Vain elämää, ei sen enempää

Kolea syysilma ei jatkunutkaan (vielä) kovin montaa päivää ja tämäkin viikko ollaan saatu nautiskella aurinkoisista ja kohtuullisen lämpimistä säistä. En ollenkaan valita! Tällainen syksy saisi puolestani jatkua vaikka loputtomiin, joskaan koko ajan aikaisemmaksi siirtyvä pimeys ei houkuttelekaan. Tosin nyt näyttää siltä, että aurinkoiset säät ovat väistymään päin.

 

 

Pimeys on myös saanut mut kaivamaan mudin heijastinliivin kaapinpohjalta, ja valaistuminen oli aika suuri, kun olin laittamassa sitä sille päälle. Ennen rintakehästä aivan liian suuri heijastinliivi olikin nyt oikein sopiva, eikä sitä tarvitse pitää edes tiukalla. Ora on saanut massaa koko ajan lisää, ja tämä konkretisoi sen faktan. Mulla ei olekaan talossa enää ruipeloa hongankolistajaa, vaan fyysisesti aikuinen koira. Huh!
Sunnuntaipäivän vietin vanhempien ja harjakoirien luona. Ora osasi käyttäytyä ja yhdessä harjakoirapoikien kanssa käytiin lenkillä lähimetsässä. Ihana kolmikko!

Viime viikon sunnuntain ohjattujen rally-tokojen ratapiirros on tuo omapiirtämä ja sen näköinenkin, missä on miljoona hassua nuolta. Mun toiveena oli tehdä hyppy koira oikealla, koska tajusin lauantaisissa kisoissa, ettei me olla ikinä tehty hyppyä oikealla - ja se voi olla jo voittajassa. Siinä ei tosin ollut radalla mitään ongelmaa, kuten tosin olin vähän pohdiskellutkin. Sen sijaan ensimmäisellä kierroksella kyltit tuntuivat tulevan tosi yhtäkkiä, kuten heti ensimmäinen täyskäännös ja hypyn jälkeinen eteentulo, jonka takia niissä oli vähän jotain hämminkiä. Houkutusta Ora aavistuksen vilkuili, mutta pyörin vielä tuplakierroksen, jotta sain katkeamattoman kontaktin houkutuksista huolimatta. Muuten oikeastaan erittäin hyvää suorittamista!

Torstaina käytiin tekemässä omatoimiset rally-tokotreenit hallissa Nean ja Jennan kanssa. Rakennettiin Nean kanssa tuossa ylhäällä oleva mestariluokan rata vähän testataksemme, millä tasolla ne meidän koirat nyt ihan oikeasti on. Rata tehtiin Oran kanssa kokonaan kaksi kertaa, joista videot alla. Lisäksi tein erikseen mm. paljon peruuttamisia tuosta edestä taaksepäin - mudi peruuttaa kyllä hyvin, mutta se meinaa aina pysähtyä kesken matkan. Tein takapalkalla ja saatiin muutamat hyvät toistot.


Torstaista takaisin maanantaihin. Uuden rallyryhmän koulut oli kuudelta, joten tulin Oran kanssa etuajassa Ojankoon treenatakseni vähän ulkokentällä tokoa. Ajattelin aloittaa ruututreenillä. Sain naksuteltua paikkaa ehkä yhteensä viisi kertaa, kunnes Takkutukan Tapaturma lensi nurin. Heitin sille pallon huonosti, Ora ei saanut koppia, ja kuten allaolevasta videosta näkyy, se lensi todella pahan näköisesti takajalkojen kautta selälleen. Hyvin se sieltä itsensä punnersi pystyyn, mutta itku pitkästä ilosta - en muista milloin viimeksi mudi olisi itkenyt noin sydäntäsärkevästi (videolla). Vähän aikaa annoin Oran maata maassa, jonka jälkeen venyttelin sitä, painelin joka paikasta eikä reagointia mihinkään. Mudi oli kuin mitään ei olisi tapahtunut, se tavoitteli palkkaa ja ja pyörähti käskystä. Ainoa ero, minkä huomasin, oli hännänkanto: yleensä kovin ylhäällä kannettu häntä ei nyt noussut ollenkaan
ylös, kuin koko takapää olisi täydellisen juntturassa tai häntä halvaantunut. Voisin kuvitella sellaisen hännän olevan vesihäntäkoiralla.
BoT päälle ja tunniksi Jennan autoon sillä aikaa, kun vedettiin rallyt. Kun sen tunnin jälkeen otin Oran autosta, häntä oli pystyssä ja koira täydellisen normaali. Niin se on ollut siitä lähtien. Tiistai pidettiin täyslomaa ja yritin oikein tarkkailemalla tarkkailla eroja koiran liikkumisessa tai olemuksessa, mutta en huomannut mitään. Toivottavasti siis nyt selvittiin säikähdyksellä. Onneksi kyseessä on hyvänivelinen ja joustava koira, josta fyssarikin on sanonut sen luultavasti kestävän paremmin kolhuja kuin "normaali koira".


Maanantaisesta episodista huolimatta keskiviikkona uskallettiin mennä viimeisiin ulkokauden agilitytreeneihin, joskin tehtiin varmuuden vuoksi minirimoilla. Mua jo vuosia kouluttanut Alma pitää ainakin talven verran taukoa kouluttamisesta, joten me siirrytään talveksi Marjon silmän alle. Katsotaan miten sitten jatkossa.
Allaoleva video kertoo suurimman osan. Tehtiin minien yhtä tämän vuoden MM-rataa esteelle 17 asti, josta esteiden vähyyden vuoksi sovellettiin loppuun vain eteenmenopätkä. Oralla oli hirveän hyvä draivi päällä, ja ja ensimmäisellä yrittämällä päästiin puomille asti virheettömästi, jossa palkkasin. Ohjasin sen ensimmäisen yrittämän tuolta putken ja hyppyjen välistä ja kierrätin mudin putkea edeltävän hypyn toista kautta kuin videon pätkissä, toimi ihan hyvin minirimoilla, mutta maksirimoilla ei luultavasti olisi toiminut niin hyvin. Kontaktitkin oli suhteellisen nopeat ja kuten videoltakin näkyy, kerran Ora tuli puomin kontaktista läpi - vauhtitreenin tuotosta, enkä viitsi mudia siitä mitenkään rankaista, ettei syö vauhtia entisestään, se kun ei moisia virheitä juuri ikinä tee. Palautin kuitenkin takaisin kontaktille. Keppien avokulma tuotti vähän vaikeuksia - mä olin ensin koiran linjalla, sitten en ohjannut ja sitten koira haki ajattelematta. Tuo on meille se kaikkein vaikein kulma, joita pitää treenata. Eteenmenot pussilta myös treenilistalle, me ei olla tehty edes pussia pitkiin aikoihin.



Perjantaina kävin vähän tekemässä eteenmenoja ja supervaikeita keppien avokulmia mudin kanssa hallilla ennen koulutettavaa ryhmää. Mun oli tarkoitus kaivaa jostain ohjuri tokaan väliin, mutta ei osunut mistään silmään, joten laitoin siivekkeen blokkaamaan suoran menon siihen toiseen väliin. Toimi! Pari vauhtitreeniä myös A:lle ja se treeni oli siinä.

Joku päivä tehtiin pudotetun esineen noutoa!

Lauantaina koitti meidän toisen tokokokeen päivä. Alokasluokka alkoi vasta kahdelta, joten ehdin aamusella tehdä parit hätätokot ennen synnyinkulmilla käväisemistä. Liikkeestä seisomisessa... Ora istui. Monta kertaa peräkkäin. Mudi ei ole varmaan puoleen vuoteen sekoittanut yhtäkään jäävää, ja nyt se sitten päätti juuri ennen koetta, että seisomiskäsky tarkoittaa ihan varmasti istumista. Sain kuitenkin lopulta palkattua hyvistä seisomisista, mutta pieni paniikki ehti iskeä.
Päivällä sitten lähdettiin vähän kiireessä pyörällä Ojankoa ja kotikisoja kohti - olin tehnyt jonkun laskuvirheen, jonka mukaan mun olisi pitänyt lähteä matkaan vasta puoli kahdelta, vaikka silloin mun piti oikeasti olla jo paikalla... Ehdittiin kuitenkin ihan hyvin, joskaan ei yhtään liian aikaisessa. Alokkaassa yhteensä 11 koiraa ja me kolmanneksi viimeisinä. Viritellessä ekaa kertaa mui tuntui jotenkin ihan hirveän tahmealta, vire oli matala enkä saanut sitä oikein innostumaan touhusta, jos palloa ei ollut näkyvissä. Parani kuitenkin toisella virittelykerralla ja sitten oli jo siedettävä. Kehäänmenotarkastuksessa Ora ei ollut oikein yhteistyöhaluinen, yritti istua ja häntä laitettiin niiin tiukasti kiinni kroppaan, että juoksutarkastus oli hankala tehdä. Koko kehäänmeno tuli mullekin jotenkin hirveän nopealla temmolla niin, etten ehtinyt ottaa koiraa yhtään kuulolle tai hallintaan. Ei mudi kuitenkaan mitään tehnyt, joten päästiin ihan ongelmitta kehään.

Luoksepäästävyys 10 - Tuomari tuli luokse sanoen mudille, että "älä nyt vaan pakita" (varmaankin kehäänmenotarkastuksen pienen vastahakoisuuden takia), eikähän se pakittanut. Pysyi istumassa nakutettuna paikoillaan, eikä näyttänyt edes mitenkään äärettömän ahdistuneelta, vaikkei selvästi nauttinutkaan tilanteesta.

Paikalla makaaminen 10 - Siis wau. Meni pää alas maahan nopeasti, joskin etutassu jäi koukkuun alle. Koko makuun Oran korvat (tai korva..) oli pystyssä, katsoi valppaasti muhun lukuunottamatta yhtä pientä hetkeä, kun silmät ja korvat kääntyivät vähän pään kuitenkaan nousematta. Ei edes korjannut sitä koukkujalkaansa. Ora oli rivin keskimmäisenä, ja vieressä oli ehkä aavistuksen levoton malamuutti, joka ohjaajien palatessa koirien vierelle mm. kellahti selälleen. Ora ei kuitenkaan vilkuillut ja nousi ripeästi käskystä sivulle.

Paikkiksesta kun lähdettiin mudille tuli joku haukkukohtaus - se katsoi muita käveleviä koiria, sanoi pari haukahdusta, sitten katsoi mua ja sanoi myös hau hau. Vasta annettuani sille tehtävän se rauhoittui. Mikähän ihme...
Yksilösuorituksiin lähtiessä Ora oli jo tosi kivassa vireessä, joskin sinnekin lähdettiin tosi nopealla tahdilla. Muutenkin koko koe meni jotenkin hirveän nopealla temmolla: seuraava, seuraava, seuraava, ei pienintäkään taukoa missään välissä. Mudia tämä ei haitannut, mutta mä olin ehkä sitten vähän kujalla joissain kohdissa. Kun kehään päästiin Ora vilkuili ihan hirveästi liikkuria, ja vilkuilu jatkui ihan koko kokeen ajan, sai herätellä vähän väliä takaisin tähän maailmaan (lähinnä liikkeiden väleissä). Liikkurilla oli kädet taskussa, joten Ora varaman luuli, että sieltä irtoaisi jotain namia. Hölmö muudi.

Seuraaminen kytkettynä 8 - Ei ole videolla ja koska kokeen ensimmäinen liike, mullakaan ei ole oikein suurta muistikuvaa. Taisi lähteä vähän huonosti liikenteeseen, koska aloitus tuli mulle niin yllättäen enkä ehtinyt viritellä tai valmistella. Jossain käännöksessä jäi ehkä (?) vähän jälkeen. Ihan ok suorittamista kuitenkin mielestäni.

Seuraaminen taluttimetta 8 - Muuten tosi hyvä mun silmään, mutta viimeisessä perusasennossa keskittyminen herpaantui ja Ora lähti edelle mun pysähtyessä. Ei tullut automaattisesti takaisin sivulle, vaan jouduin käskyttämään uudelleen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 - Muuten virheetön, mutta makuulta istumaan nousi melkein seisomisen kautta. Tätä Ora on tehnyt aiemminkin, kun käskytän sen makuulta "sivu"-käskyllä istumaan, mutta nyt kyllä muistaakseni ainakin yritin muistaa käyttää eri käskyä. Näitä pitää tehotreenata lisää.

Luoksetulo 10 - Aika täydellinen. Jätössä vilkuili hirveästi sitä liikkuria.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 - Ei ongelmaa, aamuisesta treenistä huolimatta, huh. Olisiko se ehkä ihan aavistuksen ollut vinossa loppuperusasennossa.

Estehyppy 10 - Erittäin hyvä, loppuperusasento vähän hidas.

Kokonaisvaikutus 7 - Kun kysyin tuomarilta kehässä syytä kokonaisvaikutelman pisteisiin, sain vastaukseksi, että "kun riehuit jokaisen liikkeen jälkeen". Lähdin kehästä ihan kysymysmerkkinä, enkä ilman Miska-mudin Minnan "palkkaa vaan koira" -kehotusta olisi edes muistanut Oraa palkata, koska mä en ollut liikkeiden väleissä edes vapauttanut koiraa, vaan silittänyt sivulla ja kehunut kyllä ihan kunnolla. Ilmeisesti Pörstin mielestä kokeessa ei saisi kehua koiraa liikkeiden väleissä ollenkaan, koska kuulemma on vähentänyt kokonaisvaikutelmaa rutkasti samasta syystä muillakin, tosin aika vaihtelevasti. Höh.

Yhteispisteet siis 183 p, ALO1, sij. 2/11! Hyvin muudi taas veti ja olen tyytyväinen. Vielä kun liikkeiden väleistä saisi aktiivisemmat, eikä tuollaista satunnaista haahuilua olisi edes niissä, niin olisimme tavoitteessa. Postauksen tokokuvat edellisestä tokokokeesta, c: Tuuli Koivumäki, kiitos!