"Tavoitteena SM-kisat 2015"

Lunta me saatiin joulukuun alussa, mutta niin se vaan taas on sulanut ja vietämme joulukuun viimeistä päivää ilman lumen häivääkään. On pimeää, märkää ja kuraista, jonka saimme myös kokea neljän, puoliksi mustan ja karmealle haisevan koiran muodossa autossa eilen metsästä kotiinlähtiessämme. Joulukuu on ollut agilityntäyteinen paria pientä poikkeusta lukuunottamatta.

Joulukuun alussa, torstaina, käytiin Ojangossa treenaamassa Jennan ja Delian kanssa. Tehtiin vähän kaikkia pieniä juttuja: mm. halusin kokeilla muurinjälkeistä valssia, jossa kisoissa O oli tiputtanut muurilta pari palaa, mutta ei siinä ollut nyt mitään ongelmaa. Kontaktit olivat hitaat ja kerran lipesi keinulta, jonka seurauksena pari seuraavaa keinua olivat vähän varovaisempia. Kontaktien satunnaiseen hitauteen päästään onneksi paneutumaan parin viikon päästä niille tarkoitetussa koulutuksessa.

7.12 lauantaina hypättiin Oran kanssa bussiin ja huristeltiin Tattarisuolle. Olimme varanneet pentueporukan kesken I-HAH:n pitkulaisen hallin muutamaksi tunniksi ja pyytäneet Marjon taas meitä kouluttamaaan agilityn parissa. Paikalla agittamassa olivat Oran lisäksi Velmu, Vauhti, Praha ja Mauno sekä näiden nuoremmat sisaruspuolet Jekku ja Myy. Aloitettiin luonnollisesti rataantutustumalla, ja rata näytti tältä:

Ensin tehtiin mustalla merkittyä rataa, toisella kierroksella siirryttiin punaiseen. 

Pimeään putkeen lähettämisessä ei alussa ollut ongelmaa. Aika selkeä alku. Ensimmäinen ongelmakohta tuli 8-9, kun mun valssi oli myöhässä ja vähän väärässä kohtaakin. Kympiltä kaarros levähti alkuun... 11-12 yritin ensin persjättöä (muistaakseni), mutta todettiin, että valssi oli siihen(kin) paljon toimivampi ratkaisu eikä mun näin pitänyt pysähtyä radalle vaan pystyin liikkumaan koko ajan eteenpäin. Puomi oli taas aika hidas ja puhuttiin ongelmasta Marjon kanssa, joka totesi, että kun kaikkia metodeja (etupalkka, lentävä palkka...) on yritetty huonolla menestyksellä, vaatisi tilanne luultavasti vain toistoja toiston perään. Kuulemma Ora näytti puomilla vähän horjuvalta(?), kuin sillä ei olisi varmuutta, pysyykö siellä pystyssä vai ei. Sinänsä kummallista, koska ollaanhan me Oran kanssa tehty jonkin verran tasapainotreenejä ihan pennusta lähtien. Marjo ei myöskään tekisi kontakteja targetilla, koska se on niin vaikea häivyttää pois onnistuneesti.
Loppuradassa ei ollut ongelmaa, taisin persjättää puomin jälkeiselle hypylle ja tehdä pakkovalssin ennen keppejä. Kepit erittäin hyvät ja keinu ok.
Toiselle radalle oli vähemmän aikaa. Lähetettiin koira putkeen toisen putken takaa. Kolmanteen putkeen takaaleikkaus: oltaisi varmaan tehty hyppyjä myös leijeröinteinä, jos olisi ollut enemmän aikaa, mutta tällä kertaa ihan läheltä ohjaten. 10-11 -välille persjättö puomin puolelle, toimi sillä parhaiten. Kepeille kesti takaaleikkauksen mageesti eikä lopussa mitään sen ihmeempiä, puomi oli vähän nopeampi.

Kauaa ei lauantain treenin jälkeen ehditty agilitystä huilia, kun jo sunnuntaina, heti aamusta, lähdettiin reissuun. Sari tuli hakemaan puoli yhdeksän aikoihin, josta ajeltiin Kellokosken kautta Kouvolan liepeille Valkealaan Marjut Pullin agilitykoulutukseen. Autossa meillä oli neljä ihmistä mudeineen: Oran lisäksi samassa kyydissä matkasivat Paavo, Yrtti ja Pyry. Matka sujui melko rattoisasti mudiporukassa eikä aikaakaan, kun oltiin jo perällä Homeetan hallilla. Käytiin lenkittämässä pikaisesti koirat ja aloitettiin radan rakentaminen. Meidän neljän lisäksi ensimmäisessä koulutusryhmässä oli Salla & Subré. Alla rakennettu rata.

Meillä ei mennyt Oran kanssa ehkä ihan putkeen. Se tiputteli rimoja enemmän kuin yleensä (ei nyt silti räiskinyt niitä jatkuvasti, vaan muutama tippui) ja varmaankin mun jännityksestäkin johtuen kaarrokset olivat monessa kohtaa aika pitkiä. Aloitettiin piirrokseen punaisella piirretyllä "lämppäradalla", joka alkoi pakkovalssilla. Kolmoselle työntö ja jo piti olla äkkiä äkkiä pesjätöllä neloselle. Se taisi olla kaikilla ohjaajilla aluksi moka: persjättö tehtiin liian lähelle vitosestettä eikä näin ollen ehditty ollenkaan ajoissa ohjaamaan neloselle. Myös takaakierrot laitoin erityistreenilistalle, koska kutoselle mudi ei oikein mennyt helposti oikealta puolelta, vaikka ennen takaakierrot on ollut tosi helppoja. Pitkässä radassa oli muutamia häikkäkohtia, mutta ei niistä sen enempää. Puomi oli jostain syystä mörkö: Ora kävi siellä, totesi, että en tasan mene. Meni uudelleen, hyppäsi jo ylösmenolla alas. Lopulta autoin kovasti ja mentiin puomi kokonaan, mutta tosi hitaasti. Mitä? En ehtinyt tehdä puomia enempää, olisi varmaan pitänyt. Harmi, ettei saatu siihen varmuutta. Koulutuksesta kuitenkin enemmän videoista, jotka alla. Loppuun tehtiin vielä koko pitkä rata, jonka sain melkein puhtaana läpi Oran kanssa: toka kepeillemeno levähti vaan toiseen väliin mun mennessä sohimaan koiraa ihan vääriin paikkoihin. Kaikesta huolimatta koulutuksessa tehtiin (ok, ei mikään vakavamielinen) diili Sarin kanssa, että vuonna 2015 me ollaan samaan aikaan agilityn SM-kisoissa: Sari Pyryn kanssa ja mä Oran kanssa. En tiedä, uskonko siihen itsekään, mutta onhan se kiva asettaa pieniä, varovaisia toiveita, jotka jopa ihmeen kaupalla saattaisivat toteutuakin! Epäilen tosin, että haave jää toteutettavaksi tuosta vielä parin vuoden päähän, jos koskaan, mutta saahan sitä unelmoida. ;D

Kiitos Elsille koulutuksen kuvista, joita tässä postauksessa!

(sen siitä saa, kun muokkaa monta koulutusvideota peräjälkeen: alussa lukee Salla&Subre... :D Kuten huomaatte, ihan me siellä pingotaan kuitenkin)

(nähtävästi Ora myös huusi ihan törkeänä.......)

Me ollaan käyty Vuokkosilla aika ahkeraan agilityä treenaamassa, parhaimmillaan montakin kertaa viikkoon. Ollaan käyty yksinään, sekä Jennan ja Delian kanssa. Ratatreeniä ei olla juurikaan treenailtu, mutta pieniä pätkiä, jotka ovat jotkut osoittautuneet aika vaikeiksikin. Pullin koulutuksen jälkeen oikein yritin tehdä Oralle vaikeita hyppykulmia rimojen tiputtelun vuoksi (suunnitelma on, että jokainen rata/treeni/mikä vaan loppuu hetkeksi rimanpudotuksen jälkeen, jotta koira huomaa, ettei se ole kannattavaa), mutta arvatkaa vaan onko Ora enää tiputellut... Uskon, että koulutuksessa kiihkeystaso oli niin kova, jonka takia rimat lentelivät vähän normaalia enemmän, eikä tästä toivottavasti tule ongelmaa. Myös takaakiertotreeniä otettiin aika reippaasti ja treeneissä on ollut lisäksi pimeitä putkia, avokulmia kepeille, irtoamisia ja eteenmenoja sun muuta. Olen myös vahvistanut käskysanoja: huomasin, että Ora ei osaa kepit-käskyä ollenkaan, vaan tarvitsee tosi vahvan ohjausavun jotta tietää, minne mennään. Treeneistä on joistain videopätkiäkin, katsotaan, jos saisin ne joskus myöhemmin muokkailtua ja laiteltua esille.

Leena Inkilän agilitykoulutuksessa käytiin Espoossa, Sporttikoirahallilla viime perjantaina (27.12.). Kyseessä oli meidän pentueporukan järkkäämä juttu, johon osallistui Oran lisäksi Praha, Vauhti ja Velmu. Teemana oli kontaktit ja kepit, joista me tietty valittiin ne kontaktit: miksi ne on hitaat, vierastaako Ora vierasta estettä, miksi se himmaa ja mitä asioille voisi tehdä. Otettiin kaksi pätkää, joista ensimmäisessä katsottiin kontaktit puomin avulla ja toisessa treenattiin putki-hyppy -pätkää, jossa kiinnitettiin huomiota ohjauksen rytmitykseen ja koiran kääntymiseen. Kontakteilla mä sain varmistuksen sille, mikä meidän ongelma on: unohdin kokonaan treenata alkeisopetuksessa sitä, että koira juoksee mun edellä pidemmän matkaa kontaktilla ja jää 2on2off-asentoon, vaikka mä jään koiran taakse. Oralla on vahva 2on2off, mutta se vaatii mun juoksemisen edelle/rinnalle, jotta siihen mennään. Se himmaa siis siksi, että se jää odottelemaan mua. Asiaa en tullut itse alkeisopetuksessa ajatelleeksi, koska kyllä se osasi ihan vaan kontaktipinnalle mennä vaikka mä olin takana, mutta ei koko estettä/pidempää pätkää. Nyt treeniksi otetiin siis ihan pienestä lähtien se, että mä jään taakse, pikkuhiljaa vaikeuttaen..

Koulutuksesta jäi käteen seuraavia asioita:

• Perusteet ovat tärkeimpiä, perusteet ovat tärkeimpiä, perusteet ovat tärkiempiä. Jos perusteet on tehty huonosti, se kolahtaa nilkkaan jossain vaiheessa.
• 2on2off-asentoa treenatessa palkka kannattaa antaa maahan koiran "yli", ei siis ohjaajan puolelta. Näin koira ei ennakoi palkan tulevan ohjaajan luota, eikä hakeudu (ainakaan niin vahvasti) vinoon ohjaajan suuntaan. Myös vapautuspalkka (esim pallo) kannattaa heittää poispäin ohjaajasta.
• Rytmityksessä ajoitus on tärkein: yleensä ohjaajat rytmittävät käännökset liian myöhään, jonka takia koiran käännös levähtää.
• Vaikka rytmitys tuleekin tehdä todella ajoissa, ei liian ajoissakaan ole hyvä. Muista myös rintamasuunnan nopeat muutokset ja rytmityksen ajoitus koiran sijaintiin nähden.

Eilen sitten kävinkin itsekseni hallilla katselemassa meidän kontaktien tilannetta. Tehtiin treeniä, jossa jäin taaemmas, koira hyppäsi kesken alasmenon kontaktille ja sen piti ilman apuja mennä 2on2offille. Ongelma näytti olevan enemmänkin vinous kuin sinne kontaktille meneminen, jota tosin sitäkin pitää treenata. Seuraavaksi ajattelin palata taas hieman taaemmas ja siirtää alasmenon pöydältä. Eiköhän tästä ihan hyvä tule.

Lisäksi tehtiin eteenmenotreeniä ja taas lisää etäisyyttä kepeille, Ora oli ihan super! Eteenmenot taitaa vihdoin iskostua tuon kalloon ja se eteni parikin hyppyä ja putkeen täysin itsenäisesti, josta takaisin päin suoraan putkeen ja vauhdista 90 asteen kulmalla kepeille. Mä liikuin koko hommassa ehkä muutaman metrin.

Jotain muutakin kuin agilityä: sunnuntaina käytiin oman porukan kanssa Firan metsissä tekemässä kaikille koirille metsäjäljet. Tein Oran jäljen itse. Maastossa oli matala aluskasvillisuus, sammalta, aika paljon oksia. Jälki alkoi muutaman metrin tallatulla alueella, josta jälki lähti kolmen namin vahvistuksella etenemään suoraan. Ilmaisujen kanssa palattiin hieman taaksepäin: vähän ajan päästä oli sukkapurkki. Ei nameja, lyhyitä askelia hieman laahasin. Seuraavaksi kulma vasempaan, namiavut. Vähän ajan päästä sukkapurkki. Sitten jälki kulki suoraan kahden pienen polun yli, joiden väliin pienelle alueelle jätin sukkapurkin. Suoraan vähän ryteikköisempään maastoon (enemmän oksia, rahkasammalta), namitettu kulma oikeaan. Suoralla vielä kaksi pelkkää sukkaa, joista toisen luokse olin jättänyt myös nameja.

Lähti ihan ok, löysi jäljen tosi hyvin. Pari kertaa oli pieni hukka, mutta ei sen kummempaa. Ensimmäisen purkin äkkäsi silmillä (huomio seuraavalle kerralle: valikoi paremmin maastoutuvammat sukat/esineet!) ja sinne oli hirveä kiire, ilmaisi ihan ok. Ensimmäistä kulmaa oli ensin jäljestämässä väärään suuntaan, mutta löysi oikean. Toisella purkilla tosi kiva ilmaisu, mutta kolmatta ei löytynyt ollenkaan: oli virhe jättää se polun lähelle, josta ilmeisesti oli koira kulkenut ja napannut haisevan sukkapurkin matkaansa. Ora ei tästä hämääntynyt vaan jatkoi jäljestämistä ryteikköön, jossa kulma oikeaan oli hirmu hieno. Meinasi taas hukata jäljen, mutta pysähdyin ja annoin koiran etsiä ja nopeasti se löysikin taas oikean suunnan. Sukalle ihan superhieno ilmaisu, sai paljon kehuja ja palkkaa. Vielä suoraan, ja viimeisen sukan ilmaisu meni ehkä vähän metsiin, kun olin jättänyt sen luo nameja. Ei siis seuraavalla kerralla. Kehotuksella ilmaisi kuitenkin hyvin.

Kun jäljeltä käveltiin pois, äkkäsi Maija puussa roikkuvan esineen --- meidän sukkapurkki! Joku oli sen siihen solmulla sitonut, oli aika hassu näky.

Eilen meille saapui Delia-neito uudeksi vuodeksi hoitoon, joten tiedossa on lapinkoiramainen vuodenvaihde. :)