Kaikenlaista pientä

Blogi sai hieman keväisemmän ulkoasun eilen ja tänään! Edellinen oli kovin talvinen, joten nyt päästiin takaisin oranssiin teemaan sinisestä ja valkoisesta.  Kehitysideoita otetaan vastaan! Kovasti olisi omastakin mielestä paranneltavaa, mutta ei vaan enää jaksa tätä vääntää...

Toissapäivänä tehtiin pellolla luoksareita pallopalkalla. Kerran kaksi vapautin puolessa välissä, pari kertaa otin sivulle. Vähän vinoon se tuppaa perusasennoissa vielä tulemaan luoksarin yhteydessä, mutta taisi yksi nappisuorituskin olla. Tein myös ekaa kertaa eteenmenoja, pari kertaa jätin pallon eteen ja pari kertaa muka-jätin. Ihan super.
Myös esineruuduntapaista tehtiin: tallasin keskikokoisen (ei siis ihan kisamittaisen 50x50m) ruudun siksakkiin ja jätin hihnan pitkään nurmikkoon n. keskivaiheille. Nurmikon syömistä lukuunottamatta etsi kovin hienosti, joskin palautti ensin tiputtaen sen liian kauas, kun halusi vain syödä heinää... Varmaan jotain vatsanpuruja, tai sitten erityisen hyvää heinää. Lisäksi ollaan tehty harjoituksia, joissa heitän kepin tai pallon kauas, ja koiran juostessa perään kutsun sen takaisin n. puolessa välissä. Selkeästi melko haastavaa pienelle mudlile, mutta kyllä se sieltä aina tulee. Näissä koira joutuu myös itse etsimään kepin/pallon nurmikon seasta nenällä, joka ei ole koskaan huonoksi.

Seuruu on ollut nyt pari päivää ihan hirveää. Kovasti on jätättänyt, ja eilen illalla piti tehdä seuruun aloitus kolme kertaa, koska kahdella ekalla kerralla se teki oma-aloitteisesti liikkeestä seisomisen muutaman askelen jälkeen. Aika kummallista, koska meidän liikeestä seisomiset ovat todella harvoin noin pienen seuruupätkän jälkeen... Joka kerralla olen lopettanut onnistuneeseen. Josko se siitä taas.



Eilen käytiin Jennyn ja cairnityttöjen, Marin ja Ronjan, kanssa extempore-mätsärireissulla Koneen kentällä Munkkiniemessä. Oraa en ilmoittanut, vaan mun oli tarkoitus mennä tokoilemaan koirahäiriössä mm. kokeenomainen paikkamakuu. Eihän me mitään kehäkettuilla. ;D Ei vaan, oli mun tarkoitus Ora viedä mätsärikehän sisäpuolellekin ennen vuoden ikää jotta saisi kopelointitreeniä, mutta se sitten jotenkin mystisesti jäi.
Olin kuitenkin muistanut kentän koon jotenkin hassusti väärin, koska ei tuolla oikein mitään tilaa tokoilujutuille ollut, ellei halunnut mennä syrjään, jossa häiriötä ei juurikaan ollut. Tein myös virheen siinä, etten väsyttänyt Oraa yhtään ennen mätsäripaikalle menoa. Etenkin alkuvaiheessa se nimittäin kulutti energiaansa kaikenlaiseen idiotismiin, kuten kiihtymystään huutamiseen.
Keppiä kävin heittelemässä energianpurkumielessä ja sen yhteydessä muutamat jäävät ja pysähdykset tekemässä viereisessä puistossa (oli muuten ihan älyttömästi ihmisiä ja pari koiraakin, eikä Ora ottanut häiriötä ollenkaan!) ja koira toimi tosi hienosti. Mätsäri eteni ihan huisinnopeaa vauhtia, ja loppupuolella minäkin lökäreissä ja lenkkareissa jouduin kehänauhan sisäpuolelle Marin kanssa, sillä molemmat terrieritytöt olivat saaneet punaiset nauhat. Sen suurempia sijoituksia ei meille tällä kertaa suotu. Nähtiin myös pitkästä aikaa villakoira Laikaa ja Tiinaa. Ora sai myös lähtökuopissa kaulaansa terriereiden oikein sävy sävyyn sopivan näyttelyhihnan, ja huvikseni siinä sitten kokeilin koiran ravaamista ja seisomista. Ravasihan se ihan jees, mitä nyt maassa olevat jäniksenpapanat sun muut kiinnostivat kovin, välillä mentiin Oran mielestä liian hitaasti ja kovasti se minua tapitti. Seisoi yllättävän hyvin siihen nähden, että ollaan treenattu tasan ne kerrat, kun ollaan otettu rakennekuva. Eiköhän tuolla esiintymisellä joskus se H saada.