Tavoitteet 2017

Taas on vuodenvaihteen aika ja viimeiset kisat on kisailtu tältä vuodelta. Se tarkoittaa taas aikaa miettiä, mitä tuli vuoden aikana saavutettua ja mitähän asettaisi seuraaavalle vuodelle. Edellisen vuoden kertaus ja tavoitteet tälle vuodelle tässä postauksessa.

Pojat Ransu ja Kössi tuntuvat tottuneen mudien vauhdikkaaseen arkeen jo vaivatta ♥ 

Ehkä Oran tottelevaisuuslajeista taukoilemisen takia, tai muuten vain, olen viime aikoina pohtinut paljon koiraharrastamisen merkitystä niin itselleni kuin koirillenikin. Tavoitteet tuntuvat tässä vaiheessa epärealistisilta ja epäreiluilta, vaikka tietysti edistyäkseen niitä on pakko edes vähän asettaa. Miksi kuitenkaan me oltaisi yhtään sen huonompia, vaikkei tavoitettaisi kisarintamalla mitään koko vuoden aikana? Pitääkö joka vuosi saavuttaa jotain ulkopuolistenkin silmin näkyvää? Onko se paha, jos ei jakseta treenata "tosissaan" ja halutaan vaikka tehdä jotain ihan hassua lajia, minkä kisoja ei ole eikä välttämättä tule koskaan Suomessa olemaankaan? Tai jos vaikka treenaaminen ylipäänsä ei nappaa ja halutaan jonkin aikaa vain nauttia elämästä ilman ajatusta harrastuslajeista? Näihin kysymyksiin en tarvitse teiltä vastausta, koska tiedän sen jo itsekin - ja se on ei. Vuodessa ehtii tapahtua niin paljon, myös asioita, joita ei todennäköisesti ole tullut ajatelleeksikaan niitä vuoden tavoitteita asettaessaan, minkä takia koko tavoiteajatus on vähän hölmö. Tietysti pitää spekuloida ja miettiä pidemmälle, mutta onko fiksua asettaa korkeita tavoitteita (tai niitä ylipäätään) yhden vuoden aikana tavoitettavaksi vain todetakseen seuraavana vuonna, ettei ole taaskaan päässyt sinne asti, koska eteen on tullut tämä ja tämä ja toi haaste tai ajatus, mikä ei ole puoltanut tavoitteen saavuttamista? Ainakin itse huomaan joka vuosi näitä postauksia kirjoittaessani, että kivempi mieli tulee kirjoittaessaan jostain lajista, minkä tavoitteet on saavutettu rutkasti yli vuoden takaisen ajatuksen - ei niistä, missä tavoitteet eivät (taaskaan) ole toteutuneet. Ja veikkaan, etten ole ainoa.

Tässä siis tämän vuoden tavoitetut ja ensi vuoden vaatimattomiksi asetetut tavoitteet, myös niitä muita kuin kisajuttuja.



Ora:

• Agility
  2016: SM-kisat ja/tai seuraavan vuoden SM-nollien keräys hyvässä vaiheessa, toinen SERT-A, hyvä fiilis; ei haittaa vaikkei treenattaisi paljoa

Nooh... Oltiin SM-kisoissa, mutta ei kerätä nollia seuraavalle kaudelle. Ei saatu toista sertiä, ei kyllä kovin yritettykään. Fiilis on ollut ihan ok, ei olla treenattu kovin hirveästi. Silloin tällöin.

Vuodelle 2017:  No jos nyt se toinen SERT-A, tietysti toinenkin puuttuva olisi kiva. Ei muuta, ei ole eikä tule.

• Toko
  2016: VOI1 (syksyllä), koevireen treeniä, EVL-liikkeet ok-kuntoon

Oli tarkoitus käydä voittajassa nyt syksyllä tai sitten tulevan vuoden alussa, mutta nyt näyttää siltä, että Oran kanssa pitää höllätä treenipipoa eikä voida tehdä kokeenomaista treeniä, eikä näin ollen mennä kisaamaankaan. EVL:n suhteen on vielä tekemistä, lähinnä eteenlähetys on sellainen, mitä ei osata vielä tarpeeksi, että voisi edes kokeilla kokonaista liikettä. Treenattu ollaan kyllä ja VOI on kyllä suurin piirtein kisakunnossa, kunhan pääsisi vaan tekemään kokeenomaisia.

Vuodelle 2017: No jos nyt se VOI1 ja eteenlähetys kuntoon. EVL-kisoja en edes mieti.

• Rally-toko
  2016: Edes yksi valiotulos (>95/100), SM-kisat paineetta, ratavire tasaiseksi 

Kyllä! FI RTVA plakkarissa, käytiin SM-kisoissa ja päästiin finaaliin, vaikka sieltä ei sitten sen merkittävämpää tulosta. Eikä ollut sieltä paineitakaan. "Ratavireen" (olin näköjään viime vuonna keksinyt tuollaisen hienon sanan) kanssa painitaan edelleen.

Vuodelle 2017: Ei tavoitteita. SM-kisat on Seinäjoella, mikä ei matkankaan puolesta niin houkuta, joten saa nähdä yritänkö edes tuloksia sinne. Meillä on niin monta muutakin lajia, että en pistä pahakseni vaikka rally jäisi nyt valioitumisen jälkeen taka-alalle Oran kanssa.

• Pk-hommat: jälki, viesti, tottis, esineruutu
  2016: Jälkitreeniä, jälkileiri, esineruutu kuntoon

Jälkien suhteen Ora ei hirveästi ryhdistäytynyt, pääsi se pari kertaa ajamaan. Pari lyhyttä keppimotivaatiojuttua myös. Esineruutuja sen sijaan tehtiin paljonkin, ja sen kanssa on edistystä havaittavissa. Tottiksen suhteen ollaan myös menty eteenpäin, kun alettiin treenata vihdoin hyppyä ja estettä. Tämän vuoden uutena valloituksena viesti, jota ollaan jonkin verran päästy treenailemaan!

Vuodelle 2017: Jälkien suhteen ei mitään paineita, tehdään jos jaksetaan. Mutta viestiä pitäisi kyllä päästä treenaamaan ja pääsemään eteenpäin silmälläpitäen kokeita! Esineruututreenit myös jatkukoon. Enemmän pitäisi myös antaa ajatusta tottikselle, jos se vaikka valmistuisikin joskus.

• Koiratanssi
  2016: Kisoihin, sekä FS että HTM, treenataan

Käytiin! Kerran FS ja kerran HTM. Freestylestä saatiin heti KUMA, HTM:ssä se jäi vielä uupumaan. Ja treenattiin myös, tosin ahkerasti vasta sitten, kun oli kisojen deadline näkyvissä, heh.

Vuodelle 2017: FS AVO korkkaus ja HTM ALO KUMA. Nämä kyllä vain, jos saan kisakuplan puhkeamaan, katsotaan. Enemmän liikkeiden ketjutteluja ja puhtaita siirtymiä. HTM-positioita varmemmiksi.

• Paimennus
  2016: Treenataan ainakin vähän

Treenattiin ja itse asiassa varsinkin alkukesästä aika ahkerastikin, eli tällä kertaa paimennuksen suhteen pysyttiin hyvin tavoitteessa.

Vuodelle 2017: Valo tunnelin päässä tuntuu olevan Oran paimennuksen kanssa meidän resursseihin nähden niin kaukana, etten tiedä, pitäisikö vain lyödä hanskat tiskiin. Olen tällä hetkellä niin kysymysmerkkinä tämän aiheen kanssa, etten voi laittaa mitään tavoitetta seuraavalle vuodelle.

• Veto
  2016: Ei tavoitteita.

Treenattiin hävyttömän vähän, mutta nyt loppuvuodesta olen käynyt muutaman kerran juoksemassa (!), ja tyyppihän kiskoo ilman palkkaa ihan moitteettomasti. Eli vetohommat ottivat ison harppauksen eteenpäin, mikä todennäköisesti johtui ihan omasta varovaisuudesta. 

Vuodelle 2017: Treenataan, voisin yrittää uskaltaa myös pyörällä...

• Muuta
  2016: Sterilointi, kilppariarvot, tarkempi tutustuminen rally FrE:iin

Kyllä steriloitiin ja kyllä tsekattiin kilpparit. Rally Freestyle Elements jäi edelleen vähän vähemmälle, mutta kyllä sille on suotu ajatuksia (haluaako joku opettaa mun koirat kumartamaan sivulla? Miten se voi olla mulle niin vaikea ajatuksenakin!). 

Vuodelle 2017: Rentous treenaamiseen, tai varsinkin kisaamiseen, takaisin. Vieläkin ajatuksia Rally FrE:lle ja voitaisi tehdä noseworkia, se voisi tehdä Oralle hyvää. Ora tykkää myös frisbeestä, mitä olisi kiva treenata enemmän. Ei muuta.

Ren

• Agility
  2016: mittaus, kepit ja juoksu-A, epiksiä ja virallisiin

Kaikki tavoitteet tavoitettiin, joskin vähän myöhemmällä aikataululla kuin oli tarkoitus. Kisat korkattiin vasta 
joulukuussa, eikä juoksari A:lla ole ihan valmis vielä. Mitattiin mediksi keväällä, jes!

Vuodelle 2017: Tämän hetken haasteet kuntoon, eli edelleen juoksu-A:ta sekä päänupin kasassapitämistä niin, ettei tule huonoja hyppyjä (-> rimoja alas) tai mokia kepeillä tai puomilla. Jonkin verran voisi kisata, jospa sitä nyt vaikka kakkosissa oltaisi seuraavaan syksyyn menessä.

• Toko
  2016: ALO1 ja ylempien luokkien liikkeiden pohdiskelua

Ei käyty kokeessa, kun on nyt vähän haasteita ylivireen kanssa. Ei olla myöskään oikein ehditty tehdä kokeenomaisia. On kuitenkin treenattu ja myös ylempiä luokkia. Noutojutut tuottaa edelleen päänvaivaa. 

Vuodelle 2017: Nyt se ALO1, voisi olla jo alkuvuoden homma. Piilopaikkiksien rakennus, varovaisesti (taipumusta sekä piippaamiseen että nousemiseen)!! Noudon palautus kuntoon, edes edistystä. Ruutuun varmuutta. AVO-kokeita voisi miettiä loppuvuodesta, tai sitten siirtää seuraavalle vuodelle.

• Rally-toko
  2016: RTK2 ja ylempien luokkien liikkeiden pohjustamista

Nooh, repäistiinhän me tuosta RTK4 kasaan kesällä ja saatiin jopa tulokset SM-yksilökisoihin, missä käytiin. Eli melkoisesti yli tavoitteiden! 

Vuodelle 2017: Varmuutta radan tasaiseen tekemiseen. Käytösruutuun rauhallisuus. Kisatavoitteita en laita, käydään kokeilemassa valiotuloksia jos siltä tuntuu, mutta jos ei niin ei. Joskus kyllä, mutten tiedä onko se vielä ensi vuoden juttu. Turha sinne mennä selvästi vielä vähän keskeneräisen koiran kanssa tuhlaamaan rahojaan, tekee sen mieluummin sitten kun valiotulokset ovat oikeasti treeneissä enemmän sääntö kuin poikkeus.

• Pk-hommat: jälki,  tottis, esineruutu
  2016: Treenataan, mukaan keppejä ja kulmia. Esineruutuun tutustumista.

Treenattiin, joskin aika vähän. Parissa jäljessä ollut purkkeja mukana, mutta ei olla sen enempää suotu niille ajatusta. Ei ole ollut kulmia. Esineruutua Ren pääsi tekemään pari kertaa ja yllätti aika positiivisesti, mutta koska noudot on vielä muuten niin kesken, ei se ole tuonut ruudusta vielä kuin lelua. 

Vuodelle 2017: BH-koe! Lisäksi Ren yrittää tehdä jälkeä yhtä paljon kuin Ora tekee viestiä, sen saisi kätsysti yhdistettyä samoihinkin treeneihin jos treenikaverit vaan jaksaa. Naksutellaan keppejä, nyt kulmat mukaan. Esineruudun kanssa ei tavoitteita, vielä.

• Koiratanssi
  2016: Temppuja silmälläpitäen koiratanssia

No ei nyt ihan hirveästi treenattu uusia, vaikeita temppuja, mutta tehtiin valmis ohjelma ja käytiin kisoissa! Pennillä vähän kiehui vire yli äyräiden eikä saatu KUMA:a, vaikka lähellä olikin, mutta kuitenkin hyvin täytetyt tavoitteet. 

Vuodelle 2017: FS ALO KUMA, mennään samalla ohjelmalla (tai ainakin biisillä) jos sen saisi hallituksi. ALO HTM olisi kiva korkata, ehkä. Myös Ren voisi opetella neljännen seuruuposition.

• Muuta
  2016: Tutustuminen vetoon. Luustokuvat.
  
  

Kävi luustokuvissa ja sai terveen paperit! Ei tutustuttu vetoon lainkaan, Renillä ei ole edes sopivia valjaita... Näiden lisäksi käytiin pari kertaa lampailla ja Renistä olisi kuoriutumassa oikein pätevä pikkupaimen, jos vain jaksaisi/ehtisi/pystyisi treenata. 

Vuodelle 2017: Vetoa tehdään jos tehdään, katsotaan. Paimennuksen suhteen vähän sama ajatus kuin Oralla, eli koska mulla ei ole resursseja käydä niin usein kuin kunnon kehittyminen edellyttäisi, en tiedä onko siinä järkeä. Noseworkia voisi kokeilla myös Renin kanssa. Ja tietysti, ensi vuoden isoin juttu, mahdollisesti pennut loppuvuodesta. 





Kokonaisuudessaan haluaisin ensi vuodelle ehdottomasti eniten vain rentoutta ja tekemisen iloa.

Aika juoksee juoksemistaan

... Ja niin se taas vaan on vuoden toisiksi viimeinen kuukausi lopuillaan. Blogiin on päässyt pari postausta koko vuoden aikana, luonnoksissa on lisäksi odotellut pari tekstiä. Hupsista.

Kevät ja kesä olivat todellakin treenintäyteiset. Molemmat mudit ovat kisanneet ja treenanneet ahkerasti, pääosin Ojangossa ja Sporttihurtalla, mutta myös muilla kentillä ja halleissa. Ora täytti keväällä neljä, eli kohta on jo viidennen synttäripäivän vuoro. Ren myös täytti huimat kaksi vuotta kuukausi takaperin, joskin pääkopastaan se on edelleen samalla tasolla kuin 5-kuisena. Renin synttäripäivänä myös muutettiin taas Helsingin puolelta Vantaalle (mä kun harrastan näin näitä lyhyen matkan muuttoja), omakotitalon puolikkaaseen avopuolison ja kahden pienen koirakaverin kanssa. 13,5-vuotias sekarotuinen Ransu ja vuoden alussa 7 vuotta täyttävä kääpiömäyräköira Kössi ovat sujahtaneet laumaan yllättävän kivuttomasti.

Ren ja Kotte-sisko

Terveenä ovat pääosin pysyneet molemmat koirat, pieniä juttuja lukuunottamatta, onneksi. Ora steriloitiin juhannuksen tienoilla Yliopistollisessa eläinsairaalassa Viikissä, mun silloisen työpaikan alakerrassa. Enää ei siis tarvitse stressata superpitkiä juoksuvälejä tai riskiä kohtutulehduksesta. Leikkaus meni hyvin ja siitä toivuttiin oikein mallikkaasti, mitä nyt oli välillä hankalaa pitää koiraa poissa kuralätäköistä ja riehumasta. Oran luonteeseen sterilointi ei ole tuntunut vaikuttaneen yhtään mitenkään näin viiden kuukauden tarkkailun jälkeen. Ren onnistui syyskuussa saamaan silmäänsä syvän pistohaavan, mitä sitten paranneltiin antibioottitippojen ja -voiteiden kanssa ahkerasti. Oli jännät paikat, kun haava oli niin syvä, että jos antibiootti ei olisi purrut, olisi haava voinut pureutua vielä inasen syvemmälle vaikuttaen näkökykyyn. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt ja selvittiin säikähdyksellä! Lisäksi Ren poti kennelyskää lokakuun lopussa, ei pahasti, mutta aiheuttaen molemmille mudeille kolmen viikon treenitauon ja hallikiellon Oran oireettomuudesta huolimatta. Onneksi tauti ei iskenyt talon vanhuskoiraan. Ora myös pelotteli kesällä tassuhaavalla, joka ehti onneksi juuri ja juuri parantua arvokisoihin pelkällä kotihoidolla.


Molemmilla koirilla on ollut huippuhetkensä tänä vuonna. Toukokuussa Ren sai oman kisakirjansa agilityyn ja se mitattiin mediksi. MEDIKSI!! Varmasti Renin paras päivä agilityn suhteen ikinä. Kiertoon mittaukset menivät kyllä, onneksi saatiin mitattua samana päivänä. Kaksi tuomaria mittasi mediksi, eikä lopulta tehnyt edes kovin tiukkaa. Kolmatta mittausta ei siis lopulta tarvittu. Hyvä niin! Kisannut Ren ei vielä ole virallisesti, mutta ajattelin, että se voisi kuitenkin korkata kisat tänä vielä tämän vuoden puolella... Ehkä. Sen sijaan rally-tokossa Ren on ahkeroinut ja saavuttikin elokuussa RTK4-tunnuksen mestariluokasta 1 v 9 kk iässä 12 kisalla. Yhtäkään hylättyä tulosta Ren ei ole kisoistaan tehnyt, vaan kaikista ollaan saatu tulos. Virheet ovat lähinnä keskittymiseen liittyviä juttuja: en muista, ollaanko päästy yhtään ylempien luokkien kisaa läpi ilman yhtäkään uusimista. Pienikin ajatuskatkos, niin tyyppi arvaa käskyn ja tekee mitä ensimmäiseksi tulee mieleen. Nyt rally-tokon osalta Ren kasvaa henkisesti ja toki treenaa varmuutta suorittamiseen, ennen kuin mennään kokeilemaan valiotulosten keräämistä.
... ja valiotuloksista puheen ollen, Oran ehdoton huippuhetki tänä vuonna oli FI RTVA -tittelin ansaitseminen heinäkuun viimeisenä päivänä. Toukokuussa Ora teki ensimmäisen >95 tuloksen 98 pisteellä Hollolassa, rata oli oikeasti todella hyvä (video). Toinen valiotulos tuli 30.7. Lahdessa ja viimeinen heti siitä seuraavana päivänä Hattulassa. Ora oli n. 13 (en ole ihan varma) rally-tokovalion arvon saavuttanut koira ja ensimmäinen rallyvalio mudi. Huippu eläin! Toinen Oran huippuhetki tältä vuodelta on ehdottomasti elokuun lopussa käydyt koiratanssikisat, joihin vihdoin ja viimein uskaltauduttiin viikon varoitusajalla, nopeasti kursimalla freestyle-ohjelma kasaan asti. Oralla oli ollut treeneissä ongelmia koiratanssin kanssa, koska sille pitäisi olla niin mahdollisimman selkeä ja yksiselitteinen käskyissä ja ohjauksissa kuin vain voi olla, ja koiratanssissa tämä on todella vaikeaa. Tavoitteena oli siis kisoissa se, että mudi tekisi mun kanssa hommia, iloisesti ja hämmentymättä, ja tämä todellakin saavutettiin! Pari mokaa ohjelmassa kävi eikä se ollut hiotuin timantti kisatilanteessa, mutta sillä saatiin kasaan 173,66 pistettä, KUMA ja ykkössija!

Pk-puolella on ollut myös muutoksia. Jälkiä molemmat tytöt ovat tehneet, mutta (jälleen) ihan liian vähän. Ora on tehnyt paljon esineruutuja, ja Renkin on päässyt tekemään pari kertaa. Ren ei todellakaan ole luontainen itsenäinen esineiden etsijä tai varsinkaan niiden noutaja, joten siinä on oma työnsä ja mun pitää varoa, etten vain ala auttaa koiraa. Samoin jäljellä, mutta itse jäljestäminen on Renille todella helppoa, joten sinänsä asetelma on erilainen. Jälkien osalta Ora on lähinnä tehnyt keppien ilmaisua lyhyillä pätkillä.
Jälkien sijaan Ora onkin päässyt tänä kesänä useampia kertoja viestimetsään, ja siinä jos missä mudi on varsinainen luonnonlahjakkuus. Aloin jo haaveilemaan viestikokeesta ensi vuodelle, mutta katsotaan vähän onko se liian aikainen ajankohta. Riippunee täysin siitä, kuinka usein ehditään treenaamaan. Kakkosohjaajana Oralla tulee olemaan Gabi, jolla on viestihommista mua huomattavasti enemmän kokemusta. Uuden aluevaltauksen takia esittelin Oralle myös pk-hyppyä ja estettä, joita en ole turhaan viitsinyt treenailla aiemmin ollenkaan. Viestikoirana Ren on Orasta poiketen täysi floppi eikä siitä ole tarkoitus rakentaa sellaista. Tyyppi on niin vahvasti ihmisessä kiinni, että metsään lähteminen ilman näkölähtöä tuntuu sille mahdottomuudelta.

Paimentamassa käytiin useampia kertoja kesän aikana. Oran kanssa meni hyvin ja huonosti. Se vaatisi paljon, paljon varmuutta ja focusta lampaille, sekä malttia ja rauhoittumista, enkä tiedä, onko mulla resursseja käydä lampailla sen kanssa niin usein, että päästäisi sen kanssa haluttuun lopputulokseen. Kesän aikana mentiin kyllä eteenpäin, mutta pelkään, että ensi keväänä ollaan taas samassa pisteessä, eikä voida vieläkään tehdä muuta kuin mielentilatreenejä. Ren pääsi myös pari kertaa lampaille, ja silläkin kyllä on paljon taipumusta paimeneen. Ohjautuu hyvin luonnostaan, ja lampaat päästää lähelle. Jatkon kannalta olen kysymysmerkkinä, riittääkö aika ja raha siihen, että paimennusharrastuksessa olisi oikeasti järkeä. Kovasti kyllä kiinnostaisi...

Tokosta ihan muutama sana sen suhteen, että kyllä on treenattu! Hallikaudella yritän saada molemmat kokeeseen, tänä vuonna kun en ole yhdessäkään kokeessa käynyt yhdenkään koiran kanssa...

Arvokisojen osalta tänä vuonna Ora keräsi viimein keväällä sen tuplanollan Helsingin kisoista ja pääsi osallistumaan agilityn SM-kisoihin Nastolassa. Startattiin ihan aamusesta ensimmäisten joukossa. Tehtiin todella kivaa rataa, mutta hyllytin itse radan loppuvaiheilla eikä näinollen päästy finaaliradalle. Olen kuitenkin tyytyväinen, että kokemus saatiin koettua Oran kanssa, eikä hylky jäänyt harmittamaan. Tein tänä syksynä päätöksen, ettei Oran kanssa yritetä kerätä arvokisanollia seuraavalle vuodelle, vaan yritetään saada valiosta puuttuvat SERT:it kasaan, minkä jälkeen Oran agilitykisailut olisivat sitten siinä. Jos sertimetsästyksen tiimoilla sattuisi tulemaan jotenkin arvokisanollia, mentäisi toki niihin kisaamaan, mutta en nyt edes laske nollia.

Porvoon rally-kisojen palkintopossut

Rally-tokon SM-kisoissa, niinikään Lahdessa, starttasivat molemmat tytöt. Myös pikku-Ren, yhtenä kisojen nuorimpana osanottajana! Lapsikoira teki karsintaradalla hyvin itsensä näköisen radan saaden 81 pistettä, millä ei päässyt finaaliin (video). Oran rata ei ollut yhtään hyvä, sillä kesti päästä taas kiinni tekemiseen ja alkuradasta nähtiin taas sitä kisakuplaa, mihin Ora välillä katoaa... Onneksi se paransi radan loppua kohden ja jotenkin se räpelsi radalta 91 pistettä, vaikka olin ihan varma, että voidaan lähteä aikaisin kotiin. Ora siis pääsi radallaan finaaliin. Finaalirata oli oikein kiva-asenteinen, mistä olin todella iloinen. Putken suulla tyyppi kuitenkin päätti tehdä ylimääräisen pyörähdyksen, josta sai -10 (en viitsinyt lähteä uusimaan kiihdyttävää putkea), ja loppujen lopuksi hyllytin radan lähtemällä käytösruudusta etuajassa. Vahingossa. Ajattelin koko radan jotenkin niin treeninä, että kun käytösruudun aika oli mennyt, jatkoin vielä "treenaamista" ja pidin koiran asennossa, kunnes suorittava koira oli tullut maaliin - ja tietty pyyhälsin sitten saman tien menemään radalta. Olen joskus sanonut, etten ymmärrä, miten ihmiset voivat lähteä käytösruudusta etuajassa, ennen kuin ratakoira on kytketty... Ja sitten teen saman mokan itse. Silloin ei naurattanut, nyt jo vähän naurattaa. Onneksi ei oltaisi päästy sijoille kuitenkaan, finaaliradalta oltaisi saatu pisteitä ~85, en muista tarkkaan.


Viime viikonloppuna Ora kisasi pitkästä aikaa agilityssä. SM-kisojen jälkeen oli sterkka-aika ja toipuminen, seuraavat kisat oli elokuussa Helsingin Seudun PM-kisoissa. Edustettiin myös HSKH:ta maksijoukkueessa. Sieltä muutama ihan hyvä rata, yhdeltä radalta vain pituuden palikka kaatui, muuten olisi ollut nolla. Joukkueradalta tehtiin hyvä hylky. Joukkueena saimme kuitenkin hopeaa, joten kokemus sekin! Eikä sillä olisi ollut väliä, vaikka me oltaisi tehty nolla, sijat olisivat pysyneet samoina. Viime sunnuntaina mentiin siis vailla kisarutiinia, viime treenauksesta sen kennelyskäkaranteenin takia yli kuukausi lukuunottamatta edellisen perjantain pikamuisteloita. Ora oli ihan ylivireinen hallissa ja olin varma, ettei ekasta radasta ainakaan tule yhtään mitään - mutta mitä vielä, oli ihan huippuhyvä ja sujuva nolla sijalla 5! Tokalla radalla (hypäri) mä itse mokasin, mudi tuli yhden hypyn ohi ja siitä hyl. Viimeisellä radalla koira oli kamala, ei ollut yhtään kuulolla alkuradasta ja se meni sitten siinä. Olisi kuitenkin voinut olla huonompikin, päästiin loppuun asti... Seuraavia kisoja katsastetaan, josko itsenäisyyspäivänä kävisi omissa kisoissa, kuten perinteisesti ollut tapana. Kuitenkaan mitään paineita en nyt agilityn kisaamisesta halua ottaa. Renin sen sijaan haluaisin pian ilmoittaa virallisiin kisoihin, sen osaaminen alkaa olla jo sillä tasolla. Renin aksajutuista tein tältä vuodelta pienen videokoosteen (linkki).

Syksyn osalta karsin tarkoituksella vakituiset treenit niin minimiin, kuin vain pystyin. Valmistuminen koulusta on ihan ovella, aloitin työt uudessa koirien hyvinvointikeskuksessa PetBrosilla Nurmijärvellä (ja koska kyseessä on niin uusi yritys, on työaiktaulut vielä melkoisen auki) ja rahatilannekin on ihan muuta kuin vakaa. Treenejä onkin siis vain Renillä joka toinen tiistai rally-tokon parissa, minkä lisäksi tietysti treenaamme itsenäisesti ja treenikavereiden kanssa. Ja tietysti voisihan keskimäärin kuuden tunnin treenejämme Gabin kanssa sanoa jo valmennustreeneiksi, missä molemmat koutsaavat toisiaan. Lisäksi olen vetänyt entistä enemmän koulutuksia sekä tutuille että ulkopuolisille (rallya, agilityä, tokon ja koiratanssin alkeita), ja toiminimikin pitäisi saada vireille ja toimintaan ensi vuoden alusta (jos kiinnostaa, ota yhteyttä!). Koulutusohjaajakursseja kävin myös tähän vuoteen huimat neljä, kun ne vihdoin ja viimein monen vuoden yrityksen jälkeen osuivat aikataulullisesti mahdolliseen saumaan - käytynä on nyt arkitottelevaisuuskoulutusohjaajakurssi, rally-tokon koulutusohjaajakurssi, sekä agilityn koulutusohjaajan perus- ja jatkokurssit.

Enää en tee lupauksia blogin toimivuudesta, mutta pois toiminnasta en tätä missään tapauksessa laita. Tällä hetkellä tuntuu taas siltä, että voisi alkaa päivittelemään ahkerammin, mutta niinhän se on tuntunut jo monen monituista kertaa.

 Kysyisin teiltä lukijoilta - onko teitä vielä? .

Kiirettä ja täyttä priimaa

Agilityn kisaviikonloppua kisaviikonlopun perään, parit kisat viikollakin. Agilityssä tuplanollan metsästys jatkuu Oran kanssa SM-kisoja varten yrityksistä huolimatta aktiivisesti, tosin pian epätoivoisesti. Yksittäisiä nollia satelee harva se kisapäivä, mutta niillä ei ole enää pitkään aikaan "tehty mitään". MM-karsintoja varten olisi myös kasassa voitto, mutten edes haaveile kahdesta tuplasta. Esimerkiksi viime viikonloppuna tehtiin tosi kiva nolla ja jäätiin vain yksi sija toisesta agilitysertistä ylimääräisestä kaarroksesta huolimatta, mutta seuraavalla hypärillä oli meille liian haastava kepeillevienti (Oran tiukat avokulmat kovasta vauhdista ovat hajonneet...) ja viimeinen rata menikin sitten jo niin pelleilyksi, ettei tosikaan. Ollaan tehty kisoissa sekä tosi hyviä että tosi huonoja ratoja, myös siltä väliltä on sattunut mukaan. Olen kuitenkin onnistunut kisaamaan melko hyvin ilman tulospaineita ja tavoitteena on joka kerta ollut tehdä vain hyvää rataa ja yrittää olla varmistelematta liikaa - varmistelun olen yrittänyt pitää tabuna kisoissa. Treenannut Ora on agilityä satunnaisesti - mitään vakituista ryhmäähän sillä ei nyt talvikaudella ole, mutta ollaan käyty välillä tuurailemassa treenikavereita ja tietysti välillä omatoimitreenaamassa sekä yksin että treenikavereiden kanssa, joskin Oran kanssa tulee nykyään tehtyä omatoimitreenissä useammin tokoa tai koiratanssia kuin agilityä. Lisäksi käytiin pyörähtämässä muutama viikko sitten Niinu Agility Sportin valmennusleirin päivässä Kirkkonummella. Siellä me paneuduttiin Oran hyppyjen käännöksiin Mari Mäkelän kanssa tekniikkatreenissä, fysiikkatreenien muodossa ohjaajan ketteryyteen ja suunnanmuutoksiin Tiia Söderholmin (joka mut leirin päiväänkin mukaan veti) kanssa sekä menevään ratatreeniin Niinun opissa.
Tokoa Ora on tehnyt jonkin verran, viimeksi lauantaina se juoksi muutamia kertoja ruutuun oikein onnistuneesti Koirakoulu Kompassin tiloissa, jotka oltiin vuokrattu pitkän linjan mudistin yllätyssynttäreitä varten. Ohjattuja tokoja Oralla ei tällä hetkellä ole, kun syksyn VOI-kurssi loppui tammikuun puolivälissä. Rally-tokoissa ollaan nyt muutama kerta käyty uudessa, tuomarin vetämässä ryhmässä kouluttajille, ja viimeksi tehtiinkin ratatreeninä yli 95 pisteen rata! Eli sunnuntain kisoja ajatellen kaikki on mahdollista! Koiratanssiin olen kehitellyt nyt sekä freestyle- että HTM-ohjelmaa, katsoo jos vaikkapa olisi valmista toukokuun kisoihin... Paimennuksen suhteen suunnitelmat näyttävät kerrankin vihreää valoa - suunnitteilla on kesäkaudelle paimennustreenejä joka viikolle!
Videolla ensimmäinen kisavideo minkä nyt löysin - olen yrittänyt kadottaa paineita meidän kisoista sillä, etten pyydä ketään kuvaamaan, ja siksi läheskään kaikista kisoista ei ole enää videoita. Ja siksi tässä postauksessa oleva kisavideo ei ole ollenkaan sitä parhaimmistoa, mutta eipä tämän blogin tarkoituskaan ole näyttää vain onnistumisia.

Ren sen sijaan on loistanut kisarintamalla, joskin sen radat ovatkin olleet vähän eri tasoa verrattuna Oraan. Ollaan käyty kaksi kertaa epistelemässä supermölleissä Ojangossa, ja Ren on vienyt potit kotiin molemmilla kerroilla! Ovathan radat meille vähän turhan helppoja, mutta minkäs teet, hyvää kisatilannetreeniähän se on. Laskeskelin myös itsekseni, että vaikkei edes osallistuttaisi Tehis Cupin viimeiseen osakilpailuun maaliskuussa, on Ren voittanut myös koko medi supermöllien Tehis Cupin kahdella voitolla. Tarkoitus olisi kuitenkin osallistua viimeisiinkin cupin kisoihin.
Ren on myös treenannut agilityä hirveän pätevästi. Edelleen hämmästelen joka kerta etenkin videoita katsoessani, kuinka nopeasti se on kasvanut ja kuinka taitava siitä onkaan tullut. Kaikki esteet ovat suurin piirtein hallussa A-estettä ja keppejä lukuun ottamatta. A:lle olen rakentanut todella laiskasti juoksukontaktia boksilla (pitäisi varmaan aktivoitua asian kanssa pikkuhiljaa), ja keppejä se on tehnyt kujalla jo niin, että merle joutuu oikeasti jo pujottelemaan ja ajattelemaan tekemisiään. Noin kolme peräkkäistä treeniä meni vielä pari viikkoa sitten siihen, että se haki tuntumaa kylkiin osuvista kepeistä ja ylipäänsä pujottelusta, joka näkyi ns. "töpöttelynä" keppien välissä - tämä meni kuitenkin itsekseen ohi ja pari treeniä ollaan tehty jo ihan hyvän näköisellä kepittelytekniikalla, eiköhän ne siitä rakennu.
Tokoa Ren ei ole tehnyt juuri lainkaan varsinaisesti, mutta hieman kaiken sivussa samoin kuin rally-tokoa. Ren starttaa rallyssa sunnuntaina avoimessa luokassa ja tajusin muutama viikko sitten, ettei se osannut nousta sivulla seisomaan lainkaan. Tehotreeni on kuitenkin tuottanut todella hyvää tulosta eikä ongelmia enää moisen asian kanssa ole. Myös Renille olen kehitellyt koiratanssiin freestyle-ohjelmaa, pitää nyt katsella mitä teen sen kanssa.
Alla olevat videot: ylin viimeisimmistä epiksistä, ylempi treenivideo vuodenvaihteesta ja alempi treenivideo kahden viikon takaa.

Tämän postauksen pääaihe ei kuitenkaan ole agility tai mitkään muutkaan treenit tai kisat, vaan Renin luustokuvaukset. Salla-kasvattaja oli järkännyt pienimuotoisen kimppatarkin Lahden Univetiin torstaina 28.1, jonne osallistui Renin lisäksi Flinja ja Nana -siskot. Melkoista säätöä oli kyllä asemalla - Nana, joka oli muutenkin joutunut ottamaan uuden annoksen rauhoitetta sen taisteltua niin kovasti vastaan, ehti saada jo herätteen ennen kuin muistettiin Renin jo ollessa kuvauspöydällä, että ainiin, Nanalta piti ottaa myös kuvat olista. Ren joutui myös toisen kerran tauolle, koska tilaa tarvittiin jollekin leikkauspotilaalle (tms). Lääkäriltä ei saatu arvioiksi kuin ettei kuvissa näkynyt mitään hälyttävää, mutta onneksi Kennelliiton tuomio tuli jo seuraavalla viikolla, vaikka lausuntojenkin kanssa oli säätämistä:

Lonkat: A/A

Kyynärät: 0/0

Selkä: LTV0

Polvet: 0/0

Silmät: distichiasis 

Vasemmasta silmästä löytyi tosiaan yksi vaivainen ylimääräinen ripsi, joka ei haittaa mitenkään elämää eikä juurikaan rajoita jalostuskäyttöäkään. Polvien lausunto ei näy syystä X vielä Koiranetissä ja selästä puuttuu samasta syystä VA-lausunto, näitä selvitetään. Kuitenkin tärkeimmät oli siinä ja voimme siis tämän asian suhteen huokaista helpotuksesta! Seuraava etappi Renin harrastusuralla on agilityn mittaushetki, koska se kyllä häilyy niin medin ja maksin rajamailla, että siitä voi saada ihan mitä vain. Olen kuitenkin suhteellisen toiveikas mediajatuksen kanssa.

c: Tuulia Aherikko

Ojangossa on tullut pyörittyä viime viikkoina vähän luvattomankin paljon. Esimerkiksi viime viikolla maanantai oli ainoa päivä, jolloin en siellä ollut - tiistaina kävin kouluttamassa rally-tokoa, keskiviikkona kouluttamassa agilityä, torstaina omatoimitreenaamassa tokoa ja koiratanssia Niinan ja Uuno-tollerin kanssa, perjantaina treenaamassa Renin kanssa agilityä sekä kouluttamassa yhden koulutusohjaajakurssin harjoittelukerran agilityä (juu, sellaistakin tulee tässä sivussa käytyä, vihdoin ja viimein), lauantaina kisaamassa Oran kanssa ja sunnuntaina kisatöiden jälkeen Renin kanssa epiksissä. Torstai on muinakin viikkoina tässä alkuvuodesta ollut omatoimitreeneille pyhitetty päivä mun vapaapäivän kunniaksi, ja Niinan lisäksi ollaan käyty tekemässä pari kertaa agilityä oikein pitkän kaavan kautta Askon ja Pertti- ja Diiva-belgien kanssa. Olen saanut kokeilla molempia radalla ja ai että se on aina opettavaista kokeilla omasta koirasta poikkeavaa ohjattavaa. Asko on myös saanut tehdä rataa Oran kanssa ja mudi on kyllä ollut ihan liekeissä, joskin ehkä aavistuksen matalammassa vireessä kuin mun kanssa tehdessä. Diiva-tervu heitettiin mulle myös viime sunnuntain epiksiin kisakoiraksi ja meillä oli vaan niin hauskaa, ettei tuloksina tulleet hylkäykset haitanneet yhtään mitään. Diivalta puuttuu agilityssä paljon itseluottamusta, jonka takia sen tyyppivirhe radalla on hyppykiellot vaikka puolenkin metrin päästä estettä, ja näitä sitten radalla teimmekin.

Kirjoittelin muuten hetki sitten Renin esittelytekstin blogin puolelle vihdoin ja viimein ajan tasalle. Myös kalenteri päivittyi. Katsotaan jos reipastuisin jopa ulkoasunkin suhteen, onhan tätä samaa katseltu jo aikapäivät.