Joululomaa viettäen

Kun pentu kitisee portin takana keittiössä ja itsellä on sinne (ja samalla kaikkialle muuallekin, sillä pois makkarista kuljetaan keittiön kautta) siispä pääsy kielletty, on hyvä aika saada rustattua vähän blogiin treenijuttuja. Jouluoma on parasta aikaa keskittyä koirailuun, sekä tottakai siihen tärkeimpään, eli lomailuun. Koulun penkille palaan vasta 12. päivä, joskin sitä ennen on vielä tehtävänä pari koulutyötä, joille en ole nyt viitsinyt suoda ajatustakaan.

Oran kanssa ollaan keskitytty nyt jopa enemmän tokoon kuin mihinkään muuhun. Ohjatuissa torstaitreeneissä ollaan tehty treeniä teemana jäävät ja kaukot. Jäävässä maahanmenossa Ora keksi taas tehdä istumista, kun sitä jankattiin muutaman kerran häiriöjuttuja treenatessa. Ei sillä, hienoa istumista se teki ja liikkeestä istuminen onkin parantunut huimasti, siihen on tullut se sama nopeus kuin seisomiseen ja maahanmenoonkin. Paljon ollaan tehty kouluttajan kanssa Oralle häiriötreenejä, kun se ei varsinaisesti liikkeisiin tarvitse mitään kummempaa treeniä - häiriöinä on lähinnä käytetty leluja, joita on sekä heiluteltu mudin vieressä että heitelty sen suorittaessa. Häiriön alaisena ollaan tehty ihan perus kontaktitreenejä, seuruuta, noutoa ja paikallaoloja niin jätettynä kuin jäävistäkin. Olen jopa huomaavinani pientä edistystä! Kaukoihin käskynä monipuolisuutta ja tehtiinkin jokunen pikkupätkä jäävä+kauko ja luoksarin stoppi+kauko -yhdistelmillä. Kaukoissa Ora tykkäisi välillä vähän tepsuttaa, vaikkei liikkuisikaan varsinaisesti paikaltaan, mutta itse tekniikka ollaan saatu ihan ok-kuntoon. Ennenhän annoin sen hypähtää asentoon ilman sen suurempia kriteereitä, kunhan paikallaan pysyy, mutta (ihan kuin tarpeeksi treeniä ei muuten olisi) olen nyt jonkin aikaa hinkannut kaukoja takajalkoja liikuttamatta. Vaikeimpia on ollut i-s -vaihto, jossa Ora helposti pompahtaa etujalkojen päällä ylös ja näin ollen valuu taaksepäin. M-s oli myös ohjatuissa jostain syystä vähän huono, teki sitä samaa hypähtämistä, mikä joskus aiemmin oli ok. Treeninä kouluttaja piti Oran jaloista aavistuksen kiinni kaukoja tehdessä ja yllättävää kyllä O ei ottanut siitä minkäänlaista häiriötä. Piilopaikkiksia tehtiin vain toisissa ohjatuissa, jossa häiriönä kouluttajan liikkuminen koirien seassa - kerran oli kuulemma mudin pää noussut, kun kouluttaja oli kävellyt sen taakse (katsonut, että mitä hemmettiä tapahtuu), josta kouluttaja oli käskenyt pään takaisin maahan. Oli kuunnellut hyvin! Viime torstaina ei paikalla ollut uudenvuodenpäivänä ketään muita kuin me, joten paikkiksia ei saatu tehtyä.

Joulun jälkeisenä sunnuntaina käytiin myös Veikkolassa Takkutukkatokoissa (Oran kasvattiporukan tokotreeneissä siis) Piskipajalla, ja meitä olikin paikalla aika hyvä määrä muditokoilijoita. Oralle yksittäisenä ruutua lelulle lähetyksellä, apparin palkkaamana ja mun heittämänä, ihan hyvä, tosin mudi tykkäisi pomppia ruutuun juoksemisen sijaan samalla tavalla, kuin se menee merkille. Hupsu eläin. Lisäksi oranssi teki jonkun noudon, jonka kanssa se päätti alkaa kyttäämään kapulaa ja itse noutotreeeni menikin sitten luopumistreeniksi. Pari toistoa tehtiin myös AVO-hyppyä vieraalla hypyllä ja niin kauan on erittäin hyvä, kun vaan maltan odottaa koiran laskeutumista ja käskeä sen sitten istumaan. Turha sitä ehkä ilmasta on opettaa istumaan, kun moista liikettä ei missään muualla tule tarvitsemaan. Isommassa häiriössä tehtiin seuruuta, jääviä ja ruudun naksuttelua. Lisäksi mudirivissä Ora pääsi tekemään kahden minuutin piilopaikkamakuun (kerran nousi pää, josta huusin piilosta) ja kahden minuutin paikkaistumisen näkyvillä (erittäin hyvä). Itsenäisesti ollaan lisäksi tehty tokon saralla lisää ruutua ja hyppynoutoa.
Rally-tokoa fako on päässyt tekemään jouluviikolla maanantaina ja tiistaina, sekä eilen perjantain ohjatuissa. Joulunajan rallyissa ei mitään kummallista, maanantaina teki hirveän rumasti ja otti häiriötä kiljuvasta pennusta, tiistaina parempi. Eilen Ora oli ihan törkeän hieno, oli äärettömän hyvin kuulolla ja teki superisti töitä. Vain spiraali koira oikealla juosten tuotti vaikeuksia, koska lopun tiukassa kurvissa mudi meinasi tulla takaa vasemmalle, kun mä eksyin enkä muistanut minne rata jatkuu. Omatoimina oli sivuaskeleita molemmilla puolilla ja merkkiä, mikä on varmaan Oran lempiliike ikinä.

 

Agilityn suhteen ollaan eletty vähän hiljaiseloa. Pari kertaa ollaan käyty tekemässä itsenäisesti ihan vaan jotain perustreeniä (keppejä, kontakteja, irtoamisia...) ja itsenäisesti tehtiin myös samaan aikaan joulun jälkeisenä lauantaina, kun toisella kentällä oli SUMU:n järkkäämät mudiagilityt, minne oltiin menty kuokkimaan Oran ja Renin kanssa. Sinä lauantaina mudilla oli tosi hitaat kepit ja sitä joutui kannustamaan, ja pelkäsin jo jumikasaa, mutta muissa treeneissä sen jälkeen kepit on olleet ihan normaalit, joten mikä lie niissä sitten ollut. Itsenäisten tokojen yhteydessä tehtiin ylläolevaa pikkuista eteenmenopätkää ja että kun mudi irtosi, vaikka eteenmenossa oli rengas ja pituus! Ensimmäinen hyppy oli kentän toisessa päässä jonne mäkin jäin, ja kepit oli ihan kentän toisessa päädyssä.
Eilisissä ohjatuissa agilityissä mun piti ottaa videota, mutta hätäisesti kentälle lähteneenä olin unohtanut laittaa videon kunnolla päälle, pöh. Rata kuitenkin näytti suurin piirtein tuolta kuin yllä. Melko suoraviivaisen näköistä siis verrattuna moniin aiempiin treeneihin, mutta ei se kyllä ihan niin sujuvasti kuitenkaan mennyt kuin olisi voinut kuvitella... Alussa Ora meinasi levähtää kolmannelta hypyltä ja siinä oli virtaa niin, että irtoili kauemmalle hypylle. Puomilla epäröi ensimmäisellä kerralla, ja kaikilla kerroilla alasmeno oli taas hidas. Voi huoh. Keinu oli sentään ihan hyvä kaikilla kerroilla, samoin A. Kepeille haki tosi hyvin eikä tarvinnut kuin törkätä niitä edeltävälle hypylle, mutta keppien jälkeen mä olin ensin myöhässä ohjaamassa takaakiertoa.Vinohyppysuoralla tiputti viimeisen, kävi joku arviointivirhe kun mäkin huomasin sen ottavan ylimääräisen laukan väliin. Välistäveto lopussa muuten ok, mutta lähdin liian myöhään lähettämään putkeen ja se oli siksi aluksi tosi huono. Korjauksella kuitenkin kaikki ihan hyvin!


Ren on päässyt joka kerta yhtä lukuunottamatta hallille silloin, kun Oralla on ollut treenejä. Sen treenit ovat koostuneet lähinnä leikkimisestä ja naminsyönnistä, sekä muutamasta kaukokäskystä. Kentän laidalla se on koko ajan paremmin - aluksi se huutaa, kun lähden sen luota, mutta rauhoittuu kohtuullisen nopeasti nukkumaan. Esimerkiksi mudien agilitypäivässä väsy pentu nukkui kentännurkassa hirveässä hälinässä täydessä unessa, vaikka samalla kentällä tehtiin pienen aidan takana kovaäänistä agilityä. Agipäivänä Ren pääsi myös moikkaamaan kasvattajaansa (miten pieni pentu sekosikaan!) sekä siskoaan Flingaa, jonka kanssa niillä oli hyvät painit hallin ulkopuolella. Pienen "treenin" ja odottelun lisäksi pentu on päässyt hallilla useamman kerran mukaan rakentamaan rally-tokorataa sekä tutustumaan agilityrataan. Mm. eilen se päätti, että kannettava siiveke on varmasti hänelle kannettava lelu, ja oli kokeilemassa siihen äristen hampaitaan. Se on myös vetänyt kentällä melkoisia hepuleita ja moikannut reippaasti kaikki ihmiset. Eilen meitä edeltäneen Marjon ryhmän vauvaryhmäläiset (alle vuotiaita koiria) olivat myös loppupainimassa kentällä, ja Ren pääsi loppuun mukaan. Tosi vähän sitä jännitti ja nuorikoiden perään se oli lähtemässä juoksemaan, joskaan mukana ei oikein pysynytkään. Sekä Ojangossa että Piskipajalla pentu on ollut äärettömän reipas eikä sitä ole pelottanut hallit tai haukkuvat koirat. Muiden koirien sitä tullessa moikkaamaan R on kyllä ollut vähän sillä ilmeellä, että ei kai sitä syödä, mutta ei kai mikään muu kuin äärettömän tyhmänrohkea pentu menisi saman tien läpsimään vieraita, isoja koiria. Halleilla se onkin tehnyt pientä ja pikaista tuttavuutta useampiin mudeihin (kuten mm. Mustiin, Miskaan ja Pantseen) sekä muihin treenikavereiden koiriin.

Ren 10 vko

Pentulenkillä käytiin viime tiistaina 12-viikkoisen kelpie Chaoksen ja Yasminin kanssa, Ora sai luonnollisesti jäädä kotiin (tosin se oli samana aamuna päässyt jo treenaamaan). Oli harmillisen tuulista ja märkää, joskaan ei onneksi sitä hirveää pakkasta, mikä oli ollut vielä edellisenä päivänä. Ihan hvyät leikit pentuset saivat kuitenkin aikaiseksi. Vain kaksi viikkoa vanhempi kelpie vaikutti hirveästi aikuisemmalta kuin Ren, josta heräsi taas siihen, että nopeasti ne pennut kasvaa...
Essi on käynyt myös Narin kanssa kylässä sekä maanantaina että torstaina, lenkeille ollaan otettu mukaan myös mun kämppis Piela ja Lego. Maanantain lenkki jäi erittäin lyhyeksi sen kammottavan pakkasen takia, mutta torstaina tarvottiin lähemmäs kahta tuntia ja kaikilla koirilla oli hirveän kivaa. Oli unista mudia sen jälkeen kotona! Nari ei kylläkään oikein ymmärtänyt äristen hyppimään tulevaa mudikakaraa. ;)  

Renin kanssa ollaan jatkettu naksuttelujuttuja ja pentu on ollut kamalan fiksu eläin. Maahanmenon se tajusi melkein kerrasta vahingossa, kun se suuttui koska ei ymmärtänyt, peruutti vähän ähkäisten ja läjähti maahan - josta tietenkin sai naksun ja palkan. Nyt on sitten mudipennulla oikein hieno maahanmeno, joka ei tarvitse minkäänlaista apua! Mitään uutta ei olla nyt hetkeen otettu mukaan. Molemmat tassut nousee jo alustalle, hurraa! Pentu on naksutellessa rauhallinen ja fiksu silloin, kun tajuaa, mitä tehdään. Kun aivot ylikuormittuu eikä se tajua, alkaa kiukuttelu ja sijaistoiminnot, eikä keskittyminen riitä. Oralle olen naksutellut lisää sitä mun ympäri peruuttamista, oikean puolen perusasentoja vahvemmiksi ja maton suoristamista. Sisällä ollaan myös nosteltu vaihteeksi sitä metallia ja eilen palautettiin myös nakkia sekä sivulle että eteen. Alla läjä naksutteluvideoita.
Uusi vuosi kului meidän talossa oikein rauhallisissa merkeissä. Mä jäin yksin kotiin koirien kanssa. Ulkona Ren säikähti vähän ensimmäistä kovaa ja lähellä pamahtanutta rakettia, mutta sen jälkeen ei mitään reaktiota ja sisällä ei sitäkään vähää. Orakaan ei vanhaan tapaansa korvaansakaan lotkauttanut millekään räjähdyksille, vaan yölenkilläkin keskittyi lähinnä etsimään jäniksenpapanoita. Lego-kämppis, joka oli jäänyt meidän kanssa, stressasi vähän, mutta rauhoittui illan mittaan vessaan omaan rauhaansa. Hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille lukijoille! Lukijakuntamme onkin lisääntynyt muutamalla, tervetuloa joukkoon. :)