Tottelevainen mudi

Tokokärpänen, se on täällä!

"Me ei päästä ikinä kisoihin, tai korkeintaan ensi vuonna", taisin sanoa vielä kuukausi sitten. Onneksi, onneksi on rally-toko ja mä jopa hetken mielijohteesta ilmoitin Oran siihen vuoden alussa alkaneeseen rallyryhmään, koska nyt mulla on kovin eri asenne tästä touhusta. Rally-tokon suhteenhan meidän on joka tapauksessa ollut tarkoitus kisata ja jopa pärjätä, mutta tokon suhteen olin haudannut tavoitteet vähän niin ja näin -linjalle. Nyt kuitenkin olen päättänyt, että meidän tavoite on tänä vuonna kokeeseen.
Syynä tähän on Oran muuttunut asenne tokon treenaamiseen koirahäiriössä. Oikeastaan tarkemmin ajatellen en edes tiedä, onko se muuttunut asenne vai olenko vain ollut vain itsepintaisesti sitä mieltä, että ei se häiriössä kuitenkaan pelitä, kun muutenkin on niin vilkas ja terävä ja häiriöherkkä ja mitähän vielä. Aiemmin jarruttaneena tekijänä oli siis lähinnä paikkamakuu, jossa Ora paineistui kovasti ja lähdettiin sitten rakentamaan sille pohjaa ihan alusta uusien käskyjen myötä niin, että koiralla on pää maassa. Hidas eteneminen näyttää tuottaneen tulosta, sillä nyt se makaa hetken hyvin jo häiriössä. Kunhan nyt vain malttaisin olla etenemättä sen suhteen liian nopeasti, ettei sama ongelma toistu.

Viime sunnuntaina pidettiin tokotreenit porukalla - paikalla olivat me, Maija koirineen, Aino Veikko- ja Vinka-mudien kanssa sekä Mira Mauno-mudin ja Eppu-kroaatin kanssa. Ora, Vinka ja Mauno ovat siis sisaruksia, joten tuttua porukkaa kaikki. Sää ei ollut ihan paras tokoiluun: tihutti aavistuksen vettä ja Heurekan parkkipaikka, jonne oltiin ajeltu, oli tosi märkä.
Ora teki ensin luoksepäästävyydet. Mira ja Aino ovat tosiaan jo ennestään tuttuja, joten mitään vieraan ihmisen treeniä tässä ei saatu, mutta yritän saada nyt luoksepäästävyyksiin jonkinlaisen rutiinin ja koiralle kivan jutun. Ensimmäisellä kerralla meni moikkaamaan Ainoa, Mirankin kohdalla nousi muistaakseni seisomaan. Iiiiihania ihmisiääää, sanoo Ora.
Tässä välissä mudi meni autoon odottelemaan ja kun otin sen sieltä pois, tehtiin aluksi ihan vaan häiriöseuruita, että sain Oran huomion oikeasti vain muhun. Maa olin Oran mielestä tosi ällön märkä ja kylmä, että jopa pelkkä istuminen oli tuottaa hankaluuksia - en siis turhaan kimppatreeneissä sitten tehnyt mitään maahanmenoliikkeitä, turhaan hidastaa niitä entisestään. Märälle nopeaa maahanmenoa saa treenattua sitten erikseen yksinään. Seuruu muuten ihan hyvä, joskin mudin seuruu meinaa pompottaa, edistää ja poikittaa edelleen. Varsinkin näissä treeneissä luultavasti sen märän maan ja ulkokimppatreenien puutteen vuoksi se pomppi oikein poikkeuksellisen paljon. Mun pitäisi saada treenien seuruussa sen vire jotenkin alemmas, koska lenkillä matalammassa vireessä seuruu on täysin moitteetonta. Pelkään kuitenkin, että matalammassa vireessä Oran keskittyminen herpaantuu häiriöihin eikä se ole niin iloisesti mukana kaikessa touhussa, jollaisen asenteen nimenomaan taas haluan treenitilanteisiin.
Lisäksi tehtiin pari toistoa ruutua: Ensin lelulla aika läheltä pari kertaa ihan muistutukseksi, sitten kerran tyhjään rutuun (palkkaus Miralta, tuli mudille ihan yllätyksenä) ja kerran vielä suoraan lelulle kaukaa. Oli hieno! Treenattiin myös hyppyä: ei olla tehy pitkään aikaan tokohyppyä, joten se olikin sitten unohtunut kokonaan. Muutaman kerran targetille kauas hypystä, pari onnistunutta toistoa ilman targettia. Pitääkin jatkossa palata taas enemmän noihin targettitreeneihin, sillä Ora tuppaa jäämään hypyssä tosi lähelle estettä.
Alla pieni videopätkä seuruusta ja hypystä (kiitos Maija kuvaamisesta!). Kuten huomaatte, seuruu pomppii pomppii pomppii enkä tiedä, miksi tuossa lopussa palkkasin sen juuri pomppukohdassa - ehkä se näytti ylhäältä hyvältä. Ja hypyssä ei haluta istua, ei niin sitten millään. :D


Seuraavat tokotreenit sovittiin heti tiistaille samassa paikassa. Maija ei päässyt, mutta muuten edellisen poppoon lisäksi paikalle tuli muuta mudiporukkaa: Mari ja Vauhti (Oran veli), Terhi ja Ihku sekä Kukka ja Salma + Marlon-pentu. Ihan hyvä kokoonpano mudeja siis!
Aloitettiin taas häiriötyöskentelyllä, jokainen teki omiaan. Alku oli Oralle aika hankala, se otti häiriötä varsinkin paikalle vähän myöhemmin tulleista. Parkkiksen vieressä kulki myös muita ihmisiä koirineen. Aika nopeasti se kuitenkin siitä kasasi päänsä ja toimi ihan hirveän hienosti! Enää ei ollut märkää, lähinnä vähän jäistä, joten tehtiin kaikki jäävät - tosi hyvät, joskin istumisessa meni ensin maahan. Korjauksella hyvä. Seuruuta, vähän myös rallytokomaisia juttuja kuten eteentuloja, pyörähdyksiä ja paikallakääntymisiä. Lisähäiriötä tehtiin seuruuohituksilla Miran ja Maunon kanssa. Loppuun leikitin paljon ja koira autoon.
Meidän vuorolla aloitin taas luoksepäästävyyksillä. Ensin Terhi, jonka Ora on viimeksi nähnyt ehkä vuosi sitten. Tuli sivusta, kävi koskemassa. Ora nousi ja heilutti kovasti häntää, pusuttelemaan ei sentään mennyt. Saman tien perään Kukka, joka on Oralle vielä vieraampi - tainnut nähdä joskus tosi nuorena kerran pari, jos sitäkään. Tuli myös sivusta. Käskytin vähän enemmän ja pylly pysyi maassa, häntä heilui taas vinhasti. Terhikin tähän kommentoi, että eihän sillä ole mitään ongelmaa - no niin no, kisatilanne ja pelottava tuomari ovat kuitenkin aika erilainen juttu, ja mudi on niin kovin valikoiva... Ei se nyt ketään haukkaa, mutta väistää tai jopa haukkua/murahtaa se saattaa pahimmassa tapauksessa. Hyvä treeni kuitenkin. Mari (hyvin tuttu) tuli vielä tekemään luoksepäästävyyden suoraan edestä, ei ongelmaa.
Sitten siirryttiin taas työstämään hyppyä - otin ihan vain muutaman kerran, ensin namikupilla ja sitten yhden ilman. Hyvä. Kupilla pysäytin ja palkkasin lelulla taakse, ilman namikuppia tulin koiran sivulle, mutta palkkasin suoraan taakse ilman sivulletuloa. Yksilönä ei taidettu ottaa muita liikkeitä.
Loppuun vielä paikkamakuu rivissä. Kyllä, rivissä! Mari liikkuroi, kaikilla muilla oli koirat. Kaikki tekivät vähän tasonsa mukaan, jotkut pitivät kauemmin, joku jäi lähelle ja joku oli vaan hetken poissa. Mä jätin Oran makuuseen pää massa - pää meni aavistuksen vinoon, mutta se ei haittaa. Kävelin oikean mitan poispäin, pidin ehkä 10 sekuntia. Pysyi, ei häiriintynyt, ei paineistunut. Vapautin suoraan maasta ja koira sai niin superkehut onnelliselta omistajalta, joka kuitenkin yritti olla riehastuttamatta mudia liikaa. Tästä se lähtee!

 

Keskiviikkona (eilen) mentiin aamupäivällä Jennan kanssa hallille lähinnä agittamaan, mutta loppuun tein vielä testin, missä vaiheessa meidän nouto nykyään on. Orallahan on ollut ongelmia lähinnä kapulan nostamisessa, esimerkiksi hiekkakentältä sitä on niiiin ällöä nostaa, että on pitänyt ensin kokeilla ja kokeilla, kunnes löytää parhaan kohdan nostaa kapula. Nyt nostot oli tosi hyviä, mutta mudi korjasi kapulan asentoa suussaan sitä palauttaessaan. Iiks, pitää katsoa vähän miten siihen pitäisi ja kannattaisi puuttua. Vähän myös vielä vinkkasin sivulle palauttamista, muuten ihan täysin valmis nouto!

Keskiviikkoiltana mentiin vielä rallyilemaan ohjattuihin treeneihin. Tehtiin rata, mutta niin, että kentän molemmissa päissä oli myös pujottelu-/spiraalipisteet ja keskireunassa käytösruutu. Vain neljä koirakkoa oli paikalla, joten oltiin oikeastaan koko ajan jossain. Aloitettiin vähän lämppäämällä, kaikki tekivät samassa päädyssä pujotteluja ja spiraaleja juosten ja hitaassa käynnissä. Ora otti aika pahasti häiriötä varsinkin haukkuvasta terrieristä, mutta tämän yli onneksi päästiin. Jäätiin ensin spiraalipisteeseen, jossa pari kertaa tehtiin spiraali ja loppuaika vähän kaikkea muuta.
Seuraavaksi mentiin radalle. Tämän koneen Powerpointilla on jotain nyt mua vastaan eikä se suostu muokkaamaan rally-tokon ratapohjaa, joten tuossa yllä teillä oikein kaunis Paint-versio kopioiduilla kylttikuvilla. Suurin piirtein rata meni noin (jos saatte siitä mitään selvää). Mä olen ihan älyttömän huono muistamaan ratoja näin jälkikäteen ja musta siellä kyllä oli jossain vielä liikkeestä maahan, mutta antaa olla sen nyt noin, niin on edes jotain suuntaa-antavaa.
Radalla ongelmia tuotti sivulla seisomaan nouseminen, joka tosin toimi avustettuna hyvin. Se liikkeestä maahan oli jossain tuolla pyörähdyksen tienoilla, sen uusin, koska pysähdyin itse niin äkkinäisesti käskyyn nähden ja mudi meni maahan turhan edessä. Houkutusta me ei aiemmin oltu tehty normaaleja häiriötreenejä enempää, eikä Ora aluksi namikipoista yhtään häiriintynytkään, mutta kun oltiin jo menty ohi, se jäi vähän niitä kuikuilemaan. Hypyn tein myös uudelleen, koska agilitymudi oli varmaan sitä mieltä, että nyt vaihdettiinkin agilityyn ja alkoi haukkua hypyn jälkeen. Noh, eihän me ihan vielä avoimen kisoihin ollakaan menossa. Oikeassa täyskäännöksessä olin kääntymässä ensin vasempaan, jonka takia tuli häikkää. Sen siitä saa, kun rataantutustuminen on lähes olematon... Saatiin hyvää palautetta ja noottia lähinnä siitä, että ne täyskäännöskyltit pitää tehdä kyltin edessä. Jotenkin mä muistan sen aina vasta sitten, kun oon jo kääntynyt.
Radan jälkeen suoraan käytösruutuun, jossa tein tokon paikkamakuun lyhyellä etäisyydellä. Supermudi! Ei häiriintynyt muista, edes siitä haukkuvasta terrieristä. Palkkasin tosin aika paljon, ihan varmuuden vuoksi. Loppuun tehtiin lähinnä temppuja, esim. nouse-käsky (takajaloilla paikoillaan seisominen) on vahvistunut tosi vahvaksi. Hirmu ylpeä olin mudieläimestä.