Paljon kerrottavaa + Ora 11 vko

Paljon kerrottavaa mutta vähän energiaa ja aikaa kertoa. Siispä kerron lyhyesti. Viime viikosta en muista mitään suurempia, joka korostaa sitä, että mun pitäisi muistaa kirjoittaa blogiin useammin. Ehkä tämä loman myötä sitten paranee, kun keksin jostain aikaakin.

10.5. torstaina oli Elmerin agitreenit. Me ollaan taas serkun sekarotuisen kanssa samassa ryhmässä, kuten viime kesänäkin, mutta Elmelle talven tauko ilman serkkupoikaa taisi olla liikaa: Koko koiran keskittyminen meni kentän laidalle tuijotteluun ja jopa kesken rataa pysähdyttiin seisomaan, haaveilemaan ja vinkumaan. Ja mä kun luulin, että kesätreenien myötä E saisi taas lisää potkua treeneihin... Muutaman hyvän pätkän radalta kuitenkin muistan, puomin kontaktille tuli superhyvin. Huono maku niistä treeneistä kuitenkin jäi. Toivottavasti tuo tottuisi pian taas Valtsun läsnäoloon, ei tuosta muuten tule yhtään mitään. Tehtiin rimat alhaalla (toinen pää maassa ja toinen siivekkeen puulla), näin varmaan vielä muutamat treenit jatkossakin, ja jos ei oireita tule niin nostetaan. Seurataan tilannetta.
Treeneissä Ora oli myös mukana, ja pennusta saankin olla ylpeä. (: Pentu oli kevythäkissä kentän laidalla ja nukkua tuhisi siellä, vaikka ryhmässä oleva göötti haukkui suoraa huutoa vieressä. On se melkoinen rento otus. Oran kanssa tehtiin muutamat onnistuneet suorat putket lelupalkalla, jonka lisäksi vaan leikittiin kentän laidalla. Koska meidän ryhmä treenaa perimmäisellä kentällä, oli siellä O:n mielestä turvallista, mutta avoimempaan paikkaan päästyä olikin aika jännää. Treenien päätteeksi käytiin lämppälenkillä metsänlaidan poluilla Valtsu-sekarotuisen (tanskandoggi-mix), Osmo-bc:n (5 kk) ja Dusty-göötin kanssa. Pojilla oli vähän turhan hurjat menot Oralle, mutta pentu oli muuten ihan loistavan reipas. Autossa Ora kulki kevythäkissä ääntäkään päästämättä.

Perjantaina olikin sitten lähtö Kiteelle. Sain kyydin Jokelasta Suskilta, jonne pennun kanssa mentiin junalla (ensin Keravalle, josta Jokelaan). O oli ensimmäistä kertaa elämässään junassa, vaikka aiemmin olikin tarkoitus päästä vähän treenaamaan... Etenkin meno Keravalle oli melkoinen fiasko, tosin ei pennun osalta: Oltiin pennun kanssa molemmat läpimärkiä, sillä matkalla oli alkanut sataa kaatamalla. Junassa Ora ei kuitenkaan ollut moksiskaan, mitä nyt pystyin seuraamaan sitä sen järjettömän tavaramäärän kontrolloimiselta. Ehdittiin aikaisempiin juniin ja oltiin Jokelassa jo puolta tuntia etuajassa, missä vähän kuivateltiin ja käveltiin. Autossa Ora matkusti yksin takapenkillä kevythäkissä (takakontissa Beije ja Aava -holskut ja vieressä boksissa takapenkillä Tessa-australianterrieri). Alkumatkasta muutamat piippaukset kuului, mutta loppumatkan pentu oli ihan hiljaa. Pysähdyttiin kerran kaupassa ja taisi pentu olla yksin autossakin hienosti. Kai se nukkui koko matkan! (: Matkaan vierähtikin reilu nelisen tuntia + matka Jokelaan + pysähdys.

Kiteelle päästyä olikin paljon menoa ja meininkiä. Me majoituttiin Oran kanssa samaan huoneeseen Karitan ja Sallan kanssa, joilla koirina Max-borderterrieri ja Seci- ja Subré-mudit, joista jälkimmäisellä ikää 4,5 kuukautta. Ora osallistui heti ensimmäisen päivän leikkiseminaariin, jossa tokokouluttaja Susanna vähän ohjasi meidän leikkiä oikeaan suuntaan. Leikkitreeneistä kaikkein päällimmäiseksi mulle jäi mieleen se, että leikin on oltava ehdottoman kontrolloitua: Ihminen päättää, millä lelulla leikitään milloinkin ja lelulle opetetaan oma palkallevapautuskäsky. Leikkimisessä Orallahan ei ole ongelmia, vaan taistelutahtoa löytyy ihan hurjan paljon. :)

Yllä vasen Ora ja Subré, oikea Ora ja Jytinä, alla Ora ja Noona

 Jos selittäisin leiristä jokaisen päivän yksityiskohtaisesti, tästä blogikirjoituksesta tulisi äärettömän pitkä, joten en sitä tee. Leiri oli kuitenkin pennulle äärettömän kasvattava kokemus kaikin puolin. Koiria ei pentu pelkää enää lähes lainkaan ja etenkin Subrén kanssa oli pentu painimassa koska vain ja myös Adya-koikkeri ja Max olivat kivoja leikkikavereita. Kovasti Oraa vielä harmittaa, kun ei pysy vanhempien perässä. :D Ihmisiä pentu ei myöskään arasta enää lähes yhtään. Varmuutta on tullut myös näiden kahden viikon aikana ja varmasti myös leirin myötä ihan hurjasti. Kiteellä O oppi myös olemaan välittämättä siitä, että kentällä voi juosta muita koiria ja ne voivat jopa myös haukkua, mutta asialle ei tarvitse tehdä mitään. (;

Yllä vasen: Ora ja Max, vasen ja alla Ora ja Subré

Takaisin kotiin päin pentu nukkui tai ainakin oli hiljaa koko matkan autossa, joskin ensimmäisenä iltana osittain tuhotussa kevythäkissä (jonka jälkeen aina yksinollessaan pentu oli vain suljetun oven takana huoneessa, ja hyvin olikin!). Keran pysähdyttiin huoltsikalla jo aika loppumatkasta, saatiin kyyti ihan kotiin saakka, joten junien kanssa ei tarvinnut enää pelleillä. Kiitos kaikille paljon loistavasta leiristä! Maanantaina nähtiin Muru- ja Ihku -mudeja (Ihku 5,5 kk) ihan tuossa meidän lähellä, eikä ipana pelännyt kumpaakaan ollenkaan. Melko dominoivalta O vaikuttaa jo nyt, mutta osaa kuitenkin helposti alistua tarpeen tullen. Etenkin Ihkun kanssa Oralla oli oikein kivat painit. :D 

 Tiistain mä vietin koulun pakollisessa teatterissa Helsingissä, ja Ora oli mun äidillä "hoidossa". Oli kuulemma osannut käyttäytyä. :) Torstaina sitten lähdettiinkin pennun kanssa siinä aamupäivällä junalla Helsinkiin ja sieltä bussilla Turkuun päin. Junamatka nukuttiin mun jaloissa. Helsingin vilinä hieman jännitti, etenkin kaikkein kovaäänisimmät asiat (mm. kovaääniset katusoittajat ja mopot/prätkät) olivat pelottavia, mutta ihan yllättävän hienosti ipana käveli Helsingin keskustan läpi (rautatieasema-Kamppi)! Bussissa jonkin aikaa pentu jaksoi tappaminitaljaansa ja jäytää luuta, mutta loppumatkan bussissakin pentu vaan nukkua tuhisi rentona kyljellään retkottaen jaloissa. Ihan loistava kakara!

 
Täällä Turussa ollaan nyt hienosti sopeuduttu neljän koiran laumaan (kolme japaninpystykorvaa (Kiia, Kaiku ja Lego) ja yksi x-rotu (nöffi/collie Sissi)) ja nuorimman japsin kanssa on kivaa painia. Myös Vinka-siskoa, joka asuu tässä ihan lähellä, ollaan treffattu nyt jo kaksi kertaa. Kovin on molemmat ipanat temperamenttisia ja pari kertaa kuulosti leikit vähän turhan totisilta, mutta yleisesti ottaen oikein nätisti ovat molemmat olleet ja leikkiäkin riitti.
Tänään käytiin myös Lego-japsin kanssa pikaisesti rannalla (Ora taisi vahingossa mennä kerran veteen mahaan saakka) ja illalla "pellolla" nähtiin jo rättiväsyneenä Velmu ja Waltsu -colliet ja Uuno-bostoni, joiden kanssa ei kylläkään ehditty eikä jaksettu enää riehua. Vähän oli pelottavan isoja collieita, mutta nopeasti pentu jo oli jopa äänessä ja häntäkin pystyssä. Turun kuvia tulee myöhemmin, kunhan pääsen kotiin.




Olisi ihan superpaljon kuvia muokattavana kaikkialta, joten saa nähdä, mihin mun koeviikon aika menee. Saa nähdä myös nouseeko Oran korvat ollenkaan pystyyn, ovat edelleen tosi lörpöt. Koska se H olisi näyttelystä joskus ihan kiva saada, niin voisi koittaa ensi viikolla vähän teipata, jos auttaisi yhtään mitään. Tänään kakara sai myös matolääkkeen, maanantaina pitää varata eläinlääkäri rokotuksia varten.