Nenä toimii edelleen

Tänään oli kotipäivä. Aamulenkillä käytiin lähikentällä, tarkoituksena treenata pienet, omat tokotreenit. Seuruussa oli harvinaisen vireetön ja laahaaja - en saanut virettä pysymään ylhäällä ja mudi näytti siltä, kuin sitä ei olisi kiinnostanut tuon taivaallista tehdä mitään. Harvinaista, mutta järkeilin, että syy voi löytyä vähän normaalia kehnommista palkoista, sillä mukana oli vain normaali narulelu ja nappulaa. Leikitin saaliina ja oli siellä hyviäkin pätkiä, moniakin, mutta silti Oran asenne oli koko ajan vähän nuutunut. Hyvä zeta ja luoksarin pysäytys palkan kanssa. Muuta en viitsinyt edes tehdä.

Päivällä ryhdistäydyin jäljen kanssa - miten musta tuntuu, että jälkiä tulee tehtyä sekä kauden alussa että sen lopussa, mutta ei yhtään keskellä kesää? Peltojälki siis lähipellolle. Aika pitkää, tuoretta heinää ja ohdakkeita siellä täällä. En tehnyt mitään pitkää jälkeä: ehkä 200 m, kaksi kulmaa vasemmalle ja yhteensä viisi esinettä, joista kolme sukkaa, yksi lapanen ja yksi keppi. Namitin kulmia vähän, vaikka viimeksi oli tarkoitus tehdä seuraava jälki ilman niitä, mutta koska nyt ei olla pitkään aikaan ajettu jälkeä, en viitsinyt vaikeuttaa. Vanhenikin vain 30-40 minuuttia, kun en viitsinyt mennä välissä kotiin. Vähän oli ohjaaja ruosteessa, kun treenikassista unohtui kaikki valjaat ja valmiiksi esillekin laitettu pokkari jäi pöydälle... Liina ja esineet sentäs oli mukana!
Janalta Ora löysi jäljen ihan superhienosti ja lähti ajamaan aika reippaasti, mutta ei minään karmeana nelivetona. Annoin mennä vapaasti ja vitsit, ei poikennut jäljeltä ollenkaan (niin pitkää heinikkoa joistan kohdin, että näki uran) ja ilmaisi ensimmäisen sukan hienosti, tosin ihan aavistuksen viiveellä. Sukka jäi etujalkojen väliin, joskin mudi poikitti jäljeltä. Hurjasti palkkaa, sukka mukaan ja jatkuu. Hanska löytyi seuraavaksi myös upeasti, Ora meni maahan jäljen suuntaisesti ja taas suoraan etujalkojen väliin hanska. Seuraavana esineenä edelleen ennen yhtäkään kulmaa oli keppi, joka ei sitten ollutkaan ihan niin helppo: ensin mudi otti sen suuhun, sitten oli vähän hämmentyneen näköinen, tiputti kepin ja oli jatkamassa matkaa. Pyysin ilmaisua, jolloin meni maahan ja sai palkan. Kulma oli hyvä, jonka jälkeinen sukka myös, samoin toinen kulma - jonka jälkeen kuitenkin tapahtui jotain, ja Ora hävitti jäljen. En tiedä, olisiko siinä ollut joku muu haju vai olisiko vanhenemisaikana tapahtunut jotain, mutta aikansa koira oli vähän hukassa. Löysi kuitenkin takaisin jäljelle ja viimeinen sukka ilmaistiin superisti. Eiköhän tämä tästä siis taas! Tottiksen kanssa menee varmaankin pitkään, ennen kuin sen saa kisakuntoon, joten voi olla, että startataan ensimmäisenä FH-jäljellä sitten joskus, kun(/jos) startataan.

Sillä aikaa, kun jälki oli vanhenemassa, käytiin hallilla tekemässä pienet agitreenit. Eilisten kisojen kolmosten hyppärillä oli kepeillevienti, jota mietin jo kisapaikalla ääneen seuralaisen kanssa - suurin osa ohjaajista teki ylläolevan pätkän (hyppy-putki-kepit) niin, että ottivat koiran pakkovalssiin putkelta kepeille. Miksei koiraa olisi vaan voinut lähettää putkesta hakemaan keppejä itsekseen, jolloin ei olisi tullut kiire? Eikö ohjaajat luottaneet koiriinsa vai eikö niille oltu edes opetettu moista lähestymistä? Rakensin siis suurin piirtein samanmoisen halliin ja testasin, hakisiko Ora kepit ilman mitään kiinniottoja - eikä sillä ollut mitään ongelmaa. Vaikeutin kulmaakin enemmän avokulmaksi (en muistanut, miten vaikea lähestyminen kisoissa oli) eikä se hakenut kuin kerran vai pari hassusti, joka sekin johtui luultavasti vain mun myöhäisestä käskytyksestä. Kuvan 4-5 on oma variaatio, tein kepeiltä poispäinkäännöksenä ja putkelle leijeröintinä, ja toimi ihan täydellisen hyvin. Loppuun vielä nopea puomi, ja se treeni oli siinä.

Ilmoitin Oran muuten tänään Veikkolan rally-tokokisoihin syyskuun loppuun. Katsotaan, mikä on sitten juoksujen laita siinä kohtaa...
Postauksen kuvat kesältä, (c) Maija Piippo.

Muok/ oli unohtunut tuo agiradanpätkän kuva postauksesta!