Ensimmäiset yöt

Varoitus: Paljon tekstiä (ja kuvia)!

Huhhuh, melkoista vilinää ja vilskettä ovat olleet nämä kaksi vuorokautta! Kaksi yötä pentu on nyt nukkunut mun kanssa lattialla oikein hyvin. Ensimmäisenä yönä mudi herätti n. 20 vaille viisi. Päästin pennun takapihalle käymään ja tultiin takaisin nukkumaan... Tai ainakin yrittämään. Totta kai Ora oli siitä sen verran virkistynyt, että esimerkiksi mun hiukset sai kyytiä. Ei se tosin kauaa jaksanut, vaan rauhoittui jonkun ajan päästä takaisin nukkumaan. Se ei kuitenkaan paljoa auttanut, koska herätyskello soi jo puoli seitsemän.

Ensimmäisenä aamuna yritin mahdollisuuksien mukaan väsyttää pentua aamulla ennen kouluunlähtöä, mutta kaikesta yrityksestä huolimatta Ora jäi riehumaan mun huoneeseen. Huutohan siitä tuli, kun oven laitoin kiinni (verkkoaita on turhan epäpitävä, jotta sitä voisi pitää koiran ollessa yksin), ja myöhemmin kuulin vanhemmiltani, että kakara oli pitänyt ihan älytöntä meteliä ja huutoa. N. viisi tuntia Ora oli yksin, ja kun tulin kotiin (ketään muita ei ollut kotona), ei kyllä kuulunut huoneesta yhtään mitään. Muutamalla haukulla pentu ilmoitti heränneensä, kun pojat huusivat mun tulleen kotiin. Huone paljastui uudestaan sisustetuksi, mutta mitään ei ollut kuitenkaan tuhottu ja yhdet pissat oli pentu tehnyt paperille. Yksinolemisen kanssa tulee olemaan paljon treenaamista...

Ei Elmerillä loppujen lopuksi kauaa mennyt, että se Oran hyväksyi. Nyt niitä voi jo huoletta pitää samassa tilassa ilman pelkoa siitä, että pentu saisi kyytiä. Tänään aamulla E oli jo haastamassa pentua leikkimään! Mahdottoman mustasukkaisia nuo molemmat kuitenkin ovat, heti pitää murrata tai muuten valittaa, jos molemmat ovat paikalla ja vain toista huomioidaan. Ora on myös täysin omaksunut mut omaksi ihmisekseen ja seuraa mua kuin hai laivaa, ellei ole liian poikki. :) Ihan älytöntä meteliä tuo osaa myös pitää, ellei kaikki mene niin kuin hänen arvonsa haluaa.

Maanantaina kävin kaikkien kolmen kanssa n. tunnin pituisella metsäreissulla. Melkoista riehumista oli, kun metsätieltä käännyttiin metsään päin, ja takaisintulomatkan Ora tulikin reppukyydillä. Hyvin pystyi pitämään kaikkia irti samaan aikaan, ja Ora pysyy tosi hienosti irti. Pitää seurata, että milloin se oppii kokeilemaan vähän rajojaan eikä pysykään enää irti... Hyvin on pentu kuitenkin oppinut jo nyt luoksetuloa, ja remmissä pentu kävelee älyttömän mallikkaasti. Sen takia olen voinut käydä kaikkien kolmen kanssa samaan aikaan remmilenkilläkin.

Koska en huomaa Orassa minkäänlaisia koti-ikävän merkkejä, uskalsin ottaa sen jo eilen mukaan tallille; En tosin itsekään ole siellä aikoihin käynyt (itse ratsastamisenkin lopetin jo puolitoista vuotta sitten). Kaverilla oli ratsastustunti ja pääsin pennun kanssa autokyydillä: Sekin oli yksi syy, miksi lähdettiin. Kiteen reissuun on alle kaksi viikkoa, ja siihen mennessä pennun pitäisi osata kulkea hyvin autossa. Ei kyllä ole tähän mennessä ollut mitään ongelmia, vaan pentu simahtaa nukkumaan lähes saman tien, kun ollaan autoon asetuttu.
Koska ennen tallillelähtöä oltiin käyty riekkumassa metsässä, oli Ora ihan naatti jo perille päästyä. Vähän ehdittiin ihmetellä kummia ääniä ja isoja lampaita (lue: hevosia), mutta pian pentu nukahti mun syliin ja lattialla siihen siirrettynä. Kaverin tunnin ajan pentu nukkui puolet ajasta kentän vieressä olevan penkin alla ja toiset puolet sen päällä mun takkiin kiedottuna: Kun aurinko meni pilveen ja alkoi tuulla, ei ollutkaan ihan niin lämmin.
Eilisellä iltalenkillä Ora sai kotipihalle päästyään kunnon hepulin, ja tippui matalalta sillalta matalaan ojaan (sillalta ehkä 20 senttiä veteen, vähän virtaavaa vettä ehkä 10 senttiä). Neljäsosa pennusta muuttuikin mustaksi, mutta se itse ei ollut moksiskaan, vaan rallia vedettiin vain entistä lujempaa. :) Pääsi pikaisesti käymään suihkussa: Itse vedestä Ora ei sanonut mitään, mutta paikallaolo oli vähän haasteellisempaa. Mun käydessä suihkussa pentu osasi rauhoittua hienosti pesuhuoneen nurkkaan pyyhkeen päälle, toisin kuin ensimmäisellä suihkukerralla protestoi aikansa.

Vieraita ihmisiä Ora on nähnyt meillä vain yhden kaverin, joka kävi sunnuntaina kääntymässä meillä. Ei siinä silloin mitään kyselty, vaan paineltiin saman tien syliin ja käsikoruja puremaan. :) Ulkona vieraita onkin sitten näkynyt vähän enemmän, ja ne ovat olleet pennun mielestä jänniä. Pienen arvioinnin jälkeen on kuitenkin uskallettu mennä rapsuteltavaksi.
Vieraita koiria sen sijaan pentu vierastaa vähän enemmän, mutta esimerkiksi tallilla oli nopeasti haistelemassa usein siellä käyvää jackrusselia.

Ihan älyttömän nopea oppimaan tuo kyllä on, vaikkei vielä ollakaan paljon mitään tehty. Jo toisena päivänään pentu osasi istua ja rauhoittua ennen kuin annan sille ruuan eteen, ensimmäisenä päivänä mentiin jo pienestä rakennusputkesta ja eilen mentiin jo pitkästä. Remmilenkillä osaa myös suurimman osan ajasta kulkea samalla puolella poikien kanssa (eli yleensä vasemmalla), ja jos eksyi väärälle puolelle, jo pienestä muistutuksesta osasi kiertää mun takaa oikealle puolelle. Taitava tyttö! ♥

Hyvin Oralle on myös ruoka maistunut, muta joko en vain ole lähes koskaan näkemässä tai sitten tuo oikeasti juo älyttömän vähän. Joihinkin ruoka-annoksiin olen jo laittanut vettä sekaan, jotta pennun olisi pakko juoda. Myös kädestä olen vähän yrittänyt juottaa. Ora myös kutisee aika paljon, toivottavasti ei ole mitään ongelmaa vaan olisi ihan "normaalia".
Rentoutua tuo osaa, mutta riehupellekohtauksen ollessa päällä pitää tehdä kunnolla töitä, että pennun saa rauhoittumaan. Suurin osa lenkillä vastaantulleista koiranomistajista tai muuten vain pennusta kiinnostuneista on kommentoinut "Onko se samanlainen kuin nuo?" tarkoittaen harjakoiria. Kyllähän se vähän näyttääkin Jasulta pentuna ja on tosi saman värinen, kuin Jasu nyt. Tallilla kuulin yllättävän kommentin "Oi, näyttää ihan mudivauvalta!", mutta pienen pikaisen jutustelun jälkeen sain selville, että kommentti oli entiseltä mudistilta. Niinpä tietenkin. :D

Tänään heräsin kahdeksalta aamulla siihen, että pentu jyysti mun vieressä omalla pedillään possunkorvaa. Kovista etsinnöistä huolimatta en löytänyt ainuttakaan lätäkköä mistään mun huoneesta. 8-9 tuntia tuo siis nukkui melko rauhassa (tarkemmin en osaa sanoa omista älyttömän hyvistä unenlahjoistani johtuen) eikä tehnyt mitään sisälle! Sisäsiisteyden kanssa mennään siis huimaa vauhtia eteenpäin. (:


Ja jottei ihan mennä pelkkää Oran päiväohjelmaa läpi, niin sanotaan sen verran, että Elmeri ei ole kipuillut enää lainkaan ainakaan "kuuluvasti". Nyt sitten pitäisi varmaan pikkuhiljaa lisätä liikuntaa ja voitaisiin uskaltaa mennä ehkä treeneihinkin vähän ajan päästä rimat alhaalla ja ei niin rajusti tehden. Hmm.

Muokkaus: kuvat fiksummin