Mökkeilyä, koirakavereita ja pk-juttuja

Viikon verran taas aikaa mennyt. Viikko sitten perjantaina päivä oli Oran puolesta pyhitetty Kiira-belgille, jota treffattiin keskipäivän maissa meidän molempien lähimetsässä. Tuolla on niin paljon erilaisia polkuja, ettei sitä kovin paljoa minnekään muualle kaipaakaan lenkkeilemään, kun kerta paikka on molemmille ihan naapurissa. Iltapäivällä mentiin vielä Jennyn Kiiran ja samassa taloudessa asuvan, Erican Neira-nahkacollien (8 vko) kanssa uimaan Firalle. Jälkimmäinen reissu ei Oran puolesta ollutkaan niin onnistunut, koska heti alkuunsa rannalle päästyä meidän luokse rämähti suurikokoinen saksanseisojauros, joka ilmeisesti järkytti pienen neidin elämää niin, että oli koko loppuajan aika paineissa. Harvemmin Oralle käy noin, mutta ilmeisesti juurikin suuret "ihan vaan jostain" pöllähtävät koirat saavat aikaan Orassa tuon reaktion. Ei tuo ole siis yhtään koirapuistokoira... Pääsi Kurre kuitenkin uimaan, eikä antanut pienenpienlle Neirallekaan yhtään kyytiä, lähinnä oli kokonaan välittämättä pikkupennusta, joka yritti olla superreippaasti belgin ja mudin mukana.

Lauantai taisi olla vaan lepäilypäivä, ainakaan en ole mitään kirjoittanut siitä päivästä ylös enkä ole kuviakaan ottanut. Kävin kuitenkin kaikkien kolmen oman talouden koiran kanssa metsässä mustikoita keräämässä, joka osoittautui Oran kanssa melko hankalaksi, kun pentu oli jatkuvasti syömässä mustikoita mun löytämistä apajista. Syö siis mustikoita suoraan puskasta aina kun vaan saa tilaisuuden. Hassu koira.

© Linnea Skogberg

Sunnuntaina aamupäivällä mulla oli lähtö Mäntsälän kr:ään treffaamaan ja kannustamaan tuttuja ja Ora sai jäädä kotiin itsekseen yhteen huoneeseen. Neljä tuntia tuo oli kuulemma ollut täydellisen hiiskumatta. Hyvä siinä mielessä että on muitakin ihmisiä kotona kun Ora on "yksin", saa varmuuden siitä, onko se hiljaa vai ei. (: Illalla Orakin pääsi toimintaan mukaan, kun lähdettiin Linnean & Osmon ja Valtsun kanssa Hakunilaan tekemään nurtsijälkiä. Me ollaan muutamia namijälkiä oman pihan nurmikkoalueille tehty (niillä kun ei paljoa muuten kävellä) ja on mennyt ihan hyvin. Oralla taisi olla liikaa energiaa, kun touhu meni aika sähellykseksi, ja kuten aiemminkin olen pannut merkille, Ora on alkanut jäljillä poikittaa aika pahasti. Koiran sivulla on vaikea olla yhtään ohjeistamassa ja takanatullessa taakse jääneet namit on vaikea peittää, ettei koira palaa takaisin päin. Kun lyhyet jäljet oli kaikille koirille tehty, seuraan liittyivät Riitta & Fiilis ja Kenzu, Nea & Dusty sekä Nora & Vinna. Pyörittiin varmaan reippaan tunnin verran Hakunilan urheilupuiston poluilla ja lauma tuli kivasti toimeen. (:

Maanantaina käytiin taas kimppalenkillä, tällä kertaa Keravan Keinukalliolla mukana Linnea & Olavi ja Osmo, Nea ja Dusty ja Nora ja Vinna. Keli oli vähän sateinen, jonka takia kamera jäi kokonaan kotiin. Vinnan perässä vaihteeksi kuraojassa käynyt Kurre pääsi vielä kotiintullessa tekemään jäljen omalla pihalla, sillä halusin kokeilla, toimiiko koira paremmin vähän väsyneenä. Ja johan jaksoi taas keskittyä! Oman ja koiran väsymyksen takia tein vähän lyhyemmän jäljen ja hyvin meni koko matka. Jee. :)

Tiistaina olikin lähtö mökille Hirvensalmelle isän ja isovanhempien kanssa, kaikki kolme talouden koiraa mukana. Oran eka kerta, ja tosi hyvin pysyi pihassa ja kävi välillä tontin sisällä metsäseikkailuilla, rymyten jonkin ajan päästä takaisin. Uimaan Ora pääsi järveen (tosin ensin rantaan lyövät aallot olivat hurjia hirviöitä, jotka piti syödä ja pelottaa pois haukkumalla) ja hurjan kivaa näytti pennulla olevan. Pientä tokoilua tehtiin, mutta tuntuu tuo perusasento purkin avulla edistyvän hirmu hitaasti. Ora pyörii kyllä, mutta ei koskaan puolta kierrosta enempää eli en saa sitä pyörimään selkä muhun päin. Saa nähdä mitä tuonkin kanssa teen. Eilen mentiin myös veneellä käymään Linnean porukoiden mökillä, ja Ora nukkui koko venematkan ajan veneen sisäosassa (keulassa). Kivat painit niillä oli taas siellä Osmon kanssa.

Tänään käytiin taas Noran ja Vinnan sekä Nean & Dustyn ja Emman kanssa lenkillä tuossa Tuusulan rajalla metsissä, ja pääsivät kaikki koirat Emma-mummoa lukuunottamatta tekemään haun alkeita etsimällä meitä lyhyen matkan päästä piilosta. Ora lähti tosi hienosti Noran perään kiven taakse, tosin todellisuudessa se lähti varmaan nakin perään. Ahneudesta on apua... :D Tänään illalla on tarkoitus mennä vielä saman porukan + Linnean ja Osmon kanssa jälkiä tekemään taas Hakunilaan, ihan loistavaa, kun meillä on näin kiva ja aktiivinen oma pieni porukka!