Selvästi voittaja-ainesta!

Tai ei ehkä ihan, mutta melkein! Ainakin meille itsellemme. :)

  

Käytiin siis taas agikisoissa, joihin olin ilmoittanut meidät jo ennen viime viikon kisoja. Oli huono fiilis kisoista edellisenä iltana, myös aamulla. Ei vaan tuntunut siltä, että tänään menisi mikään putkeen.

Vaan niin sitä vaan voi aavistukset mennä mönkään. Lähdin kävelemään Oran kanssa Ojankoon aamusella, Maija tuli Taran ja häkkien kanssa perästä autolla (me ollaan muuten vihdoin ja viimein saatu lunta ja pakkasta tähänkin maailmankolkkaan). Heittelin mudille vähän palloa matkalla, että saisi pahimmat sekopää-energiansa kulutettua, olihan edellinenkin päivä ollut koiralle maailman tylsin käydään-porukoilla-ja-harjakoirien-kanssa-remmilenkillä -päivä. Oralla oli ihan hyvä fiilis, kisapaikalle mentäessäkin aika rento, eikä vaikuttanut mitenkään vetävän itseään kierroksille. Ei tullut kiire, sain katsottua minien ja medienkin rataa. Ensimmäistä kertaa mun (tosi hurjan) kisauran aikana tuntui siltä, että rataantutustumisessa oli liian vähän aikaa: rata oli ykkösille aika haastava ja mulla oli useampikin johta, josta en ollut ihan varma, miten mun kannattaisi ohjata.

Startattiin melkolailla viimeisten joukossa, joten siinä oli sitten onneksi aikaa vähän jutella kavereiden kanssa radasta ja katsoa, miten mikäkin ohjaustapa toimi käytännössä ja päätyä loppujen lopuksi kuitenkin niihin ohjauksiin, joita oli rataantutustumisessakin miettinyt. Toinen rima ei tippunut, kuten olin pelännyt, haki kepit superisti ja kesti niin takaaleikkauksen kuin (vähän myöhässä) olevan valssinkin, irtosi superisti ja puomi oli tosi hieno - joskin mä vapautin mudin sieltä vähän liian aikaisin niin, että se meinasi tulla mun jalkoihin... A:n ylösmeno oli aika hilkulla, osuiko kontaktille vai ei, pitää kiinnittää vähän treeneissä huomiota ja miettiä, miten siihen kannattaisi paneutua. Kun toisiksi viimeinen este oli keinu, olin varma, että nyt se vetää lentokeinulla - videoltakin kuulee mun aika rajun "keinu"-tuplakäskyn, jonka takia se oli hirmu hidas. Mutta puhdas. Ja niin oli viimeinen hyppykin. Tulokseksi siis meidän ensimmäinen NOLLA ja LUVA, ajalla -18,02, etenemää yritin laskea ihanneajan etenemän mukaan ja sain tulokseksi n. 4,4 m/s. Tällä suorituksella sijoituimme kolmanneksi - radalta yhteensä neljä nollaa. 

Toiselle radalle ei ollut paineita, olihan meillä jo yksi nolla pohjalla. Ei tullut sinnekään mikään kiire, tosin omaa vuoroa me mentiin odottelemaan ehkä turhan aikaisin, josta mudi vähän keräsi kierroksia. Muuten ihan hieno ja puhdas rata, mutta ensimmäiseen putkeen kielto, taisin jyrätä Oran linjan. Siitä siis 5 vp. Meidän päivän kruunasi vielä Taran starttaaminen hyppärillä pitkästä aikaa, josta noutaja repäisi tasaisen varmasti nollan, sertin ja siirron kakkosiin! Molemmat Oran radat näette videolta.

Hyppytekniikkaa kyttäsin myös videoilta ja on se tässä taas huomattavasti parempi kuin viime kisoissa ja siellä on myös muutamia ihan superhyviä hyppyjä. Myös pari kammotusta, mutta niistä en olisi huolissani. Perushyppy ei tässä taas ole mitenkään mainittavan loistava, mutta olen iloinen siitä, ettei sen karmeat hypyt jatkuneet viime viikonloppua pidemmälle.