Reissausta

14. päivä lauantaina oli Oran kasvattajan kasvattitreffit Sammatissa. Oran veljen omistajan Marin kyydillä päästiin paikalle, jossa olikin yllättävän paljon mulle vieraita naamoja. Koirasukulaisuudet ovat äärimmäisen hankalia, mutta jotenkin tulkittuna paikalla oli mm. Oran täti Manna, puolisedät Teuvo ja Hauru, puolitädit Kiró ja Manta ja sisarukset Velmu, Vauhti, Mainio ja Vinka. Näiden lisäksi sisarukset Veikko, Taika ja Jakke sekä unkarintuonti Rimma ja kroaatti Eppu. Ora sai treffien aika alussa vähän turpiinsa mudimix Miskalta, joka taisi järkyttää neitiä niin pahasti, että Kurre oli oikein säyseä koko loppupäivän. Kerta se on ensimmäinenkin, että se oikeasti "säikähtää" jotain pidempiaikaisesti! Vanhemmille koirille ohjelmassa oli paimennusta, pennut saivat vain riekkua pihalla. :) Takaisintulomatka oli aika mielenkiintoinen: Saatiin kyyti Lohjalle, josta juuri myöhästyttiin bussista, ja seikkailtiin sitten Lohjan keskustassa vajaa tunnin verran odottaen seuraavaa. Oltiin joskus puoli kahdentoista maissa kotona Oran kanssa. Ehkä mä kesän loputtua saan sen ajokortin sitten, helpottaisi elämää huomattavasti...

Sunnuntaina ei enää treffien toiselle päivälle ehditty, vaan lähdettiin jo heti aika aamusesta junalla Lahteen. Lahdessa ehdittiin pyörähtää ennen kuin sullouduimme Maijan ja Kidan kanssa autoon kohti Joensuuta. Joensuussa oltiin sitten muutama päivä majoittuneena Minttu- ja Meela sheltin Lauran ja Hupsis-lapinkoiran Annan kämppään. Lauma tuli oikein kivasti toimeen. (: Maanantaina oli agitreenailua, tosin Kurre jäi Annan kanssa "kotiin" (oli kuulemma haukkunut aika hurjasti, ei tainnut Anna olla vielä tarpeeksi tuttu...) ja tiistaina tokoiltiin vähän isommalla porukalla (oma lauma, Brandy-auspai, Isla ja Cara -sheltit, Zin-pyrri) vesisateessa. Oran kanssa keskityin vain katsekontaktin säilymiseen, vaikka oli paljon treenaavia koirakoita ympärillä. Pakeneminen heti katseen herpaannuttua näyttää tällä koiralla ainakin toistaiseksi toimivan. Oraa myös selkeästi vähän inhottaa märkä maa, joten tapeltiin ihan perus istumisen kanssa märälle hiekalle... Keskiviikkona iltapäivällä lähdettiinkin ajamaan jo takaisin Lahteen päin, mukana oli omien lisäksi Meela, joka vietiin torstaina iltapäivällä Nummelaan, josta se lähtee näyttelyyn. Lahdessa Meelaa ja Oraa piti useampaan otteeseen rauhoitella, kun kakarat (Ora 4,5 kk ja Meela 14 kk) olisivat vain painineet ja painineet. Kivahan se on, että tulevat hyvin toimeen ja pitävät toisistaan, mutta molempia selvästi jo väsytti ja jossain välissä näytti siltä, että Meela taitaa lähteä karvattomana ja kuolaisena näyttelyihin...

Tänään oli vielä Elmerin agitreenailut, ja oltiinkin erinäisten kyytiongelmien takia jo tuntia ennen treenien alkua Oran ja Elmerin kanssa Ojangossa. Lämppälenkin jälkeen olikin vielä reippaasti aikaa tehdä Oran kanssa, tosin koko touhu meni melkoisen sähellykseksi tiputettuani namipussin keskelle siivekkeitä. Kyseistä paikkaa Oran piti tietenkin koko ajan mennä tarkistelemaan, jos sinne vaikka olisi joku nami vaikka jäänyt... Vasemman käden ohjaus on edelleen huimasti huonompi kuin oikean, mutta eiköhän se siitä. Ennen treenejä tein myös Elmerin kanssa pientä vauhtirataa.Tehtiin Oran kanssa myös E:n radan jälkeen putkien ja hyppyjen ympyrää, joka sekin toimi oikealla kädellä, mutta vasemmalla hatarasti. Keskittyminen ei tuolla toisella kerralla muutenkaan ollut ihan parasta, mutta kuitenkin vähän ratojen viertä Kurren kanssa kävellessä katsekontakti säilyi täydellisesti eikä pentu häiriintynyt yhtään agittavista koirakoista. Hyvä Ora!
Elmeri teki samaa kuin kaatosateessa viime viikolla, SM-kisojen minien yksilörataa. En nyt löydä ratapiirrosta mistään enkä ehdijaksa sitä piirtääkään, joten olkoot. Oli ihanteellinen sää Elmerin agitreenailulle, poutaista mutta välillä pilvistä, pieni tuuli mutta hurjan lämmin. Nyt oli kyllä pojalla huimasti vauhtia! Kyseinen rata alkaa hitaalla hyppy-muuri-täyskäännös-pimeä putkikulma -kieputuksella, joka on E:lle vaikea ja hidas (tuo syttyy radalla hitaasti ja vauhti tulee vauhtipätkältä, jolta jatkuu radan loppuun asti), mutta muuten vauhtia oli todella hyvin. Kaikista odotuksista huolimatta meni myös A:n vieressä olevaan putkeen huolellisella ohjauksella mutta ilman sen kummempia varmisteluja. Kepeille E yritti ottaa väärää puolta, mutta ei ohjauskaan mikään ihanteellinen kepeille ollut, ja sitten kun toisella yrittämällä mentiin kepeille oikein, mentiin ne hurjalla vauhdilla. Olenpas nyt ylpeä tuosta koirasta. :)
Orakaan ei huutanut ehkä ihan niin paljon kuin yleensä, rauhottui jopa makaamaan kentän laidalle. Jee!