Hae tästä blogista

perjantai 24. toukokuuta 2013

Hengailua ja agittelua



Tämä viikko me ollaan enemmänkin vain oleltu kuin treenailtu. Lauantaina Maija kävi treenaamassa koirat Ojangossa mun ollessa töissä, oli tehnyt Oralle keppien sisäänmenoja (jotka kuulemma oli aluksi unohtanut kokonaan, mutta muisti nopeasti) ja kontakteja. Oli ollut kuulemma ihan kiva. Ihan kiva myös tietää, että Ora tekee kunnolla töitä myös Maijan kanssa, tosin tutumpaa ihmistä Oralle ei mun jälkeen ole.
Sunnuntaina käytiin ensin agikisoissa Vihdissä todistamassa Kidan nousua kakkosiin - vihdoin! - ja Ora sai palloilla vähän mukana. Ora käyttäytyi tosi mallikkaasti, ei huutanut kellekään vaikka sille huudettiin, ei kiihtynyt agikentästä tai paineistunut jännittyneestä tunnelmasta. Kisoista lähdettiin melkein suoraan maalle hakemaan Tara ja Nauru yökylästä, missä koirat - tai lähinnä nuoriso - sai taas juosta sydämensä kyllyydestä. Ora on aina niin kovin kaunis kurakelillä ulkoiltuaan, nytkin se oli lähes heti kanalan vieressä olevassa mutavellissä yhdessä Naurun kanssa. Huoh. Pääsi suihkutettavaksi... Pornaisista suunnattiin Lahteen!



Lahdessa lähinnä lenkkeiltiin eri maastoissa, koirat kävi uimassa ja laavulla käytiin paistamassa lettuja koirien kanssa. Ora sai myös hetken palloilla mun kanssa Asikkalassa koirahäiriössä Maijan pitämien tokokurssien välissä, ja sillä oli taas kamala seuruu. Hyviä pätkiä tulee, enkä nyt ole ensimmäisen huonon seuruupäivän jälkeen tehnyt kuin lyhyitä pätkiä, mutta silti koittaa jätättää ja pelleillä. Pitää varmaan palkata koira kunnolla eteenpäin muutamia kertoja, vaikka sitten alkaisikin edistää vähäksi aikaa.
Sisällä naksuteltiin myös kaikille kuonon laittaminen mukiin -temppu, joka osoittautui paimenille erittäin helpoksi ja nopeasti opetettavaksi. Eipä siinä kauaa nokka tuhissut, kun mudinkin nokka oli jatkuvasti korkeassa tuopissa melkein silmiin asti. Lisäksi olen nyt vahvistellut oikean puolen perusasentoa - josta muuten Ora kääntyy oikeaan perusasentoon ihan älyttömän mageesti takapäällään kääntyen. Eteentulo alkaa myös olla jo aika vahva.


Tänään sitten taas Oran ohjattuihin agitreeneihin. Tehtiin ylläolevaa rataa, jossa jotkut välit ja hyppyjen kulmat saattavat olla vähän päin honkia, mutta eiköhän siitä jotain kuvaa saa. Tehtiin ensimmäiseksi alkupätkä 5-putkeen asti, ja oli tosi kiva! Ei sekoittanut putkia ollenkaan ja meni niin kuin pitikin. Kakkoshypyn rima taisi tosin tipahtaa, tehtiin medikorkeuksilla (40-45 cm). En muista, tehtiinkö alkupätkää ollenkaan uudelleen, vai siirrytiinkö suoraan seuraavaan pätkään. 
Seuraavaksi siis esteet 5-10, jossa kutoselle päällejuoksu ja kasille mahdollisimman irtoava takaakierto. Ensimmäisellä kerralla mä itse käänsin rintamasuuntani päällejuoksussa ihan liikaa ottamaan koiraa "kiinni" enkä merkannut kasin itse hyppyosuutta kunnolla, koska Ora kyllä irtosi hienosti kaukaa takaakiertoon, mutta kiersi koko esteen hyppäämättä. Palkkasin siihen ja tehtiin sitten uudelleen vahvistaen päällejuoksussa mun vastakkaisen käden ohjausta ja merkkasin kasihyppyä ilmeisesti liiankin vahvasti, koska Alma sätti mua liian kyyryyn valumisesta hypyssä, kuten oli tehnyt jo ekaa pätkää kommentoidessa. Tämä on erittäin hyvä kuulla, koska sitä en itse tajua tekeväni ja Elmerin kanssa se on sille tosi hyvä. Ora vain luultavasti alkaisi räiskimään rimoja, kun siirrytään maxiesteisiin, jos mä jatkan tällä linjalla. Siispä kroppaa suoristamaan!
Kepit eivät ole meillä lähelläkään valmiita, joten ne skipattiin kokonaan, enkä A-estettäkään halua radalle, joten jatkettiin kolmanteen pätkään (=loppuun) A-esteen alastulokontaktilta. Lähetys kaukaa pimeään putkeen, ja wau, ei mitään epäröintiä tai miettimistä, mihin sitä pitäisi mennä! 16-hypylle en uskonut Oran juurikaan irtoavan (ratapiirroksessa se on muuten liian lähellä muita hyppyjä, oli vähän kauempana), mutta yllättävän hyvin se sinne irtosi ja mulla meni sitten pasmat siitä sekaisin, ja tein takaaleikkauksen 18-putkeen ihan liikaa vasemmalla eikä mulla ollut toivoakaan ehtiä putken toiselle puolelle ennen koiraa. Palkkaus ja uudelleen 14-putkesta: nyt ei meinattu enää pimeää putkea löytää parillakaan yrittämällä, joten vähän enemmän oikealle siirtyen rauhoitin koko treenitilannetta hetkisen ja sitten mentiin taas hienosti. Nyt oli putkelle mun takaaleikkaus ihan jees kohdassa, muttei vieläkään toivoa ehtiä ennen koiraa. Pitää kokeilla tuota pätkää jossain välissä itsenäisissä treeneissä, koska nyt meillä loppui aika, eikä saatu siihen mulle onnistunutta suoritusta - koiralle kylläkin!

Uimisen jälkeen voikukkapeltoon - mikäs sen parempi tapa vaihtaa väriä!
Ora on nyt ohjatuissa treeneissä ollut kovin huutavainen, se on huutanut mulle pallon palautuksen jälkeen ja välillä jossain ihme välissäkin. Tätä se ei itsenäisissä juurikaan tee. On kuitenkin lopettanut aina maate-käskytyksen jälkeen ja tänään jouduin pari kertaa käskemään koiran laittaa pää maahan, jotta se kerääisi kaikki nupit päässään kasaan. Toivottavasti tästä ei kehkeydy pahempaa ongelmaa.

Loppuun vielä kakaroiden taisteluvideo, niillä on ollut taas kovin hauskaa... :D


3 kommenttia:

  1. Älä vaan lakkaa päivittämästä blogia, tätä on kiva lukea!
    terveisin mudimummo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos! Kiva olisi myös tietää, kuka anonyymi mudimummo on. ;D

      Poista
  2. Töppösen mummo. Lueskelen usein eri blogeja, mutta harvoin tulee kommentoitua.

    VastaaPoista