Oran "My day"

Hyvää syyskuun loppuosuutta, syksyä ja alkavaa talvea! Toivottavasti kovin moni muistaisi toivottaa minullekin nimenomaan hyvää syksyä, sillä elämän ihanuus meinaa ihan unohtua tämän karmivan sään keskellä. Kesäsateet ovat kivoja, mutta kun sateen yhdistää pimeyteen ja jääkylmään viimaa, ei mun naamalla näe oikein kuin viivan hymynaaman sijaan. Lenkit ovat lähennelleet ennemminkin lyhyttä kuin pitkää, eikä ulkoilma ole erityisemmin houkutellut. Ehkä se tästä!

Viime viikolla nautittiin viimeisistä aurinkoisista ja vähän lämpimämmistä säistä. Torstaina vähän tokoiltiin - hallissa muistuttelin Oralle lähinnä hyppyä, joka sujui hyvin. Jotain muutakin pientä tehtiin, mutta ei mitään kummempaa. Hyvä asenne ja fiilis, joskin tuntui vähän läpihuutojutulta.
Hallista matkasin itse ulkokentälle rally-tokon kouluttajien koulutukseen, jossa käytiin läpi yksittäisiä ylempien luokkien kylttejä, niiden oikeaa suoritusta, ongelmia ja epäselvyyksiä säännöissä (niitä tuntuu rallyssa olevan enemmän kuin keksii...), sekä niiden treenaamista - lähinnä siis koulutettavia ryhmiä varten. Ora sai taas näyttää pieneltä katukoiralta kentän laidalla. Hallissa jatkan uuden rallyryhmän kanssa, ja tällä kertaa koulutettavaksi siirtyy alkeisryhmä.

Perjantaina kuitenkin kävin kouluttamassa vielä vanhan ryhmän viimeistä kertaa, jota ennen tekaisin ulkokentällä Oralle ruututreenin. Naksuttelin ensin vain läheltä paikkaa, sitten lelulle lähetyksiä ja lopulta ilman. Vähän tuntuu olevan vielä hukassa ruudun idea mudilla, joskin paikka alkaa hahmottua. Ryhmän jälkeen treenasin koulutettaville teettämäni rallyradan sekä Osmon että Oran kanssa - Linnea oli sattumalta Ojangossa samaan aikaan, joten ilman muuta otin sitten bc-pojankin pieneen treeniin. Molemmat olivat ihan hirmuisen päteviä tyyppejä! Osmolle edelleen takaa kiertäen sivulle on vaikein, joka osoittautui perjantaina myös saksalaisessa täykkärissä. Treeniä vaan ja käsiapuja, niin toimii! Kaavailimme kisoja marraskuun ensimmäiselle päivälle Lahteen, saa nähdä mahdutaanko mukaan. Myös Oran mietin ilmoittavani silloin jo voittajaan, mikäli ensi lauantaina avoimesta saadaan hyväksytty tulos.. Hmm! Tokokokeeseen saatiin peruutuspaikka 4.10.
Myös sunnuntaina treenattiin rally-tokoa ohjatuissa treeneissä, teemana erilaiset eteentulot - muutamalla pienellä radanpätkällä oli rally-tokon jokainen eteentulo kummallakin puolella. Ora oli
jotenkin vähän hukassa, mutta teki kuitenkin hyvin. Häiriönä kaikki koirakot samaan aikaan kentällä, ja houkutusta tehtiin myös tötteröinä kumisaappaat. Ei ongelmaa.

Nyt en taas enää yhtään ihmettele, miten kesällä treenimotivaatio on huipussaan, mutta talvisin se laskee. Treenaaminen tällä säällä on kammottavaa, kuten huomasin tiistaina tokoillessa lähikentällä. Tuuli niin, etten meinannut koiraani nähdä, sormet jäätyivät viimeistään koiraa palkatessa - ei tehnyt mieli tehdä erityisen pitkiä treenejä, eikä onneksi ollut ollut tarkoituskaan. Testattiin vähän mun muistia ja tehtiin BH-kokeen seuruukaaviota, jonka lisäksi vähän luoksareita eteentulolla. Ihan hyviä, mutta mudin vire oli turhan alhainen ihan kaikessa touhussa. Totesin samoissa treeneissä lopulta, että Ora ei yksinkertaisesti pidä naruleluista. Kyllä se niillä leikkii, mutta mudi oli vaihtamassa narulelua ruokapalkkaan jättämällä lelun yksinään lojumaan keskelle kenttää. Se ei ikinä tekisi pallolle niin (koputan puuta...). Pallon/narupallon lisäksi keppi on Oran lempipalkka, ja olenkin miettinyt, liittyisikö lempipalkkoihin se, että ne ovat usein heitettäviä ja palautettavia. Lopetin siis tiistaisetkin treenit narulelun heittelyyn, josko niistäkin saataisi yhtä kivoja!

Keskiviikon agilitypäivä onkin mukavasti videolla: saanko esitellä, Oran My day -video! Mun on joskus aiemminkin ollut tarkoitus tehdä moinen, mutta nyt vasta sain melkein koko päivän tapahtumat videoitua. Mitä lukijat pitävät tällaisista tai videopostauksista ylipäänsä, tuntuuko liian teini-/muotibloggaukselta vai olisiko tällaisia kiva katsella? 

Keskiviikkona tosiaan käytiin ensin hallilla, tehtiin vähän sitä sun tätä, yhtenä teemana eteenmenot, jotka mudi oli unohtanut kokonaan - kahdella muistutuksella toimi taas erittäin hyvin! Ohjatuissa treeneissä teemana äänetön ohjaus, joka sujuu meiltä kyllä erittäin hyvin. Haltuunotoissa tykkäisin käyttää ääntä, ja meinasihan se suu aueta vahingossa jossain muissakin kohdissa, mutta omasta mielestäni onnistuttiin aika hyvin. Rata oli aika lyhyt (16 estettä), ja sisälsi pelkkiä hyppyjä ja putkia. Kuten videossakin sanoin, uskalsin haastaa itseni ja kuten kouluttaja-Almankin kanssa juteltiin, niin meidän heikkoutemme on se, että jos tulee joku viirhe, luovutan helposti siihen ja sitten menee kaikki muukin pieleen. Tämä näkyi myös keskiviikkoisessa suorittamisessa, mutta olen itsekin ylpeä siitä, kuinka otin itseäni niskasta kiinni viimeisellä suorituksella ja ohjauksen extempore-vahinkovaihdoksesta huolimatta jatkoin radan kunnialla loppuun, pelastin tilanteen ja purin hammasta yhteen - "nyt me tehdään nollana loppuun asti, perkele" Kumpa saisin tuon asenteen aina kisoihinkin! Joka tapauksessa, video tässä: