Hae tästä blogista

tiistai 14. tammikuuta 2014

Paljonko mudieläin syö valuuttaa?

Olen jo pitkään miettinyt, paljonko koira ja koiraharrastus kuluttaa mulla rahaa kuussa. Opiskelijana rahaa ei paljoa ole ja musta tuntuu, että koira vie rahaa pankista enemmän, kuin minä itse. Päätin koota pienen, vain suuntaa-antavan listan siitä, paljonko tähän kaikkeen kuluu kahisevaa.

Täytekuva viime vuodelta
---------

Ruoka
Ora syö raakaruokaa. Ruokamäärä on vaihdellut aika usein, mutta tällä hetkellä se syö n. 350 grammaa päivässä, joka tekee 30 päivässä 10,5 kiloa. Jos kilo raakaa maksaa ~2-6 euroa kilolta, tulee keskimääräiseksi hinnaksi n. 4 e/kg, joka tekee 42 e/kk. Lihojen ja luiden lisäksi Ora syö vielä vitskuja, joita kolmella koiralla meillä menee arviolta 15 e/kk, tulee siitä lisäksi Oran osuudeksi 5 e/kk. Ruuan lisänä mudi syö vielä lohiöljyä: tuo nykyinen, meidän ensimmäinen purkki oli aika hyvästä alennusmyynnistä messarista (5 e/250 ml), ja sitä on edelleen jäljellä. Normaalisti kyseinen purnukka maksaa n. 11e, ja jos ajatellaan, että se kestäisi puolitoista kuukautta, tulee kuukauden hinnaksi reilu 7e (voi kestää myös kauemmin). Kesäisin punkinkarkottimeksi meidän koirat syö valkosipulia, mutta se ei (hevosten iso purkki) maksa paljon mitään verrattuna kulutukseen, joten en laske sitä tähän ollenkaan. Kun nämä ynnätään kaikki yhteen, tulee ruuan hinnaksi kuukaudessa n. 54e.
(Päivitys helmikuu: siirryttiin lisien suhteen sellaiseen komboon kuin merilevä+biotiini+Nutrolin. Kaksi ensimmäiseksi mainittua on heppapuolelta, joten niille ei hirveästi hintaa kerry, mutta Nutrolin on lohiöljyä kalliimpaa. Vitskuissa vaihdettiin taas halvempaan merkkiin (enemmän samalla hinnalla), joten sen määrä taas alaspäin. Luultavasti kompensoivat toisiaan ja lisien yhteissumma pysyy suurin piirtein samana.)

Namit, luut yms
Oralla toimii ruokapalkkana lähinnä nappulat ja herkut, joita meidän koirat ovat voittaneet kisoista sun muista, joten niihin ei mene rahaa. Superpalkkana sillä on yleensä nakkeja tai vastaavia, jotka nyt eivät mitään suuria maksa, laitetaan vaikka 3 e/kk. Luita (siis muita kuin ruokaluita) Ora ei hirveästi syö, jos haluan sille jotain kaluttavaa, laitan tyhjän putkluun tai kongin sisälle jotain (jota sulatan ja/tai jäädytän).  Joskus satunnaisesti tulee kutenkin jotain ostettua, joten sanotaan vaikka sillekin 3 e/kk. Yhteensä siis tulee käytettyä rahaa herkkuihin n. 6 e/kk.

Lelut ja tarvikkeet
Eipä näitäkään tule hirveästi osteltua. Kun on valmiina jo hyvät, käyttöönsä soveltuvat ja laadukkaat (ei-rikkimenevät) tarvikkeet, ei uusia juurikaan tarvitse. Oralla on käytössä pantaa, hihnaa, sadetakkia, vilkkuvaloa, valjasta ja paljon muuta, mitä koira ikinä saattaakaan tarvita. Ajattelin tehdä jossain vaiheessa vielä tavarapostauksen, jossa kartoittaisin - samalla itselleni - kuinka ihmeen paljon meidän talouden koirat ovatkaan haalineet itselleen tavaraa. Rikki kuitenkin menee aina välillä jotain ja joskus tulee tarvetta jollekin uudelle (esim. tällä hetkellä Ora tarvitisi uudet jälkivaljaat, jälkiliinan, kynsisakset ja BoT-loimen), joskus tulee hankittua myös jotain vähän hintavampia hankintoja, kuten juuri ostamani flyball-teline ja juurikin se BoT. Sanoisinko siis kuukausihinnaksi karkeasti arvioituna ~20 e/kk. Joskus huomattavasti enemmän, joskus ei mitään.

Eläinlääkäri + madotus
Eläinlääkärikäynneistä on erittäin vaikea sanoa mitään, sillä joskus tulee jotain yllättävää. Ora on käynyt elämänsä aikana rokotuksissa (n. 50e/kerta), luustokuvissa (200e) ja verikokeissa (140e), muuta se ei ole tarvinnut. Rokotuksissa käydään kerran kolmeen vuoteen, jolloin kuukausihinnaksi tulee huimat vajaa 1,5 e. Madotukset hoidetaan kaksi kertaa vuodessa, ja niihin menee rahaa yhteensä ehkä n. 15 euroa riippuen valmisteesta. Kuukausihinnaksi tulee siis reilun euron kuussa. Ell + madotukseen menee siis yhteensä 2,5 e/kk + mahdolliset tapaturmat tai tutkimukset.

Vakuutus
Oralla on käyttö-/agilitykoiran vakuutus Tapiolassa, johon kuuluu vastuuvakuutus ja eläinlääkärikulukorvaus. Maksaa n. 246 e/vuosi, josta tulee kuukausihinnaksi 20,5 e.

Treenit + koulutukset + kisat
Voih... Ihan liikaa, vaikkei me edes käydä paljon missään! Jos jatkaisin jatkossakin näin, että kesällä mulla on agitreenit ja talvella vapaatreenikortti + jotkut muut treenit, niin hinnat menisivät aika lailla näin: vapaatreenikortti Vuokkosille HSKH:n jäsenenä 140 e/talvikausi, avaimesta maksetaan myös panttia, mutta sen saa tietty takaisin. Joku muu kurssi syksyllä/keväällä maksaa ~50-100 e yhteensä, eli n. 75e. Innostusta olisi kyllä useammallekin muulle kurssille vuodessa, mutta katsotaan (joten en lisää budjettilistaan). Kesän agitreenit maksavat (tai ainakin viime vuonna maksoivat) 60 e/kesä. Näistä tulee kuukausihinnaksi yhteensä n. 23e. Ylimääräisiä koulutuksia ja valmennuksia me käydään mahdollisuuksien mukaan ja nyt niitä onkin aika mukavasti ollut keskimäärin kerran kuussa, joista maksua tulee 20-60 e/treeni, mutta koska yleensä meidän koulutukset on vähän halvempia, niin sanotaanko treenin (+ mahdollisen hallimaksun) hinnaksi n. 35e. Agikisoja on varmaankin myöskin ehkä n. kerran kuussa, joskus harvemmin ja joskus tiheämmin, ja jos yhden startin keskimääräinen hinta on ~13e ja startteja kuussa tulee 2-3, tulee agikisojen kuukausimaksuksi n. 33e. Muita kisoja (rally-toko ja toko lähinnä) on harvemmin, ehkä kerran kahdessa tai kolmessa kuussa keskimäärin. Viralliset tokot olisivat kalliimpia ja rallyjen hinnatkin varmasti kallistuvat kun laji virallistuu, ja niiden lisäksi käytävänä on luonnetestiä ja mahdollisia muita kokeita/kisoja (BH, AD..) joten sanottaisiinko niiden yhteiseksi kuukausihinnaksi 10 e/kk, joka voi tosin heittää aika paljon. Sovitut yhteistreenit (toko, jälki, agi, haku, mikä vaan) ovat tietty ilmaisia.
Näinollen treenien, koulutuksien ja kisojen karkeaksi kuukausihinnaksi tulisi 101 euroa. Hyi.

Seuramaksut, lisenssi
HSKH:n jäsenmaksu 40 e/vuosi, SUMU:n jäsenmaksu nyt ei periaatteessa Oran kuluihin kuulu, mutta koska se on vain 12 euroa vuodelta, otetaan sekin nyt mukaan tähän. Agilityn A-kisalisenssi vakuutuksella maksaa 43,50 e/vuosi. Näistä tulee yhteensä 95,50 e/vuosi, eli n. 8 e/kk.

Bensat + muut
Bensoja treeneihin, julkisen liikenteen lippuja, muita kaikennäköisiä kuluja mitä nyt sattuukaan tulemaan. Lisäksi voisin laskea kuukausibudjettiinkin mukaan esimerkiksi koiran ostohinnan (jaettuna esimerkiksi 15 vuoden kuukausilla) ja luustokuvauksien hinnan. Näitä en kuitenkaan laske summaan mukaan, mutta kyllä niihinkin voi yhteensä ihan kiitettävästi rahaa palaa.

---------------

Täytekuva viime vuodelta

Kun kaikki mahdolliset kulut ynnätään yhteen, saadaan tulokseksi n. 212 euroa + mahdolliset ell-kulut (tapaturmat, tutkimukset) /kk. Summa voi olla laskettu yläkanttiin ilmoittamistani kuluista (aina ei käydä koulutuksissa, jotkut on halvempia, kisoissa ei aina käydä, on alennusruokia ja -tarvikkeita, ostan tavaroita kirpputoreilta jne.), ja jos rahat on tiukilla, jostain on pakko aina karsia eikä tule sitten ostettua yhtään mitään, jolloin koiraan kuluu vain pakolliset. Mutta kun lasketaan vielä ylimääräiset kulut mukaan, realistinen summa voi olla ylikin lasketun. Ja se on paljon.
Eikä me edes treenata paljoa.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Jotain ohjattua

Pahoittelen postauksen kuvattomuutta: mä olen ollut niin tollo, että olen hävittänyt järkkärin laturin jonnekin. Se oli mukana JAU:n hallilla viime kerralla, ja muistan kyllä ottaneeni sen mukaan, mutta kun akkua piti ladata, ei sitä löytynyt mistään. Jonkin aikaa vielä odottelen, josko se jostain putkahtaisi esille, muuten mun pitää ostaa uusi (joka on kallis...).

Keskiviikkona oli meidän ihka ensimmäiset ohjatut rally-tokotreenit, joihin olin meidät ilmoittanut vähän viime hetkellä hetken mielijohteesta. Meillähän ei nyt talvikaudella ole ohjattuja ageja, joten ajattelin, että kyllä nyt jotain ohjattua pitää olla. Kurssi kestää kahdeksan kertaa, ja ne ovat joka toinen keskiviikko-ilta. Treenit oli Ojangossa, Vuokkosilla, eli samassa paikassa, jossa yleensä treenataan vaan agia: mudihan oli tietty sitä mieltä, että nyt tultiin agittaaaaaaaa! No ei tultu.


Yllä päivän rata. Yritin sen joten kuten saada piirrettyä, vaikka tuo on ihan hirveän hankalaa tolla pohjalla, kun monia kylttejä on samassa kohtaa, mutta eri päin. Ehkä tuosta kuitenkin saa jotain tolkkua. Mä olen siis uusi tyyppi tässä ryhmässä, muut ovat olleet jo aiemmin. Tällä kertaa oli ohjaajana joku sijainen. Ylläolevan radan lisäksi rakensimme pienen, edestakaisin-omatoimiradan, jossa oli kaikki variaatiot eteentulo-sivulle -liikkeestä ja toiseen suuntaan istumisesta koiran kiertäminen, liikkeestä maahanmeno, askel oikeaan ja joku neljäs, jota en nyt muista.
Me mentiin ensin vähän omatoimiradalle. Ajattelin sen olevan hyvä mudille, jotta se tajuaisi, että täällä tehdään tokojuttuja, eikä ageilla - ja oikeassa olin. Ora oli ensin kovin kiihkeä, kun vähän siltä vaadin, alkoi se vaan huutaa mulle ja säätää jotain omaa. Rauhoittelin, pistin maahan, syötin namia, ja uutta yritystä. Tehtiin omatoimijuttuja siinä muutaman kerran ihan hyvin, ja mentiin odottamaan meidän vuoroa varsinaiselle radalle. Ja, kuinka ollakaan, odottelua tulikin sitten sen verran, että mudi ehti unohtaa tokomoodinsa ja kun aloitettiin rata, aloitettiin se samalla säädöllä kuin omatoimiratakin. Ei siis muuta kuin pakka kasaan ja jatkuu. Koko homma meni ihan passelisti, ei mitään sen suurempia yllätyksiä. Etenkin peruutukset koira edessä oli tosi mageet. Radan jälkeen saatiin noottia muutamasta asiasta: heti ensimmäisen kyltin jälkeen, jossa ohjaajan pitää venkslata hihnan kanssa, olin jättänyt hihnan oikeaan käteen (kuten olin muistaakseni tehnyt kisoissakin...), jonka takia hihna meinasi kiristyä vähän väliä. Mä en vaan pysy kärryillä siitä, missä se hihna menee ja kun pitäisi jo liikkua ja käskeä koiraa samalla ja olla osumatta siihen ja häiritsemättä sitä tai mitään muutakaan. Ehkä se joskus tulee vaan selkärangasta, kun tekee enemmän? Toinen valituksenaihe oli pieni kiireellisyys, kouluttaja kehotti palkkaamaan varsinkin kiihkeysalussa ihan hurjasti, hurjasti koiraa ja ottamaan vähän rauhallisemmin. No, kyllähän mä sen tiedän, että kävelen aina välillä aika vauhdikkaasti, mutta mudin kanssa seuruutempo pitää olla aika nopea, jotta sen seuruun tahti sun muut pysyvät kasassa... Kehuja me saatiin hurjasti esimerkiksi käskyjen osaamisesta ja teknisestä suorittamisesta, mutta onhan tuossa vielä hiottavaa. Tosin ainahan siinä on. Kahden viikon päästä mennään sitten uudelleen, ja uskon tämän kyllä olevan meille ihan hyvää treeniä.


Perjantaina kävin mudin kanssa kahdestaan vähän hallilla agittelemassa. Mitään sen suurempia ei taas tehty, mutta taas paljon kontakteja ja jotkut keppijutut. Myös vähän putki-puomi -erottelua. Ei mitään erityisempää huomiota. Otin pienen videopätkän kontaktitreenistä, joka on tuossa ylhäällä: alussa muistuttelen molempien puolien kontaktin, ja sitten koko estettä molemmilta puolilta.



Selvästi voittaja-ainesta!

Tai ei ehkä ihan, mutta melkein! Ainakin meille itsellemme. :)

  

Käytiin siis taas agikisoissa, joihin olin ilmoittanut meidät jo ennen viime viikon kisoja. Oli huono fiilis kisoista edellisenä iltana, myös aamulla. Ei vaan tuntunut siltä, että tänään menisi mikään putkeen.

Vaan niin sitä vaan voi aavistukset mennä mönkään. Lähdin kävelemään Oran kanssa Ojankoon aamusella, Maija tuli Taran ja häkkien kanssa perästä autolla (me ollaan muuten vihdoin ja viimein saatu lunta ja pakkasta tähänkin maailmankolkkaan). Heittelin mudille vähän palloa matkalla, että saisi pahimmat sekopää-energiansa kulutettua, olihan edellinenkin päivä ollut koiralle maailman tylsin käydään-porukoilla-ja-harjakoirien-kanssa-remmilenkillä -päivä. Oralla oli ihan hyvä fiilis, kisapaikalle mentäessäkin aika rento, eikä vaikuttanut mitenkään vetävän itseään kierroksille. Ei tullut kiire, sain katsottua minien ja medienkin rataa. Ensimmäistä kertaa mun (tosi hurjan) kisauran aikana tuntui siltä, että rataantutustumisessa oli liian vähän aikaa: rata oli ykkösille aika haastava ja mulla oli useampikin johta, josta en ollut ihan varma, miten mun kannattaisi ohjata.
Startattiin melkolailla viimeisten joukossa, joten siinä oli sitten onneksi aikaa vähän jutella kavereiden kanssa radasta ja katsoa, miten mikäkin ohjaustapa toimi käytännössä ja päätyä loppujen lopuksi kuitenkin niihin ohjauksiin, joita oli rataantutustumisessakin miettinyt. Toinen rima ei tippunut, kuten olin pelännyt, haki kepit superisti ja kesti niin takaaleikkauksen kuin (vähän myöhässä) olevan valssinkin, irtosi superisti ja puomi oli tosi hieno - joskin mä vapautin mudin sieltä vähän liian aikaisin niin, että se meinasi tulla mun jalkoihin... A:n ylösmeno oli aika hilkulla, osuiko kontaktille vai ei, pitää kiinnittää vähän treeneissä huomiota ja miettiä, miten siihen kannattaisi paneutua. Kun toisiksi viimeinen este oli keinu, olin varma, että nyt se vetää lentokeinulla - videoltakin kuulee mun aika rajun "keinu"-tuplakäskyn, jonka takia se oli hirmu hidas. Mutta puhdas. Ja niin oli viimeinen hyppykin. Tulokseksi siis meidän ensimmäinen NOLLA ja LUVA, ajalla -18,02, etenemää yritin laskea ihanneajan etenemän mukaan ja sain tulokseksi n. 4,4 m/s. Tällä suorituksella sijoituimme kolmanneksi - radalta yhteensä neljä nollaa. 
Toiselle radalle ei ollut paineita, olihan meillä jo yksi nolla pohjalla. Ei tullut sinnekään mikään kiire, tosin omaa vuoroa me mentiin odottelemaan ehkä turhan aikaisin, josta mudi vähän keräsi kierroksia. Muuten ihan hieno ja puhdas rata, mutta ensimmäiseen putkeen kielto, taisin jyrätä Oran linjan. Siitä siis 5 vp. Meidän päivän kruunasi vielä Taran starttaaminen hyppärillä pitkästä aikaa, josta noutaja repäisi tasaisen varmasti nollan, sertin ja siirron kakkosiin! Molemmat Oran radat näette videolta.


Hyppytekniikkaa kyttäsin myös videoilta ja on se tässä taas huomattavasti parempi kuin viime kisoissa ja siellä on myös muutamia ihan superhyviä hyppyjä. Myös pari kammotusta, mutta niistä en olisi huolissani. Perushyppy ei tässä taas ole mitenkään mainittavan loistava, mutta olen iloinen siitä, ettei sen karmeat hypyt jatkuneet viime viikonloppua pidemmälle.


torstai 9. tammikuuta 2014

Ajatuksia hyppytekniikasta

Tiistaina käytiin hallilla treenaamassa agijuttuja. Ihan superhienoja kontakteja, muistuttelin ensin taas paikan focusta vain alastulolla mun jäädessä reippaasti taakse. Myös kokonaista estettä jonkin verran (joissa myös ohjaaja takana). Myös A:n otin pari kertaa, jotka tosi hyvät. Pienellä itsesovelletulla radanpätkällä oli irtoamisia ja takaakiertoja, joku tiukka käännös. Rimakorkeus oli vain 40 cm. Keppejä tehtiin pari kertaa niin, että keppien vieressä niiden suuntaisesti olevaan suoraan putkeen tein putkijarrun, ja samasta paikasta ohjasin koiran kaukaa kepeille - se siis kepitteli mua päin. Onnistui hyvin.


Innan (terveisiä vaan!) kommentista Oran hyppytekniikasta heräsin hyppytekniikka-aiheeseen jälleen kerran. Hyppytekniikka on asia, mikä monelta harrastajalta saattaa jäädä huomiotta. Se on kuitenkin huomattavan tärkeä asia, jotta koiran kanssa voisi treenata niin, että se käyttäisi itseään säästävästi: vääränlaisessa hypyssä koira käyttää helposti vääriä lihaksia ja se kuluttaa koiraa huomattavasti enemmän kuin oikeanlainen tekniikka. Esimerkiksi hypyissä muutenkin rasittuva koiran etuosa voi väärän hyppytekniikan takia kulua huomattavasti nopeammin. Itse hyppytekniikan lisäksi hyppyesteellä tärkeää on ponnistuspaikka.


Katsoin meidän viime postauksen kisavideon uudelleen, ja kuten sanottu, siinä Oran hyppytekniikassa olisi aika paljonkin parantamisen varaa varsinkin tuon videon mukaan. Koska hyppytekniikkatreeneissä Oralla on ollut pientä pään nostamista lukuunottamatta ihan mallikas tekniikka hypätä, aloin selailla vähän meidän vanhempia videoita hyppyjä silmälläpitäen. Joitain huonoja hyppyjä siellä näkyi olevan, mutta myös paljon, paljon hyppyjä kuin mallikirjasta. Noissa kisoissa hyppytekniikka oli suorastaan surkea. En ole vähään aikaan saanut meidän treenejä videolle (tai jotain videoita tuolla on, pitää selailla), joten en tiedä, kuinka yhtäkkiä muutos on tullut. Olisikohan se jumissa? Ora kävi hierottavana reilu kuukausi sitten, ja silloin vain lanne-selkä -alueella oli sellaista normaalia jumia, muttei mitään kummempaa. Pitää kysyä meidän hierojalta, josko häneltä liikenisi aika vielä ennen hyppytekniikkakurssia, jonne Maija vie Oran helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Toivottavasti sieltä saadaan vinkkejä ja ajatuksia tuon hyppytekniikkaan viitaten. Ihan omalta pohjalta olemme yhdessä Maijan kanssa miettineet, mikä vaikuttaa Oran hyppytekniikan laatuun ja tulleet siihen tulokseen, että kun koira ei odota hypyn jälkeen varmastikaan tapahtuvan mitään (ts. ei ole epävarma siitä, pitääkö sen kääntyä heti hypyn jälkeen), on sillä lähes poikkeuksetta hyvä hyppytekniikka. Tämä näkyy myös siinä, että hyppytekniikkatreeneissä koira pyrkii eteen kuolleelle palkalle ja tietää, että sen tulee edetä suoraan, eikä käännöksiä ole tiedossa. Viime kisoissa lämppäalueella Maija kiinnitti huomiota samaan: kun ohjasin aktiivisesti enkä selkeästi suoraan, hyppäsi mudi huonoiten ja toi takajalkojaan eniten alle hypyssä.

Olen miettinyt myös Oran etäisyyden arviointia: yleensä se ponnistaa ihan hyvästä paikasta, mutta silloin tällön mudi tuntuu hyppäävän niin, että se melkein rojahtaa riman päälle, josta luonnollisesti rima tippuu. Olen ajatellut niiden olevan vain satunnaisia mokia, mutta nyt Ora on tehnyt samaa ja vielä useammin ojennetun jalan yli hypätessä, jonka se on jonkin aikaa osannut. Kun se ottaa lenkillä vauhtia valmiina hyppäämään jalan yli, se hyppää tosi usein ihan liian aikaisin tai jopa ihan väärässä kohdassa leveyssuunnassa (tosin jälkimmäinen ei välttämättä liity tähän). En ole palkannut sitä näistä huonoista hypyistä, vaan sanonut "oho", ja pyytänyt uudelleen, jolloin korjannut yleensä saman tien. Eikö Ora vaan ajattele? Vai onko sillä joku juttu, minkä takia se ei hahmota hyppyjä kunnolla?

Kaikki lukijoiden ajatukset ja hypyn parannusvinkit otan ehdottoman kiitollisena vastaan.

Muokkaus/ Tänään, perjantaina, treenatessa tein myös pari testiä: eteen-käskyllä kaksi hyppyä (väli normaali esteväli), ensin matalemmilla, sitten korkeammilla. 45-senttiset meni vielä tosi puhtaasti (etupalkalla), 55 vai 60-senttisissä hyppytekniikka oli huonompi. Ei niin huono, kuin noissa viime kisoissa (oon edelleen aika järkyttynyt niistä.. :D), mutta takajalat pyrkivät selvästi etuajassa kropan alle.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Voihan rima

(Postauksen kuvat ovat joulukuun toiselta lumiselta päivältä)


Uusi vuosi, vähemmän uudet kujeet. Samalla tavalla olisi tarkoitus jatkaa tänäkin vuonna. Uusi vuosi meni meidän osalta ihan vaan kotosalla, koirat (miinus Tara ja plus Delia) käytettiin ulkona n. viideltä ja uudelleen sitten yöllä, ehkä yhden aikoihin, joten kaikkein pahimmilta räiskeiltä vältyttiin ihan hyvin ulkona ollessamme. Ora ei tosin ulkona(kaan) korvaansa raketeille lotkauttanut, vaan se oli alusta alkaen täysin oma, idiootti itsensä. Toivottavasti tulee jatkossakin pysymään noin paukkuvarmana.

Koiraharrastajat aloittavat vuoden treenaamalla: heti 1.1., kun oltiin sängystä ylös päästy, lähdettiin Maijan kanssa talsimaan Ojankoa kohti. Maija jäi vapaatreenikortittomana ulkokentälle aussieiden kanssa, kun mä menin halliin agittamaan Oran ja Delian kanssa. Oralle kontakteja, paljon kontakteja niin, että mä jättäydyin reippaasti taakse. Menee jo reippaasti mua vilkuilematta 2on2offiin, yleensä aika lailla suoraan, mutta kun kokeilin pari kertaa koko estettä, ei se ollut sen nopeampi kuin aiemminkaan vaikka focus oli asennossa. Varmuuden kautta, ehkä? Jotain muutakin pientä tehtiin, muttei mitään ihmeempiä. Delian kanssa tehtiin putkijuttuja, joku takaakierto ja treenattiin rengasta. Ihan lyhyt juttu.


Lauantaina kisat. Lähdettiin autolla, vaikka kisat olikin Ojangossa, jotta saatiin aussietkin matkaan ja tavarat helpommin kuljetettua. Oltiin paikalla n. 40 minuuttia ennen arvioitua rataantutustumisaikaa, mutta aikataulu olikin sen maksimin (puoli tuntia) edellä, joten tuli pieni kiire. Maija käytti Oran ekalla lämppälenkillä ja mä pääsin rataantutustumaan.
Rata oli oikein kiva, kerrankin ykkösille oikein sopiva rata. Ora oli vähän turhan korkeassa vireessä ja sillä oli hirveä meno päällä, kun ei ollut päässyt kunnolliselle lenkille koko päivänä, joka näkyi mudissa kovana vauhtina. Suurin piirtein puolessa välissä rataa tipahti rima (keppien jälkeen toinen hyppy, tipahdus ei just näy videolla), josta mulla meni pasmat ihan sekaisin enkä ohjannut sitten keinulle ollenkaan. Paitsi sitten, kun mudi oli jo ohittanut keinun, jonka takia se hyppäsi sinne jostain puolesta välistä... Huoh. Korjasin keinun, josta hylky, ja juoksin loppuradan ihan ok:sti loppuun, toisiksi viimeinen rima tippui myös. Pitää kiinnittää noihin nyt ihan erityistä huomiota: myös kiihtyneenä koiran pitää keskittyä rataan ja niihin hyppyihin. Treeneissä koiran viretaso on vaan tosi hankala saada tuollaiselle samanlaiselle asteelle, koska me kävellään lähes poikkeuksetta kentälle, jolloin mudi on päästänyt pahimmat sauhut jo lenkillä. Sille pitää nyt myös ihan erityisesti kertoa, että niitä rimoja ei tiputella, ja sillä selvä. Marjutin koulutuksen jälkeen olen treeneissä riman tiputtua (ne harvat kerrat kun on tippunut) pysähtynyt, ehkä vähän murahtanut koiralle, en palkannut, mutta jatkanut sitten tekemistä. Pitää ehkä tehdä jatkossa vielä mustavalkoisemmin ja viedä mudi kokonaan radalta pois vähäksi aikaa, jonka jälkeen se otetaan taas takaisin. Pitää myös tehdä taas lisää hyppytekniikkaa...
Toinen rata, hyppäri, oli niin ikään kivanlainen ja oikeantasoinen ykköskoirille. Siinä ei mitään suurempaa hämminkiä. Vitonen tuli kuitenkin tulokseksi yhdestä rimasta, josta kyllä otan syyt myös omaan nilkkaan huonosta sijoittumisesta ja ohjaamisesta. Olisi ehkä kuitenkin pitänyt tehdä se keppien takaaleikkauksena.


Sunnuntaina oli tarkoitus tehdä jälkitreeni, mutta jätettiinkin se tekemättä ja käytiin itseksemme tokoilemassa vähän enempi. Kiva into, kaukopalkka aluksi häiritsi. Seuruu oli vähän pomppivaista, mutta kun huomautin ja kiristin vähän vauhtia, oli ihan ok. Paikkista: oli aika hyvä, yritin uutena kikkana namien laittoa koiran jalkojen viereen, kuten jotkut tekevät vähän levottomilla paikkiskoirilla, mutta en kyllä nähnyt niistä olevan mitään apua. Kun koira ei saanut lupaa niitä ottaa, se unohti koko namit kokonaan. Ei siis ilmeisesti oikein toimi meillä. Noutoa avaimilla (kankaisesta avaimenperästä kiinni), eka oli tosi hyvä ja hyvä palautuskin (käsiavulla) ja olisi pitänyt lopettaa siihen, mutta tyhmänä otin vielä uudelleen, jolloin mudin ällöän_hiekkaa nousi taas pintaan eikä jo hiekkaisia avaimia tykätty ottaa maasta. Kutsuin säätämisestä takaisin sivulle ja lähetin uudelleen, kunnes toi pienellä kannustuksella. Tein vielä loppuun noudon lelulla, ettei jäisi huonoon, ja se ihan ok. Luoksari hyvä, kaikki jäävät tein myös pitkästä aikaa ja seisomista meinasi sekoittaa maahanmenoon ja istumiseen. Rallyyn saksalaisia täyskäännöksiä (vieläkin vähän levähtää, muttei enää tarvitse käsiapua), maahanmenon variaatioita. Mudi oli koko treenin kivan skarppi ja säpäkkä, mutta ei kuitenkaan mikään aikapommi, kuten joskus pahimpina hetkinä.


Mä taisin muuten kokonaan unohtaa kirjoittaa meidän vetouran aloituksesta joulukuun puolella! Meillä on vielä ennen lumia koirille vedettäväksi rollaattori, talvelle on tiedossa kelkka, kunhan sille keksitään säilytyspaikka. Oralle oli jo aiemmin kaavailtu Kidan vanhoja huskyvetovaljaita, jotka ovat sille juuri passelin mittaiset, ja se sai sitten korkata ne rollan edessä. Ensin tehtiin pieni pätkä ihan niin, että koira oli kiinni rollassa, Maija ohjaamassa ja mä talutin Oraa hihnassa. Siitä siirryttiin mun juoksemiseen vierellä ja sitten mun kutsumiseen pallon kanssa. Vaihdettiin Maijan kanssa myös loppumatkasta osia. Kidan kanssa mä menin myös pienet pätkät, kunhan Orakin oppii vetoon, on siinä sitten vetokaksikko.

Loppuun vielä meidän jouluinen piparihaaste.