Hae tästä blogista

maanantai 11. helmikuuta 2013

Haaste

Kesällä sain Karitalta haasteen, jota en silloin koskaan tehnyt, mutta voisin rustata siitä nyt jotain tähän! Itse en ketään tällä haavaa haasta, sori. : )


1. Mikä on tarina koirasi nimen / koiriesi nimien takana? 

Ora niin kuin orapihlaja. Olen kovin mieltynyt suomenkielisiin luontonimiin, ja Ora on aina kuulostanut hyvältä. Lisäksi mun edesmennyt paras ystävä oli Nora, joten Ora on nimetty myös osittain Noraa muistaen. Ora on myös hyvä lyhyt (!), ytimekäs ja vielä O:lla alkava nimi, joten mikä ettei. Myöhemmin sain kuulla, että Ora on muinaissuomalainen nimi ja latinaksi tarkoittaa rukousta. Ei paha.
Kovasti palloilin vielä viimeisellä viikolla ennen pennun hakupäivää Oran nimeä, mutta ei se mihinkään muuttunut. :)
Jasun nimellä ei ole tarinaa, paitsi sen verran, että siitä meinasi tulla Rolle (onneksi ei tullut!) ja kaikki nimiehdotukset olivat paperilla. Itse olisin halunnut Jasun nimeksi aikoinaan Tilli, mutta vanhempani olivat toista mieltä.
Elmeri oli Elmeri jo kasvattajalla (Tiny Toonsien mukaan, joiden mukaan koko pentue on nimetty), eikä sitä lähdetty muuttamaan.
Loput kohdat kerron vain Orasta, sehän se ainoa pelkästään mun koira on.


2. Kerro kolme asiaa, miksi juuri sinun koirasi on maailman paras koira juuri sinulle. 

Ensimmäisenä tulee mieleen näin harrastusten kanssa Oran ohjaajakovuus. Olen jo treenannut tarpeeksi superpehmeän koiran kanssa, eikä se sovi minulle lainkaan. Okei, vähän pehmeämpikin O voisi olla kanssani, mutta mieluummin näin päin.
Ora on hirmu sopeutuvainen näin aktivoinnin suhteen, joka sopii minulle paremmin kuin hyvin. Olen ihminen, jolla on sekä laiskoja että meneviä päiviä, ja se sopii hyvin Oralle. Kun tehdään, niin tehdään juuri niin kauan kuin haluan ja täysillä, ja kun laiskottaa, niin nukutaan sisällä ilman sen suurempia seinillehyppimisiä. Ihana!
Ora on persoonallinen pieni möyrivä laulaja, joka rakastaa silityksiä ja rapsutuksia ja painimista sängyllä. Vaikkei se nukukaan vieressä (tosin vanhempana varmasti alkaa harrastaa sitä, sillä nyt jo siirtynyt jalkoihin nukkumaan), se pitää läheisyydestä ja siitä näkee, että se nauttii hurjasti huomiosta. Voi, mitä tekisinkään, jos mun oma koirani ei pitäisi silityksistä!
... Miksi vain kolme, nuo olivat vasta ensimmäiset, jotka tulivat mieleen!


3. Mikä motivoi harrastamaan koiran kanssa? 

Olen itse asiassa miettinyt tätä ilman sen suurempaa vastausta. Kai minulle tärkeintä on oikeasti tyytyväinen koira ja koira, joka voi olla onnellinen, kun on saanut minut kaitsijakseen. Ja koira on onnellinen, kun sen kanssa harrastetaan. Minulle koiraharrastuksessa suurimman ilon tuovat ne onnistumisen tunteet, kun olet pakertanut jonkun yhden liikkeen kanssa monia kuukausia ja lopulta tajuat, että koira osaa sen. Se on ihan mahtavaa.

4. Millainen koirasi on kotioloissa?

Oi, Ora on sisällä mitä loistavin! Suurimman osan ajasta se vain nukkuu, tosin jos minä liikun, Orakin yleensä seurailee perässä, ellei ole todella väsynyt. Jos sille tulee tylsää, alkaa se syödä ja/tai heitellä luuta tai leikkiä itsekseen leluilla yleensä matolla selälleen pyörien. Joskus se saattaa häiriköidä muakin yrittämällä tunkea lelua naamalle, mutta lopettaa sen pian, jos huomaa, etten nyt tee sen eteen mitään. Kovin on siis helppo ja itseään viihdyttävä tapaus.

5. Millainen reissuelän koirasi on?

Hyviä kysymyksiä tässä, kun voin vastata kaikkiin, että Ora on loistava! ;D Ora reissaa minne minäkin ja julkisissa se tulee mun jalkoihin, käy siihen maate ja nukkuu. Vain, jos lähellä on toinen koira, saattaa se olla hieman levoton, mutta silloinkin rauhoittuu jonkin ajan kuluttua. Ei tuota matkustaessa edes huomaa, nimimerkillä junassa ihmiset tulivat istumaan sekä mun eteen että viereen kun eivät tajunneet, että mulla on koira mukana... Autossa tuo matkustaa sekä mun jaloissa että takakontissa koiraveräjässä moitteetta, pentuna kulki myös takapenkillä häkissä jokusen matkan toimivasti.

6. Jos sinun on valittava serkkusi häät tai harrastamasi lajin SM-kisat, kumpiin menet?

Nämä ovat taas kysymyksiä, jotka riippuvat niin monesta muuttujasta. Kenen serkun häät? Missä? Osallistunko itse SM-kisoihin? Onko siellä hyviä ystäviä kisaamassa? Kummasta olen saanut tietää aiemmin? Olenko luvannut meneväni jompaan kumpaan? Mikäli kyseessä olisi läheisen serkkuni häät, menisin niihin, mutta mikäli kaukana asuvan, ei-niin-läheisen serkun häät ja jo ilmoittauduttu SM-kisoihin, niin kisat voittaa.


7. Miksi juuri se rotu, jota koirasi edustaa?

Paimenkoira, koska kaipaan paimenmaisia ominaisuuksia ja haluan harrastaa paimennusta. Agilityyn soveltuva kevyt rakenne, nopea, ketterä. Monipuolinen harrastuskoira, pk-oikeudet. Aktiivinen, mutta kuitenkin tarvittaessa pärjää vähemmälläkin. Niin mahdollisimman terve niin sisäisesti kuin ulkoisestikin (ts. ei perinnöllisiä sairauksia, terve, koiramainen rakenne). Sen kokoinen, että sen saa hätätapauksessa kannettua esim. metsästä kotiin ilman mahdottomia saavutuksia (ensin halusin pientä mudia, mutta onneksi Orasta kasvoi iso, koska nyt se on juuri passelin kokoinen!). Vieraille välinpitämätön, laumaviettinen, joskin Ora on mun makuun turhan itsenäinen. Plussana turkki, joka ei päästä jatkuvasti karvaa eikä vaadi minkäänlaista hoitoa. Siinäpä ne tärkeimmät.

8. Oletko harkinnut jonkun muun rotuista koiraa?

Olen kyllä, mutta tiesin ottavani mudin pari vuotta ennen Oraa ja seuraavan koiran paikka tulee olemaan vasta vuosien kuluttua, joten aika pitkään olen ollut vain mudissa. Kelpie oli vakavassa harkinnassa ennen mudiin päätymistä ja jos jonkinmoista muutakin tuli harkittua. Saa nähdä, mikä sitten seuraavaksi koiraksi (esim. viekö työaussiet mennessään. ;D).


9. Mikä on suhtautumisesti koiranäyttelyihin?

Ihan fiksu tapa pitää koirat rodunomaisen näköisinä, mutta näyttelyt ovat riistäytyneet jo niin käsistä, etten voi sanoa niitä kannattavani. Monissa roduissa mennään ihan järjettömiin ääripäihin (esim. nämä paljonpuhutut bulldogit sun muut, sekä työkoirista esim. näyttöaussie=berninpaimenkoira), tuomarit eivät kiinnitä tarpeeksi huomiota luonteisiin ja etenkin mudissa näkyy se, että näyttelyarvostelu on pelkästään sen yhden tietyn tuomarin mieltymys, ei se, "kuinka kaunis ja rodunomainen koirasi on". Muutenhan yhden koiran pitäisi saada jokaisessa näyttelyssä sama tulos, oli sitten millä tuomarilla tahansa (jos ei oteta lukuun karvanlähtöjä ja koiran yleistä kuntoa). Se siitä.

10. Haluaisitko ruveta joskus kasvattamaan koiria? Mitä rotua, millaisella nimellä?

Koirien jalostus on jo niin metsässä, että en tiedä, mitä voisin tehdä parantaakseni sitä. Näillä näkymin minulla ei ole intressejä kasvattaa mitään rotua. 

11. Mitä haluat saavuttaa koiriesi kanssa?

Haluan saavuttaa hyvän fiiliksen tekemiseen, koiran toimivuuden kaikissa tilanteissa ja etenkin arjessa ja ylpeyden koirastani. Plussana sitten kisamenestys, agilityssä pyritään niin pitkälle kuin mahdollista, tokossa vähintään TK1 olisi tavoitteena, pk-kisat olisi kiva päästä korkkaamaan (JK1?) ja paimennuksesta olisi tavoitteena saada joskus joku koulutustunnus.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti