Flexiibeli eläin

Tänään käytiin fysioterapeutti Tamara Merenvallan vastaanotolla. Viimeksi käytiin keväällä, josta tämän postauksen lopussa. Seikkailtiin paikalle kahdella bussilla ja Käpylään päästyä käveltiin vielä hetkinen, kunnes siirryttiin eläinkaupan tiloihin vähän tutkimaan. Sitten kello olikin jo sen verran, että oli aika siirtyä asiaan.

Ensin vähän juteltiin ja Ora sai herkkuja. Kovin hyvin mudi oli taas, joskin alkuun ei selvästi nauttinut Tamaran kosketuksesta, mutta ei kyllä mennyt poiskaan tai mulkoillut mitenkään pahasti - nameilla Oran tosin sai sitten taas heti parhaaksi kaverikseen. Ensin tsekattiin ihan vaan asennot: miten käyttää kroppaansa seistessä, venyttäessään eteen, maatessa. Hyvin venyi eteen ja takajalat jäi taakse, makuulla oikea takanen otti kuulemma kerran vähän huonommin painoa, mutta toisella kerralla hyvin.
Venyttelyt ja hieronnat aloitettiin vasemmalta puolelta, ensin edestä. Venyttelyt ja irrottelut, pientä hierontaa. Vähän kuulemma on tiukka edestä - yleistä mudeille - joten itse venytellessä kannattaa muistaa oikein kunnolla irrotella lapoja, mutta ei siis mitään jumia tai mitään muutakaan. Nikamat hyvät, hyvin venyi ja vanui, oli rento. Oikean puolen takaosaa käsitellessä mudilla tuntui jo vähän jossain, kun pisti hanttiin ja pääsi nousemaan ylöskin. Ei kuitenkaan mitään ollenkaan hälyttävää, vähän kireän tuntuinen kuulemma vain takareidestä (enemmän kuin vasen, joka sekin aavistuksen) eikä kierto ollut niin hyvä kuin vasemmalla. Kohta kuitenkin venyi jo samalla tavalla kuin toinen puoli. Vähän hassua, sillä kun mä olen itse venytellyt, on tuntunut vasen puoli olevan jäykempi... Ehkä mun vasemman puolen tarkemmat venyttelyt on tehneet tehtävänsä! Tamara kehui erikseen Oran tiiviitä tassuja ja yleistäkin terveyttä ihan kaiken suhteen. On kuulemma erittäin terve koira mulla käsissä kaikin puolin.

Lopullinen tuomio: ei yhden yhtäkään jumia, pientä kireyttä takareisissä (jonka mäkin olen aiemmin huomannut) ja edestä aavistuksen tiukka. Erittäin joustava ja flexiibeli koira, jollaisia harvoin näkee vastaanotolla. Saatiin siis lupa mennä huomenna kisaamaan rally-tokossa, mitä täysijuminen koira ei olisi saanut, jipii! Hyvillä mielin myös jatketaan monipuolista harrastamista ja jatketaan samoilla lihashuolloilla kuin aiemminkin, pari venytysvinkkiä rikkaampana taas. Seuraavaa aikaa suunniteltiin taas vasta talvelle, ellei aiempaa tarvetta tule. On se onni omistaa terve koira, en voi kuin kiittää onneani.

Ja voi vitsit, miten mahtava kaupunkikoira minulla onkaan! Kuljettiin siis molempiin suuntiin bussilla, molemmat suunnat yhdellä vaihdolla. Takaisin päin tultiin Sörnäisten kautta ihmis- ja liikennevilskeessä ja vieläpä juostiin bussiin. Ainoa tilanne, missä Ora ei ollut ihan rento, oli täydessä bussissa, kun piti hetkeksi jäädä keskelle käytävää - siinä piti vähän mulkoilla ihmisiä ja kerran se taisi säpsähtää lastenvaunuille. Mutta muuten tuo oli kaupungissa kävellessä ja liikennevälineissä kuin kotonaan, kuten aina. Samoin ahtaassa eläinkaupassa ei ollut mitään hämminkiä. Ei siis tarvitse huolehtia lainkaan, jos joskus joutuu jostain syystä muuttamaan lähemmäs ydinkaupunkia.

Tänään pidetään luonnollisesti loppupäivä vapaata - vähän harmittaa, koska mulla on vapaapäivä, eikä ulkona edes sada, olisi voinut käydä treenailemassa. En kuitenkaan uskalla, parempi pelata varman päälle. Mä saan siis rauhassa stressata asuntoasioita ja olla saamaton opiskelija kotona.