Keskiviikkona oli meidän ihka ensimmäiset ohjatut rally-tokotreenit, joihin olin meidät ilmoittanut vähän viime hetkellä hetken mielijohteesta. Meillähän ei nyt talvikaudella ole ohjattuja ageja, joten ajattelin, että kyllä nyt jotain ohjattua pitää olla. Kurssi kestää kahdeksan kertaa, ja ne ovat joka toinen keskiviikko-ilta. Treenit oli Ojangossa, Vuokkosilla, eli samassa paikassa, jossa yleensä treenataan vaan agia: mudihan oli tietty sitä mieltä, että nyt tultiin agittaaaaaaaa! No ei tultu.
Yllä päivän rata. Yritin sen joten kuten saada piirrettyä, vaikka tuo on ihan hirveän hankalaa tolla pohjalla, kun monia kylttejä on samassa kohtaa, mutta eri päin. Ehkä tuosta kuitenkin saa jotain tolkkua. Mä olen siis uusi tyyppi tässä ryhmässä, muut ovat olleet jo aiemmin. Tällä kertaa oli ohjaajana joku sijainen. Ylläolevan radan lisäksi rakensimme pienen, edestakaisin-omatoimiradan, jossa oli kaikki variaatiot eteentulo-sivulle -liikkeestä ja toiseen suuntaan istumisesta koiran kiertäminen, liikkeestä maahanmeno, askel oikeaan ja joku neljäs, jota en nyt muista.
Me mentiin ensin vähän omatoimiradalle. Ajattelin sen olevan hyvä mudille, jotta se tajuaisi, että täällä tehdään tokojuttuja, eikä ageilla - ja oikeassa olin. Ora oli ensin kovin kiihkeä, kun vähän siltä vaadin, alkoi se vaan huutaa mulle ja säätää jotain omaa. Rauhoittelin, pistin maahan, syötin namia, ja uutta yritystä. Tehtiin omatoimijuttuja siinä muutaman kerran ihan hyvin, ja mentiin odottamaan meidän vuoroa varsinaiselle radalle. Ja, kuinka ollakaan, odottelua tulikin sitten sen verran, että mudi ehti unohtaa tokomoodinsa ja kun aloitettiin rata, aloitettiin se samalla säädöllä kuin omatoimiratakin. Ei siis muuta kuin pakka kasaan ja jatkuu. Koko homma meni ihan passelisti, ei mitään sen suurempia yllätyksiä. Etenkin peruutukset koira edessä oli tosi mageet. Radan jälkeen saatiin noottia muutamasta asiasta: heti ensimmäisen kyltin jälkeen, jossa ohjaajan pitää venkslata hihnan kanssa, olin jättänyt hihnan oikeaan käteen (kuten olin muistaakseni tehnyt kisoissakin...), jonka takia hihna meinasi kiristyä vähän väliä. Mä en vaan pysy kärryillä siitä, missä se hihna menee ja kun pitäisi jo liikkua ja käskeä koiraa samalla ja olla osumatta siihen ja häiritsemättä sitä tai mitään muutakaan. Ehkä se joskus tulee vaan selkärangasta, kun tekee enemmän? Toinen valituksenaihe oli pieni kiireellisyys, kouluttaja kehotti palkkaamaan varsinkin kiihkeysalussa ihan hurjasti, hurjasti koiraa ja ottamaan vähän rauhallisemmin. No, kyllähän mä sen tiedän, että kävelen aina välillä aika vauhdikkaasti, mutta mudin kanssa seuruutempo pitää olla aika nopea, jotta sen seuruun tahti sun muut pysyvät kasassa... Kehuja me saatiin hurjasti esimerkiksi käskyjen osaamisesta ja teknisestä suorittamisesta, mutta onhan tuossa vielä hiottavaa. Tosin ainahan siinä on. Kahden viikon päästä mennään sitten uudelleen, ja uskon tämän kyllä olevan meille ihan hyvää treeniä.
Perjantaina kävin mudin kanssa kahdestaan vähän hallilla agittelemassa. Mitään sen suurempia ei taas tehty, mutta taas paljon kontakteja ja jotkut keppijutut. Myös vähän putki-puomi -erottelua. Ei mitään erityisempää huomiota. Otin pienen videopätkän kontaktitreenistä, joka on tuossa ylhäällä: alussa muistuttelen molempien puolien kontaktin, ja sitten koko estettä molemmilta puolilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti