Operaatio möllit: toko

Toko. Voi tämä murheenkryyni.
Kun koira on älyttömän vilkas, kiihtyvä, pidättäytyväinen ja teräväkin, tuntuu, ettei toko ole sen laji ja pitäisi vain laittaa hanskat tiskiin.

Me käytiin kokeessa elokuun lopussa, 24.8. Mölliluokka, ihan samanlainen kuin ALO eli ei saanut palkata ja kaikki liikkeet tehtiin kuten oikeassa kokeessa. Paikka oli Heurekan viereinen nurmikenttä, joka oli jo ensimmäinen pelonaihe - me ei olla treenattu nurmella juuri lainkaan, melkein aina hiekalla.
Kehäänmenotarkastuksessa Ora oli hyppäämässä häntä heiluen tuomaria päin, mutta mitäs sitten, kun sitä oltiin lähestymässä (kumartuen ja käsi ojossa): räysk. Haukahti päin tuomaria ja näytti epäluuloiselta. Ei tainnut murista, mutta pidin kiinni ja kehuin hurjasti. Pitää treenata enemmän.Meidän luokassa oli yhteensä kuusi koiraa: me, tervu, corgi, kultsuja ainakin kaksi, ellei kolme. Me mentiin reunapaikalle.

1. Luoksepäästävyys 10
Erittäin mukavat, ymmärtäväiset ja ihanat järkkääjät! Tuomari pysähtyi meidän kohdalle, kysyi voiko lähestyä (kehäänmenotarkastuksen jälkeen, kun olivat nähneet millainen koira kyseessä...). Kun annoin luvan, tuomari käveli Oran viereen ja jäi seisomaan, kysyi, voiko koskea. Vähän silitti mudia lavalta ja kehui, lähti pois. Oran ilme oli ihan äärettömän hapan, sillä oli korvat luimussa, mutta ei liikkunut paikalta eikä ääntäkään päästänyt.

2. Paikalla makaaminen 0
Huoh... Meni maahan tosi reippaasi ja jäi rauhassa, ainakin suunnilleen, mutta lonkalleen (jota ei yleensä koskaan tee...). Ora oli iha hirveän levoton, se piippasi makuulla, taisi haukahtaa kerran tai kaksi, katseli ympärilleen. Loppuvaiheessa se jopa pesi itseään, jonka kohdalla ajattelin jo, että me keskeytetään koko homma, vähintään paikkis, ja lähdetään kotiin kun ei siitä tule yhtään mitään. Muista koirista kaikki lähtivät omine lupineen yksi kerralla, niistä Ora ei välittänyt. Vieressä oleva belgi pysyi. Jotain Ora taisi juuri tehdä, kun tuli lupa palata koiran viereen, ja se kai luuli, että tulen palauttamaan sen kunnolla makaamaan, koska se nousi kun lähdin sitä kohti ja tuli kiertäen vastaan. Voi karmeus.

3. Seuraaminen kytkettynä 9
Ei mitään parasta seuruuta, kuten ei ole ollut ollut parissa edellisessä treenissäkään. Ihan ok kuitenkin, paitsi juoksuosuudessa laukkasi ylös. Ruma.

4. Seuraaminen taluttimetta 9
Samanlainen kuin hihnassa.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9
Seuruu oli jo parempi kuin aiemmin, mutta maahanmeno oli ihan aavistuksen hidas (!). Erittäin epätyypillistä Oraa. Luulen johtuneen nurmesta...

6. Luoksetulo 10
Olin ihan varma, että tyyppi jää seisoa pönöttämään mun viereen, kuten se edellisellä viikolla oli tehnyt. Vaan ei! Tuli lujaa, vähän liiankin lujaa kun kävi aavistuksen mun takana, mutta tuli sivulle ja istui saman tien. Ei valitettavaa.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä 9½
En tiedä mistä puolikas meni, koska musta olisi ollut kymppi. Ehkä aavistuksen vino loppuperusasento?

8. Estehyppy 10
Teki kuten Ora yleensäkin, eli hyvin. Mudi tosin oli vähän pihalla alussa ja kun avasin suuni, olin aika varma, ettei se edes kuullut koko käskyä. Niin se vaan hyvin kuuli ja teki hyvin.

9. Kokonaisvaikutus 8
Otti luoksepäästävyydestä. En tiedä miksei poistanut pisteitä saman tien luoksepäästävyydestä vaan kokonaisvaikutuksesta... Sanoivat myös, että haukkui vähän turhan paljon liikkeiden väleissä ja sen kyllä allekirjoitan itsekin, mutta Ora oli aika jännittynyt ja yritin saada sitä rennoksi ja hereille vähän riehuttamalla, josta O haukkuu.

Yhteensä 159p, ALO2, 2. sija
Eli yhdestä pisteestä vajaa ykkönen, vaikka paikkis nollautuikin.

Ja voi että ärsytti kokeen jälkeen. Tuomari ja liikkuri kyllä kehuivat koiraa ja sanoivat, että näkevät sen kyllä EVL:ssäkin asti, jota mä en kylläkään niinkään usko. He sanoivat Orasta, että se on selvästi työkoira, jolla "pitäisi olla oma lammaslauma, jota paimentaa".
Treenatessa Ora on ollut ihan ok, jäävät edelleen kaikki superit eikä sekoita. Luoksarin ongelma ollaan saatu hanskaan, eikä mudi jää enää seisomaan sivulle vaan jopa istuu. Kaukoja ollaan tehty myös, kaikkia (i-s-m), joista vaikein on seiso-maahan -vaihto ilman liikkumista jota ei olla kyllä hirveästi treenattukaan. Noutoa myös vähän, mutta ylempien luokkien liikkeitä ei ole oikein motivaatiota tehdä, kun en tiedä, päästäänkö me koskaan ALOstakaan.
Paikkiksia vaan pitäisi tehdä paljon. Ja paljon. Ja vielä vähän enemmän. Se levottomuus ja vilkkaus on vaan ihan hirveän hankala saada koirasta pois, varsinkin, kun se oikein vahvistuu mun jännittäessä. Viime paikkisjutuissa mietin, josko opettaisinkin paikkiksen ihan uudestaan pää maassa - nythän Ora osaa kyllä laittaa pään maahan, mutta se on aika kulunut ja heikko arkikäsky, että ei se siinä pysy, joten pitäisi opettaa ihan uudestaan. Luoksepäästävyyden kanssa pitää kanssa tehdä töitä - en halua, että mun pitää kokeessa pelätä, lätkäistäänkö käteen kilpailukielto...

Tokon sijaan olen ajatellut tosiaan aloittaa rally-tokolla. Periaatteessa Orahan osaa jo kaikki ALO:n ja AVO:n liikkeet, mutta viime kuussa me tehtiin ensimmäinen kokeenomainen rallysuoritus. Oikein hyvä, joskin sivulletulo on sillä niiii-in vahva, että koira ei voi uskoa, että aina ei mennä sivulle... Saksalainen täyskäännös on myös hyvä - mutta vain ilman hihnaa. Hihnan kanssa mä menen itse sekaisin, sitten koira menee, ja Ora ei tykkää kävellä lähellä hihnaa (itse asiassa ihan opetettu juttu arjessa). Seuruut on ihan hyviä, joskin välillä mudi tykkää edelleen poikittaa eteen ja juoksuosuuksissa se on välillä edelleen ihan hirveä, jos sillä on virtaa ja vire nousee vähän liikaa. Nyt olen tehnyt seuruita takapalkalla, ja niin kauan kuin se ei siitä häiriinny liikaa, on se toiminut tosi hyvin.