Hae tästä blogista

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Hyppytekniikkaa, kontakteja ja ratatreeniä



Agility, tuo meidät syövereihinsä lukinnut laji. En ole kirjoitellut pitkään aikaan meidän agitteluista, mutta ollaan kuitenkin treenattu ahkerasti: keskimäärin viikossa on ollut ehkä parit treenit. Itsenäisten treenien lisäksi tammikuun 18. päivä käytiin Tiia Söderholmin opissa Lohjalla pentueporukalla, ja helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna (1.-2.2.) Maija otti mudin mukaansa Ulla Kaukosen hyppytekniikkakurssille. En käy treenejä nyt kovin yksityiskohtaisesti läpi, jotta pääsen taas agilitynkin suhteen edes suurin piirtein reaaliaikaiseen päivitystahtiin, muttta pikakelauksella...


Yllä Tiian koutsaama rata. Treenistä on jo aika paljon aikaa, joten mitään yksityiskohtaisia selostuksia en pysty kirjoittamaan. Nelosella paneuduttiin mun takaakiertoon ohjaamiseen, oli jotenkin epäselvä. Seiskaputkelle ei tarvittu putkijarrua eikä kasille tarvinnut juurikaan ohjata: koiran linja oli putkesta suoraan hypylle, jos ohjaaja oli suurin piirtein neloshypyn lähemmän siivekkeen luona. Meni kivasti. Kympin jälkeen valssasin ja hypylle 12 takaaleikkaus - paitsi että juuri tuossa nurkassa oli muutama ihminen ja joku koirakin, joten mudi ei halunnut irrota hypylle, vaan kääntyi juuri ennen sitä pois. Vahvistettiin niin, että Tiia palkkasi esteen takana ja johan alkoi sujua. Puomi oli hidas, taas vieras puomi, mutta ihan ok muistaakseni kuitenkin. Puomin jälkeen tuli valssia ja 17-18 päällejuoksua treenattiin aika tavalla. Tykkäsin kyllä treeneistä eikä ole valittamista. Videomateriaalia ei valitettavasti ole, kaikki postauksen videot ovat itsenäisistä treeneistä.


Hyppytekniikkakurssista: itsehän en ollut edes paikalla, vaan olin kotona hoitamassa vaihtoehtoisesti Maijan koirat, kun mudi oli Tuusulan hallilla. Kurssi kesti kaksi päivää, ja molempina päivinä jokainen koira teki kaksi erilaista harjoitusta.
Oralla oli Ullan mukaan pääosin oikein hyvä hyppytekniikka. Joillain koirilla jalkojen laitto alle ei tarkoita huonoa hyppytekniikkaa, ellei niitä vedetä sinne ns. jäykästi ja heti hypyn alussa, jota Ora ei kuulemma tehnyt. Olen kutenkin sitä mieltä, että joissain tilanteissa näin mudilla tapahtuu... Luultavasti Oralla on joku jumi lannerangassa/selässä, jonka takia olenkin varaamassa fyssaria, ja joko siitä tai jostain muusta johtuen se ei käytä takapäätään kunnolla. Koira on siis etupainoinen ja hyppy tömähtää helposti hieman, joka tosin on aika normaalia. Harjoitteissa etäisyydet ja ponnistuspaikat oli Oralla tosi hyvät. Luultavasti joidenkin kisojen erittäin huono hyppytekniikka johtuu kiihtymyksestä, kuten ajattelinkin: kun perustekniikassa on jotain puutteita, ne korostuvat, kun mudi ei saa keskityttyä asiaan.




Läksyksi saatiin etenkin set point -harjoituksia kotona, jotta takapäähän saisi vahvuutta ja Oralle varmuutta oikeanlaisiin hyppyihin. Niitä ollaankin nyt tehty useampaan otteeseen, ja pyrin tekemään jatkossakin. Yllä pari videota hyppyharjoituksista.


Itsenäisissä treeneissä ollaan tosiaan käyty parhaimmillaan kolme kertaa viikossa, enempää en ole ihan tarkoituksella halunnut. On tainnut olla ehkä vain joku viikko, etten ole kertaakaan hallilla käynyt. Hallilla ollaan oltu niin itseksemmekin, kuin Jennan ja Delian (sekä pari kertaa uuden tulokkaan Hyrrän) sekä kerran Nean ja mittelipoikien kanssa (yllä oleva kaverikuva c. Jenna Oinonen). Olen yleensä ottanut jonkun teeman, jonka tosin olen yleensä päättänyt vasta hallilla: täysin uutta rataa en ole koskaan jaksanut lähteä rakentamaan. Ollaan tehty paljon keppejä, itsenäisiä kontakteja, ratatreeniäkin. Uusimpana projektina keinu, josta haluaisin huomattavasti nopeamman: nyt mudi himmaa vähän puolivälin jälkeen, vaikka haluaisin sen juoksevan suoraan melkein päähän asti. Jos jollakulla on tähän jotain hyvää vinkkiä, niin otan ehdottomasti vastaan! 






4 kommenttia:

  1. Keinun kanssa voisi ehkä mennä hieman taaksepäin, niin että esim. avustaja pitää keinusta kiinni ja päästää laskeutumaan vasta, kun Ora on ihan kontaktilla päässä. Aluksi laskevan pään alle voi laittaa vaikka pöydän, mutta Ora taitaa olla sen verran hurjapää, ettei sitä haittaisi lasku korkeammalta :) Ora pitäisi tosiaan saada tulemaan täysillä keinun päähän, mutta se saattaa aluksi vaatia vaan apuja siinä, miten pitkälle keinulla pitikään tulla. Olikohan tää nyt jotenkin selkeästi sanottu... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kiitti vinkistä! Noin ollaan itse asiassa yksi vai kaksikin treeniä tehty, avustaja ollut keinun toisessa päässä laskemassa sitten, kun koira on pidemmällä. Kovin se kyllä silti meinaa himmata, vaikkei keinu liikukaan mihinkään, odottaa laskeutumista. Toistoja, toistoja(ko)? Meinaa myös helposti hypätä sitten sieltä päästä saman tien alas, kun ei 2on2offille pääsekään, ei siis mielellään jäisi enää odottamaan laskeutumista. Pitääkin ottaa seuraavaksi pöytä avuksi, josko keinu pääsisi laskeutumaan nopeammin, kun matka ei ole niin pitkä.

      Poista
  2. Pöytä voi auttaa, mutta muutama toisto hihnan kanssa saattaa kans tuottaa ahaa-elämyksen. Hihnalla ei toki saa kiskoa vastoin koiran tahtoa, mutta ideana ois vaan auttaa hieman eteenpäin niin ettei itse pääse himmaamaan/hyppäämään pois :) Myös pelkän keinun alastulon treenaaminen saattaa auttaa, niin että lasket alastulopäätä itse alemmas, ja kun se on tarpeeksi alhaalla, pyydät Oraa hyppäämään kontaktille = pamauttamaan itse keinun lopun matkaa alas. Vaikea sanoa, mistä loppujen lopuksi kiikastaa, mutta eihän toisaalta 2on2offia voi mun mielestä muistutella liikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, hihnan kanssa pitääkin kokeilla! Ora tosiaan vähän aristaa keinun liikettä vaikkei sitä varsinaisesti pelkääkään, luultavasti sen takia alun perin on alkanut himmaamaan.
      Alastuloja ollaan jankattu kyllä niin paljon, etten usko olevan niistä kiinni.

      Poista