Hae tästä blogista

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Kesänviettoa ja agilityä

Oho, hupsista, pari viikkoa mennyt päivittelemättä. Tosin sen voin pistää tällä kertaa jopa melkein totuudenmukaisesti kiireen piikkiin, koska kotona ei olla kovin paljoa ehditty istuksimaan. En taas vaihteeksi muista läheskään kaikkia tekemisiä, mutta laittelen nyt tärkeimmät ja isoimmat jutut ylös.
Tänään Ora toi iltalenkin alkajaiseksi jostain pihan kätköistä variksen tms. jalan ja pudotti sen mun jalkoihin. Kiitos, koira, arvostin.


Kesä-heinäkuun vaihteen viikonlopun Ora oli tosiaan hoidossa Kiira-belgin omistajan luona ja minä sain vähän koiratonta lomaa Helsingin yön merkeissä. Taas kerran se olin varmasti minä, joka eniten hoitopaikassa olemista panikoi, koira oli asettunut kuulemma hyvin taloksi ja Kiiran kanssa oli ollut kivaa painia. Tosi hyvin tuo lähtee "vieraan" matkaan, ei edes taaksensa vilkaise, vaikka noin muuten on vahvasti mussa kiinni. Pitäisi varmaan joskus kokeilla täysin vieraan ihmisen kanssa.
Jasu on vietellyt onnellisia mökkeilypäiviä, tosin nyt tämän viikon on ollut kotona.


Heinäkuun ekana maanantaina käytiin kannustamassa kavereita HAU Openissa Purina-areenalla, kisaamassa oli Maijan Tara-tolleri ja Lauran Minttu-sheltti. Niiden lisäksi treffattiin myös Meela-shelttiä, Kidaa, Iitun Valo-kelpietä ja Fannyn Noona-shelttiä. Oli kyllä mahtava päivä. :D Tiistaille oli varattuna paljon ohjelmaa, mutta yllätys yllätys, kaikki peruuntui. Keskiviikkona käytiin vain tarkastamassa mun mahdollisesti tuleva asunto (parin kämppiksen kanssa) Vuosaaresta, ja käytiin vähän kiertelemässä sen lähimaastoja. Tuossa olisi kyllä ihan mahtavat lenkkipolut ja metsät ihan vieressä, että sen puolesta olisin enemmän kuin innoissani muuttamassa siihen! Saa nyt nähdä, mitä käy. (:





Torstaina agitreenit. Kuuma kuin mikä, eivätkä koirat oikein jaksaneet. En muista yhtään millaista rataa tehtiin (joten kannttaisiko kirjoittaa ylös, niin....), mutta Elmerillä oli ainakin ihan kumma päivä - se oli ihan älyttömän iloinen ja rento, kävi kouluttajaa moikkaamassa häntä heiluen, ja teki kuuliaisesti juuri niin kuin minä käskin. Vauhti oli hidas, mutta treeneistä jäi silti hyvä fiilis. Oran kanssa taidettiin kanssa sählätä jotain E:n treenien päätteeksi, mutta muistan vain, että hyvä fiilis niistäkin jäi. Taisin tuolloin todeta, että Ora ei osaa lukea mun vasenta kättä, koska olen ohjannut sitä koko ajan oikealla. Pitää muistaa jatkossa koko ajan treenatessa, että otan varmasti molemmat ohjauspuolet käyttöön. Lämppälenkit tehtiin Nean Nasu-bortsun ja toisen Nean Dusty-göötin kanssa.
Perjantain muistikuvat on erittäin hilpeät, sillä sain vihdoin suoritettua autokoulun teoriakokeen läpi ja Oran kanssa käytiin kahdestaan piiiitkällä lenkillä, jossa mun fiilikset on kiteytettävissä yhteen lauseeseen: mulla on maailman paras pentu. ♥
Lauantaina käytiin kaverin luona viettämässä iltaa, ja Ora pääsi ihmettelemään kaninpoikasta. Kiinnosti kovasti, muttei ääntäkään päästänyt eikä vaikuttanut liian "tungettelevalta", eli hetken tutkimisen jälkeen totesi, että jahaa.


9. päivä maanantaina aamulla oli jälleen lähtö Lahteen, jossa O pääsi juoksemaan taas Kidan ja Taran kanssa. Tiistai kului iltapäivästä eteenpäin Maijan (Tara, Kida ja Rosa-pommi) ja Sandran (Sulo-mitteli) kanssa agittamassa Asikkalan hevosmaneesissa. Ora pääsi tekemään vain putkia, tosin niiden aikana oli jo vähän väsynyt kaikesta huutamisesta ja riekkumisesta, joten ei oikein jaksanut siinä hajumyrskyssä keskittyä tekemiseen. Yritin vahvistaa sitä vasemman käden ohjausta, ja muutama onnistunut pätkä saatiin, mutta takaakiertoyritykset olivat tuolla keskittymisellä tuhoontuomittuja. Lopetin muutamaan onnistuneeseen ja kivaan pätkään. Maneesin ulkopuolella oman treeninsä jälkeen O jopa malttoi rauhoittua makaaman hiljaa, kun energiaa ei ilmeisesti riittänyt enää huutamiseen. Keskiviikkoa vietettiin taas vanhuksen seurana keskustassa. Lahdessa käytiin järvellä koirien kanssa kaksi kertaa, ja molemmilla kerroilla Ora kävi ihan kunnolla uimassa monta kertaa, kepin ja Taran perässä! Jeee!




Torstaina iltapäiväksi kotiin, tunti kotona ja Elmerin treeneihin. Linnean (Valtsu-sekarotu ja Osmo-bc) kyydissä jo mietittiin, onkohan sieltä sade tulossa, mutta tämän vuoden minien SM-yksilörata saatiin kasattua kuivina. Vaan sittenhän se sade alkoi ja lopulta kun ensimmäisen koiran olisi radalle pitänyt mennä, satoi ja ukkosti jo kaatamalla... Elmerin kanssa tehtiin rata vähän niin ja näin iloisena onnistumisratana, nauroin koiran (tai siis ohjaajan) virheille ja yritin saada E:lle hyvän kokemuksen kaatosateesta huolimatta. Treenikaveri oli kuulemma kentän laidalla sanonut, että harjakoira meni ihan hurjaa vauhtia, ja kai se sitten menikin! Tosi kivasti sään huomioonottaen, ja näyttihän tuo ihan kurjalta märältä rotalta ennen kuin vauhtiin pääsi. :) Ei sään takia jääty edes jälkipuimaan rataa tai treenaamaan mitään kohtaa ja ilmeisesti otetaan sama rata ensi viikolla uusiksi. Oran kanssa ehdin tehdä ennen treenien alkua pari hyppy-hyppy-putki -sarjaa (hypyt ilman rimoja) sekä vasemmalta että oikealta, ja voi hurja tuo kakara meni loistavasti! Kouluttajan tullessa paikalle olin juuri Oraa palkkaamassa ja siitä todettiin, että "taistelutahtoa sillä ainakin on". :')


Tänään oli tiedossa pentutreffailua Hakunilan urheilupuistossa, kokoonpanona muutaman viikon ikäerolla 4-kuiset Ora, Laika-villis ja Lalo-PON sekä Osmo-bc 8 kk, ja noilla menikin loppujen lopuksi ihan kivasti, vaikka Ora edelleen harrastaa liikaa naamalla kiroamista. Hakunilasta ajeltiin vielä Jakomäen hiekkamontulle koiria uittamaan ja riehuttamaan. Ora meni kerran kastautumaan kokonaan, mutta ei kyllä uinut samalla innolla kuin Lahdessa. Vieras paikka? Vieraat koirat? Fiilis? No jaa.
Tosiaan, ollaan me vähän treenattukin. Perusasentoon tulo edistyy ja maahanmeno on jo ainakin melkein täydellinen, minkäänlaista käsiapua ei tarvitse. Luoksetuloa ei ole pahemmin enää kokeillut, tosin nyt kokeilunaiheena on arkipaikallaolo (joka on meillä "malta", tarkoittaen odottamista, mutta ei ihan tikkupaikkana kuten tokopaikkakäsky "paikka").


Huomenna on tiedossa Takkutukan kasvattitreffejä, joissa toivon mukaan treffataan paljon tuttuja ja ehkä joku uusikin mudistinaama. :) Sunnuntaina lähdetäänkin Lahden kautta Joensuuhun.

Loppuun innokas keittiöapulainen -kuva. Oikea korva pysyy suurimman osan ajasta pystyssä jo ilman teippiä, mutta pitää varmaan laittaa vielä kiinni narulla vasempaan, joka taas tykkää lähteä lurpattamaan sivulle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti