Pentu kotona!

Takkutukan Vihuri eli Oranssi Oranki-Orava Hirviö Vinkuintiaani Sydämenmurskaaja alias Ora. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Ora ja siskonsa Vinka (edessä)
Tänään aamupäivällä lähdettiin hakemaan Oraa kotiin. Kaikkein kamalinta oli varmasti nostaa täydessä unessa nukkuva pentu pois sisarustensa vierestä, mutta tehtävä se tietenkin oli. Matka kotiin meni ihan loistavasti: Taisi piipata ihan vähän alkumatkasta, mutta nukahti älyttömän nopeasti ja nukkuikin sitten melkein koko loppumatkan mun sylissä (n. 100 kilometriä). Välillä heräsi vähän läähättämään, mutta rimpuilua tai vaeltamisen yrittämistäkään ei ollut. Hieno tyttö! ♥

Kotiin päästyä mentiin saman tien moikkaamaan ulos poikia verkkoaidan takana: Oran mielestä pojat olivat aika pelottavia, mutta kiinnostivat selkeästi kuitenkin. Jasu oli tosi kiinnostunut tytöstä ja se ottikin sen hyvin vastaan, Jasun tapaan älyttömän rauhallisesti ja sanaakaan sanomatta. Elmerin kanssa ei sen sijaan mennytkään ihan yhtä hyvin: Aidan takaa mudi oli kiinnostava, sille vinguttiin ja häntäkin heilui, mutta kun päästiin lähemmäs, oli poika antamassa pennulle kyytiä. Elmeri joutui jäähylle, ja on sen jälkeen nähnyt pentua vähän kauempaa aita välissä, jolloin on ollut nätisti. Mustasukkaisuutta ehkä, kuten Elmerillä on tapana, en tiedä. Saa nähdä, miten etenee. Hienosti Ora on itse kuitenkin jo kotiutunut meille ja omaksunut mun huoneen "omaksi paikakseen", ja pentu tuntuu seuraavan mua joka paikkaan jos vain on hereillä.

Tähän mennessä tämän päivän aikana pentu on nukkunut tosi paljon kevythäkissä ja lattialla mun jaloissa tai tuolin alla, käynyt maailman lyhyimmällä remmilenkillä (aluksi hihna oli ihana lelu, mutta remmissä käveli lyhyen matkan todella nätisti!), vinkunut ja huutanut täysiä mun huoneen aidan takana ihmisten syödessä päiväruokaa, tutkinut meidän pihaa, käynyt tarkastamassa pienen ojan kuraveden, syönyt lähes kaiken päiväruokansa reippaasti, koetellut omistajan hermoja, ollut supersöpönä, nukkunut "isojen" poikien lenkin ajan nätisti yksinään ja pissannut kaksi kertaa sisälle ulkoreissun _jälkeen. Kakat tehtiin sentään ulos.

Mä en meinaa vieläkään tajuta, että mulla tosiaan on pentu kotona. Ja vasta tänään tosiaan tajusin, että nyt täytyy aloittaa kaikki kouluttaminen täydellisen nollasta. Tottapuhuakseni mua vähän pelottaa, tulenko pärjäämään tuollaisen riiviöpaimenpennun kanssa yksin, mutta kai tähän tottuu. Ora joutuu jo huomenna jäämään yksin (tai no, pojat ja sairaslomalla oleva äitini jää kotiin, mutta pentu on käytännössä yksin) mun koulupäivän ajaksi. Onneksi mulla on vähän normaalia lyhyempi päivä ja tiistai+keskiviikko on mulla vapaita.

Vaikka pentu onkin tuollainen hirviö, en mä (ainakaan vielä) kadu sen ottamista. Vihdoin mulla on oma mudi. Mun pitää hokea sitä itselleni, että saattaisin ehkä tajutakin asian. Tosin en mä kuitenkaan tajua.
Nyt pentu huutaa tuossa possunkorvalle siihen malliin, että taitaa olla "lenkin" paikka. :D