Operaatio mielentila: jälki ja paimennus

Me käytiin Oran kanssa elokuun alussa mökillä isäni ja harjakoirien kanssa. Tarkoitus oli vaan vietellä rentoa aikaa "ja ehkä tehdä jokunen jälki metsään". Loppujen lopuksi jälkiä tuli tehtyä tasan yksi.
Jälki tosiaan kuusimetsään, pohjana lähinnä sammal, risukko ja mustikanvarvut. Vedin jäljen itse, pituutta ehkä 150m(?). Yksi kulma vasempaan, kolme purkkia sukalla ja viimeisenä sukka ilman purkkia. Aika häslä, mutta jäljesti ihan ok. Aika kova draivi. Ilmaisi purkit muistaakseni ihan hyvin, kulmalla meinasi kadottaa, mutta löysi sitten kuitenkin. Viimeiselle sukalle päästyä Ora oli aika ihmeissään, oli jäljestämässä yli, mutta jarrutin ja kyselin vähän, että mitä piti tehdä. Olin mokannut itse ja olin ottanut huonosti syötettävää palkkaa mukaan, joten en oikein saanut palkattua ilmaisusta (en ollut tajunnut, että namipurkkia ei tietty viimeisellä ole...). Jäi kuitenkin ihan ok maku, vaikkei työskentely mitään parasta ollutkaan.

Muistaakseni me tehtiin joku jälki tähän väliin, tai sitten ei. Sen siitä saa, kun ei kirjoittele ylös...

Syyskuun alussa mentiin pienellä porukalla pellolle jälkiä vetämään. Oran jäljen teki Satu (Colhu&Koda). Mittaa taas ehkä joku 150m (pitäisi tehdä pidempiä, josko seuraavaksi). Muistaakseni annoin ohjeeksi, että yksi purkillinen sukka ensin, yksi kulma oikeaan ja kolme sukkaa pelkästään.
Ja siis - WAU! Oran tavanomainen häsläys jäljellä oli kadonnut (tai rutkasti vähentynyt) kuin tuhka tuuleen ja sille uskalsi antaa vähän enemmän liinaakin. Liina ei ollut kireällä muistaakseni lähes kertaakaan ja sen meno oli aika varman oloista. Ilmaisi kaikki ilman mitään kehotusta itsenäisesti ja nopeasti, niin purkillisen kuin purkittomatkin. Ainoa häikkä tuli kulmassa, jossa Oralla tuli pieni hukka ja se sitten löysi vähän turhan lähelle jätetyn jälkimerkin, ja ilmaisi sen. Jälkimerkin. Pyykkipojan, jossa pieni pala muovipussia. Naurahdin vähän, kehuin koiraa, en palkannut vaan kehotin sen etsimään jäljen uudelleen ja jatkamaan töitä. Eipä Ora siitä sen kummemmin hämääntynyt, vaan jatkoi sitten matkaa oikeaan suuntaan jäljen loppuun saakka.

 Paimentamassa me ollaan viime päivityksestä käyty kaksi kertaa, molemmat kerrat Sannalla. 10.8. oli pentuetreffit paimennuksen merkeissä. Laitettiin Ora pikkunaruun, ja todettiin, että se ei enää opi oikeastaan mitään liinassa, ja uskallettiin päästää mudi ekaa kertaa irti. Vähän sille tuli draivia päälle, kun lampaat lähtivät vähänkään lujempaa, ja pullosauvaa helistämällä (jota O kuunteli tosi hyvin) herätettiin mudia vähän todellisuuteen: hei, mitä pitikään tehdä. Vähän Ora välillä taisi jumittaa johonkin eikä focus ollut ihan koko ajan lampailla, mutta hyvin se silti teki.
Toisen kerran käytiin syyskuu 21. päivä. Piti käydä jo siitä viikko ennen, mutta peruttiin sen kerran meno kun tuli muuta. Jatkettiin samalla kuin elokuussa, ja kyllä se paranee koko ajan. Ei tarvinnut juurikaan muistutella mistään kielletystä ja alkoi ne lampaatkin siellä kiinnostaa suurimman osan ajasta eikä mudi ehtinyt paljoa keskittyä mihinkään muuhun. Ora haluaisi vielä kovasti pysäyttää laumaa, jolloin se kiertää luonnostaan niiden eteen, joten yritin lampaiden luota blockata mudilta mun taakse tulemisen, jotta se löytäisi oikean moodin ajaa lampaita suoraan. Vähän meni vielä siihen, että mudi juoksee edes takaisin lampaiden toisella puolella, haukkuu vähän turhaumaansa ja koittaa kiertää toiselle puolelle, mutta eiköhän se siitä. Sannan mukaan Oran emä Dió teki nuorena ihan samaa (siis lauman pysäyttämistä), kun taas isä Taito on ollut aina paimentaessa (ja muussakin) hiljainen etenijä. Dió on tainnut tapaansa enemmän periyttää, kun on seurannut sisaruksienkin paimennusjuttuja.

Seuraavaksi mennään luultavasti sitten Primalille taas. Yrittäisin niin, että päästäisiin tekemään kerran kuussa, mutta rahat eivät välttämättä taivu siihen(kään). Yritetään!

Näissä tunnelmissa jätämme kesän taakse ja jäämme odottamaan seuraavaa. Talvella saadaan tehtyä vähemmän, joskin olen kaavaillut lenkeille Oralle pulkkaa vedettäväksi, mutta katsotaan mitä saadaan aikaiseksi!