Mä en ole edes kuvaillut tällä viikolla _yhtään, yhtäkään koirakuvaa ei ole kameraan tallentunut! Johtuen ehkä siitä, että lenkit ovat nykyään jo sen verta pimeällä ajalla, ettei kuvia saa otettua. Ja siitä, ettei me olla päästy kotinurkkia pidemmälle. Pitää ehkä ryhdistäytyä. Postauksen kuvat parin viikon takaa Lahdesta, © Maija.
Viikolla ollaan lähinnä lenkkeilty omalla koiraporukalla, samoiltu metsässä ja Ora on hakenut frisbeetä ja keppejä sydämensä kyllyydestä. Esimerkiksi eilen illalla Ora haki keppiä piiimeästä metsästä varpujen ja pienien puiden seasta, jossa apuna koiralla siis lähinnä pelkkä haju; kerran Ora oli vakaasti sitä mieltä, että hänen keppinsä oli puussa, ja siinä se puun runkoa vasten hyppi, kiipesi ja huusi. Näky oli aika huvittava ja koira oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kun se löysi kepin lopulta puun juurelta aluskasvillisuuden seasta. Pari kertaa ollaan käyty myös tokoilemassa kentällä. Ollaan kohdattu muutamat ajattelemattomat lapset, joiden takia pelkään, että O:sta tulee lapsipelkääjä. Pari kivaa tyttöä heitti koiralle kyllä kentällä frisbeetä pienen treenin päätteeksi, mutta kun negatiivisia kokemuksia (lapset pyytävät lupaa silittää, annan luvan "jos se uskaltaa tulla itse", Ora haukahtaa pari kertaa epävarmuuttaan -> lapset hysteerisenä kiljuen tarraa toisiinsa) tulee niin paljon, niin muutama positiivinen siellä välissä ei välttämättä auta asiaa. Ärsyttää.
Joka tapauksessa, kentällä ollaan saatu tehtyä nyt puolentoista minuutin ALO-paikkamakuu (pidempää en uskaltanut), pari n. puolen minuutin AVO-paikkamakuuta omalla pihalla (eli piilossa), perusasentoja eri kulmista (tulee jo älyttömän hyvin) ja ALO-luoksareita. Jotain muutakin pientä silloin tällöin. Elmeri tekee aina "treenatessa" kaikkea sille hirmu kivaa, kuten peruuttamista häntä hurjasti heiluen tosi kauas musta, pyörimisiä molempiin suuntiin, istumista ja luoksetuloa, huonoja perusasentoja, jalkojen väliin tuloa, mun kiertämisiä, seuraamista musta 1-2 metrin päässä ja muuta yhtä turhanpäiväistä. Koira on kuitenkin iloinen kun senkin kanssa tehdään kentällä jotain, joten...
Alla pari Ora-kännykkävideota, laatu ei päätä huimaa, mutta onpahan kuitenkin.
Torstaina oli kyllä Elmerin ohjatut agit. Taas saa olla harjakoirapojasta kyllä niiiin ylpeä, ja kaduttaa, kun en ilmoittanut sitä viime viikkoisiin HSKH:n kisoihin. Siellä olisi ollut agiratakin ilman keinua, joka on siis meidän pieni kompastuskivi (E kyllä tekee keinun, tosin vähän niin ja näin ja erittäin vastahakoisesti, pelkää sitä ja keinun jälkeen puomi on usein erittäin hidas, koska näyttää keinulta). Tehtiin tällä kertaa erittäin suoraviivaista rataa näin vaihteen vuoksi, ja koiralla oli äärettömän hyvä moodi päällä. Jos se on nyt tuon asenteen jättänyt, niin olen kyllä hurjan iloinen. Tehtiin pari älyttömän hyvää takaaleikkausta vaikeassakin paikassa ja saatiin paljon kehuja kouluttajalta, tehtiin kuulemma erittäin hyvät nollaradat ja kovatasoiset takaaleikkaukset, jee! En rataa jaksa tällä kertaa piirrellä, mutta siinä oli kepit vaikealla hämyputkella, paljon hyppyjä muutamilla kierroilla, hypyille irtoamisia, A ja lisää hyppyjä. A:lla älyttömän hyvät kontaktit, joita tosin vähän varmistelin.Ora teki muutamat hyppyjenhakutreenit, ja hyvin tuo hakee jo itsenäisesti siivekkeiden väliin. Myös putkiin mennään takaaleikkauksella nykyään täysin ilman ongelmaa. Innostuksissaan Ora juoksi yhdessä välissä suoraan siivekettä päin, jonka jälkeen hetken aikaa Kurre oikeaa etujalkaansa linkkasi. Vähän aikaa oltiin jäähyllä ja tarkkailin jalkaa, jossa ei kuitenkaan näyttänyt olevan enää ongelmaa. Tehtiin ihan pari "hyppyä" ja putkea, ettei jää huonoa kokemusta (eikä tainnut Ora enää edes muistaa koko tapahtumaa). Tässä taas muistin, mitä kaikkea agilityssä ja normaalissa elämässäkin koiran kanssa voi käydä. Ei sitä kuitenkaan auta muuta kuin tehdä ja surra sitten, jos jotain käy. Tietenkin kaikkea pitää ennaltaehkäistä parhaansa mukaan, mutta ei sitä tiedä, vaikka maailmanloppukin koittaisi vaikka heti huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti