Hae tästä blogista

maanantai 16. helmikuuta 2015

Ruokaa mulle tuokaa - ruokinnasta ja lisäravinteista

Kirjoitin ruokintapostauksen blogiin lähes kaksi vuotta sitten, kun Ora oli vuoden vanha. Olin vasta jokunen aika sitten siirtynyt sen kanssa kokonaan raakaruokinnalle, ja koska harjakoirat ovat aina olleet sekaruokinnalla, on Ora ensimmäinen oma koirani, joka syö täysin pelkkää raakaa. Näin ollen tietotaidon karttuessa ja ajan kuluessa ajatukseni koiran ruokinnasta, tai ehkä enemmänkin raakaruokinnasta, on aavistuksen muuttunut aiemmasta, vaikka pääpiirteittäin se onkin sama. Siispä ajattelin rustata kaikkien iloksi tai ärsytykseksi pienen tekstin aiheesta. Tässä postauksessa en ota kantaa siihen, mitä koiralle mielestäni pitäisi syöttää vaan kerron, mitä meillä syödään.

Yhden päivän koirieni iltaruuat: vasemmalla Oran koko päivän ruoka ja oikealla Renin kolmesta ruuasta viimeinen

Raakaruokinta ruokintamuotona nostaa tasaisesti suosiotaan koirapiireissä. Meillä syödään lihoina monipuolisesti kaikenlaista sika-naudasta siipikarjan kautta riistaan, yleensä tosin vähän kausiluontoisesti pakastintilan rajoittamisen takia - yleensä kerralla on pakkasessa on 3-4 eri lihaa (usein kahta punaista, yhtä siipikarjaa ja lohta) ja rustoja. Aitoja luita en syötä lainkaan korkean suolitukosriskin takia, mutta niitä rustoja, joka on pehmeämpää ja sulavampaa, menee silloin tällöin. Hampaidenpuhdistustarkoitukseen ja ajanvietteeksi olen kokenut käteväksi täyttää kalutut putkiluut lihalla, pistää pakkaseen ja antaa koirille jäisenä. Lihan lisänä syötän silloin tällöin kokonaisia, raakoja kananmunia (kuorineen), kasviksia ja piimää, päivittäin öljyjä ja lisäravinteita. Ren syö vielä n. 50/50-periaatteella pentunappulaa, mutta kunhan se pääsee kiivaimmasta kasvuvaiheestaan ohi, siirtyy sekin kokonaan raakaruualle.

Ora on yllättävän vähäruokainen. Se syö päivässä vain reilu 300 grammaa lihaa kupista, vaikka ns. standardimäärä (2-3 % massasta) Oran kokoiselle 17 kg painavalle koiralle olisi yli 400 grammaa. Tietysti Ora syö joka päivä myös jonkin verran nameja ja varsinkin treenipäivinä nameja voi kulua paljonkin, mutta on se silti aika vähän varsinkin sterkkaamattomalle koiralle. Sillä Ora on kuitenkin nyt aikuisiällä pysynyt hyvässä kunnossa, joten säästääpähän vähän omistajansa kukkaroa. Nuorempana se luonnollisesti myös söi enemmän, jopa yli standardimäärän (painoakin oli vähemmän), mutta nyt ollaan jo pitkään menty tällä linjalla.

Onni on myös ahneet koirat. Ora on kieltäytynyt elämänsä aikana tasan kahdesta ruuasta (Muschin silloisesta luuttomasta porosta ja jauhetusta hanhesta), ja niidenkin kohdalla luulin, että koira on kipeä tai vähintäänkin sekaisin. Se syö siis mitä vain ja esimerkiksi eilen syötin sille jäisen aterian sivussa kädestä sinkkitabletit, joskin pienellä yllytyksellä. Ruokakupin edessä fako myös kuolaa ihan tuhottomasti. Kuten ylläolevasta kuvastakin näkee, Oralle pitää levitellä lihat ympäriinsä kupissa ja olen vielä ripotellut kaikki lisät siihen päällimmäiseksi, jotta hotkiminen olisi hillittyä. Ora ei kuitenkaan ikinä varasta mitään mistään ja olen esimerkiksi unohtanut avonaisen keksipaketin sängylle, ollut tunnin verran poissa ja löytänyt koiran nukkumasta keksipaketin vierestä - johon ei ollut koskettukaan. Myös Ren on oppimassa talon tavoille. Se menee niin hurmioon jo nyt alle 17-viikkoisena ruokakupista, että sen leuka väpättää kuin mikäkin juoksunartun pissoja nuolleen uroksen leuka, ja pari kertaa istu-maahan-toistoja vaatiessani ruokakuppia vastaan se on laskenut alleen. Yhdestäkin äänestä tai ylimääräisestä häsläyksestä  mudi kuin mudi kuitenkin lentää ulos keittiöstä ja ruokahetki saa odottaa - kerran Oran keittiön ja ruuan kyttäämisen poiskitkeneenä en halua joutua tekemään sitä uudelleen enää yhdellekään koiralle, joten tiukkana on oltava. Samasta syystä yritän rikkoa ruoka-aikoja mahdollisimman tehokkaasti. Ehdottomasti mieluummin kuitenkin näin kuin nirsot koirat, joiden riittävää syömistä pitää stressata, jotka treeneissä eivät palkkaudu kuin jostain extrahyvistä herkuista jos niistäkään, ja joille tabletit pitää syöttää väkisin.



 Tämänhetkinen purkkiarsenaali. Kaikki eivät onneksi ole jokapäiväisessä käytössä. Vasemmalta oikealle: lohiöljy, biotiini, BE-liuos, Tehobakt maitohappobakteerit, Kelasin sinkki, merilevä, kalkki, Nutrolin Pentu, D-vitamiini, valkosipuli. Merkkivalikoima vaihtelee silloin tällöin.

Sitten ne ah-niin-kuuluisat "lisät", joita kaikki kirjoittavat antavansa ruuan päälle. Monilla kyseinen sana tarkoittaa kuitenkin täysin eri asioita ja ajattelinkin vähän avata tähän muutaman lisäravinteen taustaa. Olen tehnyt Oralle (ja samaan tulee tulevaisuudessa Reninkin) ihan oman Excel-taulukon niistä vitamiineista ja hivenaineista, mitä sen ruokavalioon tulee lisätä. Joskus vannoin, etten tule ikinä syöttämään koiralleni lisäravinteita lukuisista purkeista, mutta kuinkas kävikään... Raakaruokinnan aloittaneena syötin koiralle vitskut koiralle tarkoitetulla monivitamiinilla (jauhetta ja pellettiä), mutta hieman syvemmän tutkimisen jälkeen ne sisältävät hurjasti kaikenlaista turhaa täyteainetta, mistä vain maksetaan eikä koira tee sillä mitään. Vitamiinien suhteet ovat myös suurimmassa osassa monivitamiineja aika metsissä, jonka huomaa jo vertailemalla eri valmistajien valmisteita - määrät ovat täysin erilaisia suhteista puhumattakaan. Vitskujen ja hivenaineiden erilliseen annosteluun menee kuitenkin ehkä vain alle minuutin verran joka ilta, kun tarpeet on laskettu valmiiksi ja ne muistaa ulkoa, joten ei ole mielestäni erityisen iso vaiva.

Ihan ensimmäisenä sinkki. Suuressa osassa nappuloitakin sinkkiä on koiran tarpeeseen nähden vähänlaisesti ja raakaruualla sitä tulee toivottoman vähän. Vähimmäismäärä sinkkiä koiralle on 1 mg/EPkg, parempi tarve 2 mg/EPkg. Sinkin imeytyvyys on huono, 15-40%, joten näin ollen voidaan ajatella sinkin todellisen tarpeen olevan lähempänä 3-4 mg/EPkg, joskin suurin osa raakaruokkijoista menee sillä kahdella milligrammalla. Sinkki on helpoin annostella suoraan ihmisille tarkoitetuilla tableteilla, kuten Kelasinilla (15 mg Zn/tabletti) tai Vidan vahvalla (30 mg Zn/tabletti). Sinkin puutos oireilee usein esimerkiksi kaljuilla silmänympäryksillä.

Toisena D-vitamiini, toinen lähes jokaisen raakaruokkijan lisälistalla oleva sinkin lisäksi (ainakin pitäisi olla). D-vitskua saa mm. rasvaisesta lihasta, maksasta ja kalasta, mutta esim. viikottainen kala ei millään kata koiran D-vitamiininsaantia, joskin se tulee ottaa huomioon. Kaloista etenkin silakassa on hirveät määrät D:tä, ja teoriassa sitä syöttämällä D-vitskulisää ei tarvitsisi, mutta se kävisi pidemmän päälle aika hankalaksi ja kalliiksi.  Koiran D-vitamiinintarve on lähteestä riippuen n. 0,3-0,7 µg/EPkg/pvä, jonka voi annostella suurempana määränä yhtenä päivänä. Vitskulisäksi käy lähes mikä tahansa kaupasta saatava D-vitamiinilisä, tabletti tai tippa. Jotkut ovat makeutettuja xylitolilla tai esimerkiksi sorbitolilla, mutta määrä on niin olematon, ettei siitä ole haittaa - jos haluaa hifistellä, voi hakea vaikka apteekista Devisolia, mutta makeutettomien vitamiinien hinta on vain huomattavasti korkeampi. Mulla on ollut nyt käytössä niinkin yksinkertainen kuin Pirkan D3-vitamiini, jossa on 20 µg D3-vitamiinia/tabletti. Ora on saanut yhden sellaisen n. joka toinen päivä, miinustaen kalapäivät. Toisena vaihtoehtona on antaa ADE- tai DE-Mölleriä tai muuta vitaminoitua kalanmaksaöljyä, mitä mäkin käytin jossain välissä. Möller tuplassa on 7,5 µg D3-vitamiinia/kapseli. Monet käyttävät myös ADE-liuoksia, joka on sekin ihan käypä tapa.

Tämänhetkinen säilytysloota lihoille. Tarkoitus olisi hommata suurempi pakastin koirien lihoille yhdessä kämppikseni kanssa jossain välissä.

Kolmantena E-vitamiini, jota tulee ehkä harvemmin ajatelleeksi. Koiran E-vitskun tarve on suurin piirtein 0,5-1 mg/EPkg/pvä, urheilukoiran kilpailukaudella enemmän. Rasvainen ruoka ja fyysinen rasitus lisäävät E-vitamiinin tarvettaMulla on tällä hetkellä testissä hevosten BE-special -liuos, jossa on E-vitamiinia 30 mg/ml. Näinollen Ora saa siis sitä niinkin vähän kuin 0,3-1 ml/pvä. Ajattelin aluksi annostelun olevan rakettitiedettä, mutta muovisella pastörpipetillä (koulun antia) sen annostelu on onnistunut erittäin kivuttomasti. Ruisku varmasti ajaa saman asian. En ole myöskään ollut annostelussa mitenkään erityisen turhantarkka, koska E-vitamiinia on todella vaikea yliannostella, vaikka se onkin rasvaliukoinen vitamiini. Mikä tahansa muukin E-liuos on oikein oiva valinta. Myös Möller tupla on tähänkin vaihtoehtoinen E-vitamiininlähde, jossa on sitä 5 mg/kapseli, mutta jos Möllerin mitoittaa D-vitamiinin mukaan, tarvitsisi koira luultavasti joka tapauksessa jotain E-vitskulisää. Tästä syystä itse jätin Möllerin muutaman purkin käytön jälkeen ja nyt kokeillaan tällaista versiota. BE-specialissa on nimensä mukaan myös B-vitamiineja, mutta koska ne ovat vesiliukoisia, niiden ylimäärästä ei ole haittaa. Koira tuottaa itse jonkin verran B-vitamiineja. Lisänä niitä (lähinnä B1-vitamiinia eli tiamiinia) käytetään usein urheilukoirilla nopeuttamaan palautumista ja sen pitäisi lievittää stressiä, joten en ole kokenut B-vitamiinilisää pahasta. BE-specialissa on kuitenkin myös biotiinia (B7-vitamiinia), jonka takia sen ruokavalioon lisäämisen jälkeen lopetin ylimääräisen biotiinin syöttämisen. Sitä kuitenkin löytyy edelleen kaapista, sen kulutus kun oli niin minimaalista.

Viimeisenä A-vitamiini. Koira tarvitsee A-vitamiinia 30 µg/EPkg/pvä, jonka se saa yleensä lähinnä sisäelimistä, ja niistä lähinnä maksasta. Maksan tarve on erittäin pieni: sika/nauta-maksasekoituksessa on ~174 µg/g A-vitamiinia. Jos ajatellaan, että A-vitamiini imeytyy n. 80-prosenttisesti, voidaan ajatella koiran tarvitsevan maksaa n. 1,5 g/EPkg/vko. Tämä tarkoittaa 17 kg Oralla vain reilua 25 grammaa maksaa viikossa. A-vitamiinin yliannostus on käytännössä lähes mahdoton, joten en ole huolehtinut esimerkiksi siitä, että syötän koiralle maksasta tehtyjä nameja. Myös viikottainen maksan määrä on kyllä suurempi kuin tuon 25 grammaa.

Lisäksi tulee huolehtia myös koiran kalsium-fosfori-tasapainon ylläpitämisestä, joka tarkoittaa käytännössä raakaruokinnassa riittävää kalsiumin saantia. Koska mä en syötä koirilleni luita kuin erittäin harvoin, eikä lihakaan ole aina luullista, on silloin tällöin turvauduttava purkkikalkkiin. Myös kananmunankuoret jauhettuna ajavat saman asian. Rouhin kaikki kananmunankuoret säilöön ja tarkoituksessa olisi ostaa kimpassa hevosen rehukalkkia. Kalsiumin tarve on koiralla 130 mg/MEkg - koiran metabolinen paino lasketaan sen elopaino korotettuna 0,75 potenssiin, eli Oralla 17kg^0,75 = 8,4 kg, jolloin sen kalsiumin tarve on 1,1 g/pvä. Huomioon tulee ottaa kalkkivalmisteen kalsiumpitoisuus sekä ruuasta saatava kalkki. Esimerkiksi luita syöttämällä kalsiumtarve täyttyy 1 g/luuta/pvä.
Myös omega3-rasvahappojen saanti pitää turvata esimerkiksi lohiöljyillä ja/tai erillisillä valmisteilla (Nutrolin on hyvä, mutta esimerkiksi HauHaun ja Planet Petin omega3-öljyt ovat käytännössä ihan samaa tavaraa). Mun mudeille olen antanut ihan reilustikin öljyjä, etenkin Oralle, jonka turkki ei ole ikinä ollut mitenkään erityisen hyvä. Merilevä on lisäksi hyvä jodin lähde ja auttaa hammashoidossa pehmentämällä hammaskiveä. Lisäksi lisäravinnekaapistani löytyy maitohappobakteereja pahan päivän varalle, mikäli mahan toiminta joskus reistailee, sekä valkosipulia, jota syödään kesäisin punkkien torjuntaan. Valkosipulin suhteen monet ovat hysteerisiä, mutta ne määrät, mitä koiralle kesäkaudella sitä syötetään, eivät millään saa aiheutettua paljon pelättyä anemiaa - siihen vaadittaisi aika törkeän paljon sipulia.

Kun lisäravinnetarpeet laskee ns. "nollasta", tulee luultavasti kaikkea syötettyä koiralle vähän liikaa, koska luonnollisesti myös se koiran syömä ruoka sisältää erinäisiä määriä niitä kivennäisaineita ja vitamiineja. Jos myös ne alkaisi laskea saanteihin, menisi siinä itse kullakin pää auttamattoman sekaisin. Mä olen kuitenkin ratkaissut dilemman ajattelemalla, että koska koirat ovat yksilöitä ja aineiden imeytyminen ei ikinä ole 100-prosenttista, on lasketut arvot joka tapauksessa viitteellisiä. Mieluummin aavistus liikaa kuin ihan liian vähän.


Sian munuaiset keittymässä nameiksi

Mitä sitten syöttää namiksi raakaruokittavalle koiralle? Mä en jaksa vaivata päätäni moisella. Lenkillä ja ihan muutenkin ns. peruspalkaksi mulla koirat saa nappuloita. Melkein mikä tahansa nappulamerkki käy, missä nyt ei ole mitään hirveää määrää väriaineita tai ihan pelkkää vehnää. Namit eivät kuitenkaan ole koiran pääasiallinen ruokavalio, joten en ole kokenut sen olevan niin tärkeää. Jos mulla olisi oikeasti pieniä koiria, jotka syövät yhtä paljon kuin linnut ja joille namit olisivat puolet ruuasta, olisin varmasti tarkempi. Tykkään muutenkin syöttää koirilleni nappuloita edes nameina, jotta ne voisivat joskus hätävarana esim. reissussa popsia ateriakseen nappulaa tai esim. hiilaripitoisempaa märkäruokaa, eikä maha mene siitä heti nurin. Laiskana ja köyhänä koiranomistajana treeneissä on usein mukana nakkeja, jotka kammottavat suolaisuudellaan. Koirille tarkoitetuista treeninameista käytän lähinnä niitä, mitä kisoista sattuu saamaan palkinnoksi. Kun vähän jaksaa panostaa, on kuitenkin olemassa hirveän helppoja tapoja tehdä koiralle kaikin puolin terveellisiä nameja (lähinnä treeneihin meidän tilanteessa) - erilaisilla resepteillä on tullut tehtyä levynameja, ja kattilaan on päätynyt tähän mennessä broilerin sydämiä, broilerin kivipiiraa ja sian munuaisia. Keittämisen jälkeen elimet on helppo pilkkoa saksilla paloiksi ja pistää pakkaseen, josta saa helposti noukittua pienenkin määrän nameja treenikentälle. Isommassa ruokakaupassa kannattaa siis pitää silmällä tarjousten suhteen ihmisten liha- ja kalatiskien lisäksi myös elinhyllyä, josta bongaa yllättävän usein alennuslappusella merkittyjä pakkauksia!

Maksanameja - olen tehnyt levynä paistamalla useammalla reseptillä nameja koirille. Pääpiirteittäin sekoitetaan haluttu liha, kananmunia ja perunajauhoja (sekä halutessaan kaurahiutaleita) ja isketään ohueksi levyksi pellille. Kypsennetty levy leikataan paloiksi ja voidaan vielä kuivattaa lisää uunissa. Ainekset voi myös käyttää blenderin kautta tasaisemman tuloksen saamiseksi.
Päivitys 10.3.15/ Lisäilin pari lausetta E-vitamiinin kappaleeseen.
Päivitys 28.8.15/ Muutama sananen lisää kalsiumin kohdalle.

31 kommenttia:

  1. Mäkin oon suunnitellut sinkin lisäämistä noiden ruokavalioon kaljujen silmänympärysten takia, vaikka syövät 50/50 tekniikalla ja laadukasta nappula, sinkkiä ei kuitenkaan niin helposti mistään valmiiksi saa. :) Ihan ihmisten valmiste käy siis koirille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, apteekista tai luontaistuotekaupasta vaan koppaamaan mukaan ihmisten sinkkiä. Mudin kokoisille koirille Kelasin Zn on varmaan kätsyin, myydään 100 ja 200 tabletin purkeissa. :) Maksaa vissiin jotain 6/12 e.

      Poista
  2. Mua niin kiinnoistais alkaa kanssa raa-alle, tai jos ei kokonaan niin sekaruokintaan, eli 50/50. Mutta nää on mulle jotenkin niin hepreaa, kun mistään ei saa yksinkertaisia ohjeita aloittelijalle.. Että mitä antaa ja miten paljon. Ehka innostun ja alan selailemaan internetin sekamelskaista maailmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkennus: Onko tossa siis aivan kaikki mitä annat koiralle päivittäin lihan sekaan? Eli siis noi sinkki, A, E ja D?

      Milloin ja miksi annat kalkkia?

      t. tietämätön :)

      Poista
    2. Päivittäin menee siis tällä hetkellä merilevä, sinkki, BE-liuos ja lohiöljy. Joka toinen päivä D-vitamiini, viikottain maksa (A-vitamiini). Kalsiumlisää (kalkin muodossa) menee silloin, kun koira ei saa luusta tarvittavaa kalkkimäärää eli toisin sanoen silloin, kun ruoka on kokonaan luutonta. Renille menee vain vähän sinkkiä, Nutrolinia ja lohiöljyä, kun syö vielä 50/50.
      Suosittelen kyllä! :) Jos pyörit Facebookissa, niin suosittelen ryhmää "Luonnonmukainen ruokinta, barffaus, raakaravinto".

      Poista
  3. Mukavan selkeä postaus aiheesta, etenkin lisät saa hahmotettua kivasti kun annoit nuo tatvittavat määrätkin! Monissa aiheen postauksissa ei tule nämä välttämättä selkeästi esille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se oli tarkoituksenakin, saman nimittäin olen huomannut. :)

      Poista
  4. Itseä kiinnostaa alkaa syöttämään koirille 50/50 mallilla tai kokonaan raakaa :) Ja koira saa ihan kiitettävästi energiaa?? Koirilla on ainakin kesäisin kaljut silmäkulmat. Johtuuko vaan sääskistä vai sinkin puutoksesta? Hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä. :) Eihän noita osaa varmasti sanoa, mistä johtuu. Jos on vain kesäisin, niin voisin veikata ennemminkin niitä sääskiä tms.

      Poista
    2. Jos koira syö 50/50 mallilla niin voiko sen tehdä esim silleen että kun koira syö kahdesti päivässä niin aamulla nappulaa ja illalla raakaa? Ja kun koira saa vähemmän nappulaa niin tarviiko se sitten lisäravinteita? Jos tarvii niin mitä?

      Poista
    3. Kyllä voi. :) Moni itse asiassa suositteleekin niin, että antaisi nappulat ja lihat erikseen. Eri sulamisajat on vähän sellainen urbaanilegenda, mutta monilla koirilla saattaa mennä ihan vaan pakki sekaisin, jos ne antaa samassa. Mulla ei kyllä koirilla ole ollut siinäkään ongelmaa.
      Kuinka paljon vähemmän nappulaa? 50/50 ruokinnassa annetaan puolet ja puolet, jolloin lisiä ei (välttämättä) tarvitse eikä ehkä kannatakaan tunkea ruokaan (paitsi mä antaisin ainakin sinkkiä), mutta jos malli on enemmänkin 80/20 lihalle, niin sitten jo ihan samalla tavalla lisiä kuin pelkällä raa'alla, vähän vähemmän vain.

      Poista
    4. Sori myöhäinen vastaamiseni. No mä antaisin puolet nappuloista vaan mitä se tarvisi päivän aikana. Kuinka paljon sitten lihaa annetaan? Kyseessä 20-25kg painavat koirat ja raksuja saisivat päivässä muistaakseni 100-200g välillä.

      Poista
    5. Määrät pitää aina testata, koska koira on yksilöitä. Mutta voit ajatella, että jos annat puolet siitä "hyvästä" nappulamäärästä, niin sitten antaisit maalaisjärjellä sen lisäksi puolet sopivasta lihamäärästä. Jos 2-3 % koiran painosta on sellainen perusstandardi lihan määrälle päivässä, niin voisin kokeilla vaikka (nappulan lisäksi) jotain 250-300 grammaa lihaa tuon kokoisille koirille. Rasvaista tietysti vähemmän, vähärasvaista enemmän, sama nappulassa - jotain nappulaa joutuu antamaan enemmän kuin toista. Jos koira lihoo, määrää vähennetään, ja jos laihtuu, suurennetaan. Ei mitään sen kummempaa. :)

      Poista
  5. Meilläki syyää 50/50 mallilla ja ei tarvii ihan noi paljo vitskuja antaa.
    Kovasti on käyny mielessä jos rupeis vaa raakaruokaa antaan, mutta eka tarvii ison pakkasen ja sille ei ole vielä täsä kämpäsä tilaa.
    Ehottomasti ite antasin sitte ADE-liuosta, mutta onhan senki kans vääntäminen. Kolmelle koiralle pitäs tehä omat purnukat enkä vieläkään ymmärrä katiskan ohjetta :D
    Kiva että teillä maistuu ruoka noi hyvin. Meillä on yks tarkkaperse laumasa :D
    T. wwwkarvakorvat.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ADE-liuos on kyllä joo yksi vaihtoehto (samanlainen kuin vitaminoidut kalanmaksaöljyt, jotka on usein myös ADE:ja), mutta mä olen päätynyt tähän ratkaisuun, jotta saisin kaikkea suurin piirtein oikeat määrät annettua. Mä kyllä mahduttaisin pakastimen vaikka kääpiökokoiseen yksiöön vaikka tahdonvoimalla, haha. :D
      Nirsoilu on ärsyttävää, tsemppiä!

      Poista
  6. Kivan selkeä postaus monen mielestä tosi monimutkaisesta aiheesta! Meillä syödään raakapainotteista 50/50 mallia, ja muille siitä haaveileville sanoisin että ekaks kuntoon sinkki, lohiöljy ja D, ellei sitä ole lisätty lohiöljyyn. Sitten laskemaan esim kalkkia, Ata, Etä ja muita kun perusta on kunnossa. :) Aika vaikea sillä on ihan metsään mennä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo, sinkki ja D on ne "tärkeimmät", mitä harvemmin saa tarpeeksi ruokavaliosta.

      Poista
  7. Olipas kattava ja kiva postaus! :) Meillä menee Maisa 5/5 mallilla, miten nyt jaksan panostaa, välillä nappulalla kokonaan :D Menee kuitenkin siis HHC ja sitten puolet sikanautaa. Popi on täysin raa'alla ja Tuikku pääasiallisesti nappulalla pakastustilan vuoksi. Nyt vähän ruokintaan perehtyneenä on tarkoitus hakea apteekista sinkkilisä koirille, lohiöljyä ja merilevä jauhetta kaikki jo saavatkin :) Sitten kun joskus... omaan kotiin muutan, niin pystyy paremmin järjestämään ruokinnan Tuikulle ja mahdolliselle toiselle koiralle.

    VastaaPoista
  8. Jee, tää oli huikee postaus ku oli näin selkeä! Innostuin taulukoimaan minunki koirille näitä lisiä sun muita ku oon ihan häpeällisen laiska ollu viime aikoina lisien suhteen... :D Eli sait miut motivoitua ruokkimaan koiriani hiukan perusteellisemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei jee, ihan mahtavuutta! :D Hieno juttu!

      Poista
  9. Tosi kiva lukea juttu teidän ruokinnasta! Kuulostaa sun koirien ruokinta hyvin samanlaiselta kuin omien kissojeni. Meillä syödään pelkkää raakaa, pari kertaa viikossa maksaa ja toistaiseksi pari kertaa viikossa kalaa D-vitamiinin takia, mutta D:n suhteen olen kyllä siirtymässä kalanmaksaöljyyn, toinen kissa kun inhoaa sekä silakkaa että muikkua. Lisäravinteina menee päivittäin merilevä, sinkki, lohiöljy, BE-liuos ja glukosamiini.

    Ihanan rauhallista ja keskittynyttä menoa ruoka-aikaan! Meillä ruokailu (tai oikeastaan sitä edeltävä ruuan annostelu) on ihan hirveä kaaos jossa kaksi kissaa huutaa ja pyörii ympyrää, jonka lisäksi toinen kiipeilee keittiönkaappien kahvoissa ja toinen puolestaan hyppii tasoille. Sitten kun ruoka on viimein saatu kuppiin ja seison kuppien kanssa kissojen edessä, huudetaan taas täyttä kurkkua. Pitäisi siis ihan tosissaan alkaa treenata ruokailuhetkestä rauhallisempaa, tällä menolla alkaa oma pinna kiristyä aina kun ruokintahetki lähestyy. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa siis erittäin samalta kuin meillä! :) Mikäs siinä, kun hyväksi vissiin molemmat ollaan tämä todettu. ;)

      Voi tietäisitpä vain, millainen ruokailuhetki meillä olisi, jos asiaan ei kiinnittäisi 100-prosenttista huomiota ja jos lipsuisi asiasta kerrankin... Mä en kestä koirilta säätämistä, häsläämistä ja/tai huutamista sisällä missään tilanteessa, joten sopiikin käyttäytyä. :D Hahah, näen sieluni silmin teidän ruokailutilanteen.

      Poista
  10. Love the Movie realy good Girls :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha thanks! :D Just a little handling to keep them within bounds in front of the food bowls...

      Poista
  11. paljo tota kalkkii sit antaa? oks kalkki sama asia ku kalsium?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja kui usei

      Poista
    2. Riippuu ihan mitä koira muuten syö ja mitä kalkkiseosta sille annetaan. Mä olen mennyt karusti "vähän sinne päin", koska jos jokaisesta lihasta pitäisi laskea fosforit erikseen, siinä menisi jo ikä ja terveys. Olen mennyt yksinkertaisella linjalla niin, etten ole antanut kalkkilisää ollenkaan, jos ruuassa on vähänkin luuta. Jos luuta ei ole, olen antanut KalkkiRekkua purkin ohjeen mukaan (1 tl/10 kg koira), joka pitäisi olla ihan ok. Pennulle kuitenkin KalkkiRekun annostus on itse asiassa jotenkin väärentynyt ja se on mitotettu juuri väärään suuntaan (vähemmän kuin aikuiselle).
      Luuta riittää aikuiselle koiralle vain 1 g/EPkg/pvä, joten se on tosi pieni määrä. Kalsiumia tulisi aikuisen koiran saada 130 mg/kgME eli karkeasti 60 mg/EPkg, pennun moninkertaisesti enemmän. Kalsium/fosforisuhde on kuitenkin se juttu, mistä pitäisi yrittää pitää kiinni, joka on aikuisella koiralla 1,2:1 (Ca:P).

      Kalkki on kalsiumoksidia, eli ei sama asia kalsiumin kanssa, vaikka puhekielessä kalsiumista käytetäänkin virheellisesti kalkki-nimitystä. Kalkista koira kuitenkin saa kalsiumia.

      Poista
  12. Hei ja kiitos tästä postauksestasi :)
    Tuntuu tyhmältä kysellä joka päivä tuolla luonnonmukaisessa -ryhmässä, mutta kun en tajua laskea näitä Katiskankaan ohjeiden mukaan...
    Koira on noutaja 40 kg, ruokinta 50/50 ja siihen pitäisi miettiä lisät päälle. Laskin sinkin tarpeeksi noin 80 mg eli noin 2 tablettia Viva Sinkkiä (30mg/tb)? AIka paljon päivässä?
    D tarpeeksi sain 28 ug/pv eli joko tippoina 28 tippaa tai noin 30 ug tabuna/pv
    BE-liuksen ajattelin hankkia ja kalsium on jotenkin niin vaikee, että ehkä Kalkkirekku on helpoin.... En Pirkan kalsium tableteista yhtään tajunnut, paljonko niissä on kalsiumia.
    Lisäksi menee J&V niveljauhetta ja Nypon ruusunmarjajauhetta. Ja Nutrolin turkki&iho öljynä.

    Oonko mie ihan hukassa :)
    MInusta tuo d ja sinkki tuntuu aika isoilta annoksilta, mutta onko se nyt vaan syötettävä noin paljon noin isolle :) En nyt ottanut kyllä yhtään huomioon mitä nappulasta tulisi lisiä, mutta nappulan määrä on niin kovin pieni helposti lihovalle kultaiselle.

    Kiitos jos jaksat auttaa!
    t. Terhi ja Onni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips ja kiva kun oli apua!
      50/50-ruokinnalla olevalle koiralle ei yleensä tarvitse muita lisiä kuin sinkin ja deen, ellei nyt nappulat jätä jotain kovasti vajaaksi. Kannattaa kyllä tsekata paljonko se nappula sisältää, ettei tuhlaa rahojaan turhaan tai tule antaneeksi D-vitskua ihan liikaa. :)
      Ihan oikein olet laskenut, mun keskiarvoisesti 15-kiloiset mudit syö Vidan vahvaa yhden päivässä (tai tällä hetkellä ZinCit:iä (25 mg/tabl) yhden tai satunnaisesti kaksikin). Kalsiumin kanssa ison koiran kanssa rehukalkki heppapuolelta on myös yksi hyvä ja halpa vaihtoehto. Mä olen tällä hetkellä ollut niin laiska, että kun ruuassa ei ole yhtään luuta, olen syöttänyt murskattua kananmunankuorta.
      Pitäisi taas päivitellä tätäkin tekstiä, tulee koko ajan uutta informaatiota tähänkin suuntaan... :)

      Poista
  13. ahmisisestokuppia suosittelen...

    VastaaPoista