Agirallytokorally - TK1 Ora!

Tämän talon painit sen kun syventyivät ja rentoutuivat, ja kun lunta tuli, Ora ja Mauno painivat jopa ulkona juoksemisen sijaan ja sen lomassa. Mudit pyörivät kirjaimellisesti välillä toistensa päällä painiessaan ja silloin tällöin niistä oli hauskaa pyöriä yhtä aikaa vierekkäin selällään lattialla niin, että toista voi haukata ohimennen silloin tällöin. Ora myös opetti Maunon leikkiörisemään - tai ilmeisesti Mauno vihdoin uskalsi myös leikkiöristä siskonsa kanssa - ja ne kuulostivat niin samoilta, ettei aina meinannut erottaa, kumpi ääntä piti milloinkin. Lauantaina Mauno kuitenkin palasi iltapäivällä takaisin kotiinsa ja Ora jäi taas ainoaksi koiraksi, jos kämppiksen koiraa ei oteta lukuun.

 Perjantaina treenattiin ohjatuissa agilitytreeneissä ylläolevaa rataa. Alun tein ensin vain työntämällä koiran kaukaa putkeen putken puolelta, toisella vai kolmannella yrittämällä tein takaaleikkauksen neloselle - molemmat toimi, mutta takaaleikkaus tuntui paljon varmemmalta. Ora tykkäsi ohittaa neloshyppyä ja pujahtaa välistä vitosputkeen, jos sitä ei ohjannut kunnolla eteen, jonka senkin takia takaaleikkaus tuntui paremmalta. 6-8 piti kokeilla myös tuplasylkkäriä hifistelynä, mutta tehtiinkin joka kerta valsseilla - kouluttaja piiskasi mua hitaista kääntävistä avuista, jodien takia mudin kaarrokset vähän valuivat... Sekoitin myös kerran kasihypyn jälkeisen elämän kepeillemenoon, oli niin samanlainen kuvio! Puomi oli perjantaina nopea varsinkin ekalla kerralla, mutta leijeröinti ei aluksi tuntunut yhtään onnistuvan puomin jälkeen. Unohdin kokonaan ohjata koiraa hypylle 16 ja oletin siltä liikaa täysin oma-aloitteista radanlukua. Sen sijaan hypylle 17 olisin voinut luottaa mudia heti alkuunsa paljon enemmän ja jatkossa se ei vaatinutkaan kuin ihan pienen tyrkkäisyn, jolloin pystyin olemaan hypyn 18 takana ottamassa koiraa ajoissa päällejuoksuun, takaakiertoon yhdeksälletoista ja tiukka kurvi kepeille, joka luonnistui Oralta kuin vettä vaan. Lopussa ei ongelmaa, ohjaajalle vaan taas muistutsta, että muista ohjata sitä koiraa, se ei mene automaattisesti sinne, minne ajattelet sen menevän. Pitkästä aikaa agitreenien jälkeen oli sellainen fiilis, että on käynyt ehdottomasti tekemässä urheilusuorituksen, sen verta hikikin nousi pintaan...

Rally-tokotreeneissä oli omatoimipuolella sarjahyppyjä, joiden kanssa ei ongelmaa, kunhan vain otan mudin seuraamaan jokaisen hypyn välissä. Ratatreeninä ei edes mikään helpoin MES-rata, joka sisälsi ainakin edestä puolenvaihdon, tunnelin ja todella paljon oikealla puolella tehtäviä tehtäviä. Itse tehtävien kanssa meillä ei sinänsä ollut ongelmaa, mutta radan kanssa vähän säädettiin paikoittain. Käytösruudun sijaan tehtiin Oran kanssa perjantaina kontaktiharjoitusta, koska kentällä remmissä raahattu (siis liikkeessä oleva) pehmopantteri oli mudin mielestä ihan törkeän mielenkiintoinen, joka vaikutti myös ratasuoritukseen. Se välillä katsoi pehmon jälkeen muhun kuin kysyen, että milloin vapautan sen palkalle pantteria retuuttamaan. Hölmö eläin.

Lauantaina käytiin mudien kanssa pikaisella aamulenkillä ja vähän ennen puoltapäivää lähdettiin talsimaan lumisessa maisemassa Ojankoa ja tokokoetta kohti. Jonkin verran oli odottelua paikan päällä, mutta se on Oralle vain hyvä juttu. Lämmitellessä mudi oli tosi kiva, mitä nyt otti häiriötä keskellä hallia olevasta kauppakojusta, mutta en ollut siitä huolissani, koska eihän sellaista kentällä ole. Tuomarina Riikka Pulliainen, koirakoita yhteensä 19, me kuudentena, eli ensimmäisenä toisessa paikkamakuuryhmässä.

Luoksepäästävyys 10 - suoritettiin kentän ulkopuolella niin, että jokainen koirakko tuli numerojärjestyksessä moikkaamaan tuomaria, koska tuomari käveli kepin avustuksella. Kovin oli vapaita luoksepäästävyyksiä koirakoilla, mutta Oran vein luokse seuruussa perinteisen luoksepäästävyyden tapaan. Pulliainen oli Oran mielestä kiva ja se heilutti sille häntääkin - erittäin rento ja kiva tilanne, tosi hyvä treeni myös Oralle. Tuomari siinä juttelikin vähän samalla ja tykkäsi mudista, tosin kysyi ensin, että onko se sellainen pumi.
Paikalla makaaminen 10 - Oran huonoin koepaikkis ikinä. Vierestä mudia tuijotteli lapinkoira ja Oranhan tietty piti sitten tuijotella takaisin. Jätössä ei kuunnellut kunnolla eikä mennyt pää maahan, vaan meni aika nihkeän oloisesti edelleen sivulle vilkuillen ihan vain maahan, ihan suhteellisen ripeästi kuitenkin. Jätin myös ligg-käskyllä odottamaan, mutta ei reagoinut vieläkään vaan pää pysyi ylhäällä. Voi vitsit. Toisessa reunassa oleva dallu oli tosi levoton, vinkui ja nousi istuman, käveli pienen matkan ja jäi taas istumaan, lopulta lähti kokonaan, jolloin omistaja luonnolliseti haki pois. Koko paikkis vähän pelotti, mutta kyllä se siellä koko ajan pysyi, pari kertaa haisteli ja taisi valahtaa lonkalleen. En olisi itse antanut kymppiä, mutta vissiin alokkaassa tuollainen vielä menee.

Viiden koirakon suoritukset ennen meitä tuntuivat törkeän pitkiltä. Odottelua, odottelua, vaikka oltiin kuitenkin suhteellisen alkupäässä. Lämpätessä mudi oli ihan kiva.

Seuraaminen kytkettynä 7 - Voi hu-oh. Jos mudi nyt päättää kehittää jonkun "paineistun kehässä" -ongelman, niin ei kyllä yhtään kiva. Kehän ulkopuolella vielä ihan ok, mutta Kun oltiin kävelemässä kehään, sen vire laski saman tien. Oli koko seuruun vähän haahun oloinen. Ensimmäinen pysähdys tuli Oralle kuin puun takaa, lähti vähän hitaasti liikkeelle, jätätti käännöksissä ja juuri ennen täykkäriä Ora löysi mielestään varmaan jonkun kimalaisen kankustaan...
Seuraaminen taluttimetta 8 - Vähän parempi kuin remmissä, mutta ei kyllä ollenkaan parasta Oraa tämäkään. Varsinkin viimeisessä täykkärissä oli ihan omissa maailmoissaan. Kiukuttaa, kun mudi ei näytä sitä täydellistä seuruutaan melkein ikinä kokeessa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Ja siis mitä ihmettä. Koira ei ollut kunnolla kuulolla juuri käskyn aikaan ja tarjosi sitten istumista. Korjasin, mutta korjasin vahingossa liian suurieleisesti (luettiin kolmanneksi käskyksi), joten nolla. Istumista mudi on nyt tarjonnut välillä seisomisesta, mutta ei kyllä aikoihin maahanmenosta.
Luoksetulo 10 - Oraksi hidas ja pitkälaukkaisen lönköttelevä, mutta ihan kiva.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 - Ei nyt ihan mikään täysin jalat lukkoon -pysähdys, mitä mudi joskus esittelee, mutta ihan ok tämäkin. Annoin käskyn niin neutraalisti ja hiljaisella äänellä kuin osasin, ettei sekoita istumiseen. Loppuperusasento vähän hidas.
Estehyppy 9 - Mudi bongasi jotain kehän ulkopuolelta jo ennen liikkeen alkua, ja oli menossa sinne. Ensimmäisessä kokeessa teki saman, mutta silloin se oli lähdössä kaukopalkalle - nyt palkka ja kassi oli ihan eri suunnassa, joten en todellakaan tiedä, minne se oli menossa. Tuomarikin nauroi tapausta. Teknisesti muuten kuitenkin ihan hyvä.
Kokonaisvaikutus 9 - Kuulemma osaava, mutta hitaasti mukaanlähtevä (tänään).

Yhteispisteet 163 p, ALO1 ja TK1!!


Ei siis ollenkaan parasta mudia lauantaina, enkä voi sanoa olevani erityisen tyytyväinen. Perusasennot oli hitaat ihan kaikkialla ja muutenkin Orasta puuttui kokonaan se säpäkkyys, mistä olen nimenomaan siinä tykännyt ja yrittänyt vaalia. Teki se kuitenkin töitä ja kuunteli, vaikka vaikuttikin keskittymättömältä ja väsyneeltä. Treenailtiin kokeen jälkeen vähän seuruita ja jääviä ja se teki ihan hirveän kivasti, lähti mukaan liikkeeseen heti eikä kohta ja oli muutenkin huomattavasti parempi kuin kehässä. Nyt on hyvä hetki taukoilla ja opettaa vaikka vihdoin ja viimein se kaukopalkka ihan kunnolla kuntoon, jospa sillä saisi ylläpidettyä sitten koevirettä  paremmin.
Joka tapauksessa koulari siis saatiin, joka tuntuu kyllä kieltämättä aika hyvältä! Enää ei tarvitse miettiä alokkaan juttuja ja voin keskittyä ylempiin luokkiin, koska avoinkin on käytännössä aika valmis piilopaikkiksen luottoa lukuunottamatta.
Koska Mauno lähti kun pääsimme kokeesta kotiin, oli mudilla aikaa nukkua koko loppuilta - se vain nukkua tuhisi tuntitolkulla maailman onnellisimman koiran näköisenä. Taisi olla rankka pariviikkoinen, vielä koe siihen päälle!

Sunnuntai ei suinkaan ollut lepopäivä, vaan aamupäivällä pikaisen lenkin jälkeen matkamme suuntasi kohti Janakkalaa ja rally-tokokoetta, jonne Nea ja Päivi nappasivat meidät mitteleineen kyytiin. Matka sujui rattoisasti ja paikan päällä oli oikein kivasti aikaa - ei liikaa eikä liian vähän. Juuri missattiin Oran siskon hieno suoritus avoimessa luokassa, höh! Muutamaan otteeseen virittelin Oraa ennen radalle menoa ja että se tuntui ihan törkeän kivalta. Vain oikealta istumasta eteentulot tuntuivat tuottavan vaikeuksia, muuten se oli ihan hriveän hyvin mukana koko ajan. En edes jännittänyt koetta juuri lainkaan odotellessa pieniä jännityshetkiä lukuunottamatta.

Sen sijaan radalle päästyä jännitys purkautui. Onneksi, onneksi olin opetellut radan, jonka kuvan seurakaveri oli lähettänyt Facebookissa jo ennen lähtöämme sen verran hyvin, ettei haitannut, etten saanut kesken radan luettua juuri kyltin kylttiä käännöksiä lukuunottamatta. Aluksi Ora oli lähtemässä mukaan tosi huonosti, ja ajattelin jo koko touhun kaatuvan siihen, mutta sitten mudi tsemppasi kovasti ja saatiin aikaan ihan kivaa pätkää. Pyörähdys vähän levähti ja houkutukset (lihapullarasia ja lahjapussi) vähän houkutteli, mutta siinäkin pieni tsemppieläimeni pisti parastaan eikä lamaantunut lopulta ollenkaan, kuten pelkäsin. Oikealta eteen tuli radalla todella nihkeästi kuten oli lämpätessäkin tullut, vaikka aiemmin treenatessa on ollut oikein pätevä. Hitaassa käynnissä Ora kävi myös nuuhkaisemassa käännös oikealle -kylttiä, mikähän lie aivokatkos tullut.

Rata hujahti hetkessä ohi ja oli pakko kysyä radalta päästyämme seuralaiselta, että skippasinko radalta jonkun osan, kun tuntui niin lyhyeltä... Käytösruudussa mudi pysyi oikein nätisti makaamassa sivulla, kontakti taisi katketa kaksi kertaa ja valahti se lonkalleen ajan loppuvaiheilla. Myöhemmin sain kuulla, että lopussa kyltillä istu-käännös oikeaan-istu mudin loppuistuminen oli jäänyt vajaaksi ja siitä oli näinollen tullut -10. Ei edes harmittanut, koska fiilis oli radalta hyvä, vaikka nyt näin jälkikäteen kyllä harmittaa, että miksen tyhmänä varmistanut istumista - rallyssa kun hitaat perusasennot eivät haittaa.
Joka tapauksessa radalta lopulta tulokseksi VOIHYV, 89 p ja tuomarinpalkinto kommentilla "tällaista rally-tokon kuuluisikin olla"! Miinukset olivat menneet siiitä yhdestä haistelusta ja vajaasta perusasennosta. Saamamme ruusuke aiheutti melkoista hilpeyttä ja se onkin kieltämättä ihan mahtavan ihana ja söötti.
Alla vielä video suorituksesta. Kiitos Päiville kuvaamisesta!


Nyt on kiva jäädä ihan hyvällä fiiliksellä tauolle tokomaisista kisoista, koska avoimeen tokoon en ole vielä valmis ilmoittamaan (koira varmaan olisikin) ja seuraavat suhteellisen lähellä olevat rally-tokot on vasta helmikuussa. Yhdet agilitykisat juoksemme vielä ensi lauantaina, mutta katsotaan, jäävätkö nekin viimeisiksi ennen kesää omia kisoja lukuunottamatta.