tein niistä pienen videonkin joka tuossa kisavideon alla, siitä voi antaa kommenttia, jos joku osaa, haluaa ja pystyy analysoimaan niitä yhtään tarkemmin tai paremmin.



Rally-tokoa ollaan treenattu ohjatuissa samoina päivinä kuin agilityä. Mudi on toiminut ihan kivasti, radoista mulla ei ole mitään erityisen suurta muistikuvaa. Houkutuksien kanssa ollaan tehty töitä ja yleensä mudi on ollut aika hyvin reagoimatta. Olen kuitenkin palkannut sitä aina, kun se valitsee itse oikein - siis mut houkutusten ihmettelyn sijaan. Käytösruutua häirittynä ollaan tehty onnistuneesti jokaisissa treeneissä. Jotain pieniä mokia kaikissa treeneissä eikä ihan täysin puhtaita ratoja olla kovin nähty, tosin niitä on turha odottaakaan monesti helpoista mes-tasoisista radoista joissa on meillekin tosi vaikeita kylttejä välillä. Olen kuitenkin ollut ihan perustyytyväinen. Myös tänään tiistaina käytiin aamupäivällä Nean ja mittelipoikien kanssa treenaamassa itsenäisesti rally-tokoa Vuokkosilla, tehtiin Koira2014 messarin rallynäytökseen suunnitelemaamme radanpätkää, joka ei ole sekään mikään helpoin mahdollinen ollenkaan. Keskityttiin yksittäistreenaamaan ja analysoimaan radan lisäksi Oran pyörähdystä myötäpäivään (oikeasta seuruusta), joka levähtää huomattavasti helpommin kuin toiseen suuntaan (vasemmasta seuruusta). Treeniä, treeniä. Peruutuksetkaan eivät tänään olleet joka kerta ihan suorat, pöh, juuri kun luulin, että ne ovat ok. Maunokin pääsi tekemään vähän seuruuta, pari jäävää ja eteentuloa. Hirveästi en uskalla sen kanssa tokojuttuja tehdä, etten pilaa Maunon ja Miran uraa - enkä tiedä edes kaikkia käskyjä. Heh.

HSKH:laisia Lahden rally-tokokokeessa 1.11.14

Rallykokeessa käytiin Lahdessa viikko sitten. Matkattiin Jennan kyydillä ja haettiin kyytiin myös serkkuni Linnean Osmo-bc. Päivästä tuli han törkeän pitkä, sillä Jennan Delia oli ALO-luokan ensimmäisessä ryhmässä, välissä oli Ora VOI-luokassa, ja lopuksi vielä iltapäivällä Osmo viimeisessä eli kolmannessa ALO-ryhmässä. Oran suoritus jännitti ihan hirveästi. Mudi ei ensin ollut edes mitenkään hyvin kuulolla, teki jotenkin tosi huonosti. Kuitenkin jonkin verran ennen rataa päästiin välikköön "omaan rauhaan" pois hirveästä tungoksesta, jossa homma alkoikin sitten pelittää ja Oralla oli tosi hyvä vire. Kun mentiin radalle, oli odottelua, odottelua ja vähän lisää vielä odottelua. Yritin seuruutella Oraa ympäriinsä ja lähdettiinkin sitten ihan hyvällä fiiliksellä. Videolta ei juuri näy pyörähdys, mutta vitsit että se oli kivan tiivis ja reipas. Kolmas kyltti oli kuitenkin houkutus, jossa oli erittäin monen koiran tuomioksi koitunut punanenäinen gorillapehmo. Se tuli kyltin takaa kuin piilosta, ja Ora pelkäsi sitä. Se ei ole käyttäytynyt noin pitkiin aikoihin minkään suhteen, joten touhu tuli mulle vähän puskista - pehmo oli selvästi jännittävä. Siinä gorillassa oli vissiin koirien silmin jotain tosi outoa, sillä erittäin, erittäin moni muukin koira oli pelännyt moista ilmestystä. Uusin kyltin jonka jälkeen saatiin suoritettua houtuskin, joka tosin jäi kummittelemaan vähän taka-alalle. Loppu onkin nähtävillä videolla, ei sen suurempaa raportoitavaa. Käytösruutua ennen oli myös niin paljon odottelua, että Ora oli sitä mieltä, ettei enää tehty töitä (vaikka olin kyllä seuruuttanut, mutta kun palkkaa ei odotteluista huolimatta irronnut...). Mudi sitten ajatteli, että tässä edessä istuen voi ihan yhtä hyvin vaikka rapsuttaa tai koittaa pestäkin itseään hetkisen, kun kerta odotellaan. Joo-o, ei saanut rapsutella ei, sain koiran takaisin kuulolle ja koska se ei ollut ehtinyt vaihtaa asentoa tai paikkaa, tuli vain jotain kontrollimiinuksia. Tulokseksi lopulta Oralle VOI1 tai näin korjatuilla termeillä VOIHYV, 84 p, sija 2! Itse suoritukseen en tosin ollut mikään erityisen tyytyväinen, mutta ihan kivasti silti.


Osmo tosiaan oli napattu kyytiin ilman Linneaa ja sehän tarkoitti siis sitä, että mä menin myös Osmon kanssa rally-tokoradalle. Bordercolliepoika on aivan ihana, maailman paras lainakoira, niin parhaansa yrittävä! Mä olen treenannut Osmon kanssa kolme nopeaa treeniä rally-tokoa ikinä ja ne ovat myös Osmon rally-tokotreenit yhtään kenenkään kanssa. Ei siis mitenkään mahtavalla treenimäärällä kokeeseen, joka näkyi kyllä radallakin, kun sinne sitten lopulta päästiin. Uusin heti alkuun vasemman täyskäännöksen, jota Osmo ei oikeastaan edes osaa kunnolla. Reilulla käsiavulla teki. Jouduin uusimaan myös liikkeestä maahanmenon, jota me oltiin tehty juuri ennen radallemenoa erittäin toimivasti... En tiedä sitten mikä siinä oli, pysähdyinkö itse lian nopeasti ja tokokoira-Osmo otti itsevarmasti perusasennon vai mitä. Köyhää kyllä molemmat eteentulokyltit meni -10 arvoiseksi, koska ensimmäisessä pylly oli niiiiiin herkässä, että Osmo ehti istua ja toisessa se tuli niin vinoon eteen jos ollenkaan, että korjasin sen itse. Tällä rämpimisellä saimme kuitenkin 70 pistettä joka juuri ja juuri oikeuttaa ALOHYV-tulokseen, ja pääsimme iloisella mielellä pois radalta! Olen suoritukseen kuitenkin tyytyväinen, sillä treenimäärään ja lainaohjaajaan suhteutettuna Osmo oli ihan älyttömän hyvin mukana touhussa, meillä oli kivaa ja yhteistyö toimi. Toivottavasti päästään jatkossakin tekemään Osmon kanssa, on se niin kiva tyyppi.


Tokoa en nyt tähän postaukseen sekoita, mutta ollaan tehty tosi vähän. Jotain pätkiä sinne tänne ja joku paikkis (ei rivissä, mutta Vuokkosten häiriössä). Ei mitään suunnitelmallista. Jälkeä ei olla tehty eikä mitään muutakaan, melko tasaisen tylsää tavallista arkea siis.

Hiirien terraan on myös tullut taas vahvistusta kahden hiirinaaraan verran, joista toinen Essin hiirulasta ja toinen Ginkalta . Kahdeksan tyyppiä siis asuttaa terraa tällä hetkellä, yhdellä tai kahdella vielä vahvistunee jossain välissä. Kuvassa uusimmat fox-tytöt, lks cc/f ut "Paprika" ja lk fz spl/f mm "Fox". Ihania tytsyjä!