Syksyn tottelevaisuusiltoja

Maanantai ja tiistai olivat molemmat toko-/tottispäiviä. Maanantaina ei mitään erityisen vaativaa, suhteellisen kevyt treeni mudille. Vähän extempore päätin sittenkin ehtiä käydä Oran kanssa BH-kokeessa vielä tämän vuoden puolella, joten nyt alkoi viikon parin armoton tehotreenaaminen. Treeniseuraksi saatiin Ojankoon Eva-Lotta sekä Tinja-sheltti ja Hilla-bc, lisäksi paikallaoloissa mukana vesikoira Teppo.

Vähän virittelin ensin mudia työmoodiin, leikitin vähän ja jonkun pätkän teetin seuruuta. Jätin vapaasti makaamaan jonkin matkan päähän samalla, kun jutskattiin päivän toimintasuunnitelmaa. Sitten paikkikseen: kolme koiraa, ohjaajat piiloon. Vilkuilin silloin tällöin mudin tilannetta, eikä sillä näyttänyt olevan minkäänlaisia ongelmia. Tehtiin ensimmäinen makuu jättötreeninä, ja palattiin aika nopeasti luokse. Toinen makuu samalla kaavalla, mutta pidempänä, kävin kerran välissä palkkaamassa. Tarkkaa aikaa en tiedä, mutta vaikka n. puolet ajasta olin piilossa, Ora makasi liikahtamatta hirmu hienosti! Vähän meinasi pää nousta kun palasin vierelle, mutta ei paha. Mun pitäisi jostain löytää se luottamus O:n jättämiseen sinne piilopaikkikseenkin...
Rivimakuiden jälkeen virittelin vähän lisää lähinnä seuruulla ja kaukovaihdoilla, mutta seuruussa Ora oli jotenkin vähän haahu, otti häiriötä muista ja kontakti rakoili. Piti tehdä kahden ihmisen henkilöryhmäkin, mutta en sitten viitsinyt, kun Ora tuntui ihan normaalissakin seuruussa olevan vähän pihalla. Seuraavana vuorossa siis BH-paikkistreeni, viereisellä kentällä aidan toisella puolen Teppo teki noutoja, ja samalla kentällä ensin Tinja ja sitten Hilla teki ruututreeniä niin, että juoksivat ruutuun Oraa päin. Olisi pitänyt jättää Ora makaamaan toisin päin, mutta enhän mä ollut moista tajunnut, päin juoksevat koirat kun ovat Oralle pahin häiriö kaikista... Pää nousi maasta 3/4 kerroista, kun koira juoksi päin ruutuun, käskin pään takaisin maahan (vilkuilin taakse). Ei kyllä silti ollut nousemassa, saatika lähtemässä minnekään. Pidin aika kauan, aikaa en ottanut. Kyllä tuolla BH:n paikkis pitäisi läpi päästä, vaikka en kyllä tykkää tuosta pään nostelusta.

Tähän väliin pistin mudin kiinni aitaan ja liikkuroin Hillalle pari ohjattua ja tunnarin, jonka jälkeen O pääsi vielä tekemään BH:n A-osuuden kaavion. Ja vitsit, nyt se oli löytänyt jostain sen vireen ja motivaation! Todella kivaa pätkää, palkkasin seuruun ja istumiseen jätön välissä. Temponmuutoksissa ei ongelmaa, eikä missään muussakaan. Itse kokeessa ongelmamme tulevat syntymään häiriöstä, keskittymisen herpaantumisesta tai vireen puuttumisesta, koska osaamistasolta BH:ssa ei pitäisi olla mitään haastavaa mudille. Ensimmäisen kaavion luoksarin Ora sekoitti sivulletuloluoksariin, joten tein vielä kaksi kertaa erillisenä, jolloin tuli näppärästi ja vauhdilla eteen. Pitää muistaa tehdä eteentuloluoksari sitten juuri ennen koetta, ettei pyörähdä sivulle.
Tokokuvat taas HSKH:n tokon seuramestiksistä, c: Tuuli Koivumäki.

Tänään, tiistaipäivänä, nautiskelimme mudin kanssa syysiilmasta. Yritän nyt nauttia säästä lenkkeilyn merkeistä niin paljon kuin mahdollista vielä, kun kirpeä pakkanen ei jäädytä sormia ja nenänpäätä. Tämän postauksen kuvat ovatkin päiväiseltä seikkailulta - värit on syksyssä "se juttu", mistä mä pidän. Iltaselle oltiin sovittu taas paikkistreenit Ojankoon, treeniseurana Eva-Lotta ja Tinja sekä Mira ja Eppu-kroaatti. Eipä ole vähään aikaan ollut noin pimeä, kun on polkenut kentille, eikä syksyisestä viimasta ollut puutetta!
Alkuun kävin vähän herättelemässä Oran treenaamisen maailmaan agilitykentällä: tehtiin pari kertaa hypyille irtoamisia takaaleikkauksina (siksak-kuvio niin, että ohjaaja lähestulkoon kävelee koiran perässä suorassa linjassa ja lähettelee koiraa leikkauksille molemmille puolille), yhdet kepit aitaa kohti (superit) ja loppuun yhden keinun, joka sekin superhieno. Takaaleikkauksissa mä ensin ohjasin ihan liian tiukasti takaaleikkaukset ja kaarrokset vaaaaaalui, pari toista kertaa ok, mutta Ora vähän vierasti mun hidasta liikettä ja hidasti ja varmisteli itsekin. Ei olla ennen tehty moista, joten ei mikään ihme.
Tokoilut aloitettiin lähes heti paikkiksella. Eppu paikkaistumiseen vasemmalle, Ora paikkamakuuseen pää maahan keskelle ja Tinja makuuseen oikealle. Ohjaajat piiloon, tosin Mira meni näkyviin hetken päästä ja katsoi Orankin tilannetta. Kaksi kertaa jouduin huutamaan pään takaisin maahan, muuten ihan super. Ei otettu aikaa, mutta kyllä siinä useampi minuutti meni.
Paikkiksen jälkeen Oralle kahden ihmisen henkilöryhmää. Tein ensin pienen kaavion jotain omaa, josta suorilta henkilöryhmään - olisin tietysti voinut ottaa huomioon, että Mira on Oran mielestä iiiihana: moikkaamaan meinasi mennä. En tiedä olisinko mennyt oikeasti kokonaan, koska nyt se ei ehtinyt edes haistelemaan asti kun mä lähdin jo peruuttamaan pois herättäen mudin todellisuuteen.  Sain koiran hyvin takaisin mukaan, pysähdyin pari kertaa ennen ryhmään menemistä uudelleen ja kehuin sanallisesti. Pyörittiin kasia molempiin suuntiin ja pysähdeltiin välillä ehkä nelisen kertaa, joista ensimmäisellä mudi vähän Miraa vilkuili, mutta sitten ei enää ollenkaan. Oli tosi hyvä ja sain kunnolla palkattua. Tehotreeniin henkilöryhmät silti nyt menevät. Tinja teki noutoja ja Eppu teki ohjattuja samalla, kun vein mudin vielä BH-makuuseen lyhyellä matkalla. Taas jouduin pari kertaa muistuttamaan sen pään pitämisestä alhaalla, mutta muuten ei probleemaa.
Loppuun vielä itsenäisesti BH:n seuruukaavio kaksi kertaa (hyvä), kaikki jäävät putkeen samalla seuruulla (pikazeta, erittäin hyvä), avoimen hyppyä, jossa mudin mielestä istuminen on tosi kummallista ja vaatii siihen vielä käsimerkin, ja hyppynoutoa narupallolla (ok, ekalla kerralla meinasi livahtaa hypyn ohi takaisintullessa). On ne koiraihmiset hulluja, kun siellä pimeässä myöhään illalla treenasi useampiakin ulkona ohjattujen pyöriessä hallissa, vaikka sormethan siellä alkavat pikkuhiljaa jo palella näissä säissä.

Ja koska tämähän ei nyt virallisesti ole mikään Oran treeniblogi: saisinko myös esitellä uuden perheenjäsenen, hiirineito nimettömän, joka saapui Essiltä (hiiriblogi) eilen vahvistamaan viiden hiirinaaraan laumaani! Tyttö on hurmaava! Myös tuhatjalkaislapset ovat saaneet osansa syksystä lehtien muodossa.