Operaatio kepit: agility

Syksy on tullut, kohta tulee talvikin. Yllä kuva tytöistä tämän päivän aamulenkiltä - noutaja ja Nau ovat maalla hoidossa ja Kida jäi mun ja Oran kanssa kotiin nyt vajaaksi pariksi päiväksi, kun Maija on Lahdessa.

Ennen yhtään mitään: Ora aloitti ensimmäiset juoksunsa 19.9. illalla, treenien jälkeen! Neidillä ikää 18,5kk ja totta puhuakseni ehdittiin jo vähän huolestua, mutta nyt vihdoin ne juoksut alkoivat. Pöksyt päällä treeneissä ei ole muuten ollut mikään ongelma, kun eihän mudi ehdi agikentällä miettiä mitään muuta kuin töitä (ja vähän sähläämistä). Ihan hyvään saumaan, sillä tästä kuukauden päästä meillä voisi olla jo edessä ensimmäiset viralliset agit. Katsotaan. Ihan varovasti olen jo katsellut, milloin Ojangossa olisi seuraavaa ykkösten kisaa, josko aloittaisimme uramme tutulla hallilla...

Kahdessa kuukaudessa ehtii tapahtua vaikka ja mitä, niin koiran kuin sen omistajankin elämässä. Aiemmin mua jo potkittiin Facebookin chatissa: "Koska sä päivität blogiasi? Mä käyn siellä aika usein ihan turhaan..."
Joten ehkä nyt on - vihdoin - sen päivittämisen aika! Tämä päivitys koskee agilityä, muista lajeista laitan oman postauksensa hieman myöhemmin, ettei mene turhan sekavaksi. Ihan alkuun haluan kuitenkin sanoa, että mulla on nyt alkaneet taas opiskelut ja koiralle jää luonnollisesti vähemmän aikaa, joskaan se ei mitenkään merkittävästi ole vielä näkynyt mun lyhyiden päivien takia. Kesän agittelut alkavat olla ohi, eikä meillä ole talveksi mitään ryhmäpaikkaa. Agin ohjatuista me tosiaan jäädään talvitauolle (viimeiset "kesä"treenit olivat viikko sitten), koska opiskelijan varat eivät vain yksinkertaisesti millään riitä ökykalliisiin hallitreeneihin, jotka olisivat vain joka toinen viikko. Vapaatreenikortti meillä sentään on Vuokkosille, ja siellä olisi tarkoitus käydä usein niin porukalla kuin yksinkin treenaamassa.

Joku itsenäisten treenien rata, Maijan JAU:n treeneistä napattu

Reilu kuukausi sitten olin aloittanut yhtä postausta agilitystä, joka kuitenkin jäi ihan alkutekijöihin. Tässä kuitenkin se tekstinpätkä, jonka sinne ehdin kirjoittaa:
"Me ollaan nyt siirrytty suorien kujakeppien kautta vinokeppeihin, koska kujia ei ihan suoriksi saa ja kuulin, ettei niissä meidän käyttämissä kujissa ole välttämättä yhtä pitkät keppien välit kuin virallisissa. Ja vinokepit ollaan menty pari kertaa suorina.
Suorina! Ora häiriintyi sillä treenikerralla hirveästi kaukopalkasta jostain syystä, joten lopulta tein treenin niin, että keppien jälkeen mentiin suoraan putkeen ja pallo lensi putken jälkeen. Kepit ovat olleet älyttömän itsenäiset, koiraa ei juurikaan tarvitse tsempata ja se hakee ne aika vaikeistakin kulmista. Välillä meinaa viimeinen väli jäädä välistä tai mudi saattaa palkan toivossa luikahtaa puolesta välistä pois, mutta eiköhän sekin parane varmuuden myötä. Jes, jes, jes!"

Oran kepit elokuun lopulta:

Nykyään ollaan päästy vielä korkeammalle tasolle. Keppejä tehdään jo virheettömästi kesken radan, ja niin pelottavalta kuin se kuulostaakin - teoriassa Ora on kisavalmis. Se osaa kaikki esteet ja suorittaa ne radalla virheettömästi. Vielä tietty tarvitaan ratatreeniä, radanlukutaitoa ja monet, monet tekniikkajutut kaipaavat hurjasti hiomista, mutta teoriassa se on valmis. On ihan karmivaa, kuinka yhtäkkiä olen sen huomannut kasvaneen ""aikuiseksi"" ja ""valmiiksi"" treeni- ja kisakoiraksikin Oran saavutettua kisaikänsä agilityssä, varsinkin nyt juoksujen alettua.

Viimeisten kesätreenien rata. Tehtiin koko juttu, lukuunottamatta kolmea vikaa hyppyä, jonne ei ehditty. 5-9 sai tehdä serpentiininä, takaatyöntöinä tai välistävetoina, me valittiin serpentiinit kun niissä oli meillä aiemmin eniten ongelmaa. Toisella toistolla ihan superit, kepit myös hyvät. 12-13 pakkovalssilla, 14 piti kovasti vahvistaa kääntymistä ettei singahtanut putkeen - Ora ei jostain syystä kestänyt näissä treeneissä avustajalla (/kouluttajalla) olevaa palkkaa/palloa ollenkaan, vaan jäi kyttäämään sitä... Lopetettiin siihen, kun 8-14 meni putkeen ihan superisti. 

Ollaan tehty tässä parissa kuukaudessa niin pieniä tekniikkajuttuja kuin pidempiä ratojakin. Muutamia kertoja ollaan menty rata ja muutamat pienemmät jutut ihan maxikorkeuksillakin, vaikka yhtenä treeninä ja kerran sen jälkeen O päätti keksiä alittaa rimoja... Mä todellakin toivon, että se oli vain vaihe ("kokeilenpas mitä tapahtuu jos menen tästä, kun siitä pääsee niiiiin paljon nopeammin!"), koska siinä olisi ihan älyttömän viheliäinen ongelma purettavaksi. Onneksi se ei ole sitä sen koommin keksinyt tehdä, joten eiköhän (koputan puuta) selvitty siitä vain säikähdyksellä.
Keinulle Ora tykkäisi räyskätä täysiä ekalla kerralla, ja pari kertaa se on päässyt tekemään kaikesta muka-varovaisuudesta huolimatta lievän lentokeinun. Onneksi kyseessä ei ole mikään pehmein tapaus, joten minkäänlaista keinukammoa ei ole, vaikka välillä keinun laskeutuvalle osalle mennäänkin aika varoen eikä täysillä päähän. Kontaktien kanssa ollaan nyt myös tehty oikein extratreeniä - kuollut palkka on jo kontaktiesteen jälkeen valmiina, ja koiran pitää pysähtyä 2on-2offiin. Hyvin pysähtyy ilman erillistä käskyä, mutta A:lla alastulo on mennyt vähän hiipimiseksi. Viime treeneissä (eilen hallissa) tein niin, että kannustin alasmenolla ja heitin pallon näkyvästi eteen, ja niin sain aika hyvän vauhdin mudiin alasmenolle, vaikka pysähtyi kuitenkin tosi hyvin.

Oran kepit ja vähän muutakin syyskuun lopusta:

Enempää en tähän postaukseen lörpöttele, jotta saisin tämän joskus ulos luonnoksista. Teen tosiaan vielä omat postauksensa muille lajeille, ja josko sitten saisin päiviteltyä vähän ajankohtaisemmin. :)