Otetaanpa taas vähän ajassa kiinni!
Kevät ja kuraojat ovat saapuneet, joista Ora ottaa kyllä kaiken ilon irti. Oran tapaista on juosta ojaan/lätäkköön/puroon/pieneen jokeen, juosta sitä edes takaisin, haukkailla (kura)vettä ja kuuman yllättäessä käydä lätäkköön maate ja venyttää takajalat suoraan mutaan. Kivaa, sanoo Ora!
Meillä on muutenkin mennyt oikein hyvin. Lenkkeilty ollaan omalla porukalla (Kida, Tara, Nauru, Ora) ja kahdestaan Oran kanssa, vanhemmilla käydessäni harjakoirat on otettu lenkeille mukaan. Naurun kanssa Orasta on tullut paita ja peppu -pari: nyt ollaan päästy jo sille asteelle, ettei niitä tarvitse eristää, että malttavat leikkimiseltä ja riehumiselta nukkua. Toivottavasti niiden hyvä henki säilyy, eikä kärhämiä tule Naurun kasvaessa!
Eilen nähtiin myös "lapsuudenkavereita" cairnterriereitä Maria ja Ronjaa, Ora juoksutti terrieritytöt henkihieveriin. Juoksuja ei vieläkään näy, vaikka ikää on jo 14 kuukautta. Vuoden iän jälkeen Ora alkoi ihan kiitettävästi kasvattaa massaa, eikä mudi ole enää ihan pelkkää luuta ja nahkaa. Eläinlääkärissä ei olla käyty vuosirokotuksia kummempia hakemassa. Luusto pitäisi kuvata kesällä, samoin ollaan katseltu, mistä näyttelystä käytäisi kesällä hakemassa se H.
Agilityn saralla me ollaan vihdoin päästy treenaamaan ulkokentille. Elmerin sisätreeenit loppuivat ja se ei enää ohjattuihin pääse, vaan ensi viikon torstaista alkaen Ora pääsee viikottaisiin ohjattuihin. Huhtikuun alkupuolella vuokrattiin hallia Lahdesta Korkeavireeltä, missä tehtiin vauhtirataa tavoitteena saada koiraan ja ohjaajaan kovasti vauhtia ja saada koira irtoamaan. Erittäin hyvin Ora irtoaa putkiin, tosin ihan hirveän kaukaa en ole vielä yhdistänyt mihinkään muihin esteisiin.
Pari kertaa ollaan nyt käyty kentillä tekemässä itsenäisesti. Ollaan otettu lähinnä tekniikkapätkiä ja kontakteja. Kontakteihin (2on2off) olen kiinnittänyt nyt erityistä huomiota, ja muutamia kertoja ollaan menty jo kokonaisia kontaktiesteitä (puomia ja pari kertaa A-estettä). Keinun liikettä Ora vähän aristaa, ja sille olenkin tehnyt pohjatyötä pk-kentältä löytyvillä heiluvilla alustoilla. Pamahdus on ok. Keppejä mun oli aluksi tarkoitus lähteä tekemään 2x2-tekniikalla (sisäänmenoja ollaan tehty erikseen), mutta muutaman kerran kujakeppien kokeilun jälkeen päädyin sittenkin niihin. Ora hahmottaa kujakepit tosi hyvin ja edistyy niissä nopeasti - mun vaan pitää itse olla tarkkana, etten etene liian nopeasti. Kerran tein myös vähän korotetuilla estekorkeuksilla (vinoja) hyppytekniikkajuttuja. Kerran vähän räiski keskellä olevien hyppyjen rimoja (saattoi olla vähän turhan lyhyet välit), mutta lopulta tosi jees. Pitää vielä tehdä muutamat lisää, ennen, kuin korotan hyppyjä ollenkaan radalle (tai "radalle").
Elmeri teki viimeiset talvitreenit (ainakin yksi kisanomainen), ja kerran oli mukana itsenäisissä. Tehtiin itsenäisesti sylkkärimuistutuksia hypylle ja koitin saada sylkkärin jälkeisen kaarroksen mahdollisimman pieneksi (tuppasi valumaan) ja siitä takaaleikkasin kepeille. Vauhti oli nyt vähän kadoksissa pitkästä aikaa, tosin se saattaa johtua siitä, ettei radalla ollut ainoatakaan putkea. Elmeri muuten täytti viisi pävää sitten 6 vuotta, iso poika!
Taran kanssa olin treeneissä maaliskuussa (ei tosin mitään muistikuvaa, mitä tehtiin) ja 1.4. käytiin HAU:n kisoissa kokeilemassa. Hyvinhän siellä meni: agilityradalta 0vp sij. 2 LUVA ja hyppyradalta, jossa älytön keppikulma, 5 vp sij. 4. Siitä jäätiin Tapsan kanssa pienelle kisatauolle, katsoo milloin mennään seuraavaksi. :)
Tokoa me tehdään Oran kanssa edelleen lähes päivittäin jotain pientä, ja isompiakin treenihetkiä ollaan pidetty. Seuruussa käännös vasempaan ja täyskäännös on tosi hyvät, oikealle pitää vielä vähän auttaa. Seuruun pituutta pitäisi myös kasvattaa pikkuhiljaa kokeenomaiseksi. Hidas käynti ja juoksu myös ihan ok, tänään hinkkasin juoksua hyväksi, ja meni yllättävän rauhassa. Kaikki jäävät (istu, maahan, seiso) hyvät, hyppy toimii ilman käsimerkkiä. Paikkamakuu kaipaisi kunnon pitkiä treenipaikkiksia, en oikein edes tiedä, missä kunnossa se tällä hetkellä on. Luoksetulo myös hyvä, teen n. joka toisen luoksarin puolivälissä vapautuksen mun taakse lelulle ja joka toisella otan sivulle. Eteentuloa olen myös vahvistellut, mutten vielä uskalla siirtää sitä luoksariin. Noudon kanssa olen nyt yrittänyt saada taas uudestaan vauhtia palautukseen (ei palauta vielä sivulle eikä eteen, vaan tuo arkikäskyllä) ja varmuutta kiinniottoon: lumien sulettua kentän hiekalta kapula oli niiiiiiiin ällöä ottaa suuhun, että piti lähteä lähes alkeista uudelleen liikkeelle hiekkapohjalla. Vähän yllättävää, koska yleensä Oran mielestä yhtään mikään ei ole ällöä.
Paimentamassa me käytiin Primal Sense Farmilla Vantaalla Aino Pikkusaaren opissa 24.3. Oralla siis ikää vajaa 13 kuukautta, viimeksi ollut puoli vuotta sitten syksyllä kasvattajalla. Viimeksi Ora oli erittäin rauhallinen ja kiltti, lampaisiin keskittyvä paimen, mutta nyt mulla olikin käsissä kiihkeä, satunnaisesti huutava ja satunnaisesti kiskova, vähän väliä lampaankakkaa syövä paimenenalku. Kolmen lampaan lauma on musta myös aika pieni määrä kokemattoman koiran paimentaa, sillä ne sinkoilevat erittäin helposti paikasta toiseen, joten siihen nähden ne kulkivat ihan kiitettävästi eivätkä levinneet minnekään. Loppua kohden onneksi vähän rauhoittui ja samaan aikaan Miska-mudin kanssa paimentamassa ollut Minna sanoikin, että "tyypillinen nuori mudi". Kovasti on kuitenkin edelleen kiinnostusta lampaille, joten eiköhän tuosta ihan kelpo paimen saada koulittua! Ilmoittauduin heinäkuusta alkaen muutamalle paimennuskerralle kasvattajalle ja eiköhän Primalille mennä myös uudelleen, kun on niin lähellä.
Jälkikausi ollaan saatu myös korkattua. Tänään tehtiin kevään toinen lyhyt namijälki, ihan vain sytyttelemiseksi, että muistaako koira edes, mistä on kyse. Ja kyllähän se muistaa! Seuraavaksi pitäisi saada aikaiseksi tehdä vähän pidempää jälkeä, koska noista lyhyistä ei ole oikein enää mitään hyötyä. Molemmat ajettiin laonneella nurmi-/heinäpellolla, toinen metsänreunassa ja toinen lähes keskellä peltoa. Molemmat aika navakkaankin myötätuuleen. Ensimmäinen jälki tehtiin agitreenien päätteeksi, nami oli jokaisella askeleella. Muutamia nameja jäi matkan varrelle ja pientä hösläystä oli, mutta ei yhtään paha. Toisen jäljen (tänään) oli tarkoitus olla vähän edellistä pidempi, muta namit loppuivat kesken, joten melko lyhkäinen siitäkin tuli. Nami oli pikkupätkä alkuun jokaisella askeleella, siitä eteenpäin joka toisella tai joka kolmannella askeleella. Tein jäljen pienen tokotuokion ja pallonheittelyn (ja kuraleikkien....) päätteeksi. Ja johan toimi! Koira oli ihan into pinkeänä kun jo tiesi, mihin mennään, ja hyvin on tajunnut sytyttelyn "mennäänkö jäljestämään", kun nenä alkoi saman tien käydä. Hienosti osasi kuitenkin rauhoittua jäljelle, vaikka pientä häärimistä oli edelleen, niin kovin innoissaan oli kakara. Jäljen loppuvaiheilla ihmettelin, miksi koira kiskoo vähän väärään suuntaan (odottelin, että olisi löytänyt oikean jäljen), kunnes tajusin, että loppupalkka oli juuri siellä päin, minne koira on matkalla. Toisin sanoen olin itse ollut väärässä jäljen suunnasta ja koira oli sinnikkäästi menossa oikeaan suuntaan. Miten taitava pieni!
Tänään myös ihan mahtava pudotetun esineen nouto pellolla, käytti selvästi nenää, mutta kulki silti vauhdilla eikä poikennut reitiltä.
Pelastuskoirapuolelta päästiin pääsiäissunnuntaina 31.3. kokeilemaan rauniohakua pentuetreffien merkeissä Turun raunioradalla. Taas oli kaikki pentuesisarukset paikalla: en voi muuta kuin taas hehkuttaa, kuinka mahtava porukka meillä tässä onkaan! Alussa Aino opasti ja näytti Turun piilot, jonka jälkeen kaikki pennut pääsivät kokeilemaan. Ora on viimeksi tehnyt pk-hakua loppukesästä, joten se oli koko touhusta vähän pihalla, mutta lopulta kaikki kolme maalimiestä löytyivät hajuhakuina ihan hienosti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti