Hae tästä blogista

torstai 24. marraskuuta 2016

Aika juoksee juoksemistaan

... Ja niin se taas vaan on vuoden toisiksi viimeinen kuukausi lopuillaan. Blogiin on päässyt pari postausta koko vuoden aikana, luonnoksissa on lisäksi odotellut pari tekstiä. Hupsista.


Kevät ja kesä olivat todellakin treenintäyteiset. Molemmat mudit ovat kisanneet ja treenanneet ahkerasti, pääosin Ojangossa ja Sporttihurtalla, mutta myös muilla kentillä ja halleissa. Ora täytti keväällä neljä, eli kohta on jo viidennen synttäripäivän vuoro. Ren myös täytti huimat kaksi vuotta kuukausi takaperin, joskin pääkopastaan se on edelleen samalla tasolla kuin 5-kuisena. Renin synttäripäivänä myös muutettiin taas Helsingin puolelta Vantaalle (mä kun harrastan näin näitä lyhyen matkan muuttoja), omakotitalon puolikkaaseen avopuolison ja kahden pienen koirakaverin kanssa. 13,5-vuotias sekarotuinen Ransu ja vuoden alussa 7 vuotta täyttävä kääpiömäyräköira Kössi ovat sujahtaneet laumaan yllättävän kivuttomasti.




Ren ja Kotte-sisko

Terveenä ovat pääosin pysyneet molemmat koirat, pieniä juttuja lukuunottamatta, onneksi. Ora steriloitiin juhannuksen tienoilla Yliopistollisessa eläinsairaalassa Viikissä, mun silloisen työpaikan alakerrassa. Enää ei siis tarvitse stressata superpitkiä juoksuvälejä tai riskiä kohtutulehduksesta. Leikkaus meni hyvin ja siitä toivuttiin oikein mallikkaasti, mitä nyt oli välillä hankalaa pitää koiraa poissa kuralätäköistä ja riehumasta. Oran luonteeseen sterilointi ei ole tuntunut vaikuttaneen yhtään mitenkään näin viiden kuukauden tarkkailun jälkeen. Ren onnistui syyskuussa saamaan silmäänsä syvän pistohaavan, mitä sitten paranneltiin antibioottitippojen ja -voiteiden kanssa ahkerasti. Oli jännät paikat, kun haava oli niin syvä, että jos antibiootti ei olisi purrut, olisi haava voinut pureutua vielä inasen syvemmälle vaikuttaen näkökykyyn. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt ja selvittiin säikähdyksellä! Lisäksi Ren poti kennelyskää lokakuun lopussa, ei pahasti, mutta aiheuttaen molemmille mudeille kolmen viikon treenitauon ja hallikiellon Oran oireettomuudesta huolimatta. Onneksi tauti ei iskenyt talon vanhuskoiraan. Ora myös pelotteli kesällä tassuhaavalla, joka ehti onneksi juuri ja juuri parantua arvokisoihin pelkällä kotihoidolla.


Molemmilla koirilla on ollut huippuhetkensä tänä vuonna. Toukokuussa Ren sai oman kisakirjansa agilityyn ja se mitattiin mediksi. MEDIKSI!! Varmasti Renin paras päivä agilityn suhteen ikinä. Kiertoon mittaukset menivät kyllä, onneksi saatiin mitattua samana päivänä. Kaksi tuomaria mittasi mediksi, eikä lopulta tehnyt edes kovin tiukkaa. Kolmatta mittausta ei siis lopulta tarvittu. Hyvä niin! Kisannut Ren ei vielä ole virallisesti, mutta ajattelin, että se voisi kuitenkin korkata kisat tänä vielä tämän vuoden puolella... Ehkä. Sen sijaan rally-tokossa Ren on ahkeroinut ja saavuttikin elokuussa RTK4-tunnuksen mestariluokasta 1 v 9 kk iässä 12 kisalla. Yhtäkään hylättyä tulosta Ren ei ole kisoistaan tehnyt, vaan kaikista ollaan saatu tulos. Virheet ovat lähinnä keskittymiseen liittyviä juttuja: en muista, ollaanko päästy yhtään ylempien luokkien kisaa läpi ilman yhtäkään uusimista. Pienikin ajatuskatkos, niin tyyppi arvaa käskyn ja tekee mitä ensimmäiseksi tulee mieleen. Nyt rally-tokon osalta Ren kasvaa henkisesti ja toki treenaa varmuutta suorittamiseen, ennen kuin mennään kokeilemaan valiotulosten keräämistä.
... ja valiotuloksista puheen ollen, Oran ehdoton huippuhetki tänä vuonna oli FI RTVA -tittelin ansaitseminen heinäkuun viimeisenä päivänä. Toukokuussa Ora teki ensimmäisen >95 tuloksen 98 pisteellä Hollolassa, rata oli oikeasti todella hyvä (video). Toinen valiotulos tuli 30.7. Lahdessa ja viimeinen heti siitä seuraavana päivänä Hattulassa. Ora oli n. 13 (en ole ihan varma) rally-tokovalion arvon saavuttanut koira ja ensimmäinen rallyvalio mudi. Huippu eläin! Toinen Oran huippuhetki tältä vuodelta on ehdottomasti elokuun lopussa käydyt koiratanssikisat, joihin vihdoin ja viimein uskaltauduttiin viikon varoitusajalla, nopeasti kursimalla freestyle-ohjelma kasaan asti. Oralla oli ollut treeneissä ongelmia koiratanssin kanssa, koska sille pitäisi olla niin mahdollisimman selkeä ja yksiselitteinen käskyissä ja ohjauksissa kuin vain voi olla, ja koiratanssissa tämä on todella vaikeaa. Tavoitteena oli siis kisoissa se, että mudi tekisi mun kanssa hommia, iloisesti ja hämmentymättä, ja tämä todellakin saavutettiin! Pari mokaa ohjelmassa kävi eikä se ollut hiotuin timantti kisatilanteessa, mutta sillä saatiin kasaan 173,66 pistettä, KUMA ja ykkössija!


Pk-puolella on ollut myös muutoksia. Jälkiä molemmat tytöt ovat tehneet, mutta (jälleen) ihan liian vähän. Ora on tehnyt paljon esineruutuja, ja Renkin on päässyt tekemään pari kertaa. Ren ei todellakaan ole luontainen itsenäinen esineiden etsijä tai varsinkaan niiden noutaja, joten siinä on oma työnsä ja mun pitää varoa, etten vain ala auttaa koiraa. Samoin jäljellä, mutta itse jäljestäminen on Renille todella helppoa, joten sinänsä asetelma on erilainen. Jälkien osalta Ora on lähinnä tehnyt keppien ilmaisua lyhyillä pätkillä.
Jälkien sijaan Ora onkin päässyt tänä kesänä useampia kertoja viestimetsään, ja siinä jos missä mudi on varsinainen luonnonlahjakkuus. Aloin jo haaveilemaan viestikokeesta ensi vuodelle, mutta katsotaan vähän onko se liian aikainen ajankohta. Riippunee täysin siitä, kuinka usein ehditään treenaamaan. Kakkosohjaajana Oralla tulee olemaan Gabi, jolla on viestihommista mua huomattavasti enemmän kokemusta. Uuden aluevaltauksen takia esittelin Oralle myös pk-hyppyä ja estettä, joita en ole turhaan viitsinyt treenailla aiemmin ollenkaan. Viestikoirana Ren on Orasta poiketen täysi floppi eikä siitä ole tarkoitus rakentaa sellaista. Tyyppi on niin vahvasti ihmisessä kiinni, että metsään lähteminen ilman näkölähtöä tuntuu sille mahdottomuudelta.

Paimentamassa käytiin useampia kertoja kesän aikana. Oran kanssa meni hyvin ja huonosti. Se vaatisi paljon, paljon varmuutta ja focusta lampaille, sekä malttia ja rauhoittumista, enkä tiedä, onko mulla resursseja käydä lampailla sen kanssa niin usein, että päästäisi sen kanssa haluttuun lopputulokseen. Kesän aikana mentiin kyllä eteenpäin, mutta pelkään, että ensi keväänä ollaan taas samassa pisteessä, eikä voida vieläkään tehdä muuta kuin mielentilatreenejä. Ren pääsi myös pari kertaa lampaille, ja silläkin kyllä on paljon taipumusta paimeneen. Ohjautuu hyvin luonnostaan, ja lampaat päästää lähelle. Jatkon kannalta olen kysymysmerkkinä, riittääkö aika ja raha siihen, että paimennusharrastuksessa olisi oikeasti järkeä. Kovasti kyllä kiinnostaisi...

Tokosta ihan muutama sana sen suhteen, että kyllä on treenattu! Hallikaudella yritän saada molemmat kokeeseen, tänä vuonna kun en ole yhdessäkään kokeessa käynyt yhdenkään koiran kanssa...


Arvokisojen osalta tänä vuonna Ora keräsi viimein keväällä sen tuplanollan Helsingin kisoista ja pääsi osallistumaan agilityn SM-kisoihin Nastolassa. Startattiin ihan aamusesta ensimmäisten joukossa. Tehtiin todella kivaa rataa, mutta hyllytin itse radan loppuvaiheilla eikä näinollen päästy finaaliradalle. Olen kuitenkin tyytyväinen, että kokemus saatiin koettua Oran kanssa, eikä hylky jäänyt harmittamaan. Tein tänä syksynä päätöksen, ettei Oran kanssa yritetä kerätä arvokisanollia seuraavalle vuodelle, vaan yritetään saada valiosta puuttuvat SERT:it kasaan, minkä jälkeen Oran agilitykisailut olisivat sitten siinä. Jos sertimetsästyksen tiimoilla sattuisi tulemaan jotenkin arvokisanollia, mentäisi toki niihin kisaamaan, mutta en nyt edes laske nollia.
Porvoon rally-kisojen palkintopossut
Rally-tokon SM-kisoissa, niinikään Lahdessa, starttasivat molemmat tytöt. Myös pikku-Ren, yhtenä kisojen nuorimpana osanottajana! Lapsikoira teki karsintaradalla hyvin itsensä näköisen radan saaden 81 pistettä, millä ei päässyt finaaliin (video). Oran rata ei ollut yhtään hyvä, sillä kesti päästä taas kiinni tekemiseen ja alkuradasta nähtiin taas sitä kisakuplaa, mihin Ora välillä katoaa... Onneksi se paransi radan loppua kohden ja jotenkin se räpelsi radalta 91 pistettä, vaikka olin ihan varma, että voidaan lähteä aikaisin kotiin. Ora siis pääsi radallaan finaaliin. Finaalirata oli oikein kiva-asenteinen, mistä olin todella iloinen. Putken suulla tyyppi kuitenkin päätti tehdä ylimääräisen pyörähdyksen, josta sai -10 (en viitsinyt lähteä uusimaan kiihdyttävää putkea), ja loppujen lopuksi hyllytin radan lähtemällä käytösruudusta etuajassa. Vahingossa. Ajattelin koko radan jotenkin niin treeninä, että kun käytösruudun aika oli mennyt, jatkoin vielä "treenaamista" ja pidin koiran asennossa, kunnes suorittava koira oli tullut maaliin - ja tietty pyyhälsin sitten saman tien menemään radalta. Olen joskus sanonut, etten ymmärrä, miten ihmiset voivat lähteä käytösruudusta etuajassa, ennen kuin ratakoira on kytketty... Ja sitten teen saman mokan itse. Silloin ei naurattanut, nyt jo vähän naurattaa. Onneksi ei oltaisi päästy sijoille kuitenkaan, finaaliradalta oltaisi saatu pisteitä ~85, en muista tarkkaan.


Viime viikonloppuna Ora kisasi pitkästä aikaa agilityssä. SM-kisojen jälkeen oli sterkka-aika ja toipuminen, seuraavat kisat oli elokuussa Helsingin Seudun PM-kisoissa. Edustettiin myös HSKH:ta maksijoukkueessa. Sieltä muutama ihan hyvä rata, yhdeltä radalta vain pituuden palikka kaatui, muuten olisi ollut nolla. Joukkueradalta tehtiin hyvä hylky. Joukkueena saimme kuitenkin hopeaa, joten kokemus sekin! Eikä sillä olisi ollut väliä, vaikka me oltaisi tehty nolla, sijat olisivat pysyneet samoina. Viime sunnuntaina mentiin siis vailla kisarutiinia, viime treenauksesta sen kennelyskäkaranteenin takia yli kuukausi lukuunottamatta edellisen perjantain pikamuisteloita. Ora oli ihan ylivireinen hallissa ja olin varma, ettei ekasta radasta ainakaan tule yhtään mitään - mutta mitä vielä, oli ihan huippuhyvä ja sujuva nolla sijalla 5! Tokalla radalla (hypäri) mä itse mokasin, mudi tuli yhden hypyn ohi ja siitä hyl. Viimeisellä radalla koira oli kamala, ei ollut yhtään kuulolla alkuradasta ja se meni sitten siinä. Olisi kuitenkin voinut olla huonompikin, päästiin loppuun asti... Seuraavia kisoja katsastetaan, josko itsenäisyyspäivänä kävisi omissa kisoissa, kuten perinteisesti ollut tapana. Kuitenkaan mitään paineita en nyt agilityn kisaamisesta halua ottaa. Renin sen sijaan haluaisin pian ilmoittaa virallisiin kisoihin, sen osaaminen alkaa olla jo sillä tasolla. Renin aksajutuista tein tältä vuodelta pienen videokoosteen (linkki).





Syksyn osalta karsin tarkoituksella vakituiset treenit niin minimiin, kuin vain pystyin. Valmistuminen koulusta on ihan ovella, aloitin työt uudessa koirien hyvinvointikeskuksessa PetBrosilla Nurmijärvellä (ja koska kyseessä on niin uusi yritys, on työaiktaulut vielä melkoisen auki) ja rahatilannekin on ihan muuta kuin vakaa. Treenejä onkin siis vain Renillä joka toinen tiistai rally-tokon parissa, minkä lisäksi tietysti treenaamme itsenäisesti ja treenikavereiden kanssa. Ja tietysti voisihan keskimäärin kuuden tunnin treenejämme Gabin kanssa sanoa jo valmennustreeneiksi, missä molemmat koutsaavat toisiaan. Lisäksi olen vetänyt entistä enemmän koulutuksia sekä tutuille että ulkopuolisille (rallya, agilityä, tokon ja koiratanssin alkeita), ja toiminimikin pitäisi saada vireille ja toimintaan ensi vuoden alusta (jos kiinnostaa, ota yhteyttä!). Koulutusohjaajakursseja kävin myös tähän vuoteen huimat neljä, kun ne vihdoin ja viimein monen vuoden yrityksen jälkeen osuivat aikataulullisesti mahdolliseen saumaan - käytynä on nyt arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssi, rally-tokon koulutusohjaajakurssi, sekä agilityn koulutusohjaajan perus- ja jatkokurssit.



Enää en tee lupauksia blogin toimivuudesta, mutta pois toiminnasta en tätä missään tapauksessa laita. Tällä hetkellä tuntuu taas siltä, että voisi alkaa päivittelemään ahkerammin, mutta niinhän se on tuntunut jo monen monituista kertaa.

 Kysyisin teiltä lukijoilta - onko teitä vielä? .


4 kommenttia:

  1. Täällä ainakin yks joka on aika- ajoin käynyt blogia tsekkaamassa :D Kiva että jaksoit pitkästä aikaa päivitellä. Viestin treenaamisesta olis kiva lukea lisää, jos siis joskus innostut kirjoittelemaan ja sattuu olemaan aiheista pulaa :P

    VastaaPoista
  2. Täällä ollaan aina odottelemassa juttuja :D

    VastaaPoista
  3. Me kyllä aina Vivan kanssa seuraillaan mitä teidän laumalle kuuluu. :)

    VastaaPoista