Vapaatreenipuolella oli askeleet peruuttaen, este ja istu->seiso (sivulla). Sinne suuntasimme ensin. Kouluttajana oli - taas - tuuraaja, tällä kertaa meidän omasta ryhmästä. Ora alkaa hiffaamaan aika hyvin sivulla seisomista, kovasti se meinaa levähtää sivulta kauemmas noustessaan, mutta eiköhän se siitä. Projekti oikealla puolella seuraaminen on ollut melkoisen vähällä ajatuksella, on pitänyt sitä sisällä naksutella lisää, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ehkä huomenna?
Pyörähdys on tosi magee, tykkään siitä itse kovasti. Kiihyminen on pieni ongelma, mudin mielestä kun pyörähtäminen on niin siistiiiiii kun saa vähän kiihdyttää vauhtia.
Viime viikon treeneissä (oli vihdoin oikea kouluttaja) keskityttiin lähinnä yksittäisiin liikkeisiin ja häiriötyöskentelyyn. Monta koiraa työskenteli kentällä samaan aikaan (ennen ollut kaksi koiraa, nyt viisi): rakennettiin kolme pientä "rataa", joissa neljä kylttitelinettä suorassa linjassa. Jokaisessa telineessä oli kaksi kylttiä, toinen alokkaan liike ja toinen sitä vastaava avoimen liike. Ennen ratoja suoritettiin myös jokaisen itsepäättämä liike: tuli pyörähdystä, kääntymisiä, eteentuloja ja meille vähän uudempana tuttavuutena avoimen liike, jossa koira jätetään istumaan, käännytään itse oikealle ja kutsutaan koira sivulle. Ora alkoi ensimmäisen suorittamisen jälkeen ennakoida, jonka jälkeen tein pari suoritusta ilman sivulle kutsumista. Keskellä kenttää oli käytösruutu (voittajan liike), jossa me tehtiin paikkis lyhyellä etäisyydellä. Mudi oli jotenkin mystisesti unohtanut paikkiksen makuukäskyn (ligg, jossa läsähtää maate leuka maahan), jota vahvistelin myös pienellä odotteluhetkellä. Paikkis oli tosi kiva, palkkasin pari kertaa, mutta ei häiriintynyt muista. Oralla on muutenkin ollut nyt tosi hyvä moodi rallytreeneissä.
Lauantaina koitti toisten rally-tokokisojen päivä. Lähdettiin joskus yhden aikoihin ajelemaan Janakkalaan paimenet kyydissä: Tara meni viikonlopuksi maalle lomailemaan. Matkan varrella pysähdyttiin Hyvinkään Agrimarketissa hakemassa heppapuolelta biotiinia ja merilevää Oran turkkiin. Nykyinen lohiöljy on lopussa eikä vaikutus ollut kummoinen, joten päätin ihan toden teolle nyt kartoittaa kaikki vaihtoehdot ja päädyin tällä kertaa hinta-laatusuhteeltaan fiksuimman kuuloiseen biotiini-merilevä-öljy -vaihtoehtoon. Öljy on varmaankin ostettava sitten sitä Nutrolinia, vaikka kallista onkin, kun niin monet sen nimeen kirjoittavat. Ora myös tiputtaa tällä hetkellä turkkiaan oikeasti kunnolla ekaa kertaa, joten lisäkuurit tulevat siis hyvään aikaan.
Kisapaikalle päästiin kivasti ajoissa ja treffattiin myös Oran sisko Praha omistajansa Marin kanssa. Rata näytti ihan kivalta (ratapiirros yllä), tosin siellä oli meidän kauhistus: ensimmäisenä kylttinä eteentulo. Oraa yritin viritellä parhaani mukaan oikeaan moodiin, mutta se oli vähän haahu. Onneksi tekemisen moodin se sai kun otin sen odotteluajan jälkeen häkistä, tosin edelleen pientä haahuilua oli havaittavissa.
Radalle lähdettiin vähän yllättäen: meidän numero oli 42, ja olin ihan varma, että nyt siellä on suorittamassa 40. No, tämä "40" tuli radalta pois, jolloin huomasin, että niiden numero olikin jo 41. Juosten ja viime hetken virittelyjä tekemättä radalle, siis. Juttu kaatuikin sitten siihen ensimmäiseen kylttiin, Ora ei jotenkin yhtään ollut mukana koko touhussa eikä tullut eteen. Uusin liikkeen kaksi kertaa (-3 p. x2), jonka jälkeen saatiin ihan siedettävän näköinen liike, eikä loppuradassa sitten ollutkaan enää ongelmia kun lähti pyörimään. Jotain mun mielestä siellä kyllä oli korjattavaa, mutta ennen kuin näen videon (Maijan tabissa), en muista niitä sanoa ollenkaan. Tulokseksi siis 94 p, hyväksytty tulos, sij. 10/23, tuloslappusen kommenttikohdassa lukee näin: "Alun harhailun jälkeen yhteinen iloinen sävel löytyi."
Sunnuntai vietettiin niin ikään reissussa, tosin tällä kertaa olin vain kisakatsomossa: Naurulla oli tokokoe Lempäälässä ja oltiin matkassa taas kaikkien kolmen paimenen voimin. Kokeen jälkeen käytiinkin pyörähtämässä kiva pieni metsälenkki Jenny ja aussie Ilo sekä aussieista kiinnostunut Piritta ilman koiraa seuranamme. Nauru, Ilo ja Ora painattivatkin menemään metsässä, Ora tapansa mukaan lelu suussa jäniksenä. Mudia kiinnosti Ilo kovasti eikä se malttanut jättää pientä aussieta rauhaan ollenkaan rajuine leikkeineen. Jennylle kiitokset kuvasta!
Kirjoittelen vielä myöhemmin ainakin parin viikon agitteluista, jotain pieniä huomioita. Yritän taas päästä treenienkin osalta melkein reaaliaikaiseen päivittelyyn. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti