Oran ohjatut agit

Tämä kamerattomuus on niin outoa etenkin, kun päivittää blogia nyt näin ahkeraan. Kuvia pitää kaivaa vanhoista tiedostoista, ellei halua räpsiä jotain pokkarilla, jonka koen aika tylsäksi. Huomenna kuitenkin Maija koirineen matkaa taas tähän maailmankolkkaan, joten kamerakin saadaan takaisin kotiin! Tämän postauksen kuvat rakennekuvaa lukuunottamatta ovat kännykän kameralla, joiden laatu itse asiassa ihan yllätti. ;D

Ora reilu 14 kk - massaa on tullut tytölle nyt parin kuukauden aikana vuoden iän jälkeen ihan huomattavan paljon, vaikkakin kuva vähän liioittelee. Eilen katselin Oran keskikroppaa koiran käytyä uimassa, ja melkoinen luuviulu se on. Olen nyt vähentänyt ruokaa kun aiemmin huomasin, että sillä oli tullut jotain kylkiluiden ympärille (ja päättelin, että lisää olisi tullut sillä ruokinnalla). Ilmeisesti olisi kuitenkin pitänyt pysyä vanhassa ruokamäärässä, sillä nyt sitä lihaa ei juurikaan luiden ympärillä ollut, ja se vielä korostui koiran ollessa märkä. Takaisin vanhaan ruokintamäärään, siis...

Eilen päästiin vihdoin viimein Oran kanssa ensimmäisiin ohjattuihin agilitytreeneihin. Ryhmähän on sama, jossa olen ollut aikasempina kesinä ja talvina Elmerin kanssa, tosin muut ryhmäläiset ja koirat vaihtuvat silloin tällöin edes takaisin. Nyt ryhmämme muodostuu enimmäkseen nuorista, kokemattomista koirista, jotka eivät ole vielä kokemattomuutensa ja/tai ikänsä vuoksi kisakentille päätyneet - kahta koirakkoa lukuunottamatta. Treenit kuitenkin yritetään pitää sellaisina, että niistä saa kaikki tasostaan riippumatta mahdollisimman paljon irti. Tällä kerralla pidin Oran hypyt pieninä mineinä jalan haavan takia, ettei sille vain käy mitään.

Taso 1. Aloitettiin ylläolevalla radalla. Ideana oli treenata koiran eteenmenoja ja putkihakuisuutta: mitä vähemmän ohjaajan tarvitsi juosta, sitä parempi. Mitä taaemmas ohjaaja pystyi jättäytymään ja mitä kauemmas eteen koira pystyi ohjaajasta irtoamaan, sitä parempi. Koska Ora ei hae hyppyesteitä vielä kovin itsenäisesti, jouduin käskyttämään sille jokaisen hypyn (ensimmäisellä kerralla taisi mennä kutosen ohi), mutta putkiin irtosi tosi kaukaakin, etenkin kolmoseen. Rataa mentiin ympyrää yhteen hyvään pätkään asti, josta palkka. Ihan jees.

Taso 2. Samaa rataa vaikeutettiin. Kakkosessa saatiin jo vähän koko harjoituksen ideaa esille: harjoituksena takaaleikkaukset ja ohjaajan askelien rytmitys. Me ollaan tehty Oran kanssa ihan toivottoman vähän takaaleikkauksia hypyille, joten vähän kammotti, tajuaako se ollenkaan, mutta erittäin hienosti se toimi siihen nähden. Ensimmäisellä kerralla taisi ohittaa kutosen tälläkin radalla, taisin ohjata liian läheltä estettä -> työnsin koiraa kauemmas, enkä vetänyt sitä ollenkaan hypylle. Otettiin pätkä pari kertaa, jotta saatiin työstettyä mun ohjaus (rytmitys) oikeanlaiseksi vähän liioiteltunakin (hidastus/merkkaus ponnistuspaikoille ennen koiraa hypyille 5 ja 7). Palkkaus radan puolivälissä, ennen toisen puolen kierrosta.Todella hienot takaaleikkaukset, tosin koira oli niiden tekemisen puutteesta aavistuksen pihalla seiskahypyn jälkeen, vaikka ohjautui kyllä putkeen tai vaihtoehtoisesti numerottomalle hypylle ja kääntyi oikeaan tehokkaasti.

Taso 3. Tässä radassa olisi vielä neljäskin taso, mutta sille asti ei ehditty ja kolmostakin ehdittiin vain vähän katsella, kun aika loppui kesken. Kolmosessa sama periaate kuin kakkosessa, joskin enemmän takaaleikkauksia ja rytmitys on entistä tärkeämpää. Ekalla kerralla taisi alku olla hyvä, mutta seiska ohitettiin ja laitoin koiran vaan menemään jonnekin eteenpäin ja palkkasin. Joku tässä taisi olla vielä välissä, mutta viimeisenä muistan muuten erittäin hyvän suorituksen (Alme kehui varsinkin 5-6-7 takaaleikkausta), mutta kasihypyn "takaaleikkauksen" tein vahingossa vastakkaisella kädellä sylkkärinä. Niin no, koira meni sinne minne pitikin ja ysiputkeenkin irtosi, mutta harjoituksessa ei ehkä ollut tarkoitus tehdä sylkkäreitä. Ne on meille vaan niin kovin tuttuja!

Loppuun vielä kerran tasoa yksi, jotta saatiin sekä koiralle että ohjaajalle helppo ja hyvänmielinen lopetus.

Ora teki tosi kivasti ja tykkäsin sen asenteesta muutenkin treeneissä ja treenipaikalla, mitä nyt vähän nörisi muka liian lähelle tulevalle Jekku-mittelille. Viimeksi viime kesänä pikkukakarana se on ollut Ojangon ulkokentillä silloin, kun siellä on noin paljon porukkaa (taisi jokaisella kentällä olla jotain treeniä, koiria pörräsi ympärillä ja haukkui siellä täällä). Suoraan meidän suorituksenkin jälkeisellä jäähdyttelylenkillä koira oli vapaana ja toinen koira tuli vastaan, Ora oli aika kaukanakin mun edellä, muttei edes kyseenalaistanut luoksetulokäskyä tai harkinnut koiran luokse menemistä. Radalla Ora huusi mulle normaalia enemmän (suorituksen jälkeen, kun pallopalkka on mulle palautettu), ja siihen puutuin kyllä vähän rumallakin kiellolla. Yleensä Ora on haukkunut mulle vain juuri palkan ottamisen jälkeen (HEITÄ LISÄÄ TAI SIT TEHÄÄN!?), mutta nyt huusi pari kertaa siinä, kun juttelin Alman kanssa suoritusten välissä. Toivottavasti ei ota tavaksi. Radalla kyllä haukkui yllättävän vähän, vaikka pääsikin kulkemaan lujaa kyytiä.

Takaisin kotiin käveltiin reipasta tahtia yli puoli matkaa Linnean ja Osmon kanssa, ja parhaat kaverukset juoksivat minkä kerkesivät.