Keskiviikot ovat vielä talvikauden (alk. 29.9.) alkuun pyhitetty agilitylle. Sekä viime- että tällä viikolla koulussa on mennyt niin pitkään, että kotiinpäästyäni olen tulostanut "alkeis"ryhmälleni radan tai radanpätkän, pakannut kamppeeni kasaan ja lähtenyt lähes saman tien talsimaan - tai no, pyöräilemään - Ojankoon. Ensin omat minitreeni hallissa, siten ryhmän koulutus, ja sitten vielä Oran ohjatut treenit perään.
Omat hallitreenit viime keskiviikkona ja tämän viikon tiistaina sekä perjantaina ovat sisältäneet oikeastaan pelkkiä kontakteja, viime viikolla myös vähän keppejä. Yritän takoa Oran päähän sen, että sinne 2on2off-asentoon voisi pinkoa täysillä, eikä lönkyttelemällä. Aiemmista treeneistä (joista olen kertonut) poiketen olen nyt tehnyt sekä pelkän maahan että minipöydälle asetetun alastulopuomin juoksemista. Näin on ainakin vauhti löytynyt, joskin epäilen, yhdistääkö Ora vauhtia kokonaiselle esteelle. Katsotaan. Alla video perjantaisesta.
Ohjatuissa keskiviikon treeneissä ollaan tehty ratatreenejä: viime viikolla oli vuorossa Caloanderin tänä keväänä vetämä treeni tehisryhmälle (ratapiirros tämän kappaleen alla), tosin Alma (=meidän kouluttaja) oli soveltanut ja lyhentänyt alkua niin, ettei keppejä ollut ollenkaan ja rata oli samanlainen vasta esteeltä 6 alkaen. Mä ohjasin vähän sinnepäin, ja vaikka suoritus lopulta oli ihan ok, en ollut kovin tyytyväinen. 10-16 väliä hinkattiin eniten, ja kun lähdin 12 takaatyönnöstä tarpeeksi aikaisin liikkeelle, ehdin tehdä neljälletoista päällejuoksu-pakkovalssin, jolloin viidelletoista ehti tehdä melkein mitä vain (piti perjättää, mutta luonnostaan tuli valssi, hups). Backlap hypylle 17 tuotti vaikeuksia syystä x, koska kyllä meidän pitäisi ne osata... Päädyin siihen, että ollaan treenattu niitä liikaa matalilla hypyillä, jolloin mun ei tarvitse peruuttaa hypyltä sylkkärille. Kun maxihypyillä, rimat muistaakseni 55-60 cm, en peruuttanut, olin ohjauksessa myöhässä.
Tämän viikon ratatreeni 45-senttisillä rimoilla, ratapiirros oikealla. Alussa "liikkuvalla pakkovalssilla" sujuva kaari putkeen, josta 4-6 tekemällä persjättö vitoshypyn kymppipuolelle. Olin vähän myöhässä, joskin toimi silti, toisella kerralla parempi. Testattiin myös valssilla vitoshypyn vitospuolelle, ja toimi sekin, joskin valssi jarrutti Oran liikettä niin paljon, että näytti ja tuntui kömpelöltä. 9-hypylle merkkaus hypyn yli, kepeille tein linjan suoristuksen flipillä ja kerran vain rintamasuunnan muutoksella. Molemmat toimi hyvin, ja kepit oli tällä viikolla hirveän nopeat ulkokentästä huolimatta! 13-hypyn kierrätin ensin muurinpuoleisen siivekkeen kautta, mutta todettiin linjan tulevan vähän paremmaksi keppienpuoleisen siivekkeen ympäri (eli pesjättö keppien jälkeen). Puomi oli nopea, joskaan en edes yrittänyt jäädä taakse, kun vauhtitreenit on kesken. Lopussa ei probleemaa, O lukee pakkovalssit kovastakin vauhdista niin hyvin, että sen sai helposti tehtyä toisiksi viimeiselle hypylle. 
Viime viikon torstai-iltana startattiin auton nokka kahdestaan Oran kanssa kohti Sammattia ja kasvattaja-Sannan tiluksia, paimmennustreeniä siis tiedossa. Paikan päällä odotti kaksitoista lammasta ja Malla oli tullut myös treenailemaan kroaattipoikiensa, Matin ja Arvon, kanssa. Oran treeniohjelmassa jälleen hiljaisuus, rauhallinen työskentely ja siihen keskittyminen, laajat hakukaaret (katse pois) ja suoralla kuljetuksella pysäytykset. Paljon asiaa, eikä kaikkia voinut vaatia joka kerralla! Molemmat kierrokset aloitimme rauhallisella lähestymistreenillä, jota tehtiin viimeksikin: koiran kanssa siis kävellään hiiiiiitaasti lampaita kohti ja kun lampaat reagoivat koiraan, pysähdytään, rauhoitutaan hetki ja lähdetään pois. Treenin tarkoituksena olisi sekä opettaa koiraa kulkemaan rauhassa, näyttää sille koiran pelkän läsnäolon voima lampaisiin ja samalla treenataan myös lampaista luopumista. Tehokasta! Ensimmäisellä kierroksella ei mennyt ihan nappiin, Ora oli aika kiihkeä ja etsi maasta kovin lampaankakkaa, huomioi kunnolla lampaat vasta aika lähellä niitä. Jatkettiin aitalinjalla suoraa kuljetusta ja laajoja hakukaaria, samalla haukuttomuutta. Ihan ok, pysähtyi hyvin, mutta vauhtia nyt oli liikaa (kuten aina) eikä haukkua saatu kokonaan pois. Hakukaaret ihan kivoja. Toisella kierroksella lähestymiset paremmat. Jätettiin toisella kierroksella aitalinja vähän sikseen ja annettiin koiran kuljetella lampaita minne tykkäsi. Ääni saatiin Oran minimiin (joku haukku silloin tällöin) ja menokin oli vähän rauhallisempaa. Tykkäsin kovasti Oran työskentelystä. Ehkä se tästä, pikkuhiljaa.
Tällä viikolla ollaan treenattu paljon lyhyitä treenejä itseksemme. Tiistaina kävin taas vetämässä peltojäljen lähipellolle, jonka vanhetessa käytiin tekemässä pieni agitreeni hallissa (josta oli jo yllä). Aika samanmoinen jälki kuin viime kerralla, joskin eri pellolla ja nyt en ollut namittanut kulmia ollenkaan. Useita sukkia ja yksi keppi. Ilmaisut oli taas tosi hyviä, joskin kepillä taas säätöä. Pitänee seuraavaksi laittaa kepin kaveriksi joku esineriepu. Itse jäljestäminen oli muutoin hyvää, mutta viereisellä pellolla treeniä X tekevä, eestaas juokseva suursnautseri (?) oli paha häiriö. Keskittymiskyky herpaantui muutaman kerran hetkeksi ja vaikka en haluaisi antaa koiralle apuja tai mitään muutakaan sen jäljestäessä, nyt oli pakko herättää kerran mudi takaisin jäljestämisen maailmaan. Tosiaan kolme namitonta kulmaa, joista kahdella ensimmäisellä teki ylimääräisen kiepin poispäin, mutta löysi takaisin jäljelle, kolmannella kääntyi sulavasti kuin olisi tehnyt jyrkkiä, namittomia kulmia koko ikänsä. Super! Mulla oli videokin jäljestä, mutta en löydä sitä enää mistään, joten luultavasti olen suuressa viisaudessani mennyt ja poistanut koko tiedoston...
Tokojuttuja olen treenaillut itsekseni näinä viikkoina aika ahkerasti. Uskon, että koira oppii parhaiten, kun sen kanssa tekee paljon lyhyitä ja ytimekkäitä treenejä. Siksi olen ollut ylpeä siitä, että olen treenaillut Oran kanssa päivittäin vaikka vain lenkin varrella ihan lyhyitä pätkiä. Oikean puolen seuruuta, luoksarin stoppeja, kaukoja, eteen tuloa molemmilta puolilta pelkällä ääniavulla. Pidemmät treenisessiot olen pitänyt viime viikon lauantaina lähikentällä, tänä keskiviikkona hallissa ennen agitteluita ja toissapäivänä, perjantaina rallytreenien merkeissä. Keskiviikkona testasin uutta systeemiä kisojen liikkeiden väleihin: hillitty kehu, ei vapautusta, seuruuttaminen seuraavalle paikalle. Näin tekevät aika monet maailmanluokan koirakot, joten en ajatellut, että se voisi meille puskatokoilijoillekin toimia, mutta koska Ora on pitkää suoritusta kestävä koira, se sopi sille kuin nenä päähän. Kun liikkeitä alkaa tulla ylemmissä luokissa enemmän, en tiedä, onnistuuko tämä enää, mutta ainahan kestoa voi treenata. Alla video muutamasta liikkeestä, plus hallinoudosta.
Perjantaina tosiaan ralllytreenejä. Mun vetämän ryhmän jälkeen Linnea saapui paikalle ja toi mulle uuden rally-tokolupaukseni, Osmon. Tehtiin ratatreeni pari kertaa ja sitten vielä muutama yksittäinen liike, ja vitsit, bortsupoikahan on valmis alokkaaseen! Ei sillä, että olisin sitä hirveästi epäillytkään (tokoa kun koira on kutienkin treenannut aina), mutta häiriötä se ei ottanut kylteistä eikä juuri tötsistäkään, joita oltiin pelätty sen sekoittavan merkkitötteröiksi. Kontakti rakoili kyllä ajoittain, mutta kun häiriö oli niinkin paha kuin omistaja treenaamassa toisen koiran kanssa samalla kentällä, en yhtään ihmettele. Vaikein rallyliike Osmolle on edestä takaa kiertäminen sivulle, johon se vaatii melko selkeän käsiavun. Nyt vain pitäisi tehdä pientä kartoitusta siitä, missä olisi seuraavat, sopivat kisat.Ora treenasi myös samaa rallyrataa vaikeutettuna ja toimi superisti. Tehtiin pari kertaa, jonka jälkeen treenasin puolenvaihtoja - ja vitsit että ne ovat kaikki Oralla niin sujuvia! Olen vaihtanut jalkojen välistä puolen vaihdon käskyn eri käskyksi kuin jalkojen välistä pujottelun (oli mulla ennen sama), ja nyt mudilla onkin siitä paljon selkeämpi kuva, mitä ali menemisen jälkeen tapahtuu.
Postauksen rallykuvat SM:eistä (c) Johanna Friskberg, kiitos!
Eilen käytiin Jennan ja koirien kanssa lenkillä, ja hyvin siinä parituntinen vierähti. Tällaisesta syksystä mäkin tykkään - sopivan lämmin, ei yhtään liikaa mutta ei liian kylmäkään, aurinko paistaa ja tuuli on syksyinen. Voihan loskakeli, älä tule ikinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti