Hae tästä blogista

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Ensi kertaa kepeille

Olen aloittanut tämän postauksen jo yli viikko takaperin, ja pari muutakin tekstiä on ollut luonnoksena. Aikaiseksi ei ole vain saanut kirjoittaa mitään loppuun, joten tässä sitä ollaan - taas pienellä päivitystauolla. Onneksi tällä kertaa tauko ei tainnut venähtää sen pidemmäksi ja ehkä saan joskus ulos loputkin teksteistä.

Taas katselen jonkun uuden agilityharrastajan kuvia hyvällä mielellä. Kivaa, että yhä useammat ihmiset innostuvat lajista ja hyvä, että on niitä, jotka treenaavat sitä ilman verenmakua suussa ja joilla ainakin kuvien perusteella on tarkoitus pitää treeneissä kivaa. Selaan hyppykuvia, kontaktikuvia, pussiakin koira on treenannut viime kerralla ekaa kertaa. Sitten tulee kuva koiran ensimmäisistä kepittelyistä: koiralla ei ole mitään havaintoa siitä, mitä se nyt siinä oikeasti tekee, kunhan loikkii tai kävelee, seuraa namikättä ja hösöttää menemään kokonaiset 12 suoraa keppiä: "Oi, ruokaa, ruokaa, pakko päästä pian namin luokse! ... Mistähän mä muuten sain palkan?"
Houkuttelulla keppien opettaminen oli erittäin suosittua etenkin muutamia vuosia sitten ja valitettavasti monilla alkeiskursseilla opetellaan keppejä edelleen sillä tavalla. Monet aloittavat houkuttelemaan koiraa selkä menosuuntaan suorilla kepeillä, usein otetaan mukaan jo heti kaikki kaksitoista keppiä. Kuten sanottu, houkuttelumetodilla opetetut kepit ovat usein hitaammat, rytmitys voi olla vaikeaa ja ohjaajan on vaikea ottaa keppeihin etäisyyttä mihinkään suuntaan tai tehdä mitään ohjauskuviota ennen tai jälkeen keppien. Koira on kiinni ohjaajan kädessä ja vierellä juokseva ohjaaja on erittäin vaikea häivyttää pois.

En kiellä, etteikö houkuttelulla saisi opetettua koiralle keppejä. Elmerikin on oppinut aikoinaan perusteet houkuttelulla ja sillä on nykyään ihan mageet kepit, mutta sille on aina ollut vaikeaa itsenäinen kepittely ja sivuetäisyyden otto. Muistan, kuinka älyttömän paljon tein sen kanssa töitä vain siksi, että saisin takaaleikkauksen kepeille onnistumaan (nykyään on kyllä tosi jees!). Kun vertaa sitä kujakepeillä opetettuun Oraan, jonka kanssa ei ole koskaan tarvinnut tehdä töitä keppien opettelun jälkeen itsenäisten keppien saatika takaaleikkausten kanssa, on ero aika valtava. Rotuerokin varmasti, onhan kyseessä pehmeä ja vähämoottorinen seurakoira vs. isomoottorinen, kovempi paimen, mutta se ei varmastikaan selitä kokonaan tätä eroavaisuutta.
Alla Elmerin takaaleikkaustreenejä pari vuotta takaperin. Älkää välittäkö äänistä...


Keppien opettamiseen on ihan älyttömän monta tapaa. Ei varmaankaan yhtä montaa kuin opettajia, mutta kun tekniikoita voi yhdistellä toisiinsa, niitä tulee silti aika monta. Yleisimpiä ovat varmaan juurikin houkuttelu, kujakepit, verkot/ohjurit ja uusimpana suosituksi nousseet 2x2-metodi sekä takaperinketjutus. Millään tekniikalla opetettuna kepit eivät ole este, jonka oppii nopeasti: vaaditaan toistoja toistojen perään, kaikissa metodeissa helpoimmasta aloittamisen ja helppoon aina välillä palaten. Keppien opettaminen ei käy kädenkäänteessä ja kaikkein paras olisikin, että koira saisi esimerkiksi treenien yhteydessä tehtyä aina muutaman onnistuneen toiston, jonka jälkeen tehtäisi muuta (tai vaihtoehtoisesti lähdettäisi pois). Pitää myös aina muistaa, ettei kaikille koirille sovi lainkaan sama tekniikka: metodi on valittava koiran mukaan ja jos jollain tavalla ei tunnu tulosta millään tulevan, voi alkaa miettiä, olisiko metodinvaihto paikallaan. 


Oralle oli tarkoitus opettaa kepit aluksi 2x2:lla. Metodissa aloitetaan niin, että koira oppii ensin menemään kahden vierekkäin olevan kepin, ns. portin, välistä. Opetetaan koira siihen, että sieltä välistä mennään kaikista lähetyskulmista. Seuraavaksi lisätään toinen kahden kepin rivi niin, että koira pääsee juoksemaan kaikkien keppien välistä: tässä kohtaa ei siis ole pujottelua, vaan koiran sekä oikealle että vasemmalle puolelle jää kaksi keppiä. Kulmaa lisätään, keppisarjoja liikutetaan viistoon toisistaan, kunnes lopulta on valmis pujottelu. Kääsnojen kolttoset -blogissa opetus näkyy vaiheittain kuvien kanssa.
Miksi me ei tehty 2x2:lla? Kyllä me tehtiinkin perusteet, muutamia kertoja naksuttelin porttia. Jotenkin sitten vaan kokeiltiin kujakeppejä ja niillä sitten tehtiin loppuunkin asti. 2x2-tekniikassa mennään ehkä vähän pidemmän kaavan kautta, joka on ihan hyvä juttu.



Kujakepit ovat myös yksi suosituimmista kepittelyn opettamistavoista agilitymaailmassa. Mikäli mun seuraava harrastuskoira on yhtä hyvämoottorinen kuin Ora, se luutavasti treenaa kepit myöskin kujakepeillä.  Tai vaikkei olekaan, ehkä silti. Vierastin ennen kujakeppejä ajatuksena kovastikin, mutta kun kerran kentillä nuoren mudieläimen kanssa päädyin vauvapuolelle, äkkäsin kujakepit ja testasin ihan mielenkiinnosta pari kertaa. Jumahdin niihin: metodi tuntui sopivan vauhdikkaalle Oralle kuin nenä päähän ja idea tunnuttiin hoksaavan erittäin nopeasti.

Kujakepeissä koira juoksee nimensä mukaisesti ensin keppi"kujan" läpi. Tässäkään ei siis ole alkuun varsinaisesta pujottelusta tietoakaan, kuten ei 2x2:ssakaan. Idea on melko sama, joskin kujakepeillä mukana on heti kaikki kaksitoista keppiä. Monet voivat skipata kokonaan keppikulmien opettelun tässä jo alkuvaiheessa, mutta me Oran kanssa (ihan tietoisesti) tehtiin jo heti kujalle lähettämistä mitä ihmeellisimmistä kulmista ja vahvistin Oralle itsenäistä kepittelyä heti alkumetreillä: Oralle pitikin erikseen opettaa se, että ohjaaja voi liikkua koiran vierellä sen kepittäessä. Kujaa jyrkennetään pikkuhiljaa ja lopulta koira pujottelee. Itse käänsin keppejä suoremmiksi ensin keppien alkupäästä, ja lopuksi vain keppien viimeinen väli oli hieman auki. Etenin kuitenkin erittäin, erittäin hitaasti: palasin takaisin  helpompaan tosi usein ja treenasin jokaisen treenin jälkeen aina muutamat kepit. Kun koira osasi suorat tai meidän tapauksessa ""suorat"" kepit (Ojangon ulkona olleet kujat oli vinot) kujilla, siirryttiin vielä yhden-kahden treenin ajaksi vinokepeille ja jo pujoteltiin suoraa. Tuli muuten omasta mielestäni ihan hirmuisen kivat kepit.
Alla Oran kujakeppitreenejä viime kesältä. En itse asiassa tiedä, miksei mulla tuossa treenissä ollut etupalkkaa - ehkä Ora ei vielä tuossa vaiheessa sitä kestänyt. Yleensä kuitenkin pyrin siihen, että mulla oli palkka edessä, jolloin se ei käänny suoraan keppien jälkeen mun luo hakemaan palkkaa, koska ohjaaja on usein tässäkin asiassa (palkkaamisessa) toivottoman myöhässä.


Jos minkäänlaista kujaa ei koiralleen halua, voi myös treenata verkoilla tai ohjureilla. Voidaan aloittaa joko siten, että laittaa esim. kuuteen keppiin verkot (eli ns. aidat niin, ettei koira pääse kepeille mentyään kuin pujottelemaan) jonka jälkeen verkkoja poistellaan välistä pikku hiljaa. Verkkoja voi myös laittaa vain alkuun, jolloin koira ei pujottele koko keppejä, lisää verkkoja, ottaa alusta pois ja lisää taas. Oralle naksuttelin myös sisäänmenoja suorilla kepeillä verkkojen avulla, ihan nuorena, mutten sitten jatkanut sitä siitä enempää. Verkoilla tai ohjureilla kepeistä saa myös itsenäiset (ei tarvita ohjaajan apua), mutta mä jotenkin vierastan verkoilla opettamista. Siksi en siitä sepustakaan sen enempää.
Sanasen haluaisin mainita vielä ihan tuoreen keppien opettamismetodin, takaperinketjuttamisen. Kuulostaa varmaan tutulta ratatreenin yhteydessä, ja idea onkin sama: koiralle opetetaan ensin suorilla kepeillä keppien viimeinen väli, mutta annetaan sen itse oivaltaa se ilman houkutteluja. Kun koira osaa tämän, otetaan mukaan toinen väli ja jatketaan näin, kunnes kaikki kepit voi ottaa mukaan. Takaperinketjutus keppien kanssa on itselleni vieraampi metodi, enkä ole ikinä sitä kokeillut, mutta tunnen useita, joiden koirat ovat oppineet näin kepit todella hyviksi ja itsenäisiksi.
Alla Oran kepit syksyltä. Ei ollut tuolloin vielä kovin kauaa tehnyt suoria keppejä, ehkä muutaman kerran!


Vielä loppuun tässä turinoidessani voisin mainita itseäni kovasti ärsyttävän, joskaan ei periaatteessa mitenkään haittaavan tavan: monien koirat pujottelevat kepit vain jatkuvalla käskytyksellä (esim. "kepkepkepkepkep!"), eivätkä pysty kepittämään ilman sitä. Mä itse koen, että koiran pitäisi osata kepittää ilman sitäkin, että se on osa keppien itsenäisyyttä. Tuohan sekin vaikeutta ohjaajan ohjaamiselle ja juoksemiselle, jos koko ajan pitäisi huutaa käskyä tai hoputusta koiralle. Kujakeppivideossa mä itsekin vielä hoen sitä (kuten huomaatte), mutta melko nopeasti aloin sanomaan yhä vähemmän käskyä ja nykyään Ora kepittää kyllä tasan yhdellä kepit-käskyllä. Kauempaa lähettäessäni saatan ottaa useamman käskyn, mutta koiran kepittäessä olen hiljaa. Joskus saatan kuitenkin vaikeassa leijeröinnissä tms. vielä rohkaista keppien lopussa mudia kepittämään loputkin, mutta muuten se ei lisäkäskyjä saa.




Lisäys 6.2: Haluan vielä korostaa, että keppien opettelussa turha kiirehtiminen tuo yleensä huonoa tulosta. Kepit ovat myös nuorelle koiralle erittäin rasittava liike ja voi tehdä pahaa jälkeä vasta 14 kuukauden iässä kehittyvälle selälle. Siksikin kujakepit ja 2x2 ovat oiva vaihtoehto: jo nuoremman koiran kanssa voi tehdä pohjustusta (=ei pujottelua) ja koiran selän hidas kehittyminen ikään kuin kieltää etenemästä liian nopeasti.

6 kommenttia:

  1. Anonyymi5/2/14 20:06

    Itte oon alottelemassa agilitya, mutta sopivaa seuraa ei kyllä löydy mistään ): Jossain kerrottiin että kepit opetetaan koiralle niin, että aluksi käytetään vaan kahta keppiä!?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seuroilla tosiaan on vähän kiven alla varsinkin alkeispaikat ja monet ryhmäpaikatkin saa harmillisesti seura-aktiivisuuden perusteella... Mutta kyllä niitä silti "missään" on! Joihinkin paikkoihin pitää ehkä jonottaa, mutta nytkin tiedän parikin hyvää, vapaata alkeispaikkaa.
      Tuo kahdella kepillä aloittaminen on juurikin postauksessa selittämäni 2x2-tekniikka, lukaise sieltä. Samoin jos opettaa esimerkiksi verkoilla (tai jostain syystä houkuttelemalla), kannattaa aloittaa esim. kuudella kepillä (kepit koostuvat usein kahdesta osasta, joten 12 keppiä saa puoliksi -> kuusi keppiä).

      Kiitos kommentista. :)

      Poista
  2. Kiva postaus menetelmistä ja siitä, että tuli vaihdettua. Tollerille (nyt 10v) opetin vanhanaikaisesti namilla houkutellen ja se oppi pikku hiljaa vaikeitakin kulmia, muttei niin itsenäiseksi.
    Bc:lle 6v tein alkuun vinokeppejä verkoilla (6kpl), myöhemmin hakemaan rytmiä namittamalla/houkuttelulla ja sitten tehtiin 2by2 kepit alusta loppuun. Kun koira tiesi jo idean niin treenit vahvisti vain sisäänmenoja ja keppien itsenäisyys vain parani. Silloin ei vain ohjeistettu dvd:illäkään oikeaa ikää niin aloitettiin turhan nuorena, onneksi harvemmin täysiä keppejä.
    Voisin kuvitella, jos tuntuu alusta lähtien olla vaikea käyttää 2by2 metodia, niin kouluttaisin koiralle idean, jonka jälkeen sivussa 2by2:ta. Ainakaan metodien sekottaminen/päällekkäinen käyttö ei ole huonontanut keppejä. :)

    Inkku: Youtubesta löytyy paljon hakemalla "weave poles 2x2 tai 2 by 2". Joillakin seuroilla on myös kursseja ulkopuolisille. Kropan hallintaa vaativia temppuja http://silvia.trkman.net/malasola.htm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista! :)
      Meilläkin sekoittamista on tehty, ja varmasti jos olisi jotain ongelmaa tullut, olisi kokeiltu vielä siihen sivuun jotain muuta.

      Tosiaan youtubesta löytyy videoita oikeastaan kaikesta agilityyn liittyvästä, kannattaa tsekata (Inkku)!

      Poista
  3. Verkkojen ja ohjureiden kanssa puljaamisessa on aina omat ongelmansa. Apuja pitäisi lähteä poistamaan mahdollisimman nopeasti, muttei kuitenkaan _liian_ nopeasti. Meidän seuran alkeisilla verkot on se default-asetus, mutta esim. meille se ei ollut se ihanteellinen tapa. Ensinnäkin itse vierastan sitä sun tavoin ja niin tuntui tekevän Laikakin. :D Kokeilin myös ohjureita ja se puikuloi nätisti läpi niistä epävarmana siitä, mitä pitikään tehdä. Mä myös haluaisin treenata agilityä mahdollisimman paljon oikeassa, hyvässä vireessä ja epävarmuus tekemisistä syö sitä. Kakskakkosilla me sitten ollaan menty ja se on sopinut Larulle kuin kalkkuna tynnyriin. :D Loltsi on opetettu houkutellen ja se on yhtä hyvä ja nopea pujottelija kuin makkara. Olen miettinyt, että jos vielä opettaisi sille huvin vuoksi 2x2-metodilla kepit uudestaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. :D Vaikka varsinkaan nuoren koiran vire agilityssä ei ole hyvä olla juoksemista sata lasissa päättömänä, niin ei sen kuulu hirveää epävarmaa hiipimistä ja epäonnistumista olla. Jos Elmeri asuisi mun luona, varmaan opettaisin sillekin kepit uusiksi. Tai ainakin jos siitä olisi kisakoiraksi.

      Poista