Pentu kotona!

Takkutukan Vihuri eli Oranssi Oranki-Orava Hirviö Vinkuintiaani Sydämenmurskaaja alias Ora. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Ora ja siskonsa Vinka (edessä)
Tänään aamupäivällä lähdettiin hakemaan Oraa kotiin. Kaikkein kamalinta oli varmasti nostaa täydessä unessa nukkuva pentu pois sisarustensa vierestä, mutta tehtävä se tietenkin oli. Matka kotiin meni ihan loistavasti: Taisi piipata ihan vähän alkumatkasta, mutta nukahti älyttömän nopeasti ja nukkuikin sitten melkein koko loppumatkan mun sylissä (n. 100 kilometriä). Välillä heräsi vähän läähättämään, mutta rimpuilua tai vaeltamisen yrittämistäkään ei ollut. Hieno tyttö! ♥

Kotiin päästyä mentiin saman tien moikkaamaan ulos poikia verkkoaidan takana: Oran mielestä pojat olivat aika pelottavia, mutta kiinnostivat selkeästi kuitenkin. Jasu oli tosi kiinnostunut tytöstä ja se ottikin sen hyvin vastaan, Jasun tapaan älyttömän rauhallisesti ja sanaakaan sanomatta. Elmerin kanssa ei sen sijaan mennytkään ihan yhtä hyvin: Aidan takaa mudi oli kiinnostava, sille vinguttiin ja häntäkin heilui, mutta kun päästiin lähemmäs, oli poika antamassa pennulle kyytiä. Elmeri joutui jäähylle, ja on sen jälkeen nähnyt pentua vähän kauempaa aita välissä, jolloin on ollut nätisti. Mustasukkaisuutta ehkä, kuten Elmerillä on tapana, en tiedä. Saa nähdä, miten etenee. Hienosti Ora on itse kuitenkin jo kotiutunut meille ja omaksunut mun huoneen "omaksi paikakseen", ja pentu tuntuu seuraavan mua joka paikkaan jos vain on hereillä.

Tähän mennessä tämän päivän aikana pentu on nukkunut tosi paljon kevythäkissä ja lattialla mun jaloissa tai tuolin alla, käynyt maailman lyhyimmällä remmilenkillä (aluksi hihna oli ihana lelu, mutta remmissä käveli lyhyen matkan todella nätisti!), vinkunut ja huutanut täysiä mun huoneen aidan takana ihmisten syödessä päiväruokaa, tutkinut meidän pihaa, käynyt tarkastamassa pienen ojan kuraveden, syönyt lähes kaiken päiväruokansa reippaasti, koetellut omistajan hermoja, ollut supersöpönä, nukkunut "isojen" poikien lenkin ajan nätisti yksinään ja pissannut kaksi kertaa sisälle ulkoreissun _jälkeen. Kakat tehtiin sentään ulos.

Mä en meinaa vieläkään tajuta, että mulla tosiaan on pentu kotona. Ja vasta tänään tosiaan tajusin, että nyt täytyy aloittaa kaikki kouluttaminen täydellisen nollasta. Tottapuhuakseni mua vähän pelottaa, tulenko pärjäämään tuollaisen riiviöpaimenpennun kanssa yksin, mutta kai tähän tottuu. Ora joutuu jo huomenna jäämään yksin (tai no, pojat ja sairaslomalla oleva äitini jää kotiin, mutta pentu on käytännössä yksin) mun koulupäivän ajaksi. Onneksi mulla on vähän normaalia lyhyempi päivä ja tiistai+keskiviikko on mulla vapaita.

Vaikka pentu onkin tuollainen hirviö, en mä (ainakaan vielä) kadu sen ottamista. Vihdoin mulla on oma mudi. Mun pitää hokea sitä itselleni, että saattaisin ehkä tajutakin asian. Tosin en mä kuitenkaan tajua.
Nyt pentu huutaa tuossa possunkorvalle siihen malliin, että taitaa olla "lenkin" paikka. :D

Pikainen tilannetiedotus ja kuvapostaus

Eipä ole vielä pentusta kotona, huomenna olisi haku edessä kello 11. Jännittää ihan vietävästi. Jotkut Oran sisaruksista ovat jo eilen ja tänään päässeet omiin koteihinsa. Serkun 5-kuisen bortsupojan jäljiltä sain palan korkeaa verkkoa, jonka sain kätevästi koiraportiksi huoneeni ovelle. Katsotaan sitten, pitääkö se kakaraa sisällä.. :)
Elmerin kipulääkekuuri loppui eiliseen. On kyllä vaikuttanut täysin normaalilta ilman todella satunnaisia vinkunoita, joita tarkemmin ajateltuna en ole ainakaan tänään kuullut lainkaan. Nyt on niin tietämätön olo, kun en keksi, mitä tuolle pitäisi tehdä. Parhaassa tapauksessa sillä oli selässä tms. vain joku jumi tai vastaavaa, joka on nyt poissa levolla ja mun satunnaisilla hieronnoilla, mutta pahimmassa tapauksessa tämä ei ollutkaan tässä, vaan sillä on jotain vakavampaa. Ehkä seuraan tilannetta vielä jonkun aikaa tällaisena ja päätän vasta sitten, mitä tehdä...

Tänään oli niin keväinen ilma ja lähes kaikki lumetkin ovat jo sulaneet, joten otin kameran matkaan lenkille ja otin viimeiset kuvat pojista ilman pikkutyttöä. ;) Saa nähdä, mitä ne pennusta huomenna tuumaavat... Yleensä ovat kyllä pitäneet pennuista, ainakin Elmeri; Jasu tykkää pennuista vain silloin, kun ne ovat tarpeeksi väsyneitä eivätkä riehu. :D

Liikuntakieltoa ja videoita

Keksin näköjään ihan "loistavan" ajan aloittaa blogi, kun harrastava koira saa saman tien liikuntakiellon. Treenit siis edelleen jäänyt välistä... Kipulääke on auttanut jonkin verran, mutta täysin vinkumatta koira ei ole. Jonkun yön on ollut vinkumatta, mutta vaihtoehtoisesti sitten päivällä joku vinkuna kuulunut. Pitää soitella lääkekuurin (vielä 2 päivää) jälkeen vielä tuonne samalle eläinlääkärille ja vähän pohtia, pitäisikö viedä tarkempiin tutkimuksiin muualle ja vähän tuoda esille omia mietelmiä.

Ollaan me silti lenkkeilty normaalit lenkit, tosin varoen, ettei koira juokse tai rasita itseään muuten liikaa. Treenaaminen on jäänyt satunnaiseksi pikkutemppujen tekemiseksi kotona, jonka lisäksi ollaan hurjasti etsitty nameja ympäri kämppää ja pihaa. Koiran on myös pitänyt vajaa kymmenestä väärinpäin olevasta purkista valita se, jonka alla on nami, ja kääntää se nurin. Myös muita "uusia" viritelmiä ollaan yritetty keksiä. Jonkinnäköinen tonnikalajäljen tapainen viritelmä "jäljestettiin" myös omalla pihalla. Vähän häsläystähän se oli, mutta pienellä avustuksella päästiin hyvin perille asti. Aiemmin ollaan Elmerin kanssa kyllä etsitty nameja, että nenänkäyttö on tuttua, mutta jälkien saralta sen kanssa on vain kerran tehty makkarajälki... Elmerin nenänkäyttö on kyllä sitä häsläystä lukuunottamatta aika hyvää. Tuossa yllä kuva Jasusta: Koira on ihan loukkaantunut, kun sen kanssa ei myöskään voi leikkiä normaaliin tapaan ja "nenänkäyttötreeniä" teen enemmän Elmerin kanssa.
Muutamia on2off-treenejä ollaan myös tehty Elmerin kanssa katukivetyksellä ( ;) ), ja tuo on vasta nyt tainnut ymmärtää takajalkojen käyttämisen tässä liikuntakiellossa pohtiessaan! Vihdoin on tajunnut, että asentoon voi myös peruuttaa tai pyörähtää, ennen on pitänyt liikkua aina eteenpäin.
Alla olevasta videosta haluaisin kommentoida sen verran, että 1. meillä ei ole mitään tarvetta olla "hyviä", kunhan vähän aktivoin koiraa saaden se käyttämään nenäänsä, 2. tuo hihna on superpitkä nahkahihna ja 3. videon laatu on aivan järkyttävän kamala. :D



Pennun, Oran, tuloon on enää pari-kolme päivää. Hurjaa, miten aika menee näin nopeasti, vaikka odottavan aika onkin pitkä. Huomaa kyllä omasta panikoinnista, ettei ole vähään aikaan pentua ollut talossa: Esimerkiksi syötettävän ruuan miettiminen on järkyttävän vaikeaa enkä tiedä vieläkään, miten saisin johdot piiloon tai pois pennun ulottuvilta. Eiköhän se siitä... Alla video pennusta viikon takaa keskiviikolta, laitoin äänet mykäksi, kun olivat niin mielenkiintoiset.. :'D Videossa on Terhin jalat ja tossut: Onneksi mulla on samanlaiset tossut kotona, ettei jalat ole sitten ihan rei'illä, kun pentu tulee kotiin.

Ainiin, tänään käytiin myös tuo lähin iso metsä katsastamassa, ja sulahan se oli vihdoin! Yksi vähän varjoisampi alue oli vielä lumen peitossa, mutta muuten pystyi kävelemään ihan tennarit kuivina.
Seuraava päivitys onkin sitten varmaan pennun saapumisesta... :) Sitä odotellessa!

Lisätty 27.4. : Pentu on siis näillä näkymin tulossa sunnuntaina. (:

Polvitutkimukset

Osallistuttiin tänään kahdelta Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan ilmaiseen polvilumpioluksaatio-tarkastuspäivään molempien poikien kanssa. Itse tulin suoraan koulusta Viikkiin, isäni toi koirat autolla. Molemmat pojat olivat Jaskan muutamaa murahdusta lukuunottamatta supernätisti, ja homma sujui pieneläinsairaalassa todella sujuvasti.
Jaettiin koirat kahteen tutkimushuoneeseen samanaikaisesti (Jasu isälle, Elmeri mulle). Elmerin tutki neljä naisopiskelijaa; koira oli tosi nätisti, odotti paikoillaan ja antoi väännellä itseään, mitä nyt anovalla katseellaan yritti viestittää "millon tää loppuu?". :D Lopuksi tuli vielä ortopedi tarkistamaan tuloksen. Jasulla oli kuulemma myös mennyt äärettömän hienosti, oli ollut iloinen koko tutkimuksen ajan ja oli saanut kehuja. :)

Tuloksena saatiin molemmille harjakoirille terveet polvet, eli 0/0! Elmerin vasen polvi oli kuulemma ollut vähän löysempi kuin oikea, mutta kuitenkin niin vähän, ettei siitä tule ykköstä. Tulokset ovat siis ihan viralliset, koska viimeisen tutkimuksen teki Kennelliiton hyväksymä eläinlääkäri.
Elmerin kasvattajalta kuulin, että Elmerin isällä hoidetaan nykyään eturauhasongelmaa. Pitää tutkia tuota enemmän.
Kuva on sunnuntailta, muuten olisi jäänyt kuvatta. ;)

Eläinlääkäri ja pentuja

Eilisen vuorokauden puolella (tänään...) käytiin Elmerin kanssa eläinlääkärissä Hakunilassa. Lääkäri tunnusteli selkärangan ja selkää, venytti lihaksia, tunnusteli eturauhasen muttei löytänyt oikein mistään mitään normaalista poikkeavaa. Määräsi tulehduskipulääkekuurin 7-10 päivälle ja lepoa (pelkkiä hihnalenkkejä, ei yhtään rajuja leikkejä/äkkinäisiä liikkeitä jne.) vähintään kahden viikon ajan, jonka jälkeen liikuntaa lisätään asteittain. Jos kivut tulevat taas takaisin/eivät helpota muutamassa päivässä, katsellaan mitä tehdään.
Myöhemmin mietittiin Terhin kanssa, josko vika olisi kuitenkin välilevyissä, joiden kanssa on kuulemma ongelmia melko usein harjakoirien parissa. Se ei välttämättä näkyisi edes röntgenkuvassa, vaan kannattaisi hakeutua neurologille. Mietitään tätäkin vaihtoehtoa sitten parin viikon jälkeen...

Suoraan eläinlääkäriltä menin seuraamaan Muru-mudin fysioterapiahoitoa ja vähän palloilemaan 4,5-kuista Ihku-mudia, jonka jälkeen matka jatkui reilu 6-viikkoisia pentuja katsomaan. Ihan eri meininki oli nyt kuin 9 päivää sitten, jolloin pennut tosin olivat jo valmiiksi väsyneitä. Hurja meininki, ääntä osataan selkeästi käyttää ja luonne-erot näkyivät nyt tosi selkeästi. Olen kyllä todella tyytyväinen tuohon "omaan" pentuun, joka luultavasti on nyt mulle tulossa. Ihan mahtava kakara! Pääsivät ulkoilemaankin pienien tirsojen jälkeen ja sain kasvattajalta Pennun polku -kirjan luettavaksi. Enää puolitoista viikkoa, hurrrjaa...
Loput kuvat on nähtävissä täällä, kunhan ehdin muokata kaikki. (:

Pohdintaa ja lenkkeilyä

Eilen jätettiin tosiaan agitreenit väliin, ja ne olivatkin meidän ryhmän viimeiset ohjatut talvitreenit. Kahden viikon päästä maanantaina (vappu, ei pidetä ohjattuja) pitäisi olla kenttä hallissa tyhjillään ja saa mennä treenaamaan, saa nähdä, mikä Elmerin vointi silloin on. Ojangon ulkokentätkin ovat tosin jo käytössä, koulu vaan rajoittaa aika paljon omalla ajalla kentillä käymistä. Virallinen ulkokausi alkaakin sitten saman tien 10.5., eli meidän treenipäivä vaihtuu maanantaista torstaihin.
Elmeri on ollut nyt pari päivää parempi (leikkinyt, juossut, syönyt yms. normaalisti), ja virtaa koiralla olisi vaikka muille jakaa, kun ei ole päässyt oikein mitään tekemään. Vinkuillut se kuitenkin on edelleen öisin ja muutaman kerran päivälläkin, välillä näyttää niin surkealta... Saatiin eläinlääkäriaika huomiselle (keskiviikko) 10.15, epäilivät puhelimessa nivelvaivaa (kuten minäkin) tai eturauhasongelmaa. Otetaan aamulla virtsanäyte, paastotaan 12 tuntia ennen käyntiä ja katsotaan sitten, mitä sanotaan...

Tänään mut laitettiin käyttämään päivälenkillä kaverin kaksi tuttua cairnterrieriä, Mari ja Ronja, joten lähdettiin poikien kanssa vähän pidemmälle reissulle (tytöt hakemaan -> pitkähkö lenkki -> kotiin). Kameran jätin suosiolla kotiin, neljän koiran - vaikkakin pikkukoiran - lenkittäminen samaan aikaan ja vielä kameran kanssa ei lupaile koskaan hyvää. :D Kuva on Ronjasta vuoden takaa. :)

Tilannetiedotusta ja sunnuntaita

Kirjaan näitä ihan itseänikin varten tänne ylös.
Yöllä Elmeri vinkui taas pariin otteeseen. Vetäytyi lopulta huoneen nurkkaan nukkumaan. Ei normaalia.
Aamulenkillä koira teki normaalisti tarpeensa ja kotiin päästyään leikki ihan normaalisti (lue: rajusti). Siitä rauhoituttuaan meni lepäämään ja siitä noustuaan vinkui taas vähän. Alan kallistua jonkunnäköiseen nivel- tai lihasongelmaan jalassa/ympäristössä, tosin vielä aamulla ajattelin jotain häiriötä suolistossa... Eläinlääkäri kutsuu. |:

Tänään oli niin hyvännäköinen ilma, että lähdettiin poikien kanssa vähän metsään. Luulin jo ison metsätien olevan sula, mutta oli turha luulo... Koko metsälenkki oli vähän fiasko, koska 1. olin unohtanut namit kotiin 2. tie oli lumisohjossa ja metsässä hanki = hienohelmat ei kävele kunnolla 3. loppumatkasta mulla oli kiire ajotunnille.

Saatiin me silti vähän käveltyä ja nappasin muutaman kuvankin. Hienosti pojat osasivat olla välittämättä takana tulevasta pikkukoirasta. :) Treenailut jätin tarkoituksella väliin Elmerin voinnin takia, eikä siinä sohjossa nyt paljon mitään olisi voinutkaan tehdä. Elmeri oli kyllä koko lenkin ihan normaali, juoksikin sulalla tiellä ja kiinteämmällä lumella! Taitaa olla jokin vika, joka lievenee, kun ollaan oltu hetki liikkeessä.

(Päivitetty 15:45)

Heti huonoa

Vähän ihmettelinkin, miten kaikki voikaan rullata nyt näin hyvin, mutta tulihan ne ikävätkin asiat koirasaralla vastaan. Ei tosin pennunhankinnassa, vaan aikuisissa koirissa.

Elmeri on ihan outo. Se selkeästi kipuilee jostain aika hurjastikin. Alkoi ihan yhtäkkiä keskiviikkona, oli parempi torstaina, perjantaina jotain siltä väliltä ja tänään on ollut taas huomattavasti huonompi. Se aristelee etujalkojaan, saattaa vinkaista kun sitä koskee selkään, niskaan tai korviin. Jos puvun ottaa "normaalisti" niskan kautta pois, se vinkuu. Joskus Elmu on vähän aikaa maannut sohvalla, ja kun se hyppää alas, se vinkaisee ja jatkaa matkaansa toista etujalkaa linkaten. Välillä koiran maha pitää ihan hurjaa ääntä.
Pari viimeistä yötä on ollut kamalimpia. Viime yönä heräsin kaksi vai kolmekin kertaa siihen, kun koira vinkuu lähes täyttä kurkkua jonkun takia; Ei se kovin kauaa kestä pienen rauhoittelun jälkeen ja selkeästi selällään se menee nopeiten ohi, mutta tyhmäkin jo ymmärtää, ettei se ole normaalia. Elmeri ei leiki, vaikka normaalisti on aina leikkimässä, kun vaan lelun ottaa esiin. Syö ja juo normaalisti - joskin ehkä hieman nirsommin - tosin tosi kova vatsa sillä on ollut nyt myös pari päivää. Laitoin sille nyt taas lorauksen öljyä ruokaan pienen tauon jälkeen, josko auttaisi asiaa.

Lenkillä koira on ihan normaali. Ravaa normaalisti, merkkailee normaalisti, on tarkkaavainen ympäristöstään ja kulkee muutenkin kuten ennenkin. Ainoa poikkeus on se, ettei se innostu kuten joskus tai juokse lainkaan. Muuten normaalissa tilanteessa en tällä hetkellä siitä huolestuisi, koska märällä sadekelillä se ei muutenkaan koskaan juokse ("äitiii onko pakkoo yhyy"), mutta yhdistettynä koiran muuhun käytökseen se ei ole normaalia.

Maanantaina jää agitreenit luonnollisesti väliin ja koitetaan saada eläinlääkäriaika. Mä en vain itse keksi tälle mitään syytä, niin en tiedä, mistä eläinlääkärikään voisi tätä lähteä puimaan. Toivottavasti jostain, sen näkee sitten. Niin turhauttavaa, kun ulkoisesti kaikki on täysin kunnossa, eikä yhtään tiedä, miten voisi koiraa auttaa.
Treenailutkin ovat tietty jääneet tämän takia kokonaan pois.

Pennun suhteen näyttää hyvältä. Ostin tänään alesta yhden pannakin kakaralle aikuisiälle. Pentuja menen luultavasti katsomaan taas keskiviikkona. (:

Postauksen kuva on viime syksyltä.

Ensimmäinen blogiteksti

Nyt, kun pennunhankintani on lähtenyt kunnolla rullaamaan eteenpäin, on aika perustaa treeniblogi kuulumisilla varustettuna. Vielä työn alla on ulkoasun säätöä ja yläkuvan tekoa, mutta tekstit on valmiina.

En edes muistanut, millaiselta pennun odottaminen tuntuu. Vasta nyt olen alkanut kunnolla sisäistää, että mulle tosiaankin on tulossa pentu. Mähän olin kysellyt jo ennestään jonkin verran tutulta kasvattajalta pennuista jo astutusvaiheessa, mutta koska tässä oli niin monta ongelmamuuttujaa pennunhankintaa ajatellen ennen sitä, sain ilmaistua vakavan kiinnostukseni narttupentuun vasta melko myöhään. Silloin oli kaikki nartut jo varattu - jäin siis jonoon. Käsittämättömällä tuurilla yksi peruutus kuitenkin tuli, ja olen pentuja ehtinyt käydä katsomassa kertaalleen. Koska tieto pennusta tuli vasta reilu viikko sitten ja vähän puskista - olin jo luopunut toivosta näiden pentujen suhteen eikä toista mulle sopivaa pentuetta koko vuodelle ollut tiedossa - on asian tiedostaminen ollut vähän hankalaa.
Nyt olen rahattomana opiskelijana kaivanut harjakoirien vanhoja pantoja, josko joku niistä kävisi pennulle pentupannaksi ja miettinyt, miten saan huoneeni pentukuntoon. Kun vielä toistaiseksi asun vanhempieni luona - muutto tosin on edessä viimeistään vuoden sisään - on otettava huomioon myös ei-niin-pentumyönteiset vanhemmat, joka on osoittautunut melko hankalaksi. Eiköhän tämä tästä.

Harjakoirien kanssa ollaan vihdoin päästy vähän treenailemaan ulos, kun lumia on sulanut kentiltä. Molemmat ovat nauttineet kevään auringoista terassilla ja ovat ilmojen lämmetessä selkeästi pirteämpiä. Epäilen tosin Elmerin olevan joko kipeä tai satuttanut itsensä johonkin, sillä se on nyt pari päivää vinkuillut "turhasta". Pitää seurata, ettei vain olisi mitään vakavampaa. Toivottavasti menisi myös ohi ennen maanantain agilitytreenejä, ei haluaisi jättää yksiäkään treenejä väliin, kun hallissa on aika vain kerran kahteen viikkoon. Kentätkin ovat kyllä sulaneet jo siihen malliin, että voisi lähteä omalla ajalla agikentille. Ajokortin saanti on mulla vaan vähän viivästynyt, niin ei omalla autolla pääse, joka tekee asian hankalaksi...

Koska tämä on luonnollisesti blogin ensimmäinen postaus tänä vuonna, ajattelin vähän listata tähän tavoitteita koirille ja mun koirien kanssa puuhaamiselle tälle vuodelle. Yritän laittaa meille realistisia tavoitteita enkä liian korkealle, positiiviset yllätykset on kivempia kuin negatiiviset. ;)

Elmeri
- agilityssä keinu kunnolla kisakuntoon
- ... ja vähintään yhdet viralliset kisat kesällä
- oudot vaivat selviksi/pois/terveenä pysyminen
- remmikäyttäytyminen koirien kanssa paremmaksi
- uusia temppuja ja päänvaivaa
- kastraatio keväällä/kesällä

Jasu

- terveenä pysyminen + korvat kunnossa

- en jätä "ulkopuoliseksi", uusia temppuja ja puuhaa myös Jasulle

- turkki leikataan ennen takkuutumisia

- pennun hyväksyminen

- iloinen mieli!

Pentu
- kunnon teinikoiraksi kasvaminen
- julkiset liikennevälineet tutuiksi
- agilitystä kuljettaminen, ohjauskuvioita ja estehakua (siivekkeillä ja putkilla lähinnä)
- tokon alkeita
- paimentamaan pääsy loppukesästä (tarpeeksi ikää)!
- tarpeeksi puuhaa, koirakavereita ja iloinen koira. :)

Nyt kuitenkin seuraavaan päivitykseen, blogi herää tosin kunnolla eloon vasta pennun saavuttua taloon. (: