Ei hyvä, mutta hyväksytty

En ole ikinä jännittänyt mitään koiraisaa näin paljon. BH-koe oli tiistai-iltana ja jo maanantaiaamuna heräsin paniikissa osaamatta miettiä mitään muuta, kuin seuruukaaviota ja kokeen mielikuvaharjoittelua. Käytiinkin tekemässä kenraalitreeni maanantaina aamupäivällä itseksemme lähikentällä - alkuun vähän huono, mutta siinä viritellessä oli lopulta ihan törkeän kiva. Ihan kohtuullisella fiiliksellä kokeeseen siis treenien suhteen.

Ihana Jenna tuli hakemaan Hyrrän kanssa neljän jälkeen, ja Kirkkonummelta napattiin koepaikan läheltä myös Silja kyytiin seuralaiseksi ja henkiseksi tueksi. Hyvin päästiin paikalle hyvissä ajoin, oli aikaa täytellä kisakirjaa ja jutella järjestäjien ja parin muun kisaajan kanssa. Kokeeseen oli ilmoitettu 10 koiraa, joista kaikki olivat erirotuisia. Vautsi! Tuomarina Kauko Makkonen.
Me oltiin koirakko numero kaksi, joka tarkoitti ensimmäistä paria. Ensimmäistä paikkamakuukoiraa ja toista liikesuorittajaa. Ei hyvä, koska mun pitäisi aina saada antaa Oralle kisapaikalla rauhallista odotteluaikaa muiden suorittaessa, pieniä treenihetkiä ja sellaista totuttelua siihen koetilanteeseen. Osasin ennustaa katastrofin ainekset jo siitä, kun mudi oli tosi outo viritellessä, pörräsi vähän ja otti häiriötä parina olevasta bokserista ja vaikka sirun antoi lukea hyvin, murrasi (!!!) vähän tuomarille juoksutarkissa, kun tuomarimies kumartui ronskistin päälle. Eipä ole Ora ikinä ennen murissut kisa- tai treenitilanteessa ihmisille, vaikka mulkoillut onkin. Luulin jo että meidät heitettäisi pihalle jo tässä vaiheessa, mutta tuomari vaan tokaisi Orallle, että "älä viitsi mulle murista". Ei se paha ollut, sellaista ahdistunutta "en muuten tykkää susta" -murinaa ihan pari hetkeä, mutta ei silti yhtään kiva. Koko loppukokeen Ora sitten mulkoilikin tuomaria kuin se olisi pahakin hirviö, eikä olisi halunnut suorittaa tuomarin läheisyydessä yhtään mitään.

Ilmoittautuminen/kättelyosuus hyvä, ei ongelmaa. Paikkamakuuseen lähdettiin melkoisen kuutamolla ja Ora tuijotteli jopa merkkinä olevaa punaista tötsää. Annoin ligg-käskyn, jolla mudin olisi pitänyt mennä pää maahan, mutta pää jäi ylös tuijottamaan edelleen sitä hemmetin tötteröä. Mua pelotti jättää Ora sellaisessa mielentilassa paikkikseen, kun ei se oikein edes varmaan tiennyt, mitä siinä tapahtuu kun ei ollut hereillä, unohdin virittelysanatkin itse ("tehdäänkö paikkis"). Yllättävän vähän mun jalat tärisivät vaikken tietenkään edes nähnyt koiraa. Se haukahti kerran, kaksi, ehkä kolmannenkin kerran sen koko makuun aikana silloin tällöin. Veikkaan, että epävarmuuttaan, kun ei se oikein tiennyt mikä on homman nimi. Satunnaista vinkuiluakin kuulin, mutta videolta näkyy, että suhteellisen levollisen näköinen se kuitenkin oli eikä asento vaihtunut missään vaiheessa, vähän vilkuili ympärilleen. Pysyi siis koko ajan, nousi ihan ripeästi sivulle. Paikalla makaamisesta siis hyvä (haukkuminen).

Seuruuseen mentiin yhtä kuutamolla, tosin vähän se siinä heräili jo toimintaan. Kontakti vähän rakoili pitkällä sivulla, mutta pysyi mukana ihan ok:sti. Kenttä oli liian lyhyt viidellekymmenelle askeleelle, tuomarin käskystä täyskäännös, joka sekoitti mun laskut enkä osannut koetilanteessa ajatella, mistä ne jääneet askeleet olisi pitänyt vähentää takaisintullessa. Täykkäri vähän laiska, mutta ok, juoksu hyvä, hitaassa käynnissä kontakti hävisi lopussa. Ensimmäinen oikealle käännös yllättävän hyvä verrattaen siihen, että treeneissä se on jätättänyt niissä nyt aika usein. Sen sijaan siinä se jäi tuijottelemaan kuvaavaa Jennaa (en tiennyt tilanteessa mitä se katseli, mutta videolta näkyy selvästi) ja annoin lisäkäskyn seuruuseen, ettei olisi mennyt ihan läskiksi koko touhu. Toiseen oikeaan käännökseen ei ollut lähtemässä mukaan, mutta en käskyttänyt. Toinen täykkäri parempi, vasemmalle kääntyi hirveän kivasti eikä henkilöryhmässä ollut mitään ongelmaa! Mun nenä muuten vuosi ihan valtoimenaan ja mulla oli hirveät ponnistelut, etten olisi pyyhkinyt sitä kesken seuruun... Kytkettynä seuraaminen siis hyvä (lisäkäsky L:ssä)


Vapaana seuraamiseen lähti erittäin hyvällä draivilla. Henkilöryhmässä tapahtui jotain toisen henkilön kohdalla - mudi oli kiertämässä mun oikealle puolelle, näytinköhän vahingossa jonkun käsimerkin, minkä mudi tulkitsi rally-tokon takana puolenvaihtoon... Annoin vahingossa lisäkäskyn, hups. Ensimmäinen pitkä sivu vapaata seuruuta tuntui tosi hyvältä, mutta takaisintullessa juoksussa tapahtui jotain ja mudi sai haukkukohtauksen... Jouduin kutsumaan lisäkäskyllä takaisin seuruuseen, kun jäi paikoilleen haukkumaan. Luulen, että sen keskittyminen oli herpaantunut ja kun mä olinkin vain juossut, se oli hermostunut siitä. Se tekee samanlaisen haukkumisen silloin, kun se on treenatessa hävittänyt kontaktin ja lähden sitä pakoon. Oikealle käännöksessä Ora tuntui taa katselevan Jennaa, oli pihalla. Samanlaisen haukkuepisodin O järjesti vielä L:n täykkärissä. Noin kokonaisuudessaan tykkäsin kuitenkin tästä seuruusta huomattavasi enemmän kuin remmissä ja yleisesti ottaen Oran asenne oli kiva. Vapaana seuraamisesta siis tyydyttävä (henkilöryhmän "pyörähdys", lisäkäsky L:ssä ja pitkällä sivulla)

Istumisessa lähti huonosti seuruuseen, en kuitenkaan onneksi antanut lisäkäskyä. Jätin "istu"-käskyllä, jota ollaan treenattu erittäin vähän, ja säpsähti kuin olisi mennyt maahan. Ei kuitenkaan mennyt eikä sitten ollut ongelmaa. Istuminen siis erinomainen.
Luoksariin seuruu lähti myös huonosti, ihme tyyppi. Maahan hyvin, mutta sitten se kadotti taas ajatuksen eikä varmaan ihan vaan kuullut tai ainakaan rekisteröinyt ensimmäistä luoksetulokäskyä. Heräsi kuitenkin sillä ja tuli reippaasti seuraavalla, jolla tosin ei sitten ollut yhtään varma, tullako eteen vai sivulle. Annoin pienen huomaamattoman vinkin, jolla tuli eteen. Sivullesiirtyminen superhieno. Maahanmeno ja luoksetulo siis hyvä (lisäkäsky luoksetuloon)

Näillä tuloksilla siis tottisosuudesta hyväksytty. Alkoi tulla ihan hirveän kylmä ja onneksi lämpimässä kanttiinissa vietettiin useamman koiran suoritusaika. Pimeäkin tuli ja kun vihdoin lähdettiin Kirkkonummen Prismalle päin kaupunkiosuuteen, olin jo ihan valmis lähtemään mahdollisimman pian kotiin.
Paikalle päästiin ja olin tyhmä, kun en ottanut koiraa saman tien siihen hengaamaan parkkikselle, vaan odotin kunnes kaikki olivat kokoontuneet paikalle - ajattelin, että oltaisi kokoonnuttu jotenkin järjestelmällisemmin, nyt kaikkien piti vain olettaa mitä tapahtuu ja missä ja heräsin tilanteeseen vasta, kun ensimmäinen koira tuli jo suorittamaan kaupunkiosuuttaan. Mä sitten menin autolle hakemaan mudia, otin siltä BoTin pois päältä enkä oikeastaan muuta sitten ehtinytkään, kun mut huudettiin jo paikalle. En todellakaan ollut ajatellut, että kaupunkiosuudessa voisi mennä noin vähän aikaa... Eli käytännössä suorilta autosta suorittamaan, valmiiksi kiihtynyt ja ihmeissään oleva koira, ilman yhtään paikkaan totuttelua kun ei vaan ollut ehtinyt. Kun oltaisiinkin startattu vaikka viimeisenä, kaikki olisi ollut paremmin.
Noh, koira ei ollut mulla juuri ollenkaan hallinnassa, vähän "sinne päin". Henkilöryhmä, kättely ja ihmisille juttelu, mudi oli vähän vilkas mutta ei se mitään varsinaista häiriötä mistään ottanut ja oli ihan ok. Sitten pitikin jo kävellä eikä mulle kyllä yhtään kerrottu, että minne pitää mennä ja mitä tapahtuu, vaikka tietysti BH:n suuntaa-antava B-osuus oli ihan hyvin tiedossa. Käveltiin ehkä alle kymmenen metrin matka, jonka aikana meidän takaa juoksi kaksi ihmistä molemmilta puolilta holtittomasti eestaas ja pyöräilijä meni vielä samalla siitä oikealta rinkuttaen kelloa, ja koirakin seisoskeli lähellä vasemmalla. Mudi oli ihmeissään ja haukahteli silloin tällöin, mäkin olin ihmeissäni kun touhu vaikutti niin kaoottiselta - kuulemma kukaan ei ollut oikein parkkikselle tultua edes tiennyt, mitä kukakin tekee ja miten toimii. Varsinainen katastrofi kävikin sitten ihan saman tien näiden holtittomien juoksijoiden jälkeen, kun pitikin jo pysähtyä vastaan kurvaavalle autolle juttelemaan autosta tulevan henkilön kanssa - mudi oli valmiiksi kiihtynyt jo ihan kaikesta mahdollisesta, niin totta kai sen piti sitten huutaa vielä sille autoilijallekin. Mä olin jo ihan kypsä ja käskin koiran maahan, ja kun haukahteli vielä siellä niin otin sen ihan siihen autolle. Sitten oli jopa hiljaa ja nätisti ja saatiin juteltua muutama sananen autoilijan kanssa. Siitä saman tien takaisin päin sen kymmenen metriä mikä oltiin kävelty ja koira kiinni kärrykatokseen, ohjaaja piiloon. Nätisti ohittava bc meni ohi ja kuulin kerran vai pari pienen, ihmeissään olevan "hau":n, mutta en onneksi mitään sen kummempaa. Koko juttu olikin sitten siinä - kaupunkiosuuteen oli kulunut ehkä kokonaisuudessaan minuutin verran, kaikki oli tapahtunut niin yhtäkkiä ja yhtä aikaa. Kaikilla tuntui olevan hirveä kiire lähteä pois.

Meidät käteltiin kuitenkin kaikesta huolimatta hyväksytysti ulos, kommenttina että haukkumista voisi vähentää. No aijaa... Harmittaa vietävästi, koska Ora on oikeasti ihan hirveän hieno kaupunkikoira, nyt se oli otettu vain suoraan autosta ja tilanne oli tosi outo.
Hyväksytty mikä hyväksytty, mutta jäi se silti kaivertamaan. Ei kai se niin huono voinut olla kuin miltä se tuntui, kun kerta läpikin päästiin, mutta kyllä kaveritkin siinä sanoivat, ettei nyt kyllä ole ihan Ora parhaimmillaan. Videolla näytti tosin aavistuksen paremmalta kuin miltä tuntui. Voi voi. Tulipahan käytyä, eikä tarvitse enää mennä.

Se siitä rutistuksesta ja kohti seuraavia pettymyksiä, vai miten se menikään. Pari päivää Ora lomailee ja mä teen suurimman muuton, ja pe-su onkin kunnon agilityrupeama, josta sitten enemmän.