Hae tästä blogista

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Kiirettä ja täyttä priimaa

Agilityn kisaviikonloppua kisaviikonlopun perään, parit kisat viikollakin. Agilityssä tuplanollan metsästys jatkuu Oran kanssa SM-kisoja varten yrityksistä huolimatta aktiivisesti, tosin pian epätoivoisesti. Yksittäisiä nollia satelee harva se kisapäivä, mutta niillä ei ole enää pitkään aikaan "tehty mitään". MM-karsintoja varten olisi myös kasassa voitto, mutten edes haaveile kahdesta tuplasta. Esimerkiksi viime viikonloppuna tehtiin tosi kiva nolla ja jäätiin vain yksi sija toisesta agilitysertistä ylimääräisestä kaarroksesta huolimatta, mutta seuraavalla hypärillä oli meille liian haastava kepeillevienti (Oran tiukat avokulmat kovasta vauhdista ovat hajonneet...) ja viimeinen rata menikin sitten jo niin pelleilyksi, ettei tosikaan. Ollaan tehty kisoissa sekä tosi hyviä että tosi huonoja ratoja, myös siltä väliltä on sattunut mukaan. Olen kuitenkin onnistunut kisaamaan melko hyvin ilman tulospaineita ja tavoitteena on joka kerta ollut tehdä vain hyvää rataa ja yrittää olla varmistelematta liikaa - varmistelun olen yrittänyt pitää tabuna kisoissa. Treenannut Ora on agilityä satunnaisesti - mitään vakituista ryhmäähän sillä ei nyt talvikaudella ole, mutta ollaan käyty välillä tuurailemassa treenikavereita ja tietysti välillä omatoimitreenaamassa sekä yksin että treenikavereiden kanssa, joskin Oran kanssa tulee nykyään tehtyä omatoimitreenissä useammin tokoa tai koiratanssia kuin agilityä. Lisäksi käytiin pyörähtämässä muutama viikko sitten Niinu Agility Sportin valmennusleirin päivässä Kirkkonummella. Siellä me paneuduttiin Oran hyppyjen käännöksiin Mari Mäkelän kanssa tekniikkatreenissä, fysiikkatreenien muodossa ohjaajan ketteryyteen ja suunnanmuutoksiin Tiia Söderholmin (joka mut leirin päiväänkin mukaan veti) kanssa sekä menevään ratatreeniin Niinun opissa.
Tokoa Ora on tehnyt jonkin verran, viimeksi lauantaina se juoksi muutamia kertoja ruutuun oikein onnistuneesti Koirakoulu Kompassin tiloissa, jotka oltiin vuokrattu pitkän linjan mudistin yllätyssynttäreitä varten. Ohjattuja tokoja Oralla ei tällä hetkellä ole, kun syksyn VOI-kurssi loppui tammikuun puolivälissä. Rally-tokoissa ollaan nyt muutama kerta käyty uudessa, tuomarin vetämässä ryhmässä kouluttajille, ja viimeksi tehtiinkin ratatreeninä yli 95 pisteen rata! Eli sunnuntain kisoja ajatellen kaikki on mahdollista! Koiratanssiin olen kehitellyt nyt sekä freestyle- että HTM-ohjelmaa, katsoo jos vaikkapa olisi valmista toukokuun kisoihin... Paimennuksen suhteen suunnitelmat näyttävät kerrankin vihreää valoa - suunnitteilla on kesäkaudelle paimennustreenejä joka viikolle!
Videolla ensimmäinen kisavideo minkä nyt löysin - olen yrittänyt kadottaa paineita meidän kisoista sillä, etten pyydä ketään kuvaamaan, ja siksi läheskään kaikista kisoista ei ole enää videoita. Ja siksi tässä postauksessa oleva kisavideo ei ole ollenkaan sitä parhaimmistoa, mutta eipä tämän blogin tarkoituskaan ole näyttää vain onnistumisia.





Ren sen sijaan on loistanut kisarintamalla, joskin sen radat ovatkin olleet vähän eri tasoa verrattuna Oraan. Ollaan käyty kaksi kertaa epistelemässä supermölleissä Ojangossa, ja Ren on vienyt potit kotiin molemmilla kerroilla! Ovathan radat meille vähän turhan helppoja, mutta minkäs teet, hyvää kisatilannetreeniähän se on. Laskeskelin myös itsekseni, että vaikkei edes osallistuttaisi Tehis Cupin viimeiseen osakilpailuun maaliskuussa, on Ren voittanut myös koko medi supermöllien Tehis Cupin kahdella voitolla. Tarkoitus olisi kuitenkin osallistua viimeisiinkin cupin kisoihin.
Ren on myös treenannut agilityä hirveän pätevästi. Edelleen hämmästelen joka kerta etenkin videoita katsoessani, kuinka nopeasti se on kasvanut ja kuinka taitava siitä onkaan tullut. Kaikki esteet ovat suurin piirtein hallussa A-estettä ja keppejä lukuun ottamatta. A:lle olen rakentanut todella laiskasti juoksukontaktia boksilla (pitäisi varmaan aktivoitua asian kanssa pikkuhiljaa), ja keppejä se on tehnyt kujalla jo niin, että merle joutuu oikeasti jo pujottelemaan ja ajattelemaan tekemisiään. Noin kolme peräkkäistä treeniä meni vielä pari viikkoa sitten siihen, että se haki tuntumaa kylkiin osuvista kepeistä ja ylipäänsä pujottelusta, joka näkyi ns. "töpöttelynä" keppien välissä - tämä meni kuitenkin itsekseen ohi ja pari treeniä ollaan tehty jo ihan hyvän näköisellä kepittelytekniikalla, eiköhän ne siitä rakennu.
Tokoa Ren ei ole tehnyt juuri lainkaan varsinaisesti, mutta hieman kaiken sivussa samoin kuin rally-tokoa. Ren starttaa rallyssa sunnuntaina avoimessa luokassa ja tajusin muutama viikko sitten, ettei se osannut nousta sivulla seisomaan lainkaan. Tehotreeni on kuitenkin tuottanut todella hyvää tulosta eikä ongelmia enää moisen asian kanssa ole. Myös Renille olen kehitellyt koiratanssiin freestyle-ohjelmaa, pitää nyt katsella mitä teen sen kanssa.
Alla olevat videot: ylin viimeisimmistä epiksistä, ylempi treenivideo vuodenvaihteesta ja alempi treenivideo kahden viikon takaa.






Tämän postauksen pääaihe ei kuitenkaan ole agility tai mitkään muutkaan treenit tai kisat, vaan Renin luustokuvaukset. Salla-kasvattaja oli järkännyt pienimuotoisen kimppatarkin Lahden Univetiin torstaina 28.1, jonne osallistui Renin lisäksi Flinja ja Nana -siskot. Melkoista säätöä oli kyllä asemalla - Nana, joka oli muutenkin joutunut ottamaan uuden annoksen rauhoitetta sen taisteltua niin kovasti vastaan, ehti saada jo herätteen ennen kuin muistettiin Renin jo ollessa kuvauspöydällä, että ainiin, Nanalta piti ottaa myös kuvat olista. Ren joutui myös toisen kerran tauolle, koska tilaa tarvittiin jollekin leikkauspotilaalle (tms). Lääkäriltä ei saatu arvioiksi kuin ettei kuvissa näkynyt mitään hälyttävää, mutta onneksi Kennelliiton tuomio tuli jo seuraavalla viikolla, vaikka lausuntojenkin kanssa oli säätämistä:

Lonkat: A/A
Kyynärät: 0/0
Selkä: LTV0
Polvet: 0/0
Silmät: distichiasis 



Vasemmasta silmästä löytyi tosiaan yksi vaivainen ylimääräinen ripsi, joka ei haittaa mitenkään elämää eikä juurikaan rajoita jalostuskäyttöäkään. Polvien lausunto ei näy syystä X vielä Koiranetissä ja selästä puuttuu samasta syystä VA-lausunto, näitä selvitetään. Kuitenkin tärkeimmät oli siinä ja voimme siis tämän asian suhteen huokaista helpotuksesta! Seuraava etappi Renin harrastusuralla on agilityn mittaushetki, koska se kyllä häilyy niin medin ja maksin rajamailla, että siitä voi saada ihan mitä vain. Olen kuitenkin suhteellisen toiveikas mediajatuksen kanssa.


c: Tuulia Aherikko
Ojangossa on tullut pyörittyä viime viikkoina vähän luvattomankin paljon. Esimerkiksi viime viikolla maanantai oli ainoa päivä, jolloin en siellä ollut - tiistaina kävin kouluttamassa rally-tokoa, keskiviikkona kouluttamassa agilityä, torstaina omatoimitreenaamassa tokoa ja koiratanssia Niinan ja Uuno-tollerin kanssa, perjantaina treenaamassa Renin kanssa agilityä sekä kouluttamassa yhden koulutusohjaajakurssin harjoittelukerran agilityä (juu, sellaistakin tulee tässä sivussa käytyä, vihdoin ja viimein), lauantaina kisaamassa Oran kanssa ja sunnuntaina kisatöiden jälkeen Renin kanssa epiksissä. Torstai on muinakin viikkoina tässä alkuvuodesta ollut omatoimitreeneille pyhitetty päivä mun vapaapäivän kunniaksi, ja Niinan lisäksi ollaan käyty tekemässä pari kertaa agilityä oikein pitkän kaavan kautta Askon ja Pertti- ja Diiva-belgien kanssa. Olen saanut kokeilla molempia radalla ja ai että se on aina opettavaista kokeilla omasta koirasta poikkeavaa ohjattavaa. Asko on myös saanut tehdä rataa Oran kanssa ja mudi on kyllä ollut ihan liekeissä, joskin ehkä aavistuksen matalammassa vireessä kuin mun kanssa tehdessä. Diiva-tervu heitettiin mulle myös viime sunnuntain epiksiin kisakoiraksi ja meillä oli vaan niin hauskaa, ettei tuloksina tulleet hylkäykset haitanneet yhtään mitään. Diivalta puuttuu agilityssä paljon itseluottamusta, jonka takia sen tyyppivirhe radalla on hyppykiellot vaikka puolenkin metrin päästä estettä, ja näitä sitten radalla teimmekin.

Kirjoittelin muuten hetki sitten Renin esittelytekstin blogin puolelle vihdoin ja viimein ajan tasalle. Myös kalenteri päivittyi. Katsotaan jos reipastuisin jopa ulkoasunkin suhteen, onhan tätä samaa katseltu jo aikapäivät.

5 kommenttia:

  1. Renin kuvissa ei ole kunnolla koko kaularankaa kuvattu joten luultavasti ette edes tule VA-lausuntoa saamaan kennelliitolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin me pelätään myös. Renin Nana-sisko oli kuitenkin saanut lausunnon. Katsotaan nyt mitä Univet ja Kennelliitto sanoo.

      Poista
  2. Onnea terveestä ei-niin-pennusta! Teidän meno on ihan huikean hyvän näköistä. Tsemppiä tuleviin kisoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjan paljon! :) Kirjoittelen juuri uutta postausta, parit kisat takana näiden välissä.

      Poista
  3. Onnea hyvistä terveystuloksista! Minne olette menossa kesällä paimentamaan? Itsekkin tässä kesäksi jotain paimennuspaikkaa metsästelen..

    VastaaPoista