Tee-se-itse: Luonnon omat vitamiinit

Ihmiset keräävät luonnosta loppukesällä ja syksyisin itselleen paljon marjoja, kuten mustikoita ja puolukoita. Paitsi että ne ovat vitamiini- ja hivenainepommeja, ne myös maistuvat hyvälle. Hyvänmakuisten ja helppojen marjojen ulkopuolelle jää kuitenkin läjä muita kultakimpaleita: kun maku ei enää koiran kohdalla ole pääasia, vaihtoehtoisia luonnonvitamiineja löytyy useampia. Itse olen nyt kahtena vuonna kerännyt koirille lähinnä pihlajanmarjaa, marja-aroniaa ja ruusunmarjaa. Vaikka ne ovat ihmisellekin täysin syötäviä, niitä tulee käytettyä paljon vähemmän, vaikka niiden saatavuus luonnosta on erittäin hyvä.
Lainkaan välttämättömiä eivät marjat kuitenkaan koiralle ole - niiden sisältämää C-vitamiinia koira ei oikeastaan tarvitse lainkaan, koska keho tuottaa sen itse. Sairaat ja rasittavaa työtä tekevät koirat kuitenkin kuluttavat C-vitamiinivarastojaan, jolloin sen lisäys ruokaan voisi olla ihan paikallaan. Marjat sisältävät myös runsaasti muita koirallekin välttämättömiä ja hyödyllisiä aineita, joten yhtään turhaa marjojen syöttäminen ei kuitenkaan ole.

Pihlajanmarjoja löytyy lähes joka toisesta pihasta ja lähes jokaisesta metsästä, ja on varmasti tuttu jokaiselle suomalaiselle - vaan ei ruokamarjana. Ne sisältävät paljon C-vitamiinia ja beetakaroteenia (A-vitamiinia), E- ja K-vitamiineja sekä useita kivennäis- ja hivenaineita. Esimerkiksi kaliumia on pihlajanmarjoissa enemmän kuin missään muissa luonnonmarjoissa. Jotkut valmistavat pihlajasta mehuja tai hilloja, mutta ihmiset vierastavat sen karvasta makua (jonka muuten aiheuttavat parkkiaineet ja sorbiinihappo). Maku kuitenkin miedontuu ensimmäisten yöpakkasten jälkeen ja pihlajanmarjoista tehtyä hyytelöä tekevät monetkin. Vähänkään ahneelle koiralle marjat kuitenkin kelpaavat viimeistään ruuan seassa.
Mustamarja-aroniaa käytetään ihan liian vähän - pihoja reunustavat pensaat ovat usein täydessä marjassa, eikä lopulta kukaan ole niitä keräämässä. Marja-aroniaa voi käyttää hilloihin ja mehuihin täysin samalla tavalla kuin pihlajanmarjaakin, mutta on sen tavoin karvaan makuinen, jonka takia ne sinne pensaisiin usein jäävät. Hyödyllisistä yhdisteistä aronia sisältää C-, E- ja K-vitamiinia, karoteenia (josta A-vitamiini), B-ryhmän vitamiineja, mineraali- ja hivenaineita sekä paljon flavonoideja, jotka vahvistavat verisuonia ja sydäntä sekä lisäävät hämäränäköä.
 Ruusunmarjat ovat älyttömiä C-vitamiinipommeja - esimerkiksi pihlajaan verrattuna ruusunmarja sisältää sitä kymmenkertaisesti, ja kun jo pihlajanmarjojen C-vitamiinipitoisuus on kaksinkertainen appelsiiniin verrattuna, ovat ruusunmarjat siis melkoisia. Ne sisältävät myös huomattavan paljon A-vitamiinia verrattuna muihin marjoihin, sekä myös muita vitamiineja ja ainakin ihmiselle hyödyllisiksi tutkittuja prosyanidiineja. Ruusunmarjojen ravintoarvo vaihtelee kuitenkin huomattavasti lajikkeesta riippuen, joten mitään yleispätevää sisältöä niille ei voi antaa - kaikki ruusunmarjat ovat kuitenkin syötäviä! Ne myös maistuvat kuulemma ihan hyvältä, mutta ihmiselle perkaamisessa on aika kova työ. Koiralle olen antanut marjat perkaamattomina.

Runsas marjojen syöttäminen koiralle tulee kuitenkin luonnollisesti huomoida muissa sille syötettävien vitamiinien määrässä (erityisesti siis raakaruokkijat), mutta yleensä ongelmia aiheuttaa pikemminkin vitamiininpuutokset kuin niden yliannostus. Milligramman perusteella vitamiinit koirallensa laskevalle marjat eivät varmastikaan ole hyvä vaihtoehto.
Ora on helppo marjaeläin. Se saattaa tylsistyessään maistella metsässä marjoja itsekseen pensaasta, ja joitain kertoja olen palkannut sitä lenkillä marjapalkalla, eikä se ole valittanut (vaikka mieluummin se kyllä silti palkkautuisi jostakin muusta). Ruusunmarjaa en ole ikinä saanut kerättyä satunnaisia päiväannoksia enempää, mutta pihlajanmarjaa ja marja-aroniaa olen pakastanut sekä soseena että sellaisenaan. Kun niitä sekoittaa lihojen joukkoon, ei koiran ilme ole ollut kovin tyytyväinen, mutta hyvin se on silti aina kaiken popsinut.

Postaus on aiheena hieman aikataulusta myöhässä, mutta vielä voi löytää hyvät apajat vitamiinipommeja! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!