Hae tästä blogista

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Haasteita!

Tämän kysymyshaasteen sain Essiltä (Fox & co.) En nyt itse haasta ketään, mutta vastaillaanpa kysymyksiin! :)



1. Mitä toivoit koiralta, kun etsit sopivaa yksilöä? Saitko sitä?
- Toivoin monipuolista harrastuskoiraa, jonka kanssa saisi tehdä kaikkea, mitä harrastaa ja kokeilla kaikkea, mistä on kiinnostunut. Hain uskollista paimenkoiraa, jolta ei virta tai potentiaali lopu kesken, mutta joka osaa myös rentoutua ja olla kiva ja rauhallinen sisällä. Etsin mulle varjoa, toista puolta, jonka kanssa lenkkeillessä voisin vain katsoa koiraa ja miettiä onnessani, että "tuo on minun koirani". 
Vaikka Ora ei ole koira helpoimmasta päästä, mulla menee hermo sen kanssa vähän liiankin usein ja se osaa olla hankala, se on kuitenkin täyttänyt odotuksensa ja sain mitä halusinkin.

2. Mitkä seikat vaikuttivat rotuvalintaasi?
- Harrastusmahdollisuudet (soveltuvuus, pk-oikeudet), koko (ja vähän ulkonäkökin), luonne, rodun terveydentila ja rodun "kolahdus", se tunne, että tämä rotu on se oikea mulle. Kokonaisuus.

3. Sinun ja koirasi yhteinen lempipuuha?
- Hmm. Varmaan hyvällä säällä ja auringonpaisteella lenkkeily ihan kaksistaan. Treeneissäkin on kivaa, mutta ehkä niissä ei ole kuitenkaan sitä samaa rentoa meininkiä kuin ihan vaan lenkkeillessä koira vapaana. 

4. Koirasi paras ystävä?
- Varmaan serkkuni Osmo-bordercollie. Ora rrrrrakastaa Osmoa ja Osmo rakastaa Oraa. Kenenkään muun koiran kohdalla Ora ei pidä sitä samaa, korviasärkevää kimityshaukkua kuin silloin, kun se löytää Osmon.

5. Mitä koirasi syö?
- Raakaruokaa. Sikaa, nautaa, riistaa, lintuja, sisäelimiä, kalaa, lammasta, heppaa, mitä nyt vaan sattuu pakkasessa olemaan. Rustoluita, joskus myös ihan luitakin ja paloja (luineen) kanasta. Lisänä saa vitamiineja jauheena purkista, kalajauhoa, tarpeen mukaan kasvista.

6. Onko sinulla ja koirallasi tavoitteita? Oletteko saavuttaneet niitä?
- On meillä. Tälle vuodelle en tainnut kirjoittaa tavoitelistaa, mutta tavoitteita tietysti tulee lisää sitä mukaa, kun koira kasvaa ja tavoitteita saavutetaan. Kuten tarkoitus oli, me ollaan tutustuttu lajiin kuin lajiin ja kisavalmiitakin ollaan ainakin agilityssä ja rally-tokossa. Ora on kuvattu terveeksi ja se on ihan ok teinikoirakansalainen. Harrastusrintamalla seuraavat tavoitteet ovat kisojen puolella: agissa kisojen korkkaus ja tietty tavoitellaan LUVIa ja SERTejä. Muut lajit tulevat varmaan myöhemmin, paitsi rallysta olisi tavoitteena hakea hyväksytty/hyväksyttyjä tuloksia. Tokossa en tiedä, milloin päästään kisakentille, mutta ykköstulos/-ksia sieltäkin tavoitteena, tottakai, ja jälkikokeessa olisi kiva joskus käydä ja se JK1 on jonkunlainen tavoite. Samoin paimennuksesta ainakin esikoe olisi kiva joskus suorittaa hyväksytysti. Katsotaan!

7. Kuinka paljon keskimäärin lenkkeilette vuorokaudessa?
- ... Jjjaaa! Aika paha kysymys. Meidän lenkkeilymäärät vaihtelevat ihan hurjia määriä. Haluan, että Ora pärjää vähemmälläkin, jonka takia en ota stressiä siitä, jos jonkun päivän lenkkeilyt jäävät jopa vain 1-2 tuntiin päivässä, jos on hirveästi menoa ja kiirettä. Kun taas on aikaa koiralle, on hyvä ilma, käydään ehkä treenaamassa sun muuta, saattaa vierähtää koiran kanssa matkassa tuntikausia. Yhteen reissuun (lenkki+treeni+lenkki, ei tosin yksinään) saattaa mennä helposti 4-6h, johon päälle vielä pissatukset sun muut. 

8. Onko koirasi nopea oppimaan uusia asioita?
- On. Ora on tosin vähän häslä, jonka takia sillä on asenne, että kaikki pitäisi tietää nyt heti eikä se aina malta keskittyä uuden keksimiseen esim. naksutellessa. Mutta kyllä se keksii nopeasti.

9. Mikä rotu seuraavaksi?
- Sen kun tietäisi. Maija ei ymmärrä, miksi vedän tästä aiheesta hirveitä stressejä välillä, vaikkei aihe ole ollenkaan ajankohtainen. Mä vain kaipaisin sellaista... varmuutta tulevasta ja haluaisin jo nyt, reippaasti hyvissä ajoin tietää mitä tuleman pitää, jotta voisin tutustua rotuun, päästä ehkä piireihin, valita kasvattajaa, punnita vaihtoehtoja ja miettiä käytännönjuttuja. 
Olen miettinyt, että seuraavaksi koiraksi voisin ottaa jonkun pienemmän, ei niin aktiivsen koiran, joka olisi sitten leikissä mukana samaan aikaan Oran kanssa. En välttämättä jaksaisi kahta aktiivista harrastuskoiraa samaan aikaan. Siksi olen miettinyt roduksi esim. pomeraniania (kyllä!), tosin Saksasta tuotuna (pitkäselkäinen ja pitkäkuonoinen). Olen itse asiassa jo ottanut yhteyttä erääseen saksalaiseen kasvattajaan ja kysellyt pari juttua, mutta mä en kyllä silti näe itselläni kyseisen rotuista koiraa. Voi olla, etten hanki toista koiraa kuin vasta sitten, kun Ora jää harrasteista eläkkeelle joko iän tai sairauden/tapaturman takia, jolloin kyseeseen tulisi sitten taas ihan kunnolla harrastekoiraksi hankittu koira. Rotuvaihtoehtoja on monia (lk pyrri, aussie, kelpie, mudi), mutta mikään ei tunnu oikein kunnolla kolahtavan. Keksikää uusi rotu! :D

10. Paras muistosi koirasi kanssa?
- Hmm, en osaa valita yhtä parasta. On paljon hetkiä, jolloin olen lenkillä katsellut koiraani ja meinannut alkaa vollottaa kesken lenkin siksi, että Ora on ollut niin kaunis tai että on tullut yhtäkkinen onnentunne koirasta. Ora on lohduttanut surujen keskellä ja olen kokenut sen kanssa tosi monet onnistumisen tunteet, joka on suuri syy sille, miksi harrastan koiran kanssa, ja ne hetket ovat tässä ihan parasta. Ne hetket, kun saa olla ylpeä hyvinkäyttäytyvästä koirastaan (päinvastaisista ei puhuta). En osaa päättää.

11. Ja loppuun paras kuva koirastasi!
- En jaksa selata kaikkia, mutta tämä on aiheuttanut paljon hilpeyttä ihmisten keskuudessa:



Toinen samanlainen haaste tuli Jennyltä (Toiveesta todeksi). 

1. Oletko löytänyt Elämäsi Rodun?
- En tiedä, en usko. Mudeja nyt on niin hirveästi erilaisia, että niistä on todella vaikea sanoa mitään tällaista. Yleisesti ottaen niissä on kuitenkin ehkä vähän turhan paljon vilkkautta ja terävyyttä mun makuun ainakaan monen koiran mittapuulla (yksi vielä menee ihan hyvin. :D) ja kaipaisin rodun, jonka sisällä on todella vähän riistaviettiä, Ora kun tykkäisi lähteä rusakoiden perään tilaisuuden tullen. En silti sano, etteikö mulle koskaan enää mudia tulisi, on se hieno rotu.

2. Entä Elämäsi Koiran? Mikä tekee juuri siitä Elämäsi Koiran?
- En haluaisi sanoa mitään koiraa elämäni koiraksi. Mulla tulee varmasti vielä olemaan paljon koiria elämäni aikana ja nyt on menossa ensimmäinen ihan kokonaan ikioma. Ora on mahtava koira, mutta uskon, että niin tulee olemaan moni muukin jatkossa. Kaikissa on hyvät puolensa, kuin myös huonot. Ehkä sitten, kun jalat eivät oikein enää tahtoisi kantaa ja koiraelämä on ohi, voin alkaa miettiä, mikä kaikista omistamistani koirista oli Elämäni Koira.

3. Onko jotain harrastusta, mitä tekisi mieli lähteä kokeilemaan?
- Pallopaimennus! Myös flyball kiinnostaisi, varsinkin kun oman seuran kentillä voi sitä treenata, mutta mietityttää liikaa sen kuormittavuus fyysisesti. Vepe voisi olla myös kivaa, mutta siinä on sama ongelma kuin haussa: maalimiesmotivaatio pitäisi saada kuntoon, kun Ora ei vieraista koirista välitä. Sen harrastaminen on ehkä muutenkin turhan hankalaa. Koiratanssi on myös sellainen laji, jossa haluaisin joskus elämäni aikana korkata. Ehkä jopa Oran kanssa, jos sen äänihuulia saisi hillittyä ensin paremmin.

4. Millainen eläinhistoriasi on?
- Eläinhullu siitä asti, kun tajusin jotain maailman menosta. Vanhempani ovat kuulleet mun kinuavan lapsuudessani varmaan jokaista eläintä, jonka voivat kuvitella. Akvaario sitten hommattiin joskus kun olin ~5-6-vuotias. Kun en saanut omaa koiraa, haalin naapuruston täydeltä tuttuja koiria, joita joitain sai vähän hoitaakin. Koira tuli pitkän kinumisen tuloksena mun ollessa 10-vuotias (Jasu), toinen koira vähän vahingossa siitä kolmen vuoden päästä (Elmeri). Jyrsimiä ja terraarioeläimiä tuli kinuttua, ja loppujen lopuksi mulla oli terraarioissa jättiläistuhatjalkainen, kotiloita ja lihansyöjäkasveja. Kavereilla oli kania, hiirtä, liskoa sun muuta, joita tuli myös hoidettua silloin tällöin. Ora tuli joku kuukausi ennen kuin muutin pois vanhempien nurkista. Tällä hetkellä talossa on Ora, Maijan koirakolmikko, kaksi jättiläistuhatjalkaista, kotilot, Maijan käärme ja suunnilleen yhteiset hiirinaaraslauma (mun) ja roborovskitytöt (Maijan).

5. Mikä on parasta koiraharrastuksessa? Mikä ikävintä?
- Vastasinkin tähän vähän kiertäen edellisessä haasteessa, mutta rakastan koiraharrastamisessa onnistumisen tunteita ja yhteisöllisyyttä. Kokeilunhaluni on myös suuri (lajikirjo) ja minusta on erittäin kiehtovaa nähdä, kuinka paljoon koira kykenee ja miten olen saanut sen koulutettua. Ikävintä koiraharrastamisessa on varmaankin se, kuinka paljon se vie aikaa kaikelta muulta ja se stressi, jonka paineet ja muut välillä aiheuttavat.

6. Mikä on teidän laji?
- Kaikki tämän blogin lukijat varmasti jo tietävät meidän lajit. Päälaji meillä on agility, jonka lisäksi tokoa ja rallya, jälkeä (+tottista&esineruutujuttuja), paimennusta. Myös hakua ollaan tehty vähän ja koiratanssiinkin käyviä temppuja on treenailtu. Avoimia ollaan kaikille lajeille ja varmasti tullaan kokeilemaan vielä kaikkea muutakin kivaa.

7. Mikä oli lapsuutesi haaverotu? Onko edelleen?
- Bordercollie... Muistan ala-asteen parhaan kaverini piirtämän kuvan, jossa oli mustavalkoinen bordercollie (johon otettu mallia koirakirjasta) ja sen alla luki: "Lempi koirarotuni: bordercollie". Tekstin alla oli vielä tietoisku kyseisestä rodusta. Sen lisäksi kuumeilin jostain syystä bretonista ja irlanninvesispanielista jossain vaiheessa lapsuuttani. Myös labradorinnoutaja oli yksi lemppari ihan vain serkkujen samanlaisen takia. Kun koiranhankinnasta puhuttiin, mullehan olisi sopinut ihan mikä tahansa koira. Onneksi perheeseen tuli harjakoira myös pohdittujen russelin ja cavalierin sijaan. Nykyään mulla ei oikeastaan haaverotua ole, mutta en kyllä mitään yllämainituista ottaisi.

8. Miten päädyit juuri siihen rotuun, mkä sinulla nyt on?
- Aiemmassa (yllä) haasteessa vastasin tähän vähän eri kysymyksissä, joten en tähän sepusta. :-)

9.  Miten päädyit juuri siihen kasvattajaan, jolta koirasi on?
- Olin käynyt jo aiemmin Oran kasvattajan kasvattitreffeillä rotuun tutustuessani ja tutustunut kasvattajan kasvatteihin. Mulla ei pahaa sanottavaa kasvattajasta ollut, joten kun kuulin pentusuunnitelmista, otin yhteyttä. Molemmat pentueen vanhemmatkin olin jo nähnyt etukäteen. Pidän myös siitä, että ko. kasvattajalla paimennus on niin vahvassa asemassa.

10. Koirasi paras ja huonoin puoli?
- (Yksi) paras puoli on varmaankin työmotivaatio. Ora on kaukana mistään laiskasta treenaajasta, vaan siinä on ihan älyttömästi poweria ja potkua tehdä töitä eikä se helpolla lannistu. Se on myös erittäin helppo motivoitava. (Yksi) huonoin puoli juontaa juurensa myös parhaasta puolesta: O kiihtyy ihan äärettömän helposti ja vähän kaikesta, ja sen reaktio on haukkuminen. Se tekee kaiken ennen kuin ajattelee, niin hyvässä kuin pahassakin. 

11. Linkitä sinun mielestäsi kaunis oman rodun edustaja (omaa ei lasketa)!
- Hmmm! Netistä löytyy tosi huonosti kuvia enkä ole painanut mieleen hirmu kauniiden mudien nimiä. Süti on kuitenkin ollut aina yksi lemppareista.





2 kommenttia:

  1. Mahtava tuo kuva Orasta, tossa minun haasteessa! :D Saatoin nauraa ääneen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on aika hulvaton, vuosi sitten kesältä. :D

      Poista