Rally-tokon SM

Toinen blogiteksti treeneistä ja yleiselosta viime viikolla tuolla odottelee viimeistelyään luonnoksissa, mutta haluan ensin kirjoittaa loppuun postauksen meidän huipusta sunnuntaista.

Jenna ja Delia  tulivat koppaamaan meidät kyytiin sunnuntaina jonkin verran ennen yhtätoista. Koirat takakontin autohäkissä ajeltiin parituntinen Hankoon, jossa spottasimme HSKH:n kirkkaanvihreän teltan - aikaisimmat olivat olleet paikalla jo ennen kymmentä, ja suurin osa koirakoista olivat jo kisansa kisanneet, kun saavuimme paikalle yhden aikaan. Delian rataantutustuminen oli tunnin päästä saapumisestamme, Oran rataan oli aikaa 2,5 tuntia. Odotteluaika kului erittäin joutuisasti rupatellessa, kun seuralaisia oli paljon myös serkkuni Linnean ja Osmo-bc:n tultua seuraamaan suorituksia. Koirat (toivon mukaan) lepäilivät häkeissään teltan sisällä. Alkuun ei jännittänyt ollenkaan - edes papereita tai kisakirjaa kun ei ollut tarvinnut ottaa mukaan, sillä joukkueenjohtaja oli hoitanut ilmot jo aamusta - mutta sieltä se jännitys pikkuhiljaa eteni. Vaikka ennen omaa suoritusta kaikki muut joukkuelaiset olivat jo ratansa tehneet ja 3/4 olivat hylättyjä suorituksia (ts. joukkue ei saisi tulosta kuitenkaan), mua jännitti taas ihan hirveästi ja yritin imeä jostain zen-tilaa.

Kuvasta kiitos Satu Turunen!

Tällä kertaa en tehnyt samaa mokaa kuin viime rallykisoissa, vaan kun edellinen koirakko oli suorituksensa tehnyt, temputin Oraa vielä hetkisen namilla kehän ulkopuolella, kunnes lähetti lähti tuomaan edellisen koirakon arvostelulappua. Näin ei tarvinnut olla kehässä seisoskelemassa ja palkkaamatta yhtään ylimääräistä. Lähdössä muudi ei ollut ihan mukana, otti häiriötä enkä osannut odottaa mitään - mutta lähti sitten ihan hirveän hyvin mukaan radalle! Ensimmäisenä kylttinä ollut pyörähdys vähän levähti, eikä näinollen esitetty meidän kaunista ja tiivistä pyörähdystä. Toisena kylttinä mun pelkäämä houkutus - ei mitään! Ihan törkeän hienosti, ei tainnut edes vilkaista houkutuksia. Aurinko paistoi ikävästi niin, että heijastui kylteistä, eikä osasta saanut oikein häikäistymiseltä selvää, kuten kolmoskyltti. Onneksi rataantutustumisesta muistin kyltit noin suurin piirtein, eikä ollut hämminkiä. 270 oikealle Ora meinasi jäädä jälkeen, mutta haki sitten kuitenkin hyvin mukaan. Edestä tuli rumasti sivulle hyppäämällä (yleensä tulee takapään kanssa), hypyn jälkeen seuruu pompotti, ja istu-kierrä koiran ympäri -kyltillä mudi meinasi sekoittaa "malta"-käskyn maahanmenoksi, vaan onneksi muisti kuunnella loppuun saakka! Pitänee vaihtaa odotuskäsky...  Perusasennot oli aika hitaat, mutta muuten ei loppuradassa ongelmaa. Kylttien välit olivat aika lyhyen oloiset, jolloin kyltit tulivat pari kertaa aika yllättäen: ajattelin pisteitä menevän ainakin jonkun kyltin suorituspaikasta. Mutta pääosin olin suoritukseen erittäin tyytyväinen, ja käytiinkin heti radan jälkeen heittämässä Orwen kanssa vähän palloa puistossa. 

Tuloksia en käynyt katsomassa etukäteen (ei jaksanut rampata, kun eivät kuitenkaan olisi tulleet), joten kun kisakirjojen ja palkintojen jako alkoi, hain nyt ihan vaan varmuuden vuoksi koiran häkistä mukaan. Koirakoita kutsuttiin hakemaan lomakkeita, sitten oli koularin saaneita, ja lopulta sijoittuneet - eikä me oltu vieläkään saatu omaa kisakirjaa! Häkellys oli suuri ja fiilis aika mahtava, kun meidät lopulta passitettiin ykköspallille täysillä pisteillä! Tulos siis AVO1, 100 p, sij. 1/15!! Toiseksi sijoittuneella oli myös täydet pisteet, mutta aika oli parikymmentä sekuntia hitaampi kuin meillä. Me ei olla ikinä ennen voitettu mitään, aina oltu vain toisia tai kolmansia, joten jo siinä mielessä tämä lämmitti mieltä hirveästi. Mieluummin hyväntuntuinen suoritus ja huonot pisteet kuin toisin päin, mutta parasta tietysti, jos saa hyvän suorituksen lisäksi hyvät pisteet. Huikeaa! Alla video menosta.


Meidän suorituksen jälkeen käytiin kasailemassa telttaa ja mä kokeilin vähän rally-tokoa vain perustokoa aiemmin tehneen Osmon kanssa. Yllättävän hyvin toimi ja saatiin ihan kivaakin pätkää aikaiseksi. Olenhan mä kyseisen koiran tuntenut ihan pennusta lähtien, mutta en mä ole ikinä sen kanssa mitään pientä talutusta enempää tehnyt, joten tuntui aika hassulta. Osmo on kuitenkin niin kultainen nallepoika, että puhuttiin Linnean kanssa, josko alkaisin rally-tokoilemaan sen kanssa ihan kisoihinkin asti. Asiaa vaikeuttaa vähän kaksikon muutto Tammisaareen Vantaalta, mutta koska Vantaa on vielä "toinen koti", saadaan varmaan vähän treenattuakin. Kivaa!

Kun saatiin kimpsut ja kampsut kasaan, käytiin vielä Jennan ja Linnean (ja koirien) kanssa lenkillä Hangon ihanissa metsissä. Vähän meni arpomiseksi lenkkipaikan ja -reittien suhteen, kun ei kukaan ole tuolla ennen lenkkeillyt, mutta ihan kivat reitit saatiin aikaiseksi.