 |
| © Nora Ikonen |
27. päivän illan jäkitreenit vaihtuivatkin hakutreeneiksi ja Kurre oli oikein pätevä pieni hakumudi. Sai hakea kivien ja puiden takaa niin Linneaa, Neaa kuin Noraakin. 29. päivä käytiin Firan montuilla Maijan, Kidan ja Taran kanssa, jossa koirat uivat kunnolla. Oran isoimpia huonoja puolia on, ettei se siedä yleisillä paikoilla ventovieraita koiria lähelle "hänen omaa paikkaansa", ja niille pitäisi mennä haukkumaan. Se on alkanut vasta lähiaikoina ja siihen aion kyllä puuttua kunnolla.
Firalta lähdettiinkin sitten saman tien ajamaan Lahtea kohti, jossa vietettiinkin koko seuraava viikko. Koirat pääsivät lähinnä pitkille lenkeille, monen monituista kertaa uimaan ja muutaman kerran kentälle treenaamaan tokoa - Ora koki myös kumisen frisbeen, joka oli sen mielestä hurjan hankala saada ylös maasta, ja siihen meni hermo...
Kaksi ylempää frisbeekuvaa © Maija Piippo
Lahdessa me Oran kanssa luovutettiin perusasennon treenaus purkin avulla, ei se taida Oralle sopia. Se ei millään käänny selkä muhun päin, puoli ympyrää kyllä pyörii. Ollaan nyt niin kauan jo junnattu asiassa paikallamme, ettei sitä ole edes oikein jaksanut enää. Maija aloitti treenaamaan vähän Kurren perusasentoa seinän avulla, jota mä olen sitten itse asiassa aika ahkerasti jatkanut siitä eteenpäin. Tällä hetkellä Ora hakee perusasennon itse ja pienellä miettimisellä lähes mistä kulmasta vain! Suoraan edestä on peruasentoon vaikein tulla, mutta treenin määrään nähden Ora tajusi ihan älyttömän nopeasti, mitä siltä haetaan. Kunnollista seuraamistakin ollaan perusasennon toimimisen myötä nyt otettu ihan pari askelta, tuo seuraamiskuva on oikeasti vain katsekontaktitreeniä, joka on seuraamiseksi liian väljää.
© Sara Mastokangas ja Maija Piippo
4. päivä käytiin heti aamuisella Porvoossa katselemassa PORSK:in agilitykilpailuja, jonne Kida ja Tara oli ilmoitettu. Alun haukkuilun jälkeen Ora rentoutui tosi hyvin kentän läheisyyteen, vaikka koiria pörräsi ympärillä. Samana päivänä mentiin iltapäivällä Linnean ja Osmon sekä Linnealla hoidossa olevan Vinnan kanssa Rajasaareen, jossa hyvän ilman ja lauantai-iltapäivän kunniaksi oikein pörräsi koiraa koiran perään. Aluksi Orasta oli ihan kamalaa, kuinka kaikkialla oli koiria, mutta loppua kohden se rentoutui huomattavasti. Oran hyviä puolia eivät ole koskaan olleet vieraat koirat, ja tuo Rajasaarikokemus auttoi O:n koirasosiaalisuuden kanssa varmasti valaisevasti. Hyvä Ora!
Heti seuraavana päivänä sunnuntaina käytiin miittaamassa yhtätoista muuta koiraa Tuusulassa. Porukkaan kuuluivat Kiira-belgi (eli Oran paras leikkikaveri Vinnan ja Osmon ohella), Neira-collie, Nada-auspai ja Emma-collie, Sabina-sekarotu, Kida ja Tara, Turo ja Liisa -sekarotuiset, Kida-japsi ja Roni-sekarotu. Tusinan koiran lauma tuli yllättävän hyvin toimeen ja lenkki oli muutenkin mielestäni oikein hyvin onnistunut. Ora oli laumassa älyttömän rento eikä eilisestä alkujännityksestäkään ollut tietoakaan. Asiaan saattoi tosin vaikuttaa se, että metsään piti ensin kulkea porukalla remmissä, jossa O pääsi jo toteamaan kaikki koirat vaarattomiksi. Sen lisäksi neljä koirista oli Oralle jo valmiiksi tuttuja.
Ma-ti (6.-7.8.) oltiin taas Lahdessa, mitään kummempia ei ehditty puuhaamaan. Tiistaina oltiin kyllä mukana Kidan ja Taran agitreeneissä, mutta Oran treenailut jäivät "kuinka ohitat vasikan huutamatta" -tasolle.Keskiviikkona ensin ajatus oli mennä Tuomarinkartanoon mätsäriin testaamaan pennun käyttäytymistä, mutta valitsinkin mieluummin hakutreenailua Vinnan ja Noran kanssa Hakunilassa. Bussilla kuljettiin ja treenailut menivät oikein hyvin. Ora on äärettömän motivoitunut hakukoirana, se juoksee kuin tykin suusta maalimiehen luokse eikä mieti mitään muuta matkan varrella. Jos maalimiestä ei saman tien löydy, saattaa Ora kääntyä vilkaisemaan mua "mitä nyt?" -meiningillä, mutta jatkaa sitten ja tähän mennessä on aina löytänyt viimeistään toisella yrittämällä ilman sen suurempia epäonnistumisia. Kun Hakunilasta päästiin, lähdettiin saman tien vielä Martan ja Noran sekä Dustyn ja Nean (ja Emman) kanssa Pirunkorpeen (isot metsät Korso-Tuusula -rajalla) lenkille. Otin molemmat harjakoiratkin mukaan ja käyttäytyivät odotukset ylittävästi. Otettiin vähän myös hakua, mutta Oralle halusin vain yhden piston muodon vuoksi, koska oli jo samana päivänä tehnyt enemmän.
Torstaina oli suuntana Ojanko ja agitreenit omalla, mutta vähän erilaisella porukalla tällä kertaa. Illan ohjatut oli peruttu, joten mulla oli sekä Elmeri että Ora narujen päässä. Mukana oli Dusty ja Nea, Nora ja neljän lauma, Sara ja Pessi sekä Claudia ja Flamma & Tuikku. Elmeri teki helpon mölliradan, jossa taas todettiin, että se lukee mun ohjausta ihan älyttömän tarkasti ja hyvin. Vauhtia ei ollut ihan riittämiin, joten mun takaaleikkausyritykset menivätkin valsseiksi ja olisin varmaan ehtinyt vetää välissä muutaman piruetin, mutta muuten E suoriutui oikein mallikelpoisesti. Oran kanssa tein pari irtoamistreeniä targetin kanssa (nyt kun namikupinvartijoita oli paikalla, heh), ihan vain kaksi hyppyä (tai siis siivekkeet...) ja suora putki yhdellä suoralla. Ei tuo oikein targettia hiffannut ja oli hakemassa palkkaa aina multa, mutta kyllä se ensimmäiseksi kerraksi irtosi ihan hyvin. Vasenta kättä ei vieläkään lukenut niin hyvin kuin oikeaa. Lisäksi vielä muutamat hyppy-putki systeemit, myös mustaa mutkaputkea kokeilin eikä ollut ongelmaa. Treenaamisen jälkeen käveltiin Ojangon metsissä lämppälenkki (ja Flammalle pari haun ilmaisutreeniä tekemässä), ja kymmenpäinen lauma tuli ihan älyttömän hyvin toimeen keskenään. Myös Elmeri, vaikka paikalla oli kaksi muuta urosta, ja kaikki vapaana. Jee!
Lauantaina, eli eilen, lähdettiin heti aamusesta Pukinmäkeen, josta Oran veljen omistaja Mari otti meidät kyytiin ja lähdettiin V-pentueen pentutreffejä kohti Janakkalaan JANKK:n treenikentille. Pennut ovat nyt 5 kuukautta ja yhden viikon, ja tulevat edelleen kaikki hyvin toimeen keskenään muutamia pieniä kärhämiä lukuunottamatta. Kaikki seitsemän pentua omistajansa kanssa olivat paikalla, joiden lisäksi vierailevina tähtinä Buda ja Taika -mudit. Kahvittelujen aikana pennut saivat juosta ja painia sydämensä kyllyydestä ja omistajat vaihtaa kuulumisiaan. Myöhemmin kaikki pennut otettiin yksitellen pöydälle tutkittaviksi, hampaita, turkkia ja rakennetta vertailtiin ja tarkastettiin kaikkien sirut. Mittaukset suoritettiin myös "kunnollisella" mitalla, joka näytti Oran korkeudeksi 43,5 cm. Eli mä olen mitannut sen kotona hieman yli, jos tuohonkaan nyt on luottaminen ("Onkohan se nyt siiiinä.... Kai se nyt on....."). Rakennekuvat nappasin myös kaikista, kun jokainen veti itsekseen pienen näyttelytreenin tapaisen kentällä muiden pällistellessä. Koirat päästettiin taas joksikin aikaa juoksemaan, jonka jälkeen tehtiin jokainen vielä oman tasonsa mukaan agilityä (putki, pari siivekettä ja pussi). Pussia Ora ei ollut koskaan mennyt, mutta parin totuttelun jälkeen pussin suuta avatessa meni jo ihan umpipussista ilman mitään helpotuksia. Ei taida tulla pussista ongelmaa. Ora sai vielä Praha-siskon vanhan lampaantaljalelun, jota Ora rrrrakastaa!
Kotiin päästiin vasta puoli kymmenen aikaan illalla, koska junien ja aikataulujen säädön takia mulla meni matkaan kotiin melkein 3,5 tuntia. Noh, onneksi ollaan Oran kanssa molemmat totuttu matkustamaan...
Tänään oli tarkoitus mennä katsomaan vielä pk:n SM-kisoja, mutta kulkemisten kanssa tuli vähän ongelmia niin ei lähdettykään. Ora on tänään ollut vain mun kanssa lenkillä ja pesemässä mattoja melkein naapurissa olevalla mattojenpesupaikalla. Taitaa olla edelleen vähän puhki eilisestä päivästä, kun on niin tyytyväisenä nukkunut... Nyt lähdetäänkin vähän tokoilemaan kentälle, jonka jälkeen O pääsee yökylään Kiiran luokse. Mä vietän yöni telttailemassa koulun pihalla, kuten meidän lukion abeilla on tapana: huomenna mulla alkaakin sitten jo koulut taas.
 |
| © Sara Mastokangas |
http://maksalaatikkoteam.blogspot.fi/2012/08/omatoimista-ryhmatreenia.html
VastaaPoistatunnustus!