Syksyn kaamos

Se on se marraskuu.
Marraskuussa päivien pituus on mitätön ja ulkona alkaa näpit jäätyä. Koulun eteen pitäisi tehdä hirveästi töitä ja motivaatio on nollassa. Tämä on tarkoittanut myös Oran elämässä pientä hiljaiseloa ja se on heijastunut suoraan blogiin.

Marraskuussa me treenattiin agia keskimäärin kerran viikkoon, samoin kun tokoa/rallytokoa. Treenit ovat menneet "ihan ok:sti", mitään yllättäviä juttuja ei ole ollut. Tokon suhteen paikkamakuu edistyy hitaasti, mutta - luojan kiitos! - varmasti, ja Ora on jo kovin rento pää maassa makaamassa. Kovin kauaa en vielä uskalla pitää, mutta pikkuhiljaa me edetään. Olen teettänyt viime aikoina mudilla erittäin paljon myös erilaisia temppuja (olisikohan meistä koiratanssiin?), koska toko junnaa paikoillaan paikkiksen kanssa, eikä motivaatiota opettaa hirveästi ylempien luokkien liikkeitä ole, ennen kuin se paikkis on hyvä. Teinkin Oran omille sivuille linkin taakse sivun, jossa on listattuna iso osa mudin osaamista käskyistä/tempuista. Rallytokojuttuja ollaan treenattu myös, olen yrittänyt tehdä seuruusta mahdollisimman mielenkiintoista erilaisilla kuviolla ja yllätyksillä.

Kerran me päästiin hallille Marjon vetämään agilityn "penturyhmään" tuuraamaan Oran veljeä Maunoa, ja ne ovatkin olleet meidän ainoat ohjatut. Niissä treeneissä teemana oli irtoamiset ja paljon kiinnitettiin huomiota oikeaan ajoittamiseen ohjaamisessa ja käskyttämisessä. Ratana toimi helppo, pentujenkin treenaama hyppy-suora putki-hyppy-mutkaputki-hyppy-suora putki-hyppy, josta me sitten vielä jatkettiin rataa muutaman esteen verran vaikeampaan. Tavoitteena oli pystyä jäämään mahdollisimman kauas mutkaputkesta ja ehtiä jatkamaan rataa vielä toisenkin suoran putken jälkeen.

Kerran Ora kävi myös treenaamassa JAU:n hallilla Tuusulassa: koska mä en kyseiseen seuraan kuulu ja Maija oli hallin itselleen tunniksi varannut, otti Maija mudin puikkoihinsa. Ora on tainnut kerran tai kaksi aiemmin tehdä jotain agia Maijan kanssa, mutta ei koskaan rataa kuten nyt. Mudi ei välittänyt yhtään ohjaajavaihdoksesta ja se pelitti oikein mallikkaasti myös Maijan käsissä, vaikka käskytykset olivat (ymmärrettävästi) välillä vääriä. Alla olevassa videopätkässä on valitettavasti tästä treenistä melkeinpä huonoimmat kohdat, koska oli niin jännää katsoa omaa koiraa pinkomassa radalla ulkopuolisen silmin, että unohdin kokonaan kuvata. :D

  

Viime viikolla kävin tekemässä taas pienen keppitreenin, ne kun ovat usein niin hyvin hallilla valmiiksi ja kun  yksin käy treenaamassa, ei hirveästi saa, jaksa eikä viitsi esteitä siirrellä. Alla video siitä.