Jotain, mitä ei suunniteltu

"Ei ole ajankohtaista. Ei vielä pitkään aikaan, vasta kun Ora on valmis, vasta kun Ora on parin vuoden päähän eläköitymässä ainakin agilitystä. En edes kuumeile". Niin mä sanoin ja ajattelin vielä ihan hetki sitten ja yritin toitottaa itselleni vielä lokakuussakin.

Syksyllä talouteni neljän koiran lauma vaihtui radikaalisti yhteen koiraan muuton myötä (tai kahteen, jos kämppiksen koira halutaan laskea mukaan). Vaikka niistä neljästäkin vain se yksi oli alun alkaenkin ollut se ainoa oma koira, oli muutos varmasti aika olennainen osa pian tapahtuvaa elämänmuutosta. Mulle tulee siis pentu. Ihan pian.

Se kävi vähän vahingossa. Olin salaa (tai vähemmän salaa) kiinnostunut pentueen emästä jo ihan sen suomeentuonnista lähtien ja kun pentueen isä julkistettiin, kädet alkoivat syyhytä tuoda kuume julki. Tuolloin kuitenkin järki voitti - eihän viidettä koiraa laumaan olisi millään kuitenkaan voinut ottaa. Olin itse asiassa puhunutkin erittäin alustavasti kyseisen pentueen pennun pennuista (lausehirviö) sinne jonnekin kolmen neljän vuoden päähän, kuten tosin olin jutellut samalla tavalla kahdesta toisenkin rotuisesta. Vähän myöhemmin oli kuitenkin tiedossa oman lauman erkaantuminen ja silloin huomasin kirjoittaneeni tälle ennestään tutulle kasvattajalle, kaverille, viestiä Facebookissa. Voisiko hän kuvitella myyvänsä jo tästä pentueesta pennun mulle? Vastaus oli myöntävä.

Ajatus kyti päässä, mutta sanoin silti kysyville, että ei mulle ole tulossa pentua. Ora ei mun mielestä ollut tarpeeksi hyvässä vaiheessa, ihan liian nuori, ja edelleen se yhden koiran helppous tuntui niin kivalta. Mitä jos -oli kuitenkin taustalla, ja lopulta huomasin joka toinen päivä ajattelevani, ettei pentua missään nimessä ja joka toinen, että ehdottomasti olen ottamassa, miksi ei. Lopulta jälkimmäinen ajatus syrjäytti ensimmäisen ja tässä sitä nyt ollaan.
 
Toinen koira vähän pelottaa, mutta olen elänyt loppujen lopuksi hyvin vähän aikaa vain yhden koiran kanssa, joten useamman en usko tuottavan mulle minkäänlaista kahden koiran shokkia tai muuta järkytystä. Useamman koiran arki on tuttua ja huomasin Maunon kyläillessä jopa kaipaavani sitä. Pelottaa myös se, tuleeko Ora juttuun uuden koiran kanssa, sillä kun on ollut taipumusta pitää sisällä isoa omaa tilaa koirien suhteen ja ahdistua siitä, jos joku sen rajan ylittää - tosin onneksi se ei kyllä ole ikinä murinaa kummempaa tehnyt ja se pitää pennuista. Aika kuitenkin näyttää enkä usko, että Oran luonne mitään ihmeellistä käännöstä koskaan jatkossakaan tulisi tekemään.

Kyseessä on siis toinen unkarilainen painajainen, mudinarttu Sallan kasvattamasta ensimmäisestä pentueesta (kennel Hyberhyber). Pentu on tulossa sijoitukseen kasvattajaltaan. Pentueen emä on ruotsintuonti Subré, joka oli pentuna Oran paras painikaveri aina silloin, kun nähtiin, ja isä sen sijaan on mut luonteellaan jo useampi vuosi sitten valloittanut Marjon kasvatti Veijo. Pentueeseen syntyi vain narttuja, joten näin ollen valinnanvaraa sen suhteen ei olllut. Nimeksi on valikoitunut vähän pidemmän pohdinnan tuloksena Ren, joka tulee rentukasta. Viralliselta nimeltään penska on Hyberhyber Puhuri, eli se jatkaa Oran jalanjäljillä - sehän on virallisesti Vihuri.

Vasemmalla 3,5 vko, oikealla 6 vko

Pentuja olen käynyt katsomassa (salaa :D) jo kahdesti puolentoista tunnin ajomatkan päässä, 16.11. Jennan kanssa pentujen ollessa 3,5-viikkoisia, unisia pieniä palleroita, sekä 4.12. 6-viikkoisia hirviöitä Marjon kanssa. Seuraava reissu tulee näinollen olemaan ensi viikon lopussa, kun neitonen haetaan kotiin. Pennut on pentutestattu 6-viikkoisina ja laitan niistä tarkemmat tulokset, kunhan ne itsekin saan suullisten tietojen lisäksi. Renistä toivotaan tulevaisuuden elämän ilostuttajaa, toista treenikaveria lajiin kuin lajiin ja Oran juoksukaveria, ja toiveissa tietysti olisi myös medikokoinen agilitytykki, johon pennulla on aika loistavat lähtökohdat ainakin luonteensa puolesta.
Mainittakoot tähän loppuun vielä, että en olisi halunnut blue merlen väristä koiraa sen enempää kuin mustaakaan. Pentueessa nyt ei muita sattunut olemaan, joten nyt kävi näin.